keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Vastauksia, osa 2

Puhut paljon ulkonäöstä ja minua kiinnostaa tietää, millaista uskoisit elämäsi olevan, jos olisit kaunis?
En nyt lähde väittämään, etteikö kauniillakin ihmisillä olisi ongelmansa, mutta kiistaton tosiasia on se, että hyvännäköisiin ihmisiin yhdistetään miellyttäviä piirteitä ja heihin suhtaudutaan positiivisemmin. En oikeastaan osaa niin hahmottaa, mitä se olisi tarkoittanut käytännössä... No, ainakin jos en olisi ollut ruma, minua ei olisi haukuttu nuorena, joten uskon, että olisin todella erilainen ihminen myös luonteeltani. Olisin ehkä itsevarmempi ja sitä kautta pystynyt myös rakentamaan ihan erilaisen elämän itselleni. Ja aika oleellista olisi myös se, että minulla olisi ainakin mahdollisuus saada lapsia luonnollisin keinoin. Kenties minulla olisi myös enemmän sosiaalista elämää. Tätä on yllättävän vaikea hahmottaa... Uskon kuitenkin, että rumuus on ollut todella oleellinen tekijä elämässäni, joten jos olisinkin kaunis, olisi elämäni kovin toisenlaista. Ei välttämättä niin paljon parempaa, mutta erilaista.

Millaista musiikkia kuuntelet tai millaisista elokuvista tykkäät?
Minulla on taipumusta tykästyä johonkin tiettyyn artistiin tai kappaleeseen ja kuunnella sitä uudelleen ja uudelleen, kunnes olen totaalisen kyllästynyt. Mutta yleisesti ottaen tykkään ihan kevyestä pop-musiikista. Kuuntelen joskus myös klassista ja joskus jotain erikoisempaakin, mutta pop -musiikki on kuitenkin suosikkini.  
Elokuvista tykkään eniten ihan draamoista tai sellaisista, joissa on jokin ovela juoni, jota ei osaa heti alussa aavistaa. Katson muuten kaikkea, paitsi en romanttisia komedioita ellei nyt ole todella tylsää, jolloin voin katsoa ihan mitä vain tv:stä tulee. Enkä mitään tiedän yhä edelleen vieläkin mitä teit viime kesänä -"kauhu"elokuvia, jotka juonen sijaan keskittyvät pelotteluun. Tykkään esimerkiksi Tarantinon elokuvista ja Lasse Halströmin elokuvat ovat aivan ihania. Joistain elokuvista pidän tunnelman takia, kuten groundhog day:sta ja pikku naisista. Ja minusta esimerkiksi Forrest Gump on edelleen aivan ihana.

Olisin kiinnostunut tietämään, kuinka tällä hetkellä koet leikkauksessa käymisen?
Todella positiivisesti. Olen iloinen, että menin, vaikka silloin vuosi sitten olin niin peloissani ja paniikissa. Toivon, että olisin tehnyt sen vuosia sitten ja mietin myös, olisiko pitänyt sittenkin mennä ohitukseen, mutta hyvä näinkin. Vaikka pudotettavaa on vielä paljon, olen kuitenkin iloinen jo pudonneista kiloista.

Maata uhkaa jokin katastrofi. Sinut evakuoidaan johonkin viikon päästä, jonka jälkeen et enää voi elää vanhaa elämääsi. Mitä jäisit kaipaamaan? (saisit ottaa kaikki ihmiset ja lemmikit jotka ovat sinulle tärkeitä mukaan evakkoon).
Ja toiseksi: millainen paikka olisi ihanteellinen evakkopaikka?
Oikeasti, jos kerran saisin ottaa mukaan vanhempani ja lemmikkini, niin en ehkä mitään. Ehkä vuodenaikoja, Suomen talvea ja syksyä... Tietysti se riippuu siitäkin, että millainen se uusi asuinpaikka olisi, mutta en usko, että mitenkään hirveästi kaipaisin kotia tai mitään nykyisestä "elämästäni". Jos kulttuuri olisi kovin erilainen, niin sitten varmaan kaipaisin esimerkiksi naisen asemaa Suomessa tai yleisesti yksilön vapautta tehdä mitä haluaa.
Muuttaisin joka tapauksessa mielellään USA:han, joten jokin iso kaupunki itärannikolla olisi ideaalinen paikka. Kanadakin kelpaisi. Mihinkään lämpimään en haluaisi, enkä kovin erilaiseen kulttuuriin.

