maanantai 10. joulukuuta 2012

A Blog with Substance!


Sain raparperilta A Blog with Substance! -haasteen, jonka säännöt ovat seuraavat;
- Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
- Ilmoita heille tunnustuksesta
- Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi

Kiitokset raparperille! :)

Ja ne asiat itsestäni...

1. Kukaan ei ole vielä huomannut, että olen laihtunut... Olen miettinyt, että olisiko niin, ettei kasvoni ole vielä pienentyneet yhtään. Itse en ainakaan huomaa mitään muutosta kasvoissa, mutta en kyllä huomaa muutenkaan mitään eroa. Tai sitten ihmiset ei vain koe sopivaksi kommentoida ulkonäköä, itse ainakin olen kovin arka sanomaan edes mitään positiivista kenenkään ulkoisesta olemuksesta, pidän sitä niin henkilökohtaisena asiana(enkä ainakaan enää ikinä onnittele ketään raskaudesta ellei ihminen ole itse sanonut olevansa raskaana!).

2. Söin viikonlopun aikana kokonaisen paketillisen ruisleipää, lähes pakkosyötin itseäni, koska... No, tiedättehän te. Auttoi. Mutta proteiinin saanti jäi kyllä minimiin. Asiaan liittyväni herttaisena faktana voisin lisätä, että olen alkanut pelkäämään vessassa käyntiä.

3. Sain melkein paniikkikohtauksen, kun yksi toinen bloggaaja kirjoitti, että kohta alkaa taas päivät pitenemään! Ei, ei, ei!! Minä rakastan tätä pimeyttä, kun jo ennen neljää alkaa hämärtyä ja kun vielä aamullakin on pimeää. Pelkään ihan hirveästi lähestyvää kevättä. :/

4. En tiedä odotanko vai pelkäänkö joulua enemmän. Osittain tunnelman pilaa se, että joulua seuraa kammoamani kevät, mutta muutenkin mielialani joulun suhteen heittelevät äärilaidasta toiseen. Välillä odotan sitä, välillä olen ahdistunut ja kauhuissani. Tavallaan pahinta on juuri se, että sitten kun on joulu, niin kohta se on taas ohi 12 kuukaudeksi. Ja ihanaan syksyyn on niin loputtoman pitkä aika...

5. Pelkään, että olen lopultakin kyllästynyt rakkaisiin Harry Pottereihini. Olen lukenut ne lukemattomia kertoja ja se on yksi jouluperinteistäni, mutta tänä vuonna se ei houkuta yhtä paljon kuin aiemmin.

6. Minusta Groundhog day on ihana elokuva, koska se talvinen tunnelma on niin kodikas. Katson sen aina joulunaikaan. (Tuli vain mieleen, kun yritin epätoivoissani keksiä jotain, mitä en ole vielä kertonut! :D) Sen sijaan taannoin telkusta tullut ylistetty Avatar oli suuri pettymys.

7. Tämä fakta ei nyt koske (kokonaan) minua, mutta olen monta kertaa halunnut kirjoittaa äidistäni myös positiivisia asioita(koska niitäkin on paljon!), koska on tullut niin paljon kerrottua sitä negatiivista. Vaikka äitini osaa olla hankala, hän on myös ihminen, jota ihailen suunnattomasti, koska hän osaa ihan mitä vain. Hän osaa ne ns. perinteiset naisten työt, siis leipoa ja ommella ja laittaa ruokaa, mutta hän hallitsee myös ns. miesten työt. Hän tekee meillä kotona lähes kaiken; hän kaataa omat polttopuunsa metsästä ja sirkelöi ne itse, hän osaa korjata oman traktorinsa, hän on kiinnostunut puutöistä ja hän on rakentanut talomme laajennusosan suurimmaksi osaksi itse. Minun oli joskus teini-ikäisenä hyvin vaikea hyväksyä ensimmäisiä kokemuksiani sovinismista, koska omalla taustallani en voinut millään käsittää, miksi jotkut ovat sitä mieltä, ettei naiset ole yhtä hyviä kuin miehet. En luonnollisestikaan ole tästä samaa mieltä, mutta vanhetessani olen alkanut hiukan ymmärtää, miksi miehet ajattelee niin. Tähän liittyy joitain sellaisia kulttuurisia juttuja, joita minä en ymmärrä. Esimerkiksi opiskellessamme, siitä huolimatta, että suurin osa alani opiskelijoista oli tyttöjä, jostain syystä kaikissa käytännön töissä oletus oli, että se yksi paikalla ollut mies tekee ensisijaisesti ne käytännön työt. Se soti minun vaistojani vastaan, mutta tuntui muille olevan ihan luontevaa. Eikä kyseessä ollut koskaan mikään älyllisesti tai fyysisesti vaativa työ, vaan sellainen, jonka olisi voinut tehdä kuka tahansa. Minulta on myös pahasti hämärtynyt se, mikä loppujen lopuksi on näiden miesten ja naisten töiden välinen raja. Esimerkkinä voisin kertoa, että sain vasta pari vuotta sitten tietää, että lumityöt on miesten töitä! Se ei ollut rehellisesti sanoen koskaan tullut minulle mieleenkään! Joka tapauksessa tässä asiassa minä haluaisin olla kuin äitini, mutta valitettavasti en ole. Minusta olisi ihanaa osata tehdä asioita itse ja yhtä monipuolisesti, niin etten tarvitsisi kenenkään apua. Minulta kuitenkin puuttuu luontainen kiinnostus itse noihin töihin, enkä vain osaa tehdä asioita yhtä hyvin kuin hän. Kenties siksi, että äiti on aina tehnyt ne puolestani. Nykyään ns. perinteiset roolit nostavat taas kovasti päätään ja se aiheuttaa minussa silkkaa kauhua, koska minä en voisi elää niin, olisin aivan hirvittävän onneton.

