lauantai 23. helmikuuta 2013

Ei edelleenkään...

...ollut paino laskenut, sama 91,4 kg. Tämä alkaa nyt jo mennä ihan naurettavaksi... Ilmeisesti fetadieetti ei toimi. :D Ensi viikolla aion yrittää syödä ihan  reilusti vähemmän. Syön nyt jo vähän, mutta jotain uutta pitää kokeilla ja ehkä kuitenkin syön liikaa kulutukseeni nähden. Ajatukset on myös alkaneet pyöriä ruoan ympärillä enemmän kuin ennen ja se tuntuu aika ahdistavalta ja pelottavalta. Unelmoin pizzasta ja perunalastuista ja ranskalaisista perunoista ja hesepatongeista ja käyn puolen tunnin välein kurkkimassa kaappeihin ja jääkaappiin siltä varalta, että sinne olisi ilmestynyt jotakin, mitä haluaisin syödä. Jos voisin syödä jotain tuollaista himoitsemaani roskaruokaa, olisin aikoja sitten sortunut. Tosin ostin yksi päivä hesen kolmioleivän, josta söin puolet samana päivänä ja puolet seuraavana. Valitettavasti se maistui juuri niin hyvältä, kuin uskoinkin sen maistuvan. Mutta nyt täytyy pysyä kaikesta sellaisesta erossa, en halua edes ajatella, mihin ne pahimmillaan johtaa. 

Ilo pienemmistä kokonumeroista on jo aikoja sitten haihtunut, kun mitään edistystä ei ole tapahtunut kuukausiin ja olen jo sopeutunut nykyisiin vaatteisiini. Toisaalta yhtenä iltana katselin itseäni peilistä ja ajattelin, että miten ihmeessä olen voinut painaa kolmekymmentä kiloa enemmän, kun vieläkin olen näin iso! Näytän jotenkin valahtaneemmalta ja iho näyttää erilaiselta, mutta koossa en vieläkään näe mitään varsinaista eroa. Varsinkin reiteni näyttävät jättimäisiltä. Ne eivät edes näytä reisiltä, vaan joiltakin... ...en edes tiedä miltä, mutta ne eivät näytä siltä, kuin ne voisivat kuulua ihmiseen. Ja epätasaisuus, mistä aiemminkin puhuin, on lisääntynyt, olen muuttunut vieläkin paljon muhkuraisemmaksi kuin aiemmin. Aivan kuin ihoni alla olisi jotain pehmeämpää ja sitten isoja kiinteitä läskimuhkuroita sen pehmeän lomassa. Silloin painavimmillani tunnuin suhteellisen kiinteältä, vain pinta oli röpelöinen, mutta nyt olen muuttunut paljon epätasaisemmaksi. Se on todella kummallista, mutta kai se sitten kuuluu asiaan.

Olen yrittänyt kävellä joka päivä, mutta se ei oikein tunnu tekevän mitään. Tarkoitan sitä, että joskus nuorena, kun oli ollut lenkillä tai muuten liikkunut, lihakset tuntuivat jotenkin "sykkivän" ja se antoi minulle tunteen siitä, että olen tehnyt jotain, mutta nyt en saa sellaista tunnetta, vaikka yrittäisin kävellä kuinka reippaasti tai kuinka kauan. Mutta pakkohan siitäkin on jotain hyötyä olla, jos ei sitten muuten  niin kulutettujen kalorien muodossa... Mutta kaiken kaikkiaan olen todella tympiintyntynyt edistyksen puutteeseen! Kun nyt pääsisin edes niihin kasialkuisiin lukuihin, niin tuntuisi, että jotakin tapahtuu! Ja pelkään ihan hirveästi seuraavaa käyntiä ravitsemusterapeutilla, hän on taatusti todella pettynyt pysähtyneeseen painonlaskuuni. :( Kuten olen minäkin. 

Mutta jospa ensi viikko olisi se maaginen viikko, jolloin vaa'alla näkyisi vihdoinkin alempi luku kuin aiemmin! Ainakin aion yrittää parhaani sen saavuttamiseksi! Ja jos ei, niin alkaa ihan tosissaan usko loppua... 

