tiistai 20. marraskuuta 2012

Ruokavaliosta


Sata grammaa vähemmän näytti taas vaaka. En osaa suhtautua tähän hitaaseen tahtiin oikein mitenkään, koska tämä kaikki tuntuu minusta niin oudolta, koska en ole oikeastaan koskaan uskonut laihtumisen olevan ihan oikeasti mahdollista. Olen kyllä ihan tosissani yrittänyt, mutta en ole koskaan uskonut siihen tai ajatellut, että vielä joskus painaisin edes tämän verran kuin nyt ja se tavoittelemani 75 kiloa tuntuu niin hirveän epätodelliselta. Minulle ylipäätään kaikki, mitä haluaisin, on vain unelmia, jotka ei oikeasti koskaan voi tapahtua, joten se, että jotain oikeasti tapahtuu on minulle ihan uusi asia ja tuntuu enemmän kummalliselta ja vieraalta kuin miltään muulta. On vaikea keskittyä laihduttamiseen, kun se tuntuu niin epätodelliselta kaikin tavoin. Tavallaan kai odottelen, että herään ja painan taas 120 kiloa. Tämä tuntuu muutenkin väliaikaiselta, moni leikattu alkaa kahden vuoden jälkeen taas lihomaan, enkä osaa kuvitellakaan, ettenkö minä kuuluisi heihin. Vaikka en haluaisi, pidän sitä väistämättömänä, koska en pystynyt laihduttamaan omin avuin. Toivon todella, että sitten, kun kaksi vuotta on kulunut, tunnen eri tavalla, enkä enää liho.

Minulta kysyttiin syömisestäni, siitä miten söin ennen ja miten syön nyt. Ennen syömistottumukseni olivat aivan hirveät ja nyt... aika lailla yhtä hirveät, eri tavalla vain. :) Minulle oli aiemmin tyypillistä syödä oikeastaan vain kerran päivässä, yleensä illalla ja ruoan määrä oli valtava. Pahin, mikä tulee mieleen, oli se, kun kerran söin kaksi (!) hesepatonkia, pussillisen Estrellan Onion ringsejä, noin litran pepsi maxia ja todennäköisesti hiukan jotain makeaa, jotta suolainen maistuisi paremmalta(Makea ei varsinaisesti ole mikään suuri herkku minulle, mutta söin sitä säännöllisesti, koska sen syömisen jälkeen suolainen maistui paremmalta). Kerralla, yhteen menoon. Tiedän, että se on hirveää ja minua hävettää aivan kauheasti, mutta niin minä tein. Enkä ihan harvoinkaan. En edes tiedä, paljonko tuosta tulee kaloreita, koska en tiedä noiden hesepatonkien energiamäärää, mutta taatusti enemmän kuin naiselle koko päivässä suositeltu 2000 kcal ja ylipäätäänkin paljon enemmän kuin kulutin. Minulla on tapana tykästyä johonkin ruokaan ja syödä sitä jatkuvasti, kunnes kyllästyn, joten  hesepatonkiaikoinani aika tyypillistä minulle oli syödä aamulla hiukan kaurapuuroa, ettei tulisi huono olo päivän aikana ja sitten illalla ostaa hesepatonki ja limsaa sekä usein myös perunalastuja ja jäätelöä tai jotain vastaavaa. Sama kaava on ollut minulle tyypillinen koko aikuisikäni, olen syönyt aamulla väkisin hiukan jotain torjumaan huonoa oloa ja sitten syönyt suuren määrän illalla. Ei säännöllistä ateriarytmiä, ei välipaloja, ei terveellisiä aterioita... Ei todellakaan ole ihme, että olen lihava.

Mikä minusta sen sijaan aina tuntui oudolta, että niinä aikoina kun laihdutin, ei paino siltikään pudonnut, vaikka söin vain murto-osan tuosta ruoan paljoudesta. Yleensä sitä kesti ehkä kaksi viikkoa, kunnes menetin motivaationi, koska mitään ei tapahtunut ja sorruin taas sipseihin tai mikä ikinä olikaan sen hetkinen suosikkini. Silloin ainoalla onnistuneella laihdutuskerralla paino putosi vieläkin hitaammin kuin nyt, vaikka loppujen lopuksi söin noin 500 - 700 kcal päivässä. Kunnes sitten yhden ainoan kerran sorruin perunalastuihin, enkä saanut enää kierrettä katkaistua ja lihoin hetkessä kaikki työllä ja tuskalla pudotetut kilot takaisin. Siksi minusta tuntuu niin sanoinkuvaamattoman oudolta, että paino nyt putoaa, koska olen ennenkin syönyt vastaavan määrän kaloreita, eikä se silloin toiminut, joten miksi se toimii nyt, vaikkakin hitaasti... Noina laihdutusaikoina söin kyllä ihan terveellistä ruokaa, mutta useimmiten ihan samalla kaavalla eli pieni aamupala ja sitten illalla yksi tai kaksi ateriaa. Silloin pidemmällä laihdutuskerralla söin useimmiten aamulla valmiskaurapuuropussin, koulun jälkeen kaksi viipaletta ruisleipää aamupalasulatejuustolla ja illalla mustikoita sekoitettuna Danonen 0% -jugurttiin. Itse asiassa nuo taisivat olla pääasiallinen ruokavalioni. Silloin en ajatellut asiaa, mutta eihän tuossa ole oikeastaan ollenkaan proteiinia, eikä tuo muutenkaan kovin terveelliseltä kuulosta... Eikä painokaan kyllä pudonnut. Mutta ei siitä paljoa kaloreitakaan saanut, joten painon olisi mielestäni pitänyt pudota enemmän kuin puoli kiloa tai kilon kuussa. Tässä mielessä en ymmärrä, miksi en laihtunut, vaikka jatkoin tätä yli vuoden.