Teitkös uudenvuoden lupauksia ja pitikös edellisvuoden?
Lupasin laihduttaa, kuten aina. Tavallaan edellisvuoden lupaus piti, mutta vain siksi, että pääsin leikkaukseen. :)

Haluaisin tietää miten reagoisit, jos joku mukava ja kivannäköinen mies sanoisi sinua kauniiksi, täysin vilpittömästi ja ilman ainuttakaan taka-ajatusta?
Varmaan kysyisin, että saako hänen opaskoiraansa silittää. :)
Se ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista, joten en osaa tähän vastata. Tai siis jos joku niin sanoisi, niin loukkaantuisin, koska pitäisin sitä vinoiluna. Olen sen verran ruma, ettei se ole mahdollinen ajatus.

Voisin kysyä, että...

...millaisia ihmisiä kadehdit?
Lääkäreitä. Tyttölasten vanhempia. Ihmisiä, jotka ovat asuneet ulkomailla tai matkustelleet paljon ja mielenkiintoisissa paikoissa.
...mikä mielestäsi tekee sinusta niin ruman, kuin ajattelet olevasi?
Ensisijaisesti kalloni muoto, näytän siltä, kuin joku olisi astunut päälleni. Minulla on myös pikkuruiset sian silmät, isohko nenä, pieni suu, kamalat suupielet, jotka kääntyy alaspäin hymyillessänikin ja aika huono iho.
...mikä on paras ja mikä pahin luonteenpiirteesi?
Paras... No, olen luotettava ja lojaali. Pahin... Se vähän riippuu miltä kannalta ja kenen kannalta katsoo. Omalta kannaltani sosiaalinen idiotismini, muiden kannalta ehkä tylsyyteni.
...miten varma olet, ettet koskaan hanki lasta?
Ehkä 85 prosenttisen varma.
...miten varma olet, ettet koskaan ole parisuhteessa?
Täysin varma.
...missä olet 5, 10 ja 20 vuoden kuluttua?
Viiden vuoden kuluttua olen toivottavasti kivassa työpaikassa, mukavammassa asunnossa ja olen tässä välillä viettänyt muutaman kuukauden USA:ssa. Kymmenen vuoden kuluttua vanhempani alkavat jo olla sen ikäisiä, että olen varmaan kotona hoitamassa heitä. 20 vuoden kuluttua, jos olemme vielä elossa, hoidan edelleen vanhempiani.
...mikä on ollut vaikeinta leikkauksen jälkeen?
Mikään ei ole ollut kauhean vaikeaa, mutta riittävän nesteen saaminen on haasteellista ja vessassa käymisestä on muodostunut vähän turhan dramaattinen tapahtuma.

...mikä on lempivärisi?
pinkki. :)

Mihin maahan haluaisit matkustaa ja miksi?
Haluaisin nähdä koko maailman, mutta eniten haluaisin matkustaa Yhdysvaltoihin, kai siksi, että minulla on niin vahva mielikuva maasta, koska katson niin paljon tv:tä. Haluaisin nähdä ainakin muutamia isoja kaupunkeja, erityisesti tietenkin New Yorkin.

...millaisia unia yleensä näet?
Näen itse asiassa todella mielenkiintoisia ja järjettömiä unia. En tiedä, mitä alitajuntani yrittää näiden unien avulla käsitellä, mutta uneni ovat parhaimmillaan todella viihdyttäviä. Ne ovat yksityiskohtaisia ja usein kerronkin unistani vanhemmilleni. Näen myös eräänlaisia enneunia ja myös sekoitan unia todellisuuteen, mikä on hankala ominaisuus. Joskus taas jään kiinni unen ilmapiiriin, mikä on pahimmillaan todella ahdistavaa, toisinaan vain outoa. Voin esimerkiksi tuntea todella vahvasti olevani raskaana, koska yleensä kuukautisten aikaan näen unta raskaudesta. Se on ihan hirveän voimakas tunne ja välillä ihan aidosti koen, että olen raskaana, minun pitää muistuttaa itseäni, etten oikeasti ole.

Kysyisin, että olitko hyvä koulussa? Mikä oli lukion päästötodistuksesi keskiarvo? Oliko sinulla kymppejä? Saitko mielestäsi paremmat vai huonommat numerot, kuin olisit ansainnut?
No, ottaen huomioon, etten tehnyt koulun eteen yhtään mitään, niin olin ihan ok. Lukion päättötodistuksen keskiarvo oli joko 8,7 tai 8,8, en nyt muista aivan varmaksi kumpi. Päättötodistuksessa minulla oli 10 vain äidinkielestä ja englannista, satunnaisesti sain joistain muistakin kursseista kympin, mutta harvemmin.  Yleensä sain kaseja ja ysejä, matematiikka ja fysiikka oli molemmat 7 ja liikunnasta sain kauniin kuutosen. :D
Mielestäni koulun tehtävä on opettaa ja testata oppimista kokeilla ja sen jälkeen antaa lähin sitä koenumeroa vastaava arvosana todistukseen, joten en pitänyt siitä, että jotkut opettajat laskivat arvosanaa, jos ei ollut aktiivinen tunneilla. Yksi opettaja kerran jopa kahdella numerolla, mitä pidin täysin kohtuuttomana. Minä inhosin huomiota, joten en todellakaan puhunut tunneilla, ellei ollut pakko. Jotkut opettajat nostivat arvosanaa aktiivisille, mutta eivät laskeneet kenenkään kohdalla ja se oli minusta ihan ok, mutta laskemista pidin kyllä epäreiluna. Mutta kyse oli onneksi vain muutamasta opettajasta, joten ei keskiarvoni siitä olisi kovin montaa pykälää noussut.


