sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ja sunnuntain loput syömiset…

Noiden aiempien lisäksi söin iltapäivällä purkin rahkaa mustikoiden kera, mandariinin ja kaksi viipaletta ruisleipää paprikalla, keijulla ja juustolla.
Ja illalla aion herkutella vielä tortillalla.

Näistä määristä on nyt ollut jonkin verran keskustelua ja vaikka teistä ilmeisesti tuntuu, että syön aika vähän, minusta taas tuntuu, etten mitään muuta teekään. Noidenkin ruokien syömiseen menee kauan aikaa ja minulla ei koskaan ole nälkä, vaan tunnen oloni koko ajan kylläiseksi. Pidän näitä syömisiäni aika lähelle suurinta määrää, minkä edes pystyisin syömään tai ainakin joutuisin sitten heräämään aiemmin tai menemään nukkumaan myöhemmin, jos vielä kovasti aikoisin lisätä ruoan määrää. Osin se tietysti johtuu siitäkin, että minun pitää myös huolehtia riittävästä nesteen saannista, joten vesikin vie tilaa ruoalta. Ja jotenkin koen sen nesteen saamisen olevan kaikkein tärkeintä; kai ajattelen, että minulla riittää tätä rasvavarantoa ravintoa varten, mutta nestettä on saatava. Minulla on myös helposti huono olo ja pää särkee, jos en ole juonut tarpeeksi.

Myös se, mikä tuntuu minusta liialta, on muuttunut. Normaalisti senkin jälkeen, kun tuntee itsensä täydeksi, voisi syödä helposti desin, kaksikin, mutta minä en voi syödä edes lusikallista. Tai voin, mutta se ei pysy sisällä. Toisaalta taas joskus käy niinkin, etten mielestäni syö liikaa, mutta silti kohta tuntuu liian täydeltä. Se tosin helpottui kovasti, kun jossain vaiheessa tajusin, että oksentelu johtuu siitä, että menen makuuasentoon liian nopeasti ruoan jälkeen. Minulla oli aiemmin tapana iltaisin katsella tv:tä sohvalla maaten, nyt joko en voi tehdä niin tai sitten pitää syödä hyvissä ajoin. Sama juttu nukkumaan mennessä. Ongelmallista se on, jos herään yöllä janoon; pakko on tietysti juoda, mutta sitten ihan puolinukuksissa istun huojuen sängyn laidalla odottamassa, että voin mennä takaisin makuuasentoon.

Tämä on hyvin ristiriitaista, koska haluaisin kuitenkin syödä paremmin, haluaisin, että onnistuisin saamaan sen 70 grammaa proteiinia joka ikinen päivä ja että ruokavaliooni kuuluisi myös kasviksia, marjoja ja hedelmiä, mutta toisaalta taas en haluaisi syödä väkisin, koska en halua mahalaukkuni venyvän. Se, että olen ollenkaan laihtunut, on 100 prosenttisesti leikkauksen ansiota ja pelkään miten käy, jos jonain päivänä kaikki riippuu taas vain minusta. No, ennen ei käynyt hyvin, joten todennäköisesti ei jatkossakaan. Siksi haluaisin kaikin tavoin pitää mahani niin pienenä kuin mahdollista. Enkä muutenkaan halua pakottaa itseäni syömään, se tuntuu ihan vinksahtaneelta…

Te kai olette eri mieltä, mutta minusta tämä viikko on sujunut ihan hyvin. Osin siihen kai vaikuttaa sekin, että kun ennen söin valtavat määrät pelkkää roskaa, nyt ruokavalioni on kuitenkin siihen verrattuna ihan terveellinen. Ja noin tuhat kaloria päivässä sleeve –leikkauksessa käyneiden kuuluukin syödä, joten sikäli syön oikein. Monipuolisuus ja kasvikunnan tuotteet on vähän hukassa, mutta tämä on nyt parasta mihin tällä hetkellä pystyn. Jatkossa ehkä saan niitäkin syötyä. :)


20 kommenttia:

  1. Tosi hyvä, että olet tiedostanut ongelmakohdat. Muutokset tapahtuvat hissukseen, olen jostain lukenut, että kolmessa kuukaudessa uusi asia muuttuu tavaksi. Ruokamäärän lisääminen tai kasvisten lisääminen ruokavalioon voi siis viedä monta kuukautta aikaa. Mutta eihän tässä mihinkään kiire ole :)

    Semmoista mietin, että jos protskuja ei tule riittävästi normiruuasta, niin helpoin tapa on ottaa lisäravinteina se proteiini. Ihan ok- makuisia protskujauheita löytyy.

    Tovioisin, että alkaisit uskomaan itseesi, koska laihdutuksessa asenteella on niin iso (yllättävän iso) merkitys!