Nyt leikkauksen jälkeen kaikki on lähtökohtaisesti toisin, koska voin syödä määrällisesti niin vähän. Virallinen ohje leikatuille on syödä pieniä proteiinia, hiilihydraattia että rasvaa sisältävää aterioita viidestä kuuteen kertaan päivässä, sekä välipaloina kahdesti päivässä kaksi desilitraa maitoa. Silloin heti leikkauksen jälkeen yritin noudattaa saamiani ohjeita kirjaimellisesti, mutta se ei onnistunut edes alussa, jolloin keskityin sataprosenttisesti syömiseen. Usein minulla oli vielä edellinen ateria kesken, kun olisi pitänyt aloittaa uusi ja ruoan määrä ja ruokaan keskittymiseen vaadittu aika oli minulle ihan liikaa. Jostain syystä on jotenkin niin luontevaa syödä vain kerran päivässä, minä en edes muista syödä ennen kuin illalla, joten joudun todella taistelemaan itseni kanssa. Varsinkin aamulla huomaan viivytteleväni ja unohtuvani tekemään jotain muuta ja aamupalan syöminen kestää ikuisuuden. Minulle on vakiintunut muutamia ruokia, joihin ruokavalioni perustuu, mutta syömiseni on huonoa ja kuten olen aiemminkin kertonut, joinain päivinä en syö muuta kuin proteiinijauhetta. Se ei ole hyvä, mutta joskus en halua mitään ja koska jotain on pakko syödä, saan sitten edes tarvitsemani proteiinit.

Kun menen ruokakauppaan ja katselen ympärilleni, siellä ei ole mitään, mitä haluaisin. Hyllyjä täynnä ruokaa joka puolella ja minä en halua mitään. Tai no, en halua mitään niistä asioista, joita saisin ostaa, sipsihyllyllä ei varmaan olisi sitä ongelmaa, etten halua mitään... Joten ostan rahkaa ja vauvanruokaa, maitoa ja Profeel -tuotteita, usein myös kurkkua, salaattia ja fetaa. Toisinaan pakotan itseni syömään raejuustoa, vaikka lakkasin tykkäämästä siitä leikkauksen yhteydessä ja vatsan toiminnan takia syön myös luumusosetta ja kaurapuuroa, joskin molempia harvakseltaan, koska inhoan kumpaakin. Ns. oikeaa ruokaa en syö oikeastaan koskaan, koska se on aika kamala kokemus. Leikkaus poistaa useimmilta ihmisiltä ruoanhimon, mutta minun kohdallani niin ei käynyt, joten oikea ruoka tuntuu kidutukselta. Minulla on edessäni jotakin joka tuoksuu ja maistuu taivaalliselta, mutta minä en voi syödä sitä. Se pieni määrä jonka saan syötyä, tuntuu pelkältä kiusaamiselta ja vaikka fyysisesti olen täynnä, jonkinlainen henkinen tunne siitä, että sai syödä tarpeekseen, jää puuttumaan ja se on todella turhauttavaa ja epämiellyttävää. Niinpä en mielelleni syö mitään, mikä maistuu hyvältä. Mutta en mielelläni syö mitään sellaistakaan, mikä ei maistu hyvältä, joten tilanne on ongelmallinen. Olen hyvin kaukana siitä oikeaoppisesta viidestä monipuolisesta ateriasta päivässä, mikä kenties on selitys sille, että paino laskee niin hitaasti. Se tuntuu lähes ylivoimaisen vaikealta, enkä pysty edes ymmärtämään, miten joku pystyy siihen ihan automaattisesti. Melkeinpä joka päivä jään jälkeen tavoitteestani saada 70 grammaa proteiinia, unohdan rasvan ihan kokonaan, en syö lähellekään puolta kiloa kasviksia ja kaloritkin jäävät vajaiksi.  Outoa on myös se, että jotkut asiat, joista ennen pidin kovasti, kuten esimerkiksi hedelmät, eivät houkuta tippaakaan. Melkeinpä vältän niitä kaikin keinoin. Söin kuitenkin yksi päivä mandariinin, koska kammoni sitä kohtaan tuntui aivan naurettavalta, mutta päätin, että antaa olla. Pakotin itseni pureskelemaan ja nielemään, mutta se ei maistunut hyvältä ja tuntui henkisesti epämiellyttävältä, joten olkoon. Onhan se epäeettistäkin syödä sitrushedelmiä ja niissä on vaikka mitä torjunta-aineita, joten miksi turhaan pakottaa itsensä. Mutta se on kummallista, koska ennen rakastin mandariineja.

