lauantai 8. joulukuuta 2012

Pikkuisen lisää miinusta

- 400 grammaa. Puolitoista kiloa yhdeksäänkymppiin ja kaksi viikkoa aikaa. En ole kovinkaan optimistinen, ihan jo siksikin, että lähden kotiin jouluksi jo ensi viikon lopulla ja kotona on aina vaikeampi syödä järkevästi. Osin siksi, että unohdan välillä syödä kokonaan ja osin siksi, että jouluna meillä on tarjolla mm. ranskankermaan tehtyä sienisalaattia. Se on jotain niin uskomattoman hyvää, että tulee olemaan tuskallista voida syödä vain pikkuisen. Mutta jospa en tänä vuonna lihoisikaan, se olisi jo suuri juttu. Katsotaan nyt, paljonko ehdin vielä ensi viikolla pudottaa ja jos se on enää vähästä kiinni, niin ehkä saan hillittyä itseni sienisalaatin ja lanttulaatikon suhteen, kunnes näen edes kerran sen kasilla alkavan lukeman vaa'alla. Joka tapauksessa, olen suunnilleen 30 kiloa kevyempi kuin viime jouluna ja on sekin jo jotain. :) 

Jouluun on tosiaan enää kaksi viikkoa ja se tuntuu ihan kummalliselta! Vaikka onneksi on lunta, joten hiukan olen päässyt joulutunnelmaan. Eilen illalla kävelin koiran kanssa pitkän lenkin ja katselin ihmisten jouluvaloja ja ne ovat kyllä ihan uskomattoman kauniita. Varsinkin meille kotiin laittamani valot, jotka tänä vuonna ensimmäistä kertaa ovat ihan täydellisesti ripustetut. Yleensä korjailen niitä koko joulukuun, enkä lopultakaan ole tyytyväinen, mutta tänä vuonna lähes heitin ne kuusiin ja jostain syystä kaikki asettuivat juuri niin kuin olen aina halunnut saada ne laitettua! :D Pitää muistaa tämä ensi vuonna! 

Nyt menen laittamaan saunan lämpenemään ja menen vielä koiran kanssa ulos. Hyvää viikonloppua taas! :)

(En nyt pysty muuttamaan painoa tickeriin, kun klikkaan sitä, tulee näkyviin vain mahdollisuus tehdä uusi, mutta en saa muutettua vanhaa...)

24 kommenttia:

  1. "Joka tapauksessa, olen suunnilleen 30 kiloa kevyempi kuin viime jouluna ja on sekin jo jotain. :)"

    Nyt hei vähän asennetta kehiin ja lopeta vähättely, 30 kg vuodessa on ihan älyttömän hieno saavutus! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Jotenkin sitä vain ajattelee sitä kilomäärää, jonka pudotus on vielä edessä, eikä osaa olla niin tyytyväinen noista jo pudonneista. Vaikka toisaalta kyllä olenkin, mutta siihen sekoittuu pelko siitä, että mitä jos tämä loppui nyt tähän. :/ Mutta ei lopu, kyllä minä saan ne loputkin lähtemään, vaikka siihen kuluu nyt näköjään enemmän aikaa, kuin toivoin! :)

      Poista
  2. Siis hei, aika usein valitat, että et ole tyytyväinen viikon pudotukseen ym. Mutta katso nyt kokonaisuutta, miinus 30 kg, "änpiliivipöl". Hienoa, hurraa ja papukaijamerkki päälle! Jouluna saa ottaa vähän rennommin. Uudenvuoden jälkeen taas paluu ruotuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta, mutta kun tämä on koko ajan mennyt niin, että suurempaa pudotusta seuraa monta viikkoa, jolloin ei tapahdu mitään, mikä tuntuu niin turhauttavalta, kun yleensä kuitenkin toimin suurinpiirtein samoin, joten paino voisi laskea joka viikko, jos vain "haluaisi". Mutta ottaen huomioon, että siitä on monta vuotta, kun olen ollut tämän painoinen, niin on tämä hyvä juttu! :)

      Kiitos! :)

      Minustakin jouluna kuuluu hiukan herkutella ja ei se haittaa, jos ei 90 alitu, koska seuraavan vuoden jouluna olenkin sitten jo tavoitteessani! :)

      Poista
  3. Voi vitsi mitä pudotuksia! Hienoa! Eikö kukaan ympärilläsi huomaa asiaa?