    Mulla tohon on auttanut se, että asetan itselleni jonkun mahdotomalta kuulostavan tavoitteen ja kokeilen pystynkö siihen. Ja kun sitten pystynkin, niin itseluottamus ja asenne kasvaa.

    Tavoitteita on ollut mm. karkkilakot (eripituisia), painojen lisääminen salilla jne.

    Tulipas stooria, mutta hyvää jatkoa siulle!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vaikka tässä on kyllä kulunut jo kymmenen leikkauksesta ja yhä on hankalaa. Kai se on oma syyni. Minulla on niin pitkä historia huonoista ruokailutavoista, että niitä on vaikea muuttaa.

      Joo, syönkin kyllä proteiinijauheita, joskin tuosta ok makuisuudesta joudun olemaan jyrkästi eri mieltä. :D Kaikki, mitä olen maistanut tähän mennessä, maistuu kamalalta.

      No, jo sekin, että pääsin alle sadan tuntui minusta aikanaan mahdottomalta. Kai se silti on vaikea uskoa itseeni, koska enhän minä lopultakaan onnistunut. Tarvitsin leikkauksen ja sen avulla väkisinkin laihtuu.

      Kiitos, samoin! :)

      Poista
  2. Kiitos kun pidit tätä ruokapäiväkirjaa.

    Kuinka paljon leikkaus vaikutti herkkuhimoosi? Muistelen ettet makeasta kauheasti pitänyt? Mulla hirveä pelko siitä, että leikkaus ei vaikuta ollenkaan mielitekoihini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä. :)

      Ei ehkä pitäisi vastata sinulle näin, mutta ei paljon yhtään. Makeasta en tosiaan erityisemmin ole välittänyt koskaan, mutta ihan yhtä lailla himoitsen suolaisia herkkuja kuin aina ennenkin. Mutta se on kuitenkin ihan erilaista kuin ennen, koska minä en voi niitä syödä ja piste. Ei ole enää kyse itsekurista tai kieltäytymisestä, minä en vain voi. Joten se ei ole samalla tavoin vaikeaa kuin ennen. Ja on se ehkä hiukan vähentynytkin, silloin alussa oli vaikeaa olla ilman herkkuja, mutta ei yhtä paljon nyt enää. Nyt sen hyväksyy, ettei vaan voi syödä. Älä ole siitä huolissasi, vaikka edelleen himoitsisit niitä, niin se on silti ihan erilaista kuin ennen.

      Poista
    2. Erittäin hyvä että olet rehellinen. Alkanut kammottaa tuokin asia - olen valtava stressipesäke toisinaan.

      Poista
    3. Joo, mutta en halunnut pelotella. Minäkin pelkäsin tuota, mutta kaikki on vaan niin erilaista nyt leikkauksen jälkeen!

      Poista
  3. Muista, että olet jo huiman määrän pudottanut kiloja ja siitä voit olla ylpeä :)

    Projektissa tulee aina näitä vaikeita hetkiä (nimimerkillä: olen jumittanut tosi pitkään), mutta ei anneta niiden masentaa.

    Tsemeä sulle! Kyllä se siitä lähtee taas rullaamaan :)

    Ps. Jos sulla on lääkärin tai jonkun ravintoterapeutin tekemä ruokavalio, niin sitä kannattaisi noudattaa kyllä prikulleen. Aivot narikkaan ja ruuat suuhun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alun laihtumisesta olenkin tyytyväinen, mutta nyt on kyllä jumitettu armottoman kauan. Jospa tämä taas kohta lähtisi laskemaan. :/

      Mutta toivotaan, että taas alkaa näkyä pienempiä lukuja, meillä molemmilla! :)

      Kiitti! :)

      Joo, meille annettiin kyllä tarkka ruokavalio, mutta jos pakotan itseni syömään sen kaiken, niin suurin osa siitä tulee kyllä samantien ulos. Vatsani ei vaan vedä niin paljoa, ainakaan vielä tällä hetkellä.

      Poista
  4. Ihan ot: muistelin että olisit kokeillut kuorintasukkia pari kuukautta takaperin, mitä mieltä olit, oliko kannattava ostos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. No, iho kyllä kuoriutui, mutta alta paljastui mielestäni ihan samanlainen iho, mitenkään erilaisilta jalat ei alkaneet tuntua ja kantapäihin(jotka olivat ne alueet, minkä takia sukat ostinkin) ne ei vaikuttaneet oikein mitenkään. Pikemminkin päinvastoin, nyt minusta tuntuu, että vaikka kuinka rasvaisin, jalat on aina kuivat. En ostaisi uudelleen, mutta voihan tuossa olla yksilöllisiä eroja. Toisaalta ei minulla ollut mitään suuria ongelmia, kantapäät tosiaan oli hiukan kuivat ja on edelleen. En tiedä, olisiko vaikutus suurempi, jos olisi ollut jotain varsinaista ongelmaa. Mutta kaikenkaikkiaan, eivät tehneet vaikutusta ja vähän harmitti, kun maksoivat kuitenkin kolmekymppiä.