Syön myös edelleen satunnaisesti jotain hyvääkin, ostan toisinaan pari pätkistä ja olen maistanut pieniä määriä vähän kaikenlaista. Ne eivät ole aiheuttaneet vaa'alla mitään muutosta, mutta minun kaiketi pitäisi olla ihan kokonaan ilman mitään herkuksi luokiteltavaa. En ole oikeastaan kovin huolissani niistä. Kenties pitäisi olla, mutta en ole. En kuitenkaan voi syödä paljoa, joten en osaa ajatella pienestä määrästä olevan suurta haittaa. Esimerkiksi ennen, kun yritin laihduttaa ja vaikka jossain sukulaisen luona en kehdannut kieltäytyä kahvipöydässä keksistä, se tuntui ihan katastrofilta, joka pilaa kaiken. Nyt se on vain keksi, en ajattele siitä oikein mitään. Ehkä siksi, että ennen se olisi johtanut kokonaisen paketin syömiseen kotona, nyt sellainen ei ole mahdollista.

Yksi oudoimmista asioista nykyään on se, että painoni ei enää vaihtele. Ennen paino heitteli useimpia kiloja, kerran seitsemän kiloa yhdessä ainoassa päivässä, nyt iltapainon ja aamupainon ero on vain muutama sata grammaa. Lisäksi siitä huolimatta, että lasku on hidasta ja ainoastaan silloin tällöin on hieman suurempi pudotus, paino ei myöskään enää nouse kerran laskettuaan. Se tuntuu todella helpottavalta ja oudolta, koska niin kauan oli ihan tyypillistä, että laihduin muutaman kilon ja kohta olin taas lihonut sen takaisin. Nyt kerran laihdutettu tuntuu olevan ikuisesti(???) poissa!

Toivottavasti tämä vastasi kysymykseen ruokavaliostani, saa kysyä lisää, jos siltä tuntuu. :)

Nyt menen lenkille, tai oikeastaan tuonne keskustaan kauppoja katselemaan, mutta kävelen sinne ja takaisin, joten kyllä sekin lenkiksi lasketaan. :) Viisi viikkoa enää jouluun, eikö ole ihan mieletöntä?! Hyvää uutta viikkoa kaikille! :)


24 kommenttia:

  1. Syömisesi vaikuttaa kyllä todella heikolta jos tulee useinkin päiviä jolloin syöt pelkästään proteiinijauhetta :(

    Jos tuollaista jatkaa vuosia niin se varmasti alkaa näkyä jossakin? Mitä terveysalan henkilöstö sanoo sinun syömisestäsi. Toisaalta on hassua, että jos et syö oikeastaan mitään ja paino silti tippuu viikossa vain 100g. Mietin että onhan sinulla kaikki hyvin? Onko sinulla koska seuraava lääkäriaika. Josko kannattaisi puhua näistä hänelle.

    Toivottavasti oli mukava kaupunkireissu. Olin stockalla tänään ja siellä alkaa olla joulu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, se ei ole hyvä juttu. Minulla vain on päiviä, jolloin minusta tuntuu, että kehoni ei halua ottaa vastaan mitään, mutta minun on ihan pakko syödä jotain, joten nestettä on helppo "pakkosyöttää" itselleen. Mutta siitä on kyllä tultava loppu, ei niin voi pitkään tehdä! Vaikka ihan terveellistä proteiini sinällään on ja joka tapauksessa minun pitää syödä lisäproteiinia, mutta pitäisi syödä muutakin. Ravitsemusterapeutti on tyytymätön silloinkin, kun minulla on mielestäni mennyt hyvin, joskin hän ei oikein ymmärrä, ettei vatsaani mahdu sitä määrää, minkä hän haluaisi minun syövän. Luulen, että heikko painonlasku johtuu siitä, että en saa tarpeeksi oikein mitään. :/ Fyysisesti kaikki verikokeet ym. näyttää hyviä arvoja, joten mitään ongelmaa ei pitäisi olla.

      En ehtinyt vielä lähtemäänkään. :) Pitääkin käydä katsomassa, vaikka en kyllä yleensä raaski mitään ostaa sieltä. :) Ja jos kävisin myös ostamassa kasviksia ja hedelmiä!