8. Ai niin, juoksin ensimmäisen kerran vuosiin ja se tuntui ihan erilaiselta, kuin mitä muistin! Se oli helpompaa ja vaikka hengästyin, ei tullut sellaista kuolen ihan juuri -fiilistä. Joskin oli pelottavan liukasta, enkä kuullut takaa tulevien autojen ääntä, mikä oli hankalaa koiran kanssa(ja putosin ojaan, koska koirani näki ketun, enkä huomannut, että hän lähti sen perään...) ja jos aion joskus juosta, tarvitsen ehdottomasti urheilurintsikat. Mutta ehkä keväällä aion hankalista nilkoistani huolimatta kokeilla juoksemista.

Tunnustus lähtee tällä kertaa eteenpäin Neiti Michelinille, Amandalle, Elille, Tallikselle, Annikselle, Jennille, Kiiperille ja Kuningasplösölle. Valitsin nuo aika lailla satunnaisesti, muutkin saa ottaa haasteen vastaan, jos haluaa. :)


19 kommenttia:

  1. Siis tunnistankohan itseni tuosta kolmannesta tunnustuksesta? Mutta sehän on ihanaa, että me täällä blogistaniassa olemme niin erilaisia ihmisiä! Minä niin odotan kesää ja aion perinteisesti valvoa yhden kesäyön ja kuunnella ja katsella sitä aamun sarastusta, kuten viime kesänä tein Lontoon olympialaisten avajaisten aikaan.

    Miesten ja naisten työt? Minunkin kotona isä siivosi, mutta äiti ei osannut edes pankkikorttia käyttää, saati tankata autoa. Eiköhän se ole niin, että jokainen tekee sitä, mistä on kiinnostunut ja saa siitä tyydytystä. Minä olen elämäni aikana leiponut tasan kaksi kertaa pullaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sinähän se olit. :) Totta, on mukava lukea erilaisia mielipiteitä, mutta minä niin pelkään kevättä! Kesän kyllä jo kestän, mutta keväät ovat todella vaikeita!

      Ihan samaa itse ajattelen, että miksi pitäisi väkisin ahtaa ihmisiä johonkin tiettyyn rooliin, jos se ei luontevasti istu tai jos ei halua. Minä en koe äitini olevan millään lailla vähemmän nainen, vaikka hän ei olekaan perinteinen nainen ja kuten sanottu, ihailen sitä, ettei hän tarvitse apua, että hän tulee toimeen omillaan. Jos on luonnostaan ns. ultranaisellinen nainen ja viihtyy roolissaan, niin mikäs siinä, mutta en ymmärrä suoranaista vihamielisyyttä muunlaisia naisia kohtaan. Ja varmaan vähän feminiinisemmille miehille tilanne on vielä pahempikin...

      Poista
  2. Wheee kiitos kaunis tunnustuksesta! :) Kivaa!

    Tuntuisi hassulta, jos ihmiset eivät olisi huomanneet sinun tiputtaneen noin huomattavaa kilomäärää! Ehkä, kuten itsekin arvelit, he ovat vain ujoja mainitsemaan asiasta? Takuulla niitä kommentteja alkaa jossakin vaiheessa tulla. :) Ja mahtava juttu tuo juoksukokemus (paitsi se ojan kautta oikaisu), ei muuta kuin tsemppiä tuleviin treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! :)

      Ehkä... Tai sitten se johtuu siitä, ettei kasvoni ehkä ole pienentyneet... Toisaalta on ihan hyväkin, ettei siitä kauheasti huomautella, en osaisi varmaan sanoa mitään, olisin ihan hämmentynyt!