Miksi sanot ettet voi koskaan seurustella tai löytää miestä? Onko sulla joku vamma joka estää sen? Kukaan ei o niin ruma että se estäis puolison saannin. On sitä kato sokeitakin miehiä :D :D :D
Tästä on nyt muutenkin ollut puhetta tuolla kommenteissa ja sitä on sähköpostitsekin kyselty, joten yritän nyt mahdollisimman tyhjentävästi selittää tilannettani, asian noloudesta huolimatta.
Tiedän kyllä, että on olemassa ylipainoisia naisia, joilla on kumppani ja että on rumia naisia, joilla on kumppani ja että on luonteeltaan ikäviä naisia, joilla on kumppani, eikä kukaan ole täydellinen. Mutta ongelma noista yksittäisistä vioista tulee, kun ne ovat kaikki yhdessä ja samassa ihmisessä. Minä olen ensinnäkin niitä lihavia, joihin läskit ovat asettuneet mahdollisimman epäimartelevalla tavalla ja vaikka jonain päivänä laihtuisinkin, ihoni ei voi mitenkään palautua riittävästi, että suhde olisi senkään takia mahdollinen. Olen myös kasvoiltani erittäin ruma ja myös persoonallisuudessani on ne pahimmat mahdolliset viat, mitä parisuhdetta ajatellen voi olla; olen tylsä ja epävarma ja arka ja minun on vaikea luottaa keneenkään. Lisäksi olen jo 33 ja käytännössä kokematon, joten vaikka jonkun miehen mielikuvitus riittäisikin siihen, että hän olisi kykenevä jonkinlaiseen fyysiseen toimintaan kanssani, ei minusta olisi mitään iloa kenellekään, koska en osaisi tehdä mitään.
Mutta tämä on jotenkin vielä "mystisempikin" asia, kuin mitä realiteetit antaa ymmärtää. Kukaan ei ole koskaan ollut minusta millään tavoin kiinnostunut, eikä kukaan elämässäni ole koskaan edes olettanut, että voisin seurustella. Minulta ei ole koskaan kysytty, olenko parisuhteessa, kukaan kaverini ei nuorena pystynyt kuvittelemaan, että voisin olla kenenkään kanssa ja siinä missä uteliaat sukulaistädit suurin piirtein kiduttivat serkuiltani tietoja heidän mahdollisista poikaystävistään, minulta ei kukaan edes kysynyt mitään. Minä olen tiennyt ihan nuoresta saakka, että minussa on jokin "vika" jonka takia kukaan ei voisi koskaan olla siinä mielessä minusta kiinnostunut ja muut ovat olleet samaa mieltä. En usko, että se johtuu pelkästään rumuudesta ja ulkoisista tekijöistä, siinä täytyy olla jotain muutakin... En tiedä, miksi se on niin, en kai vain ole sen tyyppinen nainen. Kukaan ei voisi missään nimessä olla minusta aidosti kiinnostunut, joten ainoa edes teoreettinen vaihtoehto on se, että voisiko joku edes huolia minut, mutta enpä usko... Ja vaikka voisikin, en halua sellaista suhdetta, en halua olla jonkun kanssa, joka koko ajan toivoo, että saisi jonkun paremman ja tyytyy minuun vain paremman puutteessa, ettei tarvitse olla yksin. Mutta kuten sanottu, en usko, että edes sekään olisi mahdollista, varsinkaan fyysiseltä kannalta ajateltuna.
Ja tämä on lause, jota on vaikea sanoa ilman, että ihmiset ajattelisivat, että ”happamia sanoi kettu”, mutta ihan vakavissaan, en tiedä, olisinko edes halunnut parisuhteeseen. Sitä on vaikea tietää, kun ei ole edes sitä mahdollisuutta. Haluaisin totta kai ne hyvät puolet, mutta en niin tippaakaan niitä huonoja ja se on tavallaan pakettiratkaisu. Enkä tiedä, olenko loppujen lopuksi parisuhdeihminen, yksinäisyydestäni huolimatta olen aina viihtynyt hyvin yksin ja tarvinnut omaa aikaa. Toisaalta jos olisin voinut saada parisuhteen, olisin voinut myös saada lapsia ja oman perheen ja kuka tietää, ehkä olisin viihtynytkin suhteessa. En voi tietää sitä. Joka tapauksessa käytännössä suren lähinnä lapsettomuuttani, en sitä, ettei minulla ole kumppania. Se johtunee siitä, että olen aina tiennyt, ettei minulla tulisi olemaan kumppania, lapsia taas jostain syystä toivoin siitä huolimatta.