      Poista
  2. Minustakin syömisesi kuulosta turhan vähäiseltä ja yksipuoliselta :( En tietenkään voi tietää, miten leikkaus muuttaa suhtautumista ruokaan ja nälkään, mutta mielestäni ideaalissa syömisessä ruoka ei olisi vain polttoainetta keholle, vaan myös asia, joka voi tuottaa nautintoa ja elämyksiä. Laihtumisen kannalta tulee myös mieleen, että pysyykö aineenvaihduntasi oikeasti käynnissä vain kerran päivässä syömällä..?

    Nuo entisinä aikoina syömäsi ruokamäärät eivät (omalta kannaltani valitettavasti) tunnu minusta edes mitenkään kauhean suurilta. Kun ahmin, voin syödä pahimmillani esim. pakastepizzan, sipsipussin, litran jäätelöä, suklaalevyn ja vielä leivonnaisiakain saman illan aikana. Tuosta ahmimisesta tulee aina sekä henkisesti että fyysisesti tosi huono olo, joka kestää seuraavaankin päivään. Olenkin todennut, ettei ole lainkaan niin paha, jos tulee syötyä tavallista ruokaa liikaa, tai herkkujakin yli kohtuuden, kunhan syöminen ei mene ahmimiseksi.

    Sata grammaa miinusta on kuitenkin miinusta sekin :) Onnea pudotuksesta ja tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se onkin, jollain tavalla syön nyt epäterveellisemmin kuin koskaan, koska ennen kuitenkin söin kasviksia ja hedelmiä ja sain esimerkiksi tarpeeksi kuitua. Olen hyvin harvoin nälkäinen, mutta minulla oli aiemminkin nälkä vain harvoin, enemmänkin söin siksi, että ruoka maistuu hyvältä. Peruskulutukseni on aivan varmasti todella pieni, osin ihan luonnostaankin, mutta osin, koska en syö tarpeeksi. Mikä selittää osaltaan sen, ettei paino laske. :/

      Ahmimisesta tosiaan tuli kaikin tavoin kamala olo, mutta minulla oli myös aikoja, jolloin sallin itseni syödä ja se oli ihanaa! Se nautinto, mitä sain syömisestä oli jotain ihan uskomatonta ja minusta täysi vatsa myös tuntui hyvältä. Nyt tietysti vatsa tuntuu täydeltä helposti, mutta se ei ole miellyttävä tunne, joten syön aika varovasti.

      Kiitos! :)

      Poista
  3. Ymmärrän sinua erittäin hyvin tuohon "jämähtämiseen" liittyen, syön itsekkin usein samaa ruokaa viikko ja kuukausitolkulla. Sama aamupala, lounas, iltaruoka.. Kunnes kyllästyn ja siirryn seuraavaan.

    Minustakin usein tuntuu, että en haluaisi syödä mitään ns. terveellistä tai oikeaa ruokaa mitä pitäisi syödä. Sen sijaan kaikki herkut kyllä maistuisivat... :/

    Sinä syöt kyllä tosi vähän :( Toivottavasti pystyisit monipuolistamaan edes hieman ruokailuasi. Mitenkäs nuo sosekeitot? Esim purjoperuna.. tai pinaattikeitto tai hernekeitto? Onnistuisiko noina päivinä jolloin tuntuu, että voit vain juoda? Keittojahan voisit laimennuttaa ohuemmiksi.

    Minä oikeastaan ihmettelen miten sinusta ylinpäätään tuli ylipainoinen, jos syöt yleensä vain iltaisin yhden aterian :D Ei tuo listaamasi "esimerkkipäivä" näyttänyt mielestäni yhtään pahemmalta.. itse kun ahmin kyse ei todellakaan ole mistään pienistä määristä.. Silloin todella tyhjentyy ainakin 10 isoa pakkausta... :( Onneksi en ole ahminut pitkään aikaan.

    Toivottavasti sinulla oli mukava kaupunkikierros :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ihan sama; olen monta kertaa aiemminkin kertonut tämän, mutta söin joskus samanlaista pastaa joka päivä yli vuoden ajan!

      Se on ihan hirveää, kun mikään normaali tai terveellinen ei houkuta, eikä osaa edes ajatella, mitä voisi syödä, haluaa vain herkkuja! Minulle ne herkut kai oli ruokaa, koska niitä minä enimmäkseen söin.

      Keittoja voisin kyllä syödä, mutta en oikein voi täyttää vatsaani ruoalla, jossa ei ole proteiinia, koska se on kuitenkin se tärkein. Tosin noihin voisi lisätä raejuustoa. Olen ajatellutkin, että pitäisi keittää hernekeittoa, koska pidän siitä, en vain tiedä, kestääkö vatsani sitä, mutta pitää kokeilla.

