tiistai 4. joulukuuta 2012

Liikaa luita?

Vaikka tätä läskiä on vielä ihan kiitettävästi jäljellä, luut ovat alkaneet tulla paremmin esiin ja se on minusta ihan kamalaa! Se tuntuu todella ilkeältä, kun käsi osuu luuhun, enkä ole tottunut siihen tunteeseen. Enkä voi enää maata kyljelläni jalat yhdessä, kun polvet tuntuvat niin kovilta toisiaan vasten! Kun esimerkiksi laitan kosteusvoidetta, levitän sen niin nopeasti kuin pystyn niille alueille, jossa luut ovat lähellä ihoa, koska se on todella karmiva tunne koskea lähellä ihon pintaa olevaa luuta. Onko se kummallista vai tuntuuko muista samalta? Vai onko muut vain tottuneet luihinsa, kun ne ovat aina olleet lähempänä pintaa? :D Toivottavasti minäkin totun tähän tai jonain päivänä on todellisia ongelmia edessä, mikäli nyt onnistun laihtumaan! :D Olisi aika hankalaa, jos joutuisi lopun elämäänsä varomaan, ettei vain koske omiin luihinsa...

Lisäksi kainaloni ovat alkaneet muodostua ongelmaksi. Osasin toki odottaa roikkuvaa ihoa vähän sinne sun tänne, mutta en missään vaiheessa ajatellut, että kainaloihin ylipäätään voisi muodostua ylimääräistä ihoa. Johtunee ehkä siitä, että sekä käsivarsissani, että kainaloiden alapuolella minulla on runsaasti venymisarpia, joten iho ei pysty noilla alueilla palautumaan. En tiedä miten vaikeaksi tämä tilanne menee, mutta ne ovat jo alkaneet hiukan hankautua ja ärtyä ja oletettavasti tämä vielä pahenee, kun lisää painoa lähtee. En oikein tiedä, miten niitä voisi suojatakaan, tarvitsee kai ottaa asiaa puheeksi, kun seuraavan kerran on lääkäriaika. Luin kuitenkin erään toisen leikatun bloggaajan blogista, että ilmeisesti leikattujen on mahdollista saada plastiikkakirurgiaa vain, jos vatsa jää roikkumaan, että mitään muuta aluetta ei korjata(ilmaiseksi). Se taitaa tulla olemaan minulle vähän ongelma, koska uskon, että vatsani ei kauhean pahasti jää roikkumaan, mutta sen sijaan kaikki muu jää. Mutta katsotaan nyt, eihän se roikkuva ihokaan välttämättä aiheuta ongelmia.

Ja tällä tahdilla ei mihinkään roikkumisvaiheeseen edes päästä! Painonlaskuni on vakiintunut noin  kahteen kiloon kuukaudessa, eikä siihen tunnu vaikuttavan mikään mitä teen. Vaikka viikkokohtainen vaihtelu on suurta ja vaikka välillä teen enemmän, välillä vähemmän työtä laihtumisen eteen, silti kuukauden lopussa huomaan, että vain kaksi kiloa taas lähti. Mikä sekin on sinällään minusta ihan hyvä, mutta pelkään, että kohta lasku loppuu kokonaan. Haaveet edes yhdestä kuukaudesta, jonka aikana laihtuisin viisi kiloa, ovat jo kauan sitten muuttuneet turhaksi toivoksi. Tietysti tälläkin tahdilla lievän ylipainon raja alittuisi suunnilleen leikkauksen vuosipäivänä ja olisin jo siihenkin ihan tyytyväinen. Olen vain niin sanoinkuvaamattoman peloissani, että paino alkaa taas jossain vaiheessa nousta. Minulla on vielä niin paljon ylipainoa, että laskun pitäisi olla nopeampaa. Se on kai se liikunta, mikä tässä mättää. Kalorit pysyy hyvin kurissa, mutta olen edelleenkin niin laiska liikkumaan. Varsinkin nyt, kun on niin kylmäkin... Tykkään kyllä talvesta kovasti, mutta silti käytän sitä tekosyynä, miksi en voi lähteä lenkille, kun naama jäätyy. Niin kuin jäätyykin, mutta en minä siihen kuolisi. Mikä siinä on, että vaikka niin kovasti haluan laihtua, en vain saa potkittua itseäni ylös ja lenkille?! Jotain rajaa nyt laiskuudellakin luulisi olevan!