Millainen koiranomistaja olet? Oletko hemmotteleva vai ankara?
Olen molempia. Haluan antaa lemmikeilleni hyvin elämän, mikä tarkoittaa pehmeää patjaa ja tyynyjä ja isoa kasaa leluja ja hyvää ruokaa ja herkkuja ja että leikin säännöllisesti koirani kanssa ja teen asioita, joista hän tykkää. Mutta samalla odotan, että käskyjäni totellaan ilman mitään vastaansanomisia. Olen perusluonteeltani varmaan enemmän hemmotteleva, mutta minulla ei ole koskaan ollut auktoriteettiongelmia, koirat(tai lapset) eivät kyseenalaista sanaani ja olen tottunut siihen, että koira tekee niin kuin käsken. Se on oletettavasti jonkinlainen joko geneettisesti peritty tai opittu tapa äidiltäni, hän saa vaikka sata ihmistä tottelemaan pienintäkin oikkuaan, poikkeuksena allekirjoittanut. Toisaalta en ole opettanut koiralleni kuin perusjutut, siis nämä istumiset ja paikassa pysymisen ja muut vastaavat. Kesällä olin sukulaisten luona koiran kanssa ja laitoin hänet paikkaansa ja menin toiseen huoneeseen ja hän pysyi paikallaan ilman katsekontaktia, vieraassa paikassa. Olin niin ylpeä meistä kummastakin. :) Tosin labbikset ovat älykkäitä ja kilttejä, joten se auttaa.

Jos sinun pitäisi joko olla lihava, mutta hyvässä kunnossa tai laiha, mutta rapakunnossa, niin kumpi olisit?
Jos sinun pitäisi olla joko laiha, mutta tupakoida, tai lihava ja savuton, niin kumpi olisit?
Ehdottomasti laiha ja rapakunnossa. Minua ei haittaa tippaakaan, vaikka jonain päivänä kaikki maailman Jutat tulisivat haukkumaan minua laihaksi läskiksi, minä kuulen vain sen sanan laiha. :) (Ei sillä, että sitä päivää tulisi, että joku voi käyttää minusta sanaa laiha! :D)
Tuo toinen onkin sitten vaikeampi, koska inhoan tupakan hajua ja minulle tulee siitä herkästi huono olo, mutta en kyllä tykkää olla lihavakaan... Mutta en kyllä haluaisi tupakoida mistään hinnasta, joten valitsisin lihavuuden ja savuttomuuden.

Osaatko yhä laskea ylä-asteen geometria laskuja?
Jotain perusjuttuja varmaan osaisin, uskoakseni. Olin hyvä matematiikassa vielä yläasteella, sitten lukion pitkässä matikassa tipuin kärryiltä laiskuuden takia kaikissa integraali- ja mitäliemuitahirveyksiälaskuissa, kun ei vain kiinnostanut. Mutta luulen, että aika helposti ne palautuisi mieleen, jos niitä tarvitsisi.

...oletko yökukkuja?
Perusluonteeltani olen ihan ehdottomasti yöihminen, joskin nykyään yritän mennä aikaisin nukkumaan ja se melatoniinin ansiosta useimmiten onnistuukin. Mutta pidän öistä ja joskus ikävöin sitä tunnetta, kun olin koko yön hereillä kaikkien muiden nukkuessa. Uniongelmani kuitenkin tekivät elämästäni todella vaikean, joten olen todella iloinen, että pystyn nukkumaan öisin.

Voisitko kuvitella opiskelevasi vielä uuden ammatin itsellesi, mitä se olisi?
En oikeastaan... Minulla on jo kaksi tutkintoa ja koen saaneeni opiskelusta tarpeekseni. Enkä edes tiedä, mitä opiskelisin... Välillä tosin mietin, että voisin opiskella psykologiaa tai englantia ja joskus ajattelen, että olisi ihanaa olla sisustussuunnittelija, mutten usko, että käytännössä enää opiskelen uutta ammattia. Haluan töitä ja rahaa ja vähän monipuolisemman elämän. 