      Koska se yksi ateria oli niin suuri ja siinä oli paljon kaloreita. Vaikka söisi vain kerran päivässä, kerta-annoksesta voi kuluttaa maksimissaan 600 kcal, joten kaikki sen ylittävä meni suoraan rasvaksi. Ja se vaikuttaa aineenvaihduntaakin, jos syö vain kerran päivässä. Ja kyllähän tuo mitä luettelin on ihan valtava määrä kaloreita, varsinkin laiskalle ihmiselle!

      Ahmiminen on kamalaa, varsinkin sen itseinhon takia. :/ Se on kovin tuttua minullekin ja tuntuu oudolta, ettei enää voi ahmia.

      Oli ihan mukava. :)

      Poista
  4. Jos proteiininsaanti on tärkeää, mutta määrällisesti et voi syödä paljoa, niin yksi vaihtoehto voisi olla tuo proteiinivanukas (www.pudding.fi)Itse olen maistanut suklaanmakuisena ja jos maku nyt ei ihan oikeaa suklaata korvaa, niin hyvää on kuitenkin. Lisäksi proteiinia yhdessä annoksessa (n. 2 dl) huimat 24g.

    Sintti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin kokeilla tuota. Saako sitä ihan tavallisista kaupoista vai vain netistä? Kiitti vinkistä! :)

      Poista
    2. Itse ostin ihan Prismasta ja isommista S-marketeistakin on saanut, mutta suuren suosion ansiosta voi olla loppu. Mutta netistä nyt ainakin.

      Poista
    3. Okei, pitääpä katsoa, mitä paikallinen Prisma tarjoaa. :) Kiitti!

      Poista
  5. ilman unelmia, ei ole elämää.
    ja mikä parasta, ihminen oppii unelmoimaan.

    mä olen elävä todiste siitä.

    rohkeasti vaan etsimään tietä sisimpääsi. sinussa on loppumaton potentiaali. rohkeutta sisko rohkeutta, muuta ei tässä vaiheessa puutu.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta tuokin. Mutta kun valitettavasti minulla ei sitten muuta olekaan, kuin niitä unelmia, koska ne eivät koskaan toteudu, niin pelkkä unelmointi alkaa tuntua ahdistavalta ja turhauttavalta. Vaikka aina haaveilenkin kaikenlaisesta, niin väkisin tulee mietittyä, että mitä järkeä siinä on, kun en kuitenkaan koskaan saa mitään oikeasti. Mutta ilman unelmia olisi kyllä vieläkin rankempaa, joten toivon, ettei kyky unelmoida oikeasti katoa koskaan. :)

      Kiitos! :)

      Poista
  6. Et sä siis ennen mitään hirveitä määriä syönyt. Kun aina tuntuu että ihmiset kuvittelee että tullakseen lihavaksi täytyy syödä aivan tolkuttomia määriä. Mä väitän (ihan huipputieteellisellä mutulla ;)) että suurin osa lihavista ihmisistä ei oikeesti syö kauheasti enempää kuin normaalikokosetkaan. Laatu voi olla huonompi mut kyllä sitä ihan tavallisella kotiruoallakin lihotaan.

    En väitä etteikö sun syömiset olis osaltaan ollu vaikuttamassa sun painon nousuun ja kun siihen yhdistetään se liikkumattomuus niin tokihan se lihominen tapahtuu. Mut mä väitän silti että sun kroppa ei toimi ihan niinkun pitäis ja siks sä olet lihava. Itseasiassa tässä reilun puolen vuoden surffailulla endokriinisistä ongelmista (koskien omaa itseä) on tullut melko selväksi että lihavilla on usein jotain toiminnallista vikaa kehossaan. Ei ole normaalia että ihminen syö sen 600 kaloria päivässä eikä laihdu yhtään. Mä uskaltasin väittää jopa niin pitkälle että jos ihmisellä toimii kaikki suurinpiirtein niinkun pitääkin niin normaalilla liikkumisella pitää pystyä syömään normaalisti lihomatta.

    Tiedätkö sä niitä labra-arvoja, mitä sulta on otettu? Heitän tähän sulle pienen tehtävän jos kiinnostaa: mä hommasin itselleni vanhoja labra-arvoja kymmenen vuoden takaa. TSH oli 0,619 (viitearvot 0,1-4) ja T4 9 (viitearvot 10-25). Googleta noi arvot ja kerro mitä sait tulokseksi.

