torstai 28. helmikuuta 2013

Booooring!

Olen jälleen kerran niin tylsistynyt, ettei ole tottakaan! Ja olen tänään jo tehnyt vaikka mitä kivaa, kuten käynyt verikokeissa ja apteekissa ja lenkillä! En edes muista, milloin viimeksi olisi ollut näin tapahtumarikas päivä! Ja ikävä kyllä olen tosissani. Jos minä joskus sanon, että on ollut kiire, se tarkoittaa 99,9 prosentin todennäköisyydellä sitä, että siivosin koko päivän. Minun päivissäni on aivan liikaa tunteja... 

Muuten, minulla on varmaankin masentavimmat hakusanat ikinä tuolla googlen tilastoissa. :D Yleisin on kyllä ihan blogini nimi, mutta sitten löytyy itsemurhaa, pohdintaa siitä, miksi kukaan ei pidä minusta, "tylsä vanhapiika", masennus, ahdistus, huono itsetunto... Blogini teeman oli tarkoitus olla laihdutus, mutta olen kaiketi puhunut kaikesta negatiivisesta niin paljon, että enimmäkseen tämä löytyy googlesta niiden avulla. Se tuntuu aika nololta. En minä nyt ihan sataprosenttisen negatiivinen ole, mutta nuo asiat on sellaisia, ettei niistä voi puhua missään muualla, joten tulee sitten kirjoitettua niistä tänne. Eikä minulla oikein ole mitään muutakaan kerrottavaa, en koskaan tee mitään erityistä, en tunne ketään, minulla on tylsin elämä ikinä. Tosin suurta hämmennystä aiheutti hakusanat "seksi hevosen kanssa". En ole kauheasti puhunut seksistäkään, mutta mielestäni seksin hevosen kanssa olen kyllä jättänyt väliin. (Ja tarkoitan edellistä lausetta kaikissa mahdollisissa merkityksissä! :D) Aloin miettimään, että olenko joskus puhunut jostain eläimiinsekaantumisdokumenteista, mutta en muistaakseni. Tosin näin joskus dokkarin, jossa mies seurusteli saksanpaimenkoiran kanssa, mutta säästi rahaa ostaakseen oman ponin. Se jätti minut perinpohjin hämmentyneeksi.

