lauantai 26. tammikuuta 2013

Ei edistystä taaskaan :/

Sama luku näkyi vaa'alla kuin viime viikolla. Siitä, kun alitin miinus 20 kiloa, tulee ensi viikolla kuluneeksi viisi kuukautta... En ole kunnolla tajunnutkaan, että tuon 87 kilon olisi pitänyt alittua ajat sitten, viimeiset viisi kuukautta olen laihtunut keskimäärin kilon kuukaudessa. Painoin jo lokakuun alussa alle 95 kiloa, joten koko syksyn ajan edistys on ollut täysin olematonta. Se on enemmänkin kuin huono homma... Minä vain koko ajan hoen, että pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, mutta käytännössä en tee niin. Yritän nyt ensi viikolla laittaa tänne paljon kyseltyä ruokapäiväkirjaa, jos se samalla motivoisi minua syömään paremmin. Vaikka toisaalta häpeän näyttää kaikille, miten huonosti syönkään... 

Satuin muuten näkemään polveni peilin kautta tässä yhtenä iltana ja jopa ne ovat alkaneet roikkua! Ihan oikeasti järkytyin siitä näystä, ei ollut kaunista katsottavaa! :D En tiedä onko hidas laihtumistahti auttanut ihoani palautumaan, mutta oli tai ei, kyllä se on alkanut roikkua melkoisesti. Se ei oikeastaan ainakaan tässä vaiheessa niin vaivaa minua, tiesin, että niin kävisi ja se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin olla lihavampi. Katsotaan, miltä tuntuu sitten, jos joskus pääsen tavoitteeseeni, mutta nyt se on minulle ihan sama. 

Mutta nyt taas pitää mennä siivoamaan ja saunaan. Hyvää viikonloppua jälleen kerran! :)



16 kommenttia:

  1. Nyt rupiat syömään, juomaan ja liikkumaan tarpeeksi niin siitä se paino lähtee putoomaan. Sun keho on nyt säästöliekillä. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kun vain saisi joten vaihdettua laiskuuden tilalle itsekuria! :) Mutta ei sitä kukaan voi minun puolestanikaan tehdä, joten pitää yrittää...

      Kiitti! :)

      Poista
    2. Löytyiskö se kadonnut motivaatio noista sun mahtavista muutoskuvista. Koitappa katella niitä ulkopuolisen silmin.
      Ite luin tänään mun vanhoja postauksia ajalta jolloin vielä laihdutin ja ai että iski into kadottaa samantien nää mun raskauskilot. Mutta ei voi vielä, pitää oottaa että keilapallo on maailmassa ja alottaa sitten kunnon treeni.

      Poista
    3. Jos vain näkisinkin niissä jotain eroa... Se on outoa, että vaikka toisaalta kyllä tiedän olevani vieläkin todella ylipainoinen, jokin osa minusta on niin hirveän tyytyväinen jo tähänkin, että en saa siitäkään sitä tarvitsemaani motivaatiota. Mutta jostain sen on löydyttävä, koska haluan saavuttaa tavoitteeni!

      Odottele nyt hiukan, niin aika suuri osa kiloista lähtee ihan itsestään! Tai ei nyt ihan itsestään, mutta päivän aikana kuitenkin. :)

      Poista
  2. Mä pelkään lähestulkoon yli kaiken noita ihoroikkoja. En edes tiedä miksi, koska ne on kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla kiljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin että tilalla olisi läskiä.

    Ja kiva jos laitat ruokapäiväkirjaa, mielenkiintoista olis lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pelkäsin ennen leikkausta, mutta nyt niihin jotenkin suhtautuu toisin. Ne tuntuu vain todella kummallisilta, kun esimerkiksi käsivarsista roikkuu sellaiset isot ihokaistaleet... Katselen niitä ihan hämmentyneenä, enkä tiedä mitä ajatella. Mutta tiesin, että minulle jäisi löysää ihoa ja pidän sitä kuitenkin aika pienenä hintana pienenemisestä, ainakin tässä vaiheessa. Katsellaan, miten pahalta näytän joskus parinkymmenen kilon päästä...

      Joo, yritän laittaa ensi viikosta. :)

      Poista
  3. Kaikkea kivaa ensi viikkoosi J.B!

    VastaaPoista
  4. Sinulle on tunnustus blogissani :)

    VastaaPoista
  5. Hei J.B!
    Kirjoitit kerran, ettet viitsi mennä uimaan muiden katseiden takia! Nyt haluaisin rohkaista sinua (painosi jämähdettyä) menemään uimahalliin ihan uudella ajatuksella. Et ajattelisikaan niitä (surkeita), joiden kuvittelet arvioivan sinua silmillään altaalla. Vaan mennessäsi ajattele niitä surkeita, jotka jäivät sohvalle makaamaan! Sinä olet se sankari, joka sai itsensä liikkeelle.
    Terkuin, Kanssasisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Tuo oli kyllä hyvin sanottu! :) Olen itse asiassa miettinyt uimaan menemistä, asia on jo edennyt siihen, että olen katsellut lähintä uimahallia sillä mielellä... :D Seuraavaksi aion kurkistaa sisälle! Haluaisin niin todella mennä uimaan, mutta ajatuskin siitä, että ihan oikeasti tekisin sen, saa sydämen hakkaamaan ja annan periksi. Katsotaan nyt, pystynkö! Minun tosiaan täytyy ensin käydä katsomassa, että millaisia ihmisiä siellä käy. :)

      Poista
  6. Oletko ajatellut kokeilla/osallistua Fitfarmin Superdiettiin? Sieltä saa ruoka- sekä liikuntaohjeet. Noudattamalla ohjeita moni on saanut hyviä tuloksia. Ilmottautuminen on parhaillaan käynnissä 11.2 alkavaan SD:hen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itse asiassa minulla taitaa olla edelleen tallella ne edellisetkin ohjeet... Joita noudatin ehkä puoli päivää... Tiedän, voiko enää huonompaa itsekuria olla... :/ Ne oli sinällään hyvä idea, mutta en oikein osannut soveltaa niitä lihattomiksi ja nykyisellään en pystyisi syömään niin suurta määrää ruokaa. Koska en pystyisi noudattamaan niitä läheskään kirjaimellisesti, niin en tiedä olisiko niistä hyötyä minulle... Olen kyllä ihan kateellisena katsonut, miten paljon muilta on lähtenyt kiloja!!

      Poista
  7. Ootko miettinyt pitäisikö blogin nimi olla muu kuin sitten kun. Usein "sitten kun" sana on aina haaveita taakseen jättävä kuin eteenpäin vievä sana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se oli niin kuvaava, koska niin minä aina ajattelen! Ehkä vaihdan sen ...sitten kun... (:)) olen laihtunut... :)

      Poista