Luetko muitakin kuin laihdutusblogeja? Millaisia blogeja tykkäät lukea? Millaisia et? Onko bloggaajan persoonalla vaikutusta?
Joo luen, olen vain tuohon sivupalkkiin listannut noita laihdutusaiheisia oikeastaan teitä muita ajatellen. Olen lukijana tuon toisen gmail-tilini kautta, niin siellä on sitten monipuolisempi valikoima ja osaa luen ihan rekisteröitymättömänä.
Luen muutamaa käsityöblogia(toivoen, että minäkin osaisin tehdä kaikkia sellaisia hienoja juttuja) ja leivontablogia(sulkeissa sama kuin edellisessä), muutamaa kosmetiikkablogia ja sitten ihan yleisesti ihan jonkun elämästä kertovia blogeja, joihin olen törmännyt ja tykästynyt.
En tykkää lukea sellaisia blogeja, joissa kaikki on niin hirveän ihanaa ja hienoa ja elämä on täydellistä. Liekö osin kateuttakin, mutta ei sellainen jaksa kiinnostaa, se tuntuu jotenkin feikiltä. Sellaiset blogit, joissa välillä on ihanaa ja täydellistä, mutta välillä menee kaikki ihan metsään, tuntuu aidolta elämältä ja siksi jaksavat kiinnostaa. Ja luen jopa paria äitiysblogia, joissa bloggaaja kirjoittaa niin hauskasti, vaikka niitä yritän yleensä vältellä, koska olisin itsekin halunnut lapsen.
Bloggaajan persoona on todella oleellinen, jos en pidä bloggaajasta itsestään, en lue hänen blogiaan, vaikka hän olisi kuinka hyvä kirjoittamaan. Tämä on itse asiassa jännä juttu, koska nyt viime aikoina muutamassa blogissa on ollut kauhea sota siitä, että kertooko blogi jotain kirjoittajastaan vai ei. Ilmeisesti jotakuta bloggaajaa oli haukuttu pinnalliseksi ja hän oli sitä mieltä, ettei blogi kerro hänestä ja persoonastaan mitään. Ottamatta kantaa kenenkään pinnallisuuteen, minusta ajatus siitä, ettei blogi kertoisi mitään kirjoittajansa persoonasta on outo, koska vähintäänkin aiheen valinta jo itsessään sanoo jotain. Ja mitä minuun tulee, niin uskon, että minusta saa melko realistisen kuvan blogini perusteella, ainakin ajatusmaailmani osalta, jos ei muuten. Ainoa mikä minua on harmittanut tässä suhteessa on se, etten osaa olla hauska blogissa. Oikeassa elämässä kuitenkin olen hiukan hauska, en nyt mikään hulvaton, mutta saan ihmiset nauramaan. Tosin saattaa olla, että he nauravat minulle... No mutta oli miten oli, toivoisin, että osaisin kirjoittaa hauskasti ja minua harmittaa suunnattomasti, etten osaa. Blogimaailmassa on muutama todella hauska kirjoittaja ja heidän bloginsa ovat kyllä ihan mielettömän hienoja lukea.
Mutta ei tarvitse olla hauskakaan, että minä pitäisin. Minä pidän sellaisista elämänmakuisista blogeista, jossa ei nyt kaikki ole aina niin ihanaa ja joissa kirjoittaja tuntuu aidolta, oikealta ihmiseltä.