Olen nyt jäämässä viikonlopuksi asunnolleni ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin ja olen niin kauhuissani, ettei ole tottakaan! Mutta joudun hoitamaan yhden sukuvelvoitteen lauantaina, eikä ole järkeä mennä vain päiväksi. Tosin voisinhan minä mennä kotiin periaatteessa koska vain, koska minulla ei ole mitään pakollisia velvoitteita, mutta yritän esittää aikuista, itsenäistä ihmistä olemalla viikot omassa asunnossani ja vain viikonloput kotona. En kyllä tiedä kenelle, jokainen minut tunteva tietää, että olen totaaliluuseri, mutta näin nyt yritän jaksottaa aikani. Mutta se on rankkaa. Omassa asunnossani minulla on suurimman osan aikaa epätodellinen olo, joka saa minut ahdistumaan ja kotona taas häpeilen sitä, miten kiinni olen kodissa vielä näinkin vanhana. Tämä on todella noloa, mutta asumme tien varrella, jossa ei kovin usein liiku autoja ja kun olen ulkona ja kuulen auton tulevan, siirryn niin, etten ainakaan ole lähellä tietä, menen jopa piiloon, jos olen sopivassa paikassa. Minua hävettää, että ihmiset näkisivät, että olen aina kotona, että vieraammat ehkä ajattelee, että asunkin vielä kotona. Äitini lähellä asuu perhe, jonka kolmesta aikuisesta tyttärestä(minua vanhemmista) kaksi asuu kotona ja ihmiset puhuu heistä jotenkin niin... Kuin he olisivat kehitysvammaisia, jotenkin halveksuvasti ja pilkallisesti. Eivät he ole, joskin he ovat hieman outoja(ei läheskään yhtä outoja kuin minä), mutta kuitenkin ihan normaalijärkisiä ja toinen heistä käy töissäkin. Ehkä minä teen ongelmia ihan turhista asioista, eihän sillä ole kenellekään väliä ja tuskin ketään niin kiinnostaa... Kai ihmisillä on parempaakin tekemistä, kuin pohtia minun luuseriuttani. Mutta tavallaan tämä kaikki kulminoituu enoni perheeseen. He puhuvat erittäin ilkeästi kaikista ihmisistä ja arvostelevat kaikkia ja kukaan ei osaa olla heidän mielikseen ja voin niin tarkkaan kuvitella, mitä he sanovat minusta selkäni takana! Oletan, että kaikki ajattelee niin. Enkä minä edes pidä heistä, joten mitä väliä sillä on, mitä he ajattelevat, mutta silti sillä on väliä. Ei ehkä niin itseni takia, vaan äitini takia. He ovat aina suhtautuneet todella halveksuvasti äitiini ja nyt he vain saavat lisävahvistusta, kun minäkin olen näin turha olento. Ei sillä, että olisin koskaan tavannut ketään, ketä he eivät halveksu, mutta heidän halveksuntansa on kuitenkin eriasteista eri ihmisille. Minusta tuntuu, että kaikki ihmiset, jotka minut tuntevat ja tietävät ajattelevat minusta samalla tavalla kuin enoni perhe ja se tuntuu nöyryyttävältä. Se on se aina se ajatus, mikä mieleeni tulee, heihin vertaan ihmisten suhtautumista. Ehkä siksi, että heidän kanssa olen eniten tekemisissä suvustani. Siksi edes yritän esittää, etten nyt ihan täysin surkimus ole, esimerkiksi asumalla yksin, vaikka oikeasti olenkin. Tuskinpa silti huijaan ketään.

Ja tämä työttömyys on kyllä laskenut itsetuntoni niin pohjamutiin, ettei ole tottakaan. En ole koskaan tehnyt mitään merkittävää tai tärkeää työtä, mutta olen kuitenkin elättänyt itseni hyvin nuoresta saakka. Ja jos minun suvussani jotain halveksutaan, niin työttömiä! Minä en oikeastaan ajattele samoin, mutta olen koko ajan tietoinen siitä, mitä muut ajattelee. Siinä on vain se ongelma, että edelleen ajattelen, että jos nyt huolin mitä tahansa, niin se on peruuttamaton teko, että sillä hetkellä hylkään viimeisenkin toiveen minkäänlaisen alaani vastaavan työn saamisesta ja siivoan vessoja lopun elämääni. Ja voin vain kuvitella, miten sanoinkuvaamattoman onnelliseksi se tekisi enoni perheen. Ja jos teen niin, sitten kaikki ne vuodet, jotka opiskelin, olivat turhia ja olisin niiden vuosien aikana voinut siivota vessoja kokopäivätoimisesti ja nyt minulla olisi edes rahaa, jos ei mitään muuta! Vaikka tiedänkin, että katuisin, jos en olisi hankkinut akateemista koulutusta. En siksi, mitä se todellisuudessa oli, vaan siksi, mitä kuvittelin sen olevan.