    T: sejokatotapostaustakyselijajollaeiedelleenkäänolemitäänjärkeväänimimerkkiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän lihavuuteen oikeasti tarvitsekaan syödä mitään vuorta ruokaa, kuitenkin ylimääräinen tuhat kaloria päivässä(tai vaikka vain yhdellä aterialla, kuten minulla) on jo kilo viikossa! Ja tuhat kaloria saa parista ainakin minun silmissä pienestä suklaapatukasta tai vajaasta puolesta pussista perunalastuja! Se ei minusta ole mitenkään paljon, vaikka voi olla, että minun aivoissani on jotain vinksallaan ja muiden mielestä se on hirveä määrä herkkuja... Tunnen yhden tytön, joka joskus söi puolikkaan perunalastun ja jaksoi voivotella sitä varmaan puoli vuotta, joten ehkä normaalipainoiselle tuokin määrä on sitten valtavasti. :D Minä tyydyin kuuntelemaan ja pyörittelemään silmiäni toiselle vähän pyöreämmälle kuulijalle, koska minusta joku puoli perunalastua nyt ei ole niin suuri juttu. :) Kenties siksi minä olen lihava ja hän ei... :D

      Minä olen usein (toiveikkaana) kysellyt jos jonkinlaista verikoetta sen puolesta, että sieltä löytyisi selitys ylipainolleni, mutta arvoni ovat todella hyvät. Poikkeuksena kilpirauhasarvot, jotka ovat nippanappa normaalit. Mutta kuitenkin normaalit. Lihavuuttani en ihmettele, mutta sitä, miten huonosti laihdun, en ymmärrä ollenkaan. Olen ihan vakavissani miettinyt, että minulla on päässä vikaa ja jotenkin onnistun syömään niin, etten tiedä sitä, mutta kun en pidä kotona ylimääräistä ruokaa ja olen tarkka rahan suhteen, en tiedä miten minä sitä ruokaa saisin ja missä ja milloin sitä söisin. Mutta kaiken logiikan mukaan minun pitäisi nytkin laihtua enemmän, mutta en vain laihdu. Ehkä minä syön liian vähän tai liian harvoin tai todennäköisemmin, aineenvaihdunnassani on jotain pielessä.

      En tiedä tarkkaan arvojani, koska minulla ei ole niitä missään paperilla, olen luottanut lääkärin sanaan siitä, että hyviä ovat. Tosin kilpirauhasen vajaatoiminta selittäisi kohdallani paljon... Laihtumisen vaikeuden, ahdistuksen ja masennuksen(erityisesti kevätmasennuksen), mille ei ole mitään syytä, univaikeudet, keskittymisvaikeudet; minulla on jopa oireita, jotka ei ole kovin oleellisia, kuten hirveän kuiva iho ja todella kylmät kädet ja jalat ja haluttomuus tehdä yhtään mitään. Olisi jotenkin helpompaa, jos niihin olisi syynä kilpirauhasen vajaatoiminta... Mutta ei kai sitten ole, jos kerran arvot ylittää normaalin rajat. Tosin voisin vielä kerran mennä lääkäriin ja pyytää kaikki mahdolliset testit, koska kai minulta on otettu vain tuo TSH -arvo...

      Sinulla kyllä taitaa olla jonkinlainen ongelma kilpirauhasen kanssa. Oletko käynyt lääkärissä? Jos saisit lääkityksen, voisi jo se auttaa painon kanssa ja jos sinulla on muitakin oireita, niihinkin saisit helpotusta. En tiedä, että onko tämä kilpirauhasasia jotenkin sellainen, ettei siihen helposti saa apua... Tädilläni oli kilpirauhasen vajaatoiminta ja kesti vuosia ennen kuin saatiin oikea diagnoosi ja sitä ennen hän melkein kuoli väärän lääkityksen takia.

      Mutta tsemppiä, toivottavasti saat avun ja painokin alkaa laskemaan! Taidan kyllä vielä kerran pyytää verikoetta, tällä kertaa kaikkia mahdollisia.

      Poista
    2. Ei tarvitse tosiaan syödä kauheita lihotakseen. Ja kuten totesit niin sipsipussin vetäsemällä saa jo kiitettävästi kaloreita. Uskon kyllä sun syömisten vaikuttaneen sun painoon. Ihan samalla tavalla se omakin paino on tullut, syömällä enimmäkseen pieleen. Sitä mä en voi silti olla miettimättä et miten normaalilla toiminnalla varustettu kroppa reagois sun tai mun syömisiin? Lihoisko se niin paljon? Ja toisaalta haluaisko sellanen kroppa edes syödä samalla tavalla? Jostain se suolaisen himo (aldosteronin puute on yks vaihtoehto) kumpuaa. Jokin meidän kropassa vaatii eri tavaraa kuin normiruoka. To a certain point.

      Edelleenkään en halua väittää että kaikkien lihavien paino johtuu pelkästään fyysisistä ongelmista mutta tää nykyinen meno, jossa ei anneta minkäänlaista mahdollisuutta muunlaiselle lihomiselle kuin liika syöminen ja vähäinen liikunta on jotenkin vääristynyt suunta. Kukaan ei halua olla lihava (ainakaan tietääkseni) mutta silti meitä on hirveen monta. Mä en ihan jaksa uskoa että me kaikki oltaisiin laiskoja välinpitämättömiä paskoja.