Olet kertonut aiemmin, että sinua kiusattiin koulussa. Kertoisitko siitä enemmän? Miten se on vaikuttanut sinuun ja elämääsi? Minäkin olen koulukiusattu ja tiedän, millaista se voi olla.
Käytän tuota koulukiusaamistermiä aika väljästi, koska en koe olevani sikäli oikeutettu sen käyttöön, että olen kuullut ihan kammottavia tarinoita siitä, mitä ihmisille on sanottu ja tehty koulussa ja minun kohdallani kyse oli vain ulkonäön haukkumisesta. Koen päässeeni helpommalla, koska minusta jätettiin muu rauhaan ja pinta on lopultakin vain pintaa. Mutta olihan se silloin teininä suuri juttu, se tuntui niin nöyryyttävältä! Paljolti se oli vain sitä läskihuutelua eri variaatioissaan, toisinaan haukuttiin nimenomaan suurta takapuoltani ja jotkut haukkuivat minua rumaksi, muutama haukkui ruskeita silmiäni ja hiuksiani. Se oli jokapäiväistä ja se on valitettavasti jäänyt selkeimmin mieleeni kouluajoista.
Koen silti, että sillä on ollut minuun suuri vaikutus. Se jätti tunteen siitä, ettei kukaan näe minussa mitään muuta kuin läskiä ja etten ole minkään arvoinen niin kauan kuin olen lihava ja se myös teki minut araksi ja epävarmaksi, mitä en luonnostani ollut. Se muutti ajatteluani niin, että ylipaino ja sen merkitys sai aivan järjettömät mittasuhteet päässäni ja vaikuttivat kaikkeen elämässäni. En nyt halua sanoa, että se olisi johtunut vain kiusaamisesta, koska en luonnollisestikaan ole ainoa lihava, jota on siksi haukuttu, mutta minussa se sai aikaan aivan suhteettoman reaktion, jolla oli vaikutus koko elämääni. Ja minä tavallaan otin kaiken heidän sanomansa osaksi identiteettiäni, itsekin miellän itseni todella vahvasti juuri lihavuuden ja rumuuden kautta, se on kuka minä olen, olen se lihava ja ruma tyttö. Sen ajattelen ihmisten näkevän minusta ensimmäiseksi ja ensisijaisesti. En tiedä onko se ollenkaan totta vai vain omaa kuvitteluani, mutta netin keskustelupalstojen lukeminen on vain pahentanut asiaa. Siellä tosin vihataan suunnilleen kaikkia, mutta minun aivoni huomaavat ne läskivihakeskustelut.
Uskon, että olisin aika erilainen ihminen, jos koulussa olisi ollut erilaista, mutta toisaalta minusta on älytöntä, että annoin näin paljon valtaa joillekin teini-ikäisille idiooteille. Minun olisi pitänyt olla vahvempi, mutta en kai osannut. Toivon, että kun nyt kuitenkin olin parhaat vuoteni lihava, olisin osannut suhtautua siihen eri tavalla, mutta turha sitä on enää surra. Ei auta kuin jatkaa eteenpäin.

Tykkäätkö kasvattaa kukkia ja muita kasveja?
Tykkäisinhän minä, mutta kun ne kaikki aina kuolee! :D Siis se on ihan uskomatonta, koska oikeasti yritän, mutta aina, aina ne kuolevat. Jopa kaktukset! En tiedä mikä siinä on, ei sen nyt luulisi olevan niin vaikeaa! Vien ne sitten aina äidilleni tehohoitoon, yleensä siinä vaiheessa, kun jäljellä on yksi lehti ja hämmästyttävän usein hän saakin ne eloon.
Kesäisin minulla on vanhempieni luona kasvimaa, mutta menestys ei ole huimaa sielläkään... Onnistun yleensä saamaan syksyllä porkkanoita ja retiisejä, toisinaan muutaman kesäkurpitsankin. Ei uskoisi, kun vertaa siihen, mitä kaikkea keväällä istutan! :D Ja minulla on iso mansikkamaa, aikanaan ostamani kymmenen pikkumansikkaa ovat lisääntyneet innolla ja nyt niitä on jo vaikka kuinka.
Mutta minulla ei tosiaan ole vihreää peukaloa! :D


Eli arpaonneani kokeilisin ja kysysin sulta että: millä me saatais sinut uskomaan että oot upea ihminen ja että moni mies ja nainen haluaisi tutustua sinuun ihan nokakkain. Kerroppas se :)
Voi kiitos! :) En minä oikein tiedä... Käytännössä kai se on niin, että kun kukaan ei koskaan halua tutustua, niin on alkanut uskomaan, että minun täytyy olla ihan hirveä ihminen. Tuntuu, että annan täällä jotenkin väärän kuvan itsestäni, koska kirjallisessa muodossa ehdin ajattelemaan, mitä sanon, ettekä kuule kaikkia niitä älyttömyyksiä, joita suustani tulee ulos oikeiden ihmisten seurassa! Se on ihan käsittämätöntä, koska voisin vaikka vannoa, etteivät ne lauseet ole aivoistani peräisin... :D

Ja kysymykseni on, että oletko nyt harkinnut sitä ammattiauttajalle juttelemista?
Olen kyllä, enkä tiedä vieläkään... Se vain tuntuu niin suurelta sitoumukselta ja minä olen todella sitoutumiskammoinen. Olen nyt voinut paljon paremminkin viime aikoina, se pahin ahdistus, missä olin pari vuotta sitten, tuntuu väistyneen. Onneksi, se oli aivan kauheaa. Jos vielä joskus uudelleen voin niin huonosti, niin sitten ei enää ole vaihtoehtoja, mutta tämän nykyisen olotilan kestän kyllä.