Olen myös miettinyt paljon sitä, että kun aina kun luen blogeja tai mitä ikinä luenkaan netistä ihmisistä, jotka tuntevat samoin kuin minä, jotka ovat ahdistuneita ja joille elämä on vaikeaa, heillä kuitenkin useimmiten on ystäviä, kumppani, joillakin lapsiakin. Se tuntuu minusta oudolta, koska uskon, että jos minulla olisi se kaikki tai vaikka vain pari kaveria, olisin ainakin ihan ok, varmaan ihan onnellinenkin. Siksi on niin vaikeaa verrata omaa tilannettani muihin, koska heillä on se kaikki, jonka minä uskon olevan riittävää omaan onnellisuuteeni, mutta silti he eivät ole onnellisia, silti he tuntevat ihan samoin kuin minä. Se saa minut miettimään, että olenko jotenkin poikkeustapaus vai olenko väärässä. Olisinko aivan yhtä onneton, jos minulla olisi ihmisiä elämässäni... Teenkö väärän johtopäätöksen sen perusteella, että olin ihan perusonnellinen niin kauan kuin minulla oli ystäviä, ehkä se ei liitykään mitenkään asiaan. Mutta silti uskon, että liittyy. Minun on hyvin vaikea ymmärtää näiden ihmisten ahdistusta, koska heillä on se kaikki, minkä puuttumisen takia minä olen niin onneton! Se saa minut ajattelemaan, että he ovat kliinisesti masentuneita ja siksi heille on apua tarjolla, mutta minä olen vain onneton, eikä sitä voi muuttaa pillerillä. Katsotaan nyt kuitenkin, mitä niistä verikokeista ilmenee ja miten kilpirauhaseni toimii. Googlettelin netistä tietoa ja löysin tiedon, että "Endokrinologian erikoislääkäreiden mielestä terveellä ihmisellä S-TSH arvon tulisi olla alle 2,5 tai alle 2.". (joissain puhuttiin jopa alle 1,5:stä) Minun on viimeksi ollut juuri tuo 2,5. Mutta nyt otettiin myös muita kokeita, niitä ei ole aiemmin otettu. Ja jos arvo edelleen on 2,5, aion yrittää saada lääkitystä. Minusta sitä kannattaisi edes kokeilla. Mutta nähdään sitten, mitä lääkäri sanoo.

Mutta, jospa nyt vaihteeksi vaikka katsoisin tv:tä. :) Harvinaista, että kello on kohta puoli neljä, enkä ole vielä ollenkaan katsonut tv:tä. Joka tapauksessa, tuli parempi olo, kun kirjoitin tämän. Tiedän, että jotkut teistä inhoavat valitustani, mutta juuri siksi kirjoitan siitä, koska se helpottaa. Tietysti voisin jättää tämän julkaisematta, mutta... No, etteköhän te ole jo tähän tottuneet. :)

Hyvää loppuviikkoa kaikille! :)

18 kommenttia:

  1. Moi!

    Itse löysin jonkun laihdutuspalstan (en muista enää mikä se oli, joku tyyliin keventäjät tai kiloklubi) kautta lenkkiseuraa samalta paikkakunnalta. Ja jos sinne hakuilmoitukseen laittaa vaikka, että on ylipainoinen/ huonokuntoinen, ja etsii samankaltaista seuraa, niin ei tarvitse pelätä, että joku fitnesstipu vastaa :) Ehdotan siis, että laitat ilmoituksen sinne ja rupeat käymään tyttöjen juorulenkeillä, se piristää!! Ja lenkit menee ihan huomaamatta, kun rupattelee toisen kanssa.

    Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan olisikin hyvä idea! Olisi "pakko" lähteä lenkille ja saisi samalla juttuseuraa. Täytyy kokeilla heti kun lumet hiukan sulaa ja pystyy kävelemään! :) Kiitti vinkistä! :)

      Poista
    2. Mähän en saisi itseäni ikinä lenkille, ellen olisi sopinut lenkkitreffejä etukäteen. Mutta sitten kun päästään liikkeelle ja keksitään joku superkiinnostava puheenaihe, niin kolmekin tuntia hurahtaa ihan huomaamatta :)

      Poista
    3. Niin se kyllä auttaisi, eikä kehtaisi keksiä tekosyitä! Plus saisin tekosyyn etsiä seuraa ilman, että täytyy myöntää, ettei minulla ole ketään kaveria! Tosin olen täysi ääliö sosiaalisesti, mutta ehkä joku minua silti kestäisi! :D

      Poista
    4. Joo just näin. Mä olen mun lenkkikaverin kanssa ihan erilainen ihminen, mutta juttua riittää kun ollaan saman painoisia ja tavoitepaino on sama, eli laihdutusasioista puhutaan aika paljon.