Mutta tuon valituksen jälkeen ei oikein ole vaihtoehtoa kuin nousta ylös ja oikeasti lähteä lenkille. Kävelen vain sen aikaa kun tuntuu mukavalta, jos ihan hirveän kylmä on, niin en pakota itseäni. Voisin taas käydä ihastelemassa Stockmannin joulupalloja... :)

Ei minulla oikeastaan taaskaan ollut mitään punaista lankaa tässä kirjoittelussa, mutta joudun istumaan kaksi tuntia paikallani, kun ostin tuollaiset BabyFoot kuorintasukat. En tiedä miten ne toimivat, eikä minulla mitään pahoja jalkaongelmia olekaan, mutta tuote kuulosti niin kiehtovalta, että oli ihan pakko kokeilla. Vielä kymmenen minuuttia ja saan ne pois jalasta. Katsellaan, miten karmiva näky jalkani ovat muutaman päivän päästä, kun iho alkaa kuoriutua. En tosin tiedä, miten kestän kaksikin viikkoa ilman jalkavoidetta, koska yleensä en saa nukahdettua, jos en ole rasvannut jalkojani. Ehkä se auttaa, jos pitää sukkia jalassa öisinkin. Kuulemma muutenkin pitäisi pitää ellei sitten halua ihonriekaleita ympäri asuntoaan. Yök! :D

Mutta, nyt jalkapesulle ja sitten lenkille! Ihanaa lumista viikkoa kaikille! :)

17 kommenttia:

  1. Haha, aloinkin heti miettimään että onpa sullakin isot ongelmat! :D Luut kolisee ja sitä rataa... :D
    Voihan se toki tuntua oudolta, jos siitä on kauan aikaa kun luut on viimeks tuntenu.
    Mä oon taa ollu ihan onnesta soikeena kun oon alkanu tuntemaan luut paremmin :)

    Mun mielestä kaks kiloa kuussa on hyvä vauhti. Sehän ois just se suositeltu laihtumisvauhti, puol kiloa viikossa :D
    Eikä se paino siitä nousemaan lähde, jos jatkat samaa rataa.

    Mä oon sitä mieltä, ettei kannata väkisin pakottaa itseään liikkumaan, mutta jos tulee sellanen pienikin ajatus että menenkö lenkille vai en, niin sillon on vaan tehtävä se oikea päätös :D Ja shoppailuhan (ihan vaikka ikkunaostoksetkin) on tosi mukava tapa liikkua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ole helppoa! :D

      Se on NIIN kummallinen tunne, ettei ole tottakaan! Ja kun minulla on vielä näinkin paljon ylipainoa, niin en osaa edes kuvitella, millaista olisi, jos olisin lähempänä normaalia! Toivottavasti saan sen joskus tietää!

      Niinhän se on normaalisti, mutta tulen ehdottomasti jäämään sinne leikattujen pudotuksen alarajoille, jos yllän sinnekään. Tai kai nyt viisi kiloa saan kolmessa kuukaudessa putoamaan. Toivon todella, etten enää koskaan liho.

      Niin, kun tulisikin joskus tehtyä se hyvä päätös! :D No, nyt kävin kyllä lenkillä, mutta oli kylmä! Kävelin vain kaupungille ja kaupungilla ja bussilla kotiin. Shoppailu on tosiaan ihana tapa liikkua, tulee vain kovin kalliiksi! ;)

      Poista
  2. Kun mulla alkoi ekaa kertaa luut tuntumaan selkeämmin, kylki/lonkkaluut, selkäranka, niin kyllä mäkin niitä ihan aluksi hetken katsoin "pahalla". Nyt niihin on jo tosiaan tottunu ja oon Michelinin kanssa samalla linjalla - tosi onnellinen :)

    Haluatko tehdä vaikka (viikon?) ruokapäiväkirjaa tänne? Ois kiva tietää kuinka syöt tällä hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti minäkin totun, muuten on aika hankala elämä edessä! :D Hyvältähän ne näyttää, mutta se tunne on kyllä todella outo.

      Joo, voin kyllä tehdä, mutta se on todella yksipuolinen. Mutta voisin tehdä vaikka ensi viikosta.

      Poista
  3. Hei JB! Sinulla on tosi kiva blogi! :)

    Ei tarvitse vastata, jos on liian henkilökohtainen kysymys, mutta minua kiinnostaa, miltä tuntuu olla koko elämänsä yksin? Minä olen ollut parisuhteessa 14 -vuotiaasta saakka lähes tauotta, enkä voi kuvitella millaista elämä olisi ollut ilman noita suhteita. Oletko koskaan ollut edes treffeillä?