      Mitähän se nippanappa normaali tarkottaa? Jos se tarkottaa että TSH on just ylärajan alapuolella niin villi veikkaus on että sä olet vajaatoimintainen. Jos sulta ei ole otettu kun toi TSH niin ehdottomasti seuraavaan erään mukaan se T4 kun se on lopulta vasta noiden kahden kaverin suhde, joka kertoo missä mennään. Toki ongelma voi olla jossain kilpirauhashormonin imeytymisjutuissa ym., jolloin noi kaks arvoa ei riitä kertomaan mitään. Mut alkuun ne ainakin luulis riittävän.

      Noi mun arvot kertoo itseasiassa aivolisäkkeestä johtuvasta vajaatoiminnasta. Kun TSH on normaali tai viitteen alapuolella ja T4 viitteen alapuolella (tai ihan alarajoilla) eli periaatteessa kun molemmat on matalat niin kyse on mitä todennäköisimmin ongelmasta aivolisäkkeessä. Ja kun mä olen tätä asiaa surfannut ja googlannut niin on pienimuotoinen lamppu syttynyt päässä. Kaikille mun pienille ihmeellisyyksille onkin joku syy. Ja se syy olis ollu mahdollista selvittää jo kymmenen vuotta sitten... Mut kun peruslääkäreistä vain harvat ymmärtää kunnolla noiden arvojen päälle niin tässä sitä ollaan. Kymmenen vuotta vanhempana ja hitosti väsyneempänä.

      Mä olen silti edelleen varuillani asian suhteen ja oon varautunu siihen et mä en tule saamaan minkäänlaista apua vielä pitkään aikaan. Mä en ole niitä ihmisiä (vielä), jotka osais tapella oman terveytensä puolesta ja jos lääkäri sanoo että arvot on ok (vaikka ne ei sitä ole) niin on kyllä helvetin iso kynnys lähteä sitä oikomaan. Jonkinlainen lääkärit-on-jumalia-juttu vielä hyvinkin voimakkaana tausta-ajatuksissa :(.

      Vaikka tää lihavuus häiritsee ihan hitosti toisinaan niin silti eniten mä haluaisin vain olla pirtee ja energinen. Välillä musta tuntuu että mä olen syntyny väsyneenä ja se vaan pahenee vuosi vuodelta. Ja se on ainoa isoin asia johon mä haluaisin apua. Kaikki muu tulee hyvänä kakkosena.

      Mulla on itseasiassa nyt miniannos tyroksiinia (ei auta vajaatoimintaan vielä mitenkään) monikyhmystruuman kasvun estämiseksi. Jossain vaiheessa mä haluan kokeilla ihan kunnon lääkitystä (koska se pieni annoskin auttoi aluksi) mut ensin mä haluan perinpohjaisen selvyyden siihen et mikä mua vaivaa. Iso pelko on tosin että mä saan odottaa sitä selvyyttä ja apua vielä seuraavat kakskymmentä vuotta kunnes mä olen tarpeeksi sairas :/.

      Tästä tuli nyt taas kauheen pitkä sepustus enkä mä siltikään saanut varmaan sanottua puoliakaan siitä mitä halusin mut mänköön näin. Ehkä loppupointtina vois sanoa et vaikka kuinka uskoo lääkäreiden tietävän ja osaavan niin ota selvää omista labroista. Lääkärit on todella osaavia kun asiat on todella selkeästi pielessä mut Suomessa on ihan tuhottomasti puolivajaata elämää eläviä ihmisiä (myös muilla "aloilla" kun kilpirauhasongelmissa) joiden arvot on suurinpiirtein kohdillaan ja kukaan ei auta. Näin mä näkisin, voin olla myös väärässä.

      T: Sinivalo (hieno nimimerkki..)

      Poista
    3. Se oli viimeinen mahdollinen normaalin sisällä oleva arvo. Minulla on ollut vajaatoimintaa teini-ikäisenä ja sitä on suvussa ja minulla on oireitakin, joten... Tuntuu hullulta sanoa, että toivoisin olevani sairas, mutta kilpirauhasen vajaatoiminta olisi yhteinen nimittäjä kaikelle, mikä elämässäni aiheuttaa ongelmia!

      Samahan se on minullakin, että kun lääkäri sanoo, että arvo on normaali, niin tuntuisi aika ylimieliseltä alkaa väittämään vastaan. Minä myös haluaisin vähän enemmän energiaa ja vähemmän uniongelmia. Luulen, että tämä on hankala asia, johon ei ole helppoa saada selvyyttä tai apua, mutta ei auta kuin yrittää! Tsemppiä kovasti sinnekin ja tule kertomaan, miten käy, kun saat tietää enemmän! :)

      Jep, hyvä on nimimerkki. :)

      Poista
    4. Mulla on vähän sama että välillä toivoisi sairautta. Kaipa se on normaalia kun elämässä ja kropassa on muutakin vikaa kuin pelkkä lihavuus. Oon hirveesti raijannut cushing's help-sivuston foorumilla ja siellä on ihmisillä ihan sama. Joku lääkäri oli jollekin joskus kommentoinutkin että cushing-potilaat on useimmiten hemmetin iloisia diagnoosistaan :D.