    Kyllä sinun kilot lähtee. Kuten itse sanoit, niin ensi jouluna olet tavoitteessa. Niin olet! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Itse asiassa kukaan ei ole vielä sanonut mitään(paitsi äiti, mutta häneen ei ole luottamista :D), joten en tiedä, että eikö minussa sitten näy mitään muutosta muidenkaan silmissä... Tai sitten olen miettinyt, että kun omastakaan mielestäni kasvoissa ei ole vieläkään tapahtunut mitään pienenemistä, niin ehkä ihmiset ei siksi huomaa.

      Ihan varmasti olenkin! :) Ja ensimmäisen kerran elämässäni myös uskon tuohon!

      Poista
  4. Miinus 30 kg on aivan huikea tulos! Komppaan aiempia kommentoijia; älä vähättele itseäsi, vaan ole reilusti ylpeä saavutuksistasi.

    Ihanaa joulun odotusta!

    ts

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Toisaalta olenkin, mutta toisaalta taas ajattelen sitä, että vielä on paljon tehtävää. Mutta onhan se tosiaan aika suuri määrä läskiä... Se on hassua, että pudotettu 30 kiloa ei tunnu suurelta määrältä, mutta jos taas ajattelee niin päin, että minulla olisi hyvinkin varaa pudottaa vielä toiset 30, niin se tuntuukin ihan valtavalta määrältä! Mutta kun silloin joskus mietin, että minulla on hyvinkin 60 kiloa ylimääräistä, niin nyt siitä on enää puolet jäljellä ja se tuntuu aika mielettömän hienolta!

      Kiitos samoin! :)

      Poista
  5. Hienosti menee. Uskon edelleen mahdollisuuksiisi. Muuten se skaba -15kg jouluun mennessä, tuli äsken mieleeni... pitää työntää vaan pois omasta mielestäni. Annan itselleni nyt armoaikaa vuoden loppun ja sitten tammikuussa olen taas mukana haasteissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Joo, ei siitä ole nyt oikein tullut mitään ja säännötkin jäi loppujen lopuksi epäselviksi, joten ehkä julistetaan tasapeli. :D

      Mutta tammikuussa ainakin minun täytyy alkaa yrittämään ihan tosissaan, varsinkin liikunnan suhteen!

      Poista
  6. Mä teen ihan samaa, että mietin vaan niitä edessä olevia pudotettavia kiloja. Vaikka oon jo yli puolenvälin, niin silti ahdistaa, joten ymmärrän kyllä miksi vähättelet. Mutta mun näkökulmasta oot ihan sankari, sä oot jo pudottanu sen verran mitä mä ajattelin kokonaisuudessa haluavani pudottaa!
    Se ahdistus johtuu (ainakin mun osalta) varmasti myös siitä, että sitä on niin tietonen että mitä edemmäs mennään, sen tiukemmassa ne kilot on. Mutta ne lähtee, ihan kuten ne aiemmatkin kilot!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin ne vielä pudotettavat tuntevat paljon todellisemmilta kuin ne jo pudotetut...

      No, minähän en laihduta omin avuin, vaan leikkauksen avulla, joten en kyllä voi ottaa kunniaa yhdestäkään kadonneesta kilosta. :)

      Tuo on kyllä totta, että kun tietää, että tahti tulee hidastumaan vielä entisestäänkin, niin se on aika pelottava ajatus! Mutta ihan varmasti aion silti päästä niistä eroon! :)

      Poista
    2. Sä oot kyllä aivan uskomaton itsensä vähättelijä :D. En mä ollenkaan ihmettele että sä koet että sulla ei ole mahdollisuuksia saada enää yhtään mitään elämältä (jos koskaan oli?) kun sä käytät kaiken aikas ja vaivas sen asian toitottamiseen itselles.

      Jumalauta se on sun kroppas joka laihtuu ja sä kontrolloit sun kroppaa eli SINÄ teet töitä laihtuakses. SINÄ olet ansainnu kunnian pudotetuista kiloista. SINÄ. Leikkaus oli vaan yks apukeino mut SINÄ teet sen työn.