      Poista
  5. Voi olla, että menen nyt ehdotteluissani ihan päin metsiä, enkä tiedä onko joku jo tätä ehdottanut (laiska jaksa lukea kaikkia kommentteja :D), mutta entä jos elimistös junnais vähän ns.säästöliekillä? Ei oikein tykkää laihtua jos ei saa tarpeeks ravintoaineita ja kaloreita, noin tonni päivässä kuulostaa hyvältä alkumäärältä, mutta vuodessa siitäkin voi tajutakseni syntyä säästöliekki, tosissan, en tiedä olenko ihan väärillä jäljillä, mutta pitipä tämänkin vaihtoehto tuoda esille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla joo. Mutta toisaalta leikattujen kuuluu syödä noin tuhat kaloria vuorokaudessa, joten kai se mahdollisuus on huomioitu. Ja joka tapauksessahan ns. säästöliekki on vain pari -kolmesataa kaloria vrk, joten silti painon pitäisi pudota.

      Jospa se taas tästä kääntyisi laskuun...

      Poista
    2. Toivotaan, että kääntyy! Hmm.. jotenkin vain tuo noin tuhat kaloria kuulostaa niin pieneltä, kun kumminkin yleiset suositukset on paljon enemmän, mutta ehkä ne ammattilaiset tietää :)

      Poista
    3. Olisi kyllä jo aikakin!

      Luulen, että tuossa kalorisuosituksessa ajatellaan sitäkin, mikä on realistista. Pieneen mahalaukkuun kun ei mitään suuria määriä mahdu.

      Poista
  6. Voisitko laittaa sen lääkäriltä saamasi ruokavalion tänne? Olisi mielenkiintoista nähdä, millainen se on. Tuntuu oudolta, että lääkäri/ ravintoneuvoja antaa ruokavalion, jolla päädyt säästöliekille satavarmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kadottanut sen jo aikoja sitten, mutta mitä nyt siitä muistan... Siinä oli viisi ateriaa plus niiden lisäksi kaksi lasia maitoa välipaloina ja jokaisella aterialla vain hiilihydraatit ja proteiinit, ei kasviksia. Mutta tosiaan, se ruokamäärä oli minulle aivan mahdoton, vaikka söisin aamusta iltaan, en saisi sitä kaikkea alas. Olen yrittänyt keskittyä proteiiniin, koska se on nyt tärkeintä. Voin pyytää sen uudelleen, kun minulla on aika ravitsemusterapeutille.

      Poista
    2. Ylempänä kommentoit, että leikattujen tulee syödä 1000 kaloria. Perustuuko tuo ravintoterapeutilta saamaasi tietoon, vai onko tuo se kalorimäärä, jonka haluat syödä?
      Mä luulen, että jos sinä noudattaisit saamiasi ohjeita, laihtuisit varmasti. Ja jos ruoka tulee ylös, on hommassa joku vika, mistä ravintoterapeutin ja lääkärin kuuluu tietää, että se voidaan korjata.
      On tavallaan hassua valittaa, kun mitään ei tapahdu, jos et noudata ohjeita :(

      Poista
    3. Perustuu.

      Ei kai mikään laihdutus nyt mistään pilkuntarkoista ohjeista ole kiinni... Syön kuitenkin oikean määrän kaloreita ja yritän parhaani mukaan syödä riittävästi proteiinia, tuskin se nyt siitä on kiinni, etten syönyt kahta viipaletta juustoa tiistain lounaalla, vaan rahkaa sen sijaan. Sitä paitsi en ole missään vaiheessa pystynyt noudattamaan noita ohjeita, mutta silti olen laihtunut.

      Minä en ajattele, että ongelma olisi siinä, etten noudata tarkkaan ohjeita, vaan vaikeudessani saada se 70 grammaa proteiinia syötyä päivän aikaan ja myös pienessä kulutuksessa, mihin tietysti auttaisi se liikunta.

      Poista
    4. Kyllä vähälläkin ruualla aikanasa laihtuu, ennenkuin säästöliekki lyö päälle.
      Mutta jos syöt ravintoterapeutin ohjeiden mukaan, niin se on varmasti paras mahdollinen ruokavalio.
      Toivottavasti kyseessä on vaan perusjumitus, ja homma jatkuu :)

      Poista
    5. Niin, ehkä... Minusta vain tuntuu, etten pysty enempään juuri nyt. Jos voisin itse valita, en varmaan söisi mitään, nytkin pakotan itseni syömään. Mutta ehkä se helpottuu ajan myötä.

      Toivotaan niin! :)

      Poista