      Onhan se niinkin että vain sä tunnet sun kroppas parhaiten ja vaikka kuinka lekuri väittäis kaiken olevan ok, niin aika usein ihminen itse tietää että jotain on oikeesti vialla. Ihmiset, joilla on todettu aivokasvain on nekin joutuneet liian usein odottamaan siihen saakka että kasvain on kasvanut tarpeeks suureksi aiheuttaakseen jotain muutakin oiretta kuin sellaista jonka lääkäri voi sivuuttaa vain jännitysniskana. Ymmärrettävää toki mutta niin hullua jotenkin.

      Keskustelufoorumeita lukiessa aina tietysti hieman vääristyy näkökulma mut on sitä omalle kohdallekin osunu paskoja lääkäreitä ja oikeastaan vain yksi(!) helvetin hyvä. Ja se yks helvetin hyvä oli ihan terveyskeskuslääkäri, joka kuunteli oireita ja laittoi edes jotain verikokeita.

      Eikö se noissa sairauksissa ole vähän niin että if it kwaks like a duck, walks like a duck then it propably is a duck. Ainakin näin maallikon mielestä ;).

      T: Sinivalo (joka lukisi itsensä lääkäriksi...jos jaksaisi ;D)

      Poista
    5. Niinpä kai, vaikka ei sekään kivaa olisi. Mutta parempi kuin nykytilanne.

      Se lääkäri, jolle yleensä pyydän päästä on kyllä todella mukava ja kuuntelee ja muuta, joten taidan taas käydä hänen juttusillaan ja pyytää kaikki mahdolliset kokeet.

      Se tuntuu ihan hullulta, että minulla on suuri määrä kilpirauhasen vajaatoimintaan sopivia oireita, eikä mitään oiretta, mikä ei sopisi siihen, mutta silti minulla ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa... Ei kai se voi olla sattumaakaan... Mutta katsotaan, jos tähän löytyisi apua. :)

      Minäkin olisin halunnut lääkäriksi, mutta valitettavasti lääkiksessä ei oltu samaa mieltä. :)

      Poista
  7. Sitten kun oot saanu niitä verikokeita niin pyydä itselles kopio niistä tuloksista ja googleta nimmanberkelesti tai kerro täällä ja mä googletan. Etsitään yhdessä vastaus et onko sitä vajaatoimintaa vai ei :-). Mä kyllä suuresti veikkaan että sulla on, kun kerran oireetkin täsmää.

    Noissa kilppariasioissa tuntuu olevan tosiaan hankala saada apua mut jotkut onnistuu löytämään lääkärin, joka suostuu antamaan esim. koelääkityksen.

    Mut kunhan nyt ensin saat niitä tuloksia niin olet askelen viisaampi tämän asian suhteen.

    Lääkiksessä ei oltu samaa mieltä sillon, nyt vois olla eri tilanne mut mä tiedän ettei sua kiinnosta niin paljoa että viitsisit enää yrittää (huomaatko.. käänteistä psykologiaa.. ;-D).

    Sinivalo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täytyy nyt pyytää ne kirjallisina. Tulen sitten kertomaan, kun tiedän. :)

      En tiedä, olisinko koskaan voinut päästä lääkikseen, mutta kyllä minä olen opiskeluni opiskellut. En jaksa enää lukea kolmatta korkeakoulututkintoa, vaikka siitä kolmannesta saattaisi olla jotain iloakin. :/ :D

      Poista
  8. Eikö se nyt ole ihan selvää että kun syöt vaan kerran päiväs niin sun elimistö on säästöliekil ollut jo monta vuotta. Ei ihme ettet laihdu kun kulutus on paljon pienempi kuin normaalisti sun painosella pitäs olla. Jos et ala syömään sitä 5 ateriaa päiväs voit olla varma ettet tuu koskaan pysymään laihana. Likkunta voi vähän auttaa siinä mutta ei se mitään ihmeitä tee ellet ala syödä säännöllisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin joo ja ruokavalioni on myös aika yksipuolinen, joten jotain tärkeää saattaa jäädä puuttumaan. Täytyy vain yrittää kovemmin, mutta kun se on niin vaikeaa... Mutta jos haluan laihtua, niin pakko oppia! :)

      Poista
  9. Kokeilepa seitania, vegaanista proteiiniruokaa: http://chocochili.net/2010/02/seitanin-valmistaminen/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin kokeilla, kiitti vinkistä! :)

      Poista