sunnuntai 4. marraskuuta 2012

No joo...

Miinus sata grammaa. Parempi kai sekin kuin plussaa... Itse asiassa olin siitäkin iloinen, koska viikko meni aika metsään ja turvauduin taas lähinnä proteiinijauheeseen. Se ei varmaan olen kovin tervettä, mutta ottaen huomioon, mitä roskaa ennen söin, on se ainakin parempaa kuin sipsit ja suklaa. :) Tosin jouluksi asettamani tavoite alkaa näyttää yhtä toivottomammalta... :/ Mutta jos edes pääsisi niihin kasialkuisiin lukuihin... 

Ai niin, hyvää Halloweenia! Tosin osa juhli sitä kai jo edellisenä viikonloppuna, mutta kuitenkin... :)


15 kommenttia:

  1. Nonni, sä vissiin lähetit ne sata grammaa mulle ;)
    Onnea pudotuksesta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tulin kateelliseksi sinun loistavasta tahdistasi ja ajattelin vähän heittää kapuloita rattaisiin! :D

      Kiitti! :)

      Poista
  2. Ihana kuva, onko siinä koirasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on, joskin ei ole kovin hyvä kuva hänestä, koska hän mököttää... :D

      Poista
    2. Nätisti jaksaa poseerata mökötyksestä huolimatta :)

      Poista
    3. Hän on aika kiltti ja tottelevainen, mutta myös lapukoille tyypillisesti osoittaa mieltään. Nyt riita syntyi siitä, kun hän yritti tuoda sisälelunsa ulos ja otin sen pois, ettei se likaantuisi. Kyllä se mökötys sitten unohtui, kun löysin hänen suosikkiulkopallonsa. :)

      Poista
    4. Muistan kuinka rottani mököttivät ensimmäisen kynsienleikkuun jälkeen pari päivää, eivät edes vilkaissetkaan minuun päin :D Eläimet ovat mököttäessään aika hassuja.

      Poista
    5. Meillä myös koira käyttäytyy kynsiä leikatessa kuin yrittäisin tappaa hänet, vaikka olen aina varovainen, ettei vain satu. Ja varsinkin pesu on sellainen operaatio, että sen jälkeen ollaan kiukkuisia. Entinen koirani saattoi kiukutella vuorokaudenkin; ei huolinut herkkuja eikä silityksiä, mutta nykyinen antaa anteeksi aika nopeasti. Ja kissa parkani juoksee karkuun minua päiväkausia pesun jälkeen. :D

      Poista
    6. Unohdinkin kokonaan pesuoperaatiot :D Voi sitä hätäkakan määrää ja kiljumista. Pestävästä rotasta lähtee uskomattoman kova ääni :D

      Poista
  3. Tsemppiä JB! Joskus tulee noita hitaampia painonlaskujaksoja ja silloin pitää vain repiä sitä motivaatiota jostain ja sanoa itselleen GROOAARHH (motivaatiokarjaisu:)) (sanoo hän joka ei ole onnistunut laihduttamaan itse koskaan pysyvästi...:/)(mutta uskon tieteväni jotain näistä jutuista 20v painokamppailun jälkeen). Lähetän sinulle PALJON motivaatioviboja!!!
    Kuitenkin-meille syntyi pikku prinssi 1.11 Lohjan sairaalassa. Aika iso prinssi itse asiassa, 4,2kg ja 53cm pitkä:) Ajattelin itsekin aloittaa laihdutusblogin kirjoittamisen sitten kun olen hieman tästä normalisoitunut. Mutta blogin nimen keksiminen jo on vaikeaa...Tai blogin ja blogin mutta ainakin voisi pitää sellaisen online painonpudotuspäiväkirjan tai jotain..Mikä on mielestäsi vaikeinta blogin pitämisessä?
    t. Annis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin, ihan valtavat onnittelut vauvan syntymän johdosta! :) Iso poikahan sieltä tulikin!

      Niin kun olisikin vain joskus, mutta tämä koko laihdutus on seurannut samaa kaavaa; yhtä isompaa pudotusta seuraa viikkojen jumi. Mutta kiitos kannustuksesta, kyllä tämä taas tästä! :)

      Tule sitten kertomaan osoite blogiisi, kun sen aloitat. Minulle bloggaaminen on ollut positiivinen yllätys, koska en ollut ollenkaan varautunut siihen kannustukseen ja ihaniin kommentteihin, mitä olen saanut, mutta vaikeinta on ehkä se, että pelkään tuottavani pettymyksen, kun elämäni on niin tylsää, eikä minulla ole koskaan mitään jännää tai mielenkiintoista kerrottavaa tai samoin pelkään, etten osaa vastata kommentteihin niin, ettei kommentoija pettyisi vastaukseeni. Tarkoitan sillä sitä, että olen todella iloinen kaikista kommenteista, mutten osaa oikein välittää sitä vastauksessa. Mutta suosittelen bloggaamista, se on todella mukavaa puuhaa ja on myös laihtumisen kannalta hyvä olla tilivelvollinen jollekin.

      Poista
    2. Minusta on muuten aina tosi kivaa lukea sinun päivityksiäsi, eivätkä ne ole koskaan tylsiä. Ei sinun elämäsi ole ainakaan minun silmissäni tylsää, vaan minusta on mielenkiintoista lukea ihan niitä peruskuulumisiakin elämästäsi.

      Minusta on myös tosi ihanaa ja kohteliasta, että jaksat vastata kaikkiin kommentteihin. Sitä eivät kaikki tee, mutta se kannustaa kommentoimaan, kun syntyy oikeaa dialogia!

      Poista
    3. Kiitos! :) Se on vain vähän hankalaa, kun ei minulle koskaan tapahdu mitään ihmeellistä, niin mitä siitäkin sitten voi sanoa... :D

      Olen todella iloinen kaikista kommenteista, joita saan, joskus vain on vaikea vastata, varsinkin, kun olen todella huono ottamaan vastaan positiivista palautetta, enkä tiedä mitä sanoa! Samoin, jos olen eri mieltä, yritän parhaani mukaan esittää sen niin, etten loukkaisi. Mutta toivon, että olen edes jotenkin onnistunut näihin vastaamaan. :)

      Poista
    4. Kiitos onnitteluista:)
      Olisi mukavaa jos kirjoittaisit useammin koska kirjoitat rehellisesti, osuvasti ja hyvin...Mutta mutta..onhan siinä pointti että jos tapahtuu vähän niin on vähemmän ainetta teksteihin...Sehän on sama asia kun jos olisi puhelimessa tuttavan kanssa eikä ole paljon sanottavaa koska ei ole tapahtunut mitään erikoista.
      En tiedä olisiko minusta bloggaajaksi koska elämäni pyörii vain perheeni ympärillä enkä ikinä kirjoittaisi heistä blogissa. Kirjoittaisin vain minusta...Mutta se mahdollinen vertaistuki minkä voisi saada olisi tervetullutta laihdutusurakan tukemiseen...
      Luntaa hartaasti toivoen,
      Annis

      Poista
    5. Kiitos! :) Minusta vain tuntuu, että olen jo kertonut ihan kaiken, mitä on kerrottavissa ja tuntuu turhalta toistaa samoja asioita.

      Monessa blogissa bloggaaja pitää perheensä asiat poissa blogista ja moni bloggaa ihan vain pelkästä laihdutuksesta ja liikunnasta. Sinun blogisi, niin saat ihan itse päättää mistä kirjoitat. Kannattaa ainakin kokeilla, eihän sitä sitten ole mikään pakko jatkaa, jos ei halua. :)

      Minäkin jo odottelen lunta. :)

      Poista