      Ja välillä puhistaan vaan ( jos tulee vaikka tiukka ylämäki vastaan), ei aina ole pakko puhua jos haluaa olla hiljaa ja nauttia vaan maisemista.

      Molemmilla on päätarkoitus liikkua, ei loistaa sosiaalisesti :)

      Poista
    5. Totta!

      Minä kyllä onnistun karkottamaan ihmisiä vaikka mistä aktiviteetista, mutta pitää kuitenkin kokeilla! :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No niinpä! En kyllä tajua, että miten se on johtanut blogiini... :D

      Poista
  3. Älä sie siitä huoli mitä muut susta aattelee. Sille on ihan sama!
    Jos niillä ei ole omaa elämää niin ihmetelkööt ja puhukoot sun elämästä. Onpahan niilläki jotain puhumista. Ja puhuahan aina saa, ei ne silti tiedä mistää mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan pitäisi välittää... Enkä minä nuorena välittänytkään, mutta nyt se häpeä on niin vahva, että usein mietin, mitä minusta oikein ajatellaan. :/ Tosin sukuni kohdalla ei tarvitse miettiä, osaan kuvitella.

      Mutta joo, onpahan tosiaan sitten puheenaihe ja saavat tuntea itsensä paremmiksi. :)

      Poista
  4. Höh, kirjoitin pitkän tekstin, mutta julkaisuvaiheessa blogger päättikin tarjota vain erroria ja viesti hävisi bittitaivaaseen... Tässä nyt vähän lyhennetty versio.

    Minusta sinun valinnoissasi ja elämässäsi ei ole mitään hävettävää, ja on vain muiden ihmisten kapeakatseisuutta, jos he katsovat sitä kieroon.

    Tuon sanottuani voinkin kertoa, miten minua on monta kertaa hävettänyt, kun milloin mikäkin sukulainen tai hyvänpäiväntuttu on hämmästellyt, miten en ole vieläkään valmistunut, tai miten joskus opiskelujen alkuaikoina saatoin viettää koko kesän lapsuudenkodissani, kun en ollut saanut kesätöitä. No, nyttemmin olen valmistunut, ja jos joku ihmettelee sitä, että vietän viikonlopun mieluummin perheeni parissa kuin asuinkaupungissani ystävien parissa, niin siinähän ihmettelee.

    Minusta sinun teksteistäsi kiintoisimpia ovat aina nämä pohdinnat elämästäsi ja ajatuksistasi. Vaikka luen paljon laihdutusblogeja, niin ei minulle ainakaan niissä ole pääosassa se, miten paljon kirjoittajalta on milloinkin lähtenyt grammoja, vaan se, miten kirjoittaja kokee ja tuntee sen oman elämänmuutoksensa keskellä.

    Minusta tuo anonyymin lenkkikaveri-ehdotus on tosi hyvä! Siitä vain tuumasta toimeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täällä oli ilmeisesti jokin ongelma, koska en ole minäkään pystynyt vastaamaan näihin. Kommenttilaatikko ei auennut.

      No, ei tämä nyt mikään menestystarina ole ollut. :D Mutta en vain ole pystynyt parempaan, joten näin asiat nyt ovat. Eikä sitä koskaan toisen elämästä niin tiedä, syitä siihen, miten asiat menee, mutta varsinkin sukuni kyllä tulee hyvin herkästi pahimpaan mahdolliseen johtopäätökseen. Ja heitä minä useimmiten ajattelen, että mitä he ajattelevat. Pitäisi kai vain osata ajatella, että tälläinen minä olen ja jos ei kelpaa, niin olenhan sitten ainakin varoittava esimerkki tai syy tuntea olonsa paremmaksi omasta elämästään. :)

      Kiitti! :) Tiedän, että moni ei tykkää negatiivisuudestani, mutta aion edelleen olla täysin rehellinen ja siihen kuuluu myös näitä tekstejä. :)

      Joo, niin onkin!