      Prkl :D.

      T: Sinivalo

      Ps. Kommentointi tapahtui kaikella rakkaudella ja hymy suupielessä.

      Poista
    3. Tavallaan ajattelen, että kun minä kuitenkin yritin laihduttaa vuosikausia tuloksetta ja tiedän ihan varmasti, etten olisi koskaan onnistunut ilman leikkausta, niin olisi väärin esiintyä kuin tämä olisi omaa aikaansaannostani, varsinkin, kun muut bloggaajat laihduttaa ihan itse, ilman mitään apua. Kokisin, että olisi jotenkin heidän työtään vähättelevää verrata itseäni heihin.

      Mutta ymmärrän pointtisi. :) Minusta on aina tuntunut, etten voisi saada mitään, mitä haluan, mutta en enää tiedä, kumpi oli syy ja kumpi seuraus. Eihän mitään voikaan saada, jos ei ota haluamiaan asioita, mutta toisaalta en kokenut ansaitsevani mitään, joten tavallaan myös toteutan omaa oikeudenmukaisuudentajuani. En tiedä, kai minulla vain on päässä vikaa! :D

      Mutta; olen minä yrittänyt parhaani laihtuakseni ja vihdoinkin myös jotain tapahtuu!! Ja MINÄ aion onnistua pudottamaan myös nuo loput kilot! :)

      Poista
    4. Viiminen lause oli sitä oikeeta asennetta :-). Leikkaus oli leikkaus mut yhä SUN täytyy edelleen hoitaa se ruokapuoli. Tolla itseään vähättelevällä logiikalla kukaan ei sais tuntea ylpeyttä ym. saavuttamistaan jutuista jos ne on käyttänyt jotain apukeinoja. Masentunut saa terapeutin apua, tarkottaako se sillon et jos masentunut paranee, se ei ole tehnyt itse yhtään mitään? Ymmärrätsie? Tai siis tokihan sä ymmärsit, väänsin vaan vielä rautalankaa.

      Mä ymmärrän ton että ei koe ansaitsevansa mitään. Se on myös itsellä kompastuskivenä työelämän (ja osin muunkin elämän) suhteen. Haluais tavotella vaikka kuuta taivaalta mut sitten alkaa miettiä et miks kukaan haluais auttaa mua saavuttamaan mitään sellasta tai miks yrittäsin yhtään itse, kun en sitä ansaitse. Ihan vääristynyttä ajattelua, mut jostakin opittua ja sitä myötä toteutettua. Et siis oo yksin vikaisen pään kanssa :-D.

      Tsemppiä vaan eteenpäin ja pikkuhiljaa sitä omanarvontunnon kohotusta mukaan. Pieniä askelia, pieniä askelia. Et sä 32(?) vuoden ajatuskaavaa omasta huonoudesta muutamassa kuukaudessa muuta, etkä välttämättä muutamassa vuodessakaan, mut jossain vaiheessa ihan varmasti jos pystyt tekemään töitä sen eteen.

      T: Sinivalo

      Poista
    5. Ymmärsinhän minä. :) Ehkä enemmänkin pelkään loukkaavani muita, jos en joka välissä muistuttele, että minä sain apua.

      Minä haluaisin niin kovasti, että maailma olisi sellainen paikka, jossa hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille ja pahat ihmiset saavat ansionsa mukaan, mutta eihän se niin mene. Kuitenkin omassa elämässäni en koskaan tavoittele mitään, mitä en katso ansaitsevani. Työnhakuakin aina mietin siltä kannalta, että olisiko minusta mitään hyötyä työnantajalle ja yleensä vastaus on, että ei. En tiedä missä määrin se on realismia ja missä määrin huonoa itsetuntoa.

      Ja sitten vielä pelkään tehdä mitään asialle, koska pelkään, että minusta tulisi itserakas, mikä olisi ihan kauheaa! Mutta jotain täytyisi kyllä yrittää...

      Poista
    6. Mua sä et ainakaan loukkaa vaikka et muistuttas enää kertaakaan leikkauksesta ;-D.