14 kommenttia:

  1. mulla sama fiilis, kun katon itteeni peilistä ja mietin et miten mäkin oon voinut painaa kolkyt kiloa enemmän ku oon tämmönen sotanorsu, edelleen. ite oon aina ollut sentään suht tyytyväinen jalkoihini(varsinkin polvesta alaspäin :D), mutta maha on kyl sellanen jota inhottaa, suorastaan oksettaa kattoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua on minullekin... Minulla vain on niin päin, että yläosa on ihan ok, siis ylipainoni ja ikäni ja laiskuuteni huomioiden, alaosa taas saa hautomaan itsemurhaa. Mutta, kenties ikävä näky peilissä kannustaa laihtumaan edelleen! :)

      Poista
  2. Toi on niin tuttu ajatus, että miten ei parinkymmenen kilon pudotusta näe missään? :(

    Piti vaan sen takia kommentoida, että älä nyt hyvä ihminen sorru mihinkään hesen herkkuihin! Käyt hakemassa kaupasta jääsalaattia, ja päälle paprikaa, fetaa ja vähän siemeniä. Eiks niin? ;D
    Ehdotuksena siis tollanen salaatti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinulla sen kyllä näkee!! :) Mutta minä en voi käsittää, että miten tästäkin ruhosta on muka jo lähtenyt 30 kiloa... :/

      Joo, saa jäädä ainoaksi kerraksi! (Oli niin törkeän hintainenkin!). Ja salaatit tosiaan on hyviä! :)

      Poista
  3. Minusta kilpirauhasen vajaatoiminta kuulostaisi kohdallasi erittäin todennäköiseltä, ottaen huomioon niukan ruokamääräsi ja hitaan painonpudotuksen / jumittavan painon. Kilpirauhasvaivat ovat myös yleisempiä ns. "laihduttajataustan" omaavilla. Onko sinulta milloin viimeksi tsekattu nuo kilppariarvot? Sintti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä itsekin epäilen, mutta se yksi arvo, mikä minulta on otettu, on ihan siinä normaalin rajalla vielä. Mutta minulla on nyt aika varattuna lääkärille ja pyydän, että otettaisiin ne kaikki arvot. Se kyllä selittäisi niin paljon, varsinkin kun minulla on ollut kilpirauhasen vajaatoimintaa nuorena.

      Poista
  4. No jopas on harmillista.

    Ihan hirmuisesti tsemppiä! Uskotaan edelleen aleneviin lukuihin vaa'alla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. :/

      Mutta kiitos tsempeistä, eiköhän tämä jumitus jonain päivänä lopu!!

      Poista
  5. Koska sulla on se ravitsemusterapeutti? Ajattelin että jos on vielä monta viikkoa odotettavana niin ehkä vois yrittää aikaistaa sitä että pääsis keskustelemaan mahdollisista ratkaisuista jumitukseen? Eihän tollasta jaksa että paino ei putoa, vaikka hyvin oot jaksanutkin ;-D.

    Sinivalo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaliskuun lopulla. En usko, että pystyy siirtämään, kun tämäkin aika on varattu jo kuukausia sitten. Kunnallisella puolella ei niin vain näitä aikoja jaella. :) Toivottavasti hän tosiaan osaa neuvoa jotenkin, eikä vain ole pettynyt minuun. Tämä alkaa olla todella turhauttavaa, enkä enää tiedä, mitä pitäisi tehdä. Yritän nyt syödä vähän vähemmän kuin yleensä, jospa se auttaisi!

      Poista
  6. Mahtaisko sitä saada puhelimitse kiinni? Entä onko tullu vastaan jossain leikattujen sivuilla mitään tällasesta jumituksesta? Koska sulla se lääkäri on? Kysymyksiä kysymyksiä :-D.

    Jos se terapeutti edes näyttää pettyneeltä niin vedä turpaan sitä. Jumalauta sä olet tehnyt hommat ihan jetsulleen. Ammatillista epäpätevyyttä lähteä tollasessa tilanteessa tekemään mitään muuta kun etsimään järkeviä ratkaisuja. At least that´s how I feel :-).

    Sinivalo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joo, mutta varmaan aika samaa hän sanoisi kuin tähänkin asti. En ole kauheasti noita lukenut, kun niissä on aika ikävä tunnelma, mutta ei ole osunut silmiin. Mutta jostain blogista juuri katsoin, kun joku oli laihtunut enemmän kuin minä kolmen! ensimmäisen! kuukauden! aikana!! Vähänkö masensi...

      Ehdinkin juuri kirjoitella, mutta menen huomenna verikokeisiin ja lääkäri on sitten maaliskuun lopulla. Tavallaan toivon, että kilpirauhasessani olisi jotain vialla... Koska se selittäisi niin paljon.

      Mutta olen yrittänyt parhaani. No, syömisen suhteen ainakin, liikunta sen sijaan... Hän on kyllä ihan kiva, joten ehkä hän ei ainakaan hauku minua. :) Toivottavasti nyt jompikumpi tuo ratkaisua tähän tilanteeseen.

      Poista