      Ostin muuten tänään ainekset keittoosi. :) Tosin en oliiveja, koska en tykkää oliiveista. Se kuulostaa herkulliselta, joten odotan sen tekemistä vesi kielellä!

      Poista
  5. Jos sua kiinnostaa enemmän ne kilpparijutut niin lainaa kirjastosta sellanen kirja kun "Endokrinologia" (tekijöinä ainakin Matti Välimäki). Se on vissiin ihan opiskelijoidenkin käytössä eli teksti on lääketiedettä mut kyllä sieltä ymmärtää paljonkin ja on ainakin sellasta ns. tutkittua infoa. Nettiä en väheksy alkuunkaan ja sieltä aivan loistavasti tietoa löytääkin ja varsinkin niitä ihmisten kokemuksia.

    Se TSH on ihan ok mittari mut ei yksistään riitä kun se T4-V on se itse kilpirauhashormoni ja näiden kahden arvon suhde on enemmän se mikä kertoo mikä toiminta on meneillään. Vaan kokemuksesta voin kertoa että tää asia ei ole perus terkkalääkärille ollenkaan selkeä ja jos sun arvot on siinä rajoilla tai vaan hitusen yli niin ei ne yleensä nää mitään vikaa. Ei näe asiaa opiskelleet endokrinologitkaan sen puoleen... Hitto en mä nyt sua halua lannistaa mut on se hyvä varautua :-).

    Jos oot jo raijannu kilpparisivustoilla niin tiedät että kilpparijutuissa on tietysti paljon muutakin kun ne kaks arvoa mitkä mainitsin mut alkuun niillä pääsee tosi hyvin. Kun tiedät ne (ja niiden viitearvot!) niin oot jo hitusen viisaampi.

    Tsemiä ankeuteen. It can't rain all the time :-).

    Sinivalo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, pitääpäs lainata. :) Netissäkin on kyllä ihan hyvin juttua aiheesta.

      Minulta ei tietääkseni ole aiemmin mitattu kuin TSH ja se on tosiaan ollut viimeksi 2,5. Näkee nyt sitten, että mitä tuo toinen on. Ja katsotaan, mitä lääkäri sanoo, mutta aion kyllä kirjoittaa ihan ylös kaikki oireet, mitkä sopisivat ja yrittää puhua, että saisin kokeilla lääkitystä.

      Kiitos! :)

      Poista
    2. Juu netissä on tosi hyvin tietoa ja sieltä mä paljon olen etsinytkin. Plus että sieltä löytää myös ajantasaisempaa infoa. Ton kirjan uusin painos on vuodelta 2009 et sen kolmisen vuotta jäljessä mut siellä on se perustieto koko hormonitoiminnasta ylipäätään yksissä kansissa että ei tartte raijata eri sivustoja ja yhdistellä palasia. Plus se että kun käyt lääkärillä niin (tarvittaessa) on vakuuttavampaa sanoa lukeneensa tiedon kirjasta kuin netistä ;-D.

      Jos se T4 on viitteiden alakolmanneksessa ja TSH toi 2.5 niin hyvä lekuri vois antaa koelääkityksen. Ainakin toivottavasti.

      Sinivalo

      Poista
    3. Totta kyllä joo. Googlettamalla löytää välillä aika erikoistakin "faktatietoa"... :D

      Toivotaan parasta. :)

      Poista
  6. Hanki kirjekaveri ja aloita postcrossaus, loppuu tylsyys kuin seinään :) Viikonloppuja, J.B!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet kyllä saanut niin hienoja kortteja!

      Hyvää viikonloppua sinnekin! :)

      Poista