      Luulen, että kun lumet sulaa, ainakin yritän juosta. Katsotaan, mitä siitä tulee! :)

      Poista
  3. Kiitos ihana J.B. tunnustuksesta, otan sen hämmentyneen kiitollisena vastaan!

    Kerrohan lisää juoksukokemuksia sitten, kun seuraavaksi menet lenkille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! :)

      Joo, kerron, mutta se saa kyllä odottaa niin kauan, ettei ole enää liukasta! :)

      Poista
  4. Kiitos tunnustuksesta :)

    Mä mietin myös tota miesten ja naisten töitä. Kaipa se jotenkin menee niin, että useimmiten naiset tekee niitä hommia joita on tottunu äitinsä tekevän. Esim. mä siivoilen meidän kodin, ihan kuten äiti tekee. Mies taas hoitaa kaikki tekniset asiat ja autoon liittyvät jutut, aivan kuten heillä kotona.
    Toki, kuten äitinikin, mä osaan esim. vaihtaa autosta renkaat ja laittaa telkkariin kaikki piuhat paikoilleen. Mutta en vaan niitä viitsi tehdä, koska tiedän että heittäytymällä "avuttomaks" säästyn vaivalta, kun mies tulee asenteell "annas kun mä näytän".

    Että mun kohdalla siinä on kyse laiskuudesta, ja "naisten töiden" mielekkyydestäkin. Mieluummin siivoan kun vaihdan renkaat :D Mutta jokainen tavallaan.

    Muistan että joku kertoi että heilläkin koulussa sama juttu, että luokan pojat, jotka oli pieniä, lyhyitä ja hoikkia, joutuivat kantamaan koulun muuttaessa kaikki painavat tavarat, ja tytöt (jotka ainakin kokonsa puolesta omasivat enemmän voimaa) kanniskeli taululiitupakkauksia ja koristekukkasia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Niin kai, mutta toisaalta minä olen kyllä ihan siivoushullu, mitä äitini ei ole. Äitini inhoaa siivoamista. Mutta muuten me kai omaksumme vanhempiemme tavat. Nykyään vaan nuo miesten työt on vähän hassu käsite, koska omakotitalossa niitä toki riittää, mutta jos asutaan kerrostalossa, eikä ole edes autoa, niin mitä töitä siinä sitten miehelle on... Kerran viidessä vuodessä laittaa uuden dvd-soittimen paikalleen? Nainen siivoaa ja laittaa ruoat ja hoitaa lapset, joka päivä. Onpas tasapuolista. :D Mutta eipä se kai ole (ok-talossakaan) ongelma, jos molemmat viihtyy roolissaan.

      Samanlaisia koulukokemuksia minullakin. Se on todella outoa!

      Poista
  5. Kiitos:) Minäkin kumartaisin jos pystyisin-vatsa on aaivan liian täynnä paistettuja kananmunia ja ekologista majoneesia ja 4dl mustaa kahvia...aaah:) Mukavaa loppuviikkoa !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen! :D

      Kiitos samoin! :)

      Poista
  6. Kyllä varmaan olet kasvoistakin hoikistunut, ihmiset joita näet usein eivät vain huomaa eroa. Kyllä noin suuri pudotus alkaa jossain vaiheessa näkymään, ei hätää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenties... Ihan hyväkin, ettei ihmiset sano mitään, kun en tietäisi mitä vastata!

      Poista
    2. Pakkohan niiden on huomata JOTAIN! Ehkä kropallasi on sellainen kiloraja, jonka jälkeen tulet näyttämään tosi paljon hoikemmalta. Joillakin esim. tuplaleuat häipyy heti laihduttaessa ja toisilla (kuten allamainitulla)paino saa tippua reippaasti ennen kuin ne ovat veks.

      Poista
    3. Ehkä joo tai sitten ihmiset tosiaan eivät halua sanoa mitään ulkonäköön liittyvää. Mikä onkin ihan hyvä juttu, mutta saa minut miettimään, että enkö minä näytä yhtään pienemmältä?! Ja minusta tosiaan tuntuu, ettei kasvoissa ole vielä suurta muutosta ainakaan ja minulla lihavuus näkyy naamasta.

      Täytyy vain toivoa, että edes joskus kasvoni olisivat vähän laihemmat, tunnen nimittäin yhden todella hoikan tytön, jolla kuitenkin on kaksoisleuka! Toivottavasti minulla ei käy niin, että kasvoista lähtee vasta viimeksi kilot!

      Poista
  7. Anonyymi=Jenni (ehti viesti karkaamaan)

    VastaaPoista
  8. Sulle on haaste mun blogissa.
    Löytyy Blogihaasteet-ylävälilehdestä :)

    VastaaPoista