Puhut itsestäsi hirveän negatiiviseen sävyyn, joten kysymykseni onkin että mitä pitäisi tapahtua että ymmärtäisit asian olevan aivan toisin? Että olet oikeasti lahjakas ja varmasti kiinnostava tyyppi. :-) Minä ainakin rakastan lukea sinun tekstejäsi, parasta on että selvästi näet vaivaa kirjoittamiseen eikä teksteissä vilise yhdys_sana_virheitä.
Kiitos sinullekin! :) Tuossa aiemminkin samankaltaiseen vastailin, että kun oikeassa elämässä kuitenkaan kukaan ei halua tutustua, niin sitä alkaa uskomaan, että on aivan kamala, kun kuitenkin muut, ihan tavalliset ihmiset, ystävystyvät ja muuta. Ehkä se on vain siitä kiinni, että jos saisi oikeassa elämässä ystäviä, niin sitten voisi ajatella, että heillä on jokin syy haluta seuraani, joten en voi olla ihan hirveä, mutta kun heitä ei ole, niin se laskee itsetuntoa.
Kiinnitän muuten huomiota yhdyssanoihin, koska paljon englantia käyttävälle ne eivät ole enää itsestäänselvyys. :) Mutta kyllä minä joskus teen niissäkin virheitä.

Oletko koukussa nettiin?
En sanoisi, että olen. Lueskelen seuraamiani blogeja joka päivä, mutta en hypi seinille niinä päivinä kun nettini kieltäytyy yhteistyöstä. Tosin tunnen syyllisyyttä, jos tiedän, että minulle on joku kommentti johon en ehtinyt heti vastaamaan ja sitten nettini ei toimikaan, kun ehtisin.

Kysyisin, että tykkäätkö matkustella? :)
Teoriassa kyllä, käytännössä se on liian kallista. Olen köyhästä perheestä, joten suhteeni rahan käyttämiseen mihinkään "turhaan" on vaikea. Kun vanhempani edelleenkin joutuvat olemaan tarkkoja rahan suhteen, en millään voi käyttää suuria summia parin viikon lomaan, se olisi minun tilanteessani ihan liian itsekästä. Mutta toivon, että tulevaisuudessa taloudellinen tilanteeni on sellainen, että voisin edes hiukan matkustaa.

Kysyisin, että miten paljon pohdit ennen blogin perustamista mahdollista negatiivisen palautteen käsittelemistä ja miten sitä käsittelet. Itseäni pelottaa blogin perustamisessa juuri tuo negatiivinen palaute, jota nähtävästi joka blogiin tulee ainakin jossain määrin...
Itse asiassa en ollenkaan. Silloin ajattelin, että jos nyt joku joskus osuu blogiini, niin hyvä ja olin ihan innoissani, kun kävijälaskuri näytti yhden kävijän, joka en ollut minä itse! :D Olen huomannut, että joihinkin blogeihin tulee välillä ihan törkeitä kommentteja, mutta minä olen jostain syystä saanut lähinnä todella hienoja kommentteja ja kritiikkikin on ollut asiallisesti esitettyä. Parina poikkeuksena tänne on joskus laitettu jotain ihan todella rumia ulkonäköhaukkuja ja ne olen poistanut saman tien ilman minkäänlaista vastakommenttia ja sähköpostiini olen myös joskus saanut jotain vastaavaa ja myös pari luonnetta koskevaa aika ilkeää meiliä olen saanut, mutta 99,9 prosenttia kommenteista on ollut vähintään asiallisia, suurin osa aivan mielettömän hienoja, paljon hienompia, kuin mitä ansaitsisinkaan. Olen niistä aivan todella kiitollinen! :)
Käytänkin nyt tämän tilaisuuden sanoakseni sen verran, että periaatteeni on, että en näihin ulkonäköhaukkuihin vastaa ollenkaan. Luonnettani ja sanomisiani saa kritisoida, se on ihan ok ja tervettäkin, mutta jotkut "hyi kauhea miltä näytät, etkö yhtään häpeä..." -viestit ei johda minnekään, ne ei muuta mitään ja olen kuullut sen verran karuja kommentteja ihan livenäkin, etten minä niistä edes loukkaannu. Ihan vain periaatteesta en vastaa niihin, koska mitä niihin voisi sanoa. Mutta niitä ei tosiaan ole montaa tullut koko bloggaamisen aikana. En olisi kauhean huolissani palautteesta, ainahan sitä varmaan jotain tulee, mutta suurin osa ihmisistä täällä blogimaailmassa pysyy asialinjalla ja joka tapauksessa kannattaa muistaa, ettei kaikkia voi miellyttää. Rohkeasti vain bloggaamaan, aina voit poistaa ilkeät kommentit, jos niitä tulee! :)