      Mä niin allekirjotan ton että maailma olis kiva kun oikeat asiat tapahtuis oikeille ihmisille. Ehkä joskus just ennen maailmanloppua tajutaan että olishan sitä voinu hoitaa asiat huimasti paremminkin mitä tulee toisten ihmisten (ja eläinten!) huomioimiseen. Ihmiset ei oikein osaa oppia virheistään. Ainakaan laajemmassa mittakaavassa.

      Sut "tuntien" toi työnhakuhomma on kyllä enemmän huonoa itsetuntoa kun realismia :-D.

      Itserakkaus ja itsevarmuus on kaks vissiä eri asiaa. Fine line niiden välillä aina toisinaan kulkee mut mikä saa sut pelkäämään että susta tulis just itserakas eikä itsevarma? Millasta itserakkaus sulle on? Entä itsevarmuus?

      Jälleen vinkkinä (niinkun on sulle ennenkin täällä ehdotettu) terapeutille hakeutuminen. Kun löydät hyvän sellaisen, niin sä saat aivan hirveesti apua oman itsen löytämiseen, kasvattamiseen ja hoivaamiseen. Sun kanssa sun on elettävä ja kun sä oppisit nauttimaan siitä niin elämäkin olis varmaan huikeesti (tai ainakin suurimmaksi osaksi) mukavampaa. :-)

      Sinivalo

      Ps. Netti"psykologisointi" on sit nii hianoo :-D

      Poista
    7. No hyvä! :) Välillä vain tunnen itseni huijariksi sääntöjä noudattavien joukossa...

      Niinpä! Mutta kun se tuntuu olevan ihan päinvastoin, että mitä enemmän tekee pahaa muille, sitä parempi elämä on itsellä! Minun lapsekas oikeudentajuni tekee siitä todella vaikeaa hyväksyä...

      Toivottavasti... Minun onkin pitänyt kertoilla näitä työasioita, mutta aina se on jäänyt, täytyy sitten joulun jälkeen miettiä...

      Minä kai pidän jo normaaliakin itsetuntoa itserakkautena. Minä ajattelen, ettei ole hyväksyttävää niin kauheasti pitää itsestään. Saa ajatella, että on ihan ok, mutta ei sen enempää. Minulle vain aiheuttaa todella vahvaa vastenmielisyyttä, jos joku ihan hirveän paljon pitää itsestään, minusta se on sopimatonta ja itserakasta. En tiedä miksi. Mutta pelkään, että minustakin voisi tulla sellainen ja se olisi kamalaa! Itsevarma sen sijaan haluaisin olla, vaikka edes ulospäin. Mutta en oikein tiedä osaanko itsekään vetää rajan noiden kahden välille...

      Täytyy miettiä... Ehkä joskus, katsellaan nyt. :)

      p.s. Niin onkin. :)

      Poista
  7. Onnitteluni:) Toivottavasti kaikki sujuu hyvin myös vanhempiesi luona:)
    -annis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, toivotaan! :)

      (Nyt pääsenkin harjoittelemaan ruotsia tuon blogisi avulla! Voi apua! :D)

      Poista
    2. Laitoin google translatin sinne mutta sehän ei osaa tietenkään kääntää muuta kuin kirjakieltä. Että nauroin kun käänsin postaukseni suomeksi. Hulvattomia tuloksia:D

      Poista
    3. Joo, minä myös kokeilin ja sitten ymmärsin vielä vähemmän! :D Mutta siitä tuli kyllä aika hauska sillä tavalla!

      Laitoin muuten sinulle tunnustuksen tuohon ylemmäs. :)

      Poista
    4. En oikeasti tajunnut google translatorin olevan noin...surkea. Koko bloggaamiseni ajatus on kirjata painonpudottamisen haasteet jne ja vertaistuki olisi TOSI toivottavaa:) Dialogiin ei pääse ellei postauksia ymmärrä, that´s quite evident isn´t it?
      Joten kirjoitan myös suomeksi, ruotsinkielisen postauksen alle.
      :)
      Hassua

      Poista
    5. Joo, yritin joskus laiskuuttani käyttää sitä apuna, kun kirjoitin jotain ranskan esseetä ja se oli ihan hyödytön. Itse piti tehdä! :D

      Hyvä idea kirjoittaa myös suomeksi! Minulla tosiaan on netti ollut katkolla, mutta tulen tässä vkl aikana taas vierailulle. :)

      Poista