    Hyvää jatkoa ja tsemppiä laihdutukseen! :)

    Ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitti! :)

      No, se vaihtelee. Joskus olen ihan tyytyväinen yksin, enkä edes ajattele koko asiaa ja joskus se on todella rankkaa. Varsinkin näin joulun aikaan se on vaikeaa ja pahinta on se, että kun ei saa kumppania, ei saa lapsiakaan. Eikä saa kokea mitään niitä asioita, mitä parisuhteisiin liittyy. Toisaalta taas olen suvusta, jossa miesten uskollisuus on aika lailla tuntematon ilmiö ja olen aina ajatellut, etten olisi koskaan halunnut tulla petetyksi.

      Sitten taas on sekin, että minä en tiedä mistään muusta, en osaa ajatella, millaista olisi olla suhteessa. Tai on minulla tietysti jonkinlainen käsitys, mutta se voi olla ihan väärä. Ja minun kohdallani myös se vaikuttaa, että olen aina tiennyt, ettei minusta voisi kukaan kiinnostua siinä mielessä, joten en ole koskaan toivonut ja sitten joutunut pettymään. En ole koskaan ollut treffeillä.

      Sitten on vielä sekin, että häpeän tilannettani melkoisesti, koska ihmiset yhdistää ikisinkkuihin todella ikäviä ominaisuuksia, meitä pidetään lähes jälkeenjääneinä ja meissä ajatellaan olevan jotain ihan kammottavaa vikaa. Ja itsestäkin tuntuu siltä, mutta silti se kuulostaa todella ikävältä, kun kuulee sen jonkun muun sanomana.

      Se on monimutkaista ja tunnen suhteessa elävien ihmisten joukossa itseni friikiksi tai jälkeenjääneeksi lapseksi, mutta ei sille mitään voi. Ei kaikkea voi saada.

      Poista
  4. Sinulle on tunnustus blogissani! :)

    VastaaPoista
  5. Kaksi kiloa kuukaudessa kuulostaa ihanteelliselta! Varsinkin jos se on jo jonkin aikaa pysynyt tuossa vauhdissa, hyvä merkki että elämänmuutosta todella on muodostumassa :)

    Ja hurrurr, talviulkoilu. Komppaan sinua tässä! Eikun ne iki-toppahousut päälle ja yritetään tarjeta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jos laihduttaisin ihan omin avuin ja jos olisin jo pienempi. Ykdeksänkymmentäkiloiselle leikatulle se ei ole mikään kovin hyvä tahti. :/ Mutta tämä on jostain syystä jotenkin luonteva tahti minulle, eikä sitä tarvitse suuremmin miettiä. Toisaalta, silloinkin, kun teen kaikkeni, ei pudotus ole sen suurempi. Eikä siinä tosiaan mitään, jos tämä jatkuu, mutta pelkään, että se hidastuu entisestään tai loppuu kokonaan.

      Muuten on ihan ok olla ulkona talvellakin, mutta kasvoja ei saa suojattua. Ja ainakin minulla silmät vuotaa ja silmälasit on huurussa ja se ei ole kovin kivaa. :/ Mutta parhaimmillaan talvi on aivan ihana!

      Poista
  6. Mullakin on ollut baby footit jaloissa! :D

    -Mimi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimiko? Ajattelin, että olisi parempi olla toimivat, kun kuitenkin maksoi kolme kymppiä! :)

      Poista
    2. Ne ehkä vähän pehmensi jalkoja, mutta iho ei kyllä kuoriutunut. Eli en ehkä ostaisi uudestaan, mutta sinänsä jännä kokemus. :D

      -Mimi

      Poista
    3. Okei... Minulla jalat näyttää nyt ihan superkuivilta, mutta mitään muuta ei ole vielä tapahtunut! Toivottavasti ei ollut ihan turha ostos! :/

      Poista
    4. Juuri kun pääsin sanomasta, ettei mitään tapahdu, niin saunan lämmössä iho alkoi näyttää aika irtonaiselta. Nyt täytyy vain toivoa, että se irtoaa, koska muuten näky on aika kamala! :D

      Poista
  7. Mielettömän hyvä vauhti tuo puoli kiloa viikossa! Eikö se ole sellainen, jota ei edes suositeltaisi ylitettävän? Saat olla ylpeä itsestäsi, sulla menee tosi hyvin tämä. :) Itsekin toivoisi laihtumisen olevan nopeampaa, mutta eipä ei, tuskallisen hidasta se tuntuu olevan, vaikka tekisi mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kai se parempi kuin ei mitään, mutta olisin niin kärsimätön jo pääsemään tästä ylipainosta! Se on tosiaan normaalisti suositus, mutta leikatun pitäisin laihtua 30 - 50 kiloa ensimmäisen vuoden aikana, minulla ei ole vielä edes 30 täynnä. Mutta ei voi muuta, kuin tehdä parhaansa. :/ Kyllä me vielä laihdutaan, vai mitä? :)

      Poista