Tuolla haasteosiossa kerroit, että sinulla on jonkin nettitestin mukaan pitkät korvat ?!? Miten ihmeessä olet päätynyt testaamaan tuollaista asiaa, oliko äärimmäisen tylsä hetki koneen vierellä?
:D Niin se oli sellainen nettiohjelma, joka vertasi kasvonpiirteitä jonkinlaiseen ideaaliin ja antoi arvosanan ulkonäöstä. Sen mukaan olen harvinaisen pitkäkorvainen yksilö! :D En enää edes muista, mitä muuta se sanoi, mutta tuo pitkäkorvaisuus jäi mieleen, koska se oli minusta niin hassua. Se myös mittasi kasvojen symmetriaa, mikä oli se syy, että sitä testasin, ei niinkään se, että saisin tietää korvieni pituuden, ei sillä etteikö varmasti jokainen jossain vaiheessa elämäänsä pohdi korviensa pituutta.
                                                                                                                          
Oletko koskaan käynyt oopperassa?
Olen itse asiassa montakin kertaa, rakastan oopperaa! Asuin joskus Keski-Euroopassa, jossa halvimmat oopperaliput oli ihan muutaman euron kappale ja kävin niinä aikoina oopperassa useamman kerran kuukaudessa. Suomessa en ole kauheasti käynyt, ihan hinnan takia, mutta tykkäisin kyllä kovasti käydä säännöllisesti. En tykkää siitä niinkään musiikin takia, vaan sen kokonaisuuden, ilmapiirin ja sen, miten musiikki on niin kokonaisvaltaista, että se tuntuu kuuluvan enemmänkin joka puolelta kuin vain edestä(hölmösti sanottu, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan) ja Keski-Euroopassa oopperatalot on upeita vanhoja rakennuksia, jotka tuntuvat itsessäänkin eläviltä. Ja niissä on tietty tuoksu, ne tuoksuvat siltä, miltä voisi kuvitella historian tuoksuvan(hölmöjä kommentteja vol2, mutta edelleen; tajunnette asian ytimen). Minusta oli aivan ihanaa, kun pystyin käymään säännöllisesti oopperassa.

Pelaatko paljon rahapelejä?
En oikeastaan koskaan. Ehkä kerran pari vuodessa voin laittaa pari ruudullista lottoa ja vanhempani joskus ostavat minulle jonkin arvan, mutta en yleensä voita mitään. Jouluksi laitan lottokupongin, mutta en ole tainnut itse asiassa koskaan voittaa siitäkään mitään. Joskus lapsena olen kerran voittanut tuhat markkaa casinosta, mutta siinä taitaa olla minun voittoni. Äitini joskus antaa minulle lottokupongin, jossa on voitto ja käskee laittaa sillä uudelleen samat rivit, mutta en koskaan voita mitään. Mutta haaveilen silti lottovoitosta, koska vanhempani ovat innokkaita lottoajia ja jos he voittaisivat päävoiton, niin saisin siitä tietysti minäkin.

Voisitko pitää esimerkiksi viikon ajan ruokapäiväkirjaa ja sitten julkaista sen täällä blogissa, kiinnostaisi varmasti monia :)) Ja vielä sellainen kysymys, että onko teille leikkauksen läpikäyneille annettu tarkat ruokaohjeet? :)
Joo, tätä on aiemminkin minulta kyselty ja olen luvannutkin, mutta aina se on jäänyt. Täytyy muutenkin yrittää pitää tarkemmin huolta syömisistä, niin voisin vaikka ensi viikosta laittaa.
Saimme aluksi aika tarkat ohjeet, koska silloin ei tietysti voinut syödä mitään kiinteää, tai tiettyjä ruokia, kuten tomaattia, tms., mutta muuten, lähinnä saimme jonkinlaisen ohjeistuksen, siis että viisi - kuusi pientä ateriaa päivässä ja vähintään 70 grammaa proteiinia ja sitten esimerkkejä, miten sen proteiinimäärän saisi kokoon. Se oli aika perusjuttuja, ei mitään tavallisesta laihdutuksesta poikkeavaa, muutoin kuin siten, ettei meillä tietysti ole oikein mitään kuitu- tai kasvissuosituksia, koska sellainen määrä ruokaa ei olisi mahdollista. Ja minusta henkilökohtaisesti ne suositukset olivat aivan täysin epärealistisia; silloin aluksi kun yritin noudattaa ohjeita pilkuntarkasti, en ollut vielä saanut edellistä ateriaa loppuun, kun olisi pitänyt aloittaa uusi. En usko, että kukaan leikkauksessa käynyt pystyy noudattamaan niitä.

2 kommenttia:

  1. inhoan sanaa "repesin" mutta nyt on pakko käyttää.. repesin aivan täysin tuolle "Varmaan kysyisin, että saako hänen opaskoiraansa silittää. :)" :DD
    ja sitten menet vielä harmittelemaan, ettet osaa kirjoittaa hauskasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, mutta tuossa oli niin ilmeinen tilaisuus. :) :)

      Poista