sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Paino ja päiväkirja

Eilen paino oli 91, 2 kg eli olen nyt takaisin alimmassa painossa, missä olenkaan käynyt. Nyt toivottavasti ensi viikolla näkyisi varsinaista miinusta ensimmäisen kerran seitsemään viikkoon! Se, etten ole laihtunut seitsemään viikkoon, saa minut tuntemaan melkoista kauhua, leikatulle yhdeksänkymmentäkiloiselle se on todella huono juttu. Jos painoni olisi laskenut suurin piirtein niin kuin sen kuuluisi leikatuilla laskea, olisin alittanut 90 kiloa jo joskus syys-lokakuussa. Minun pitäisi jo olla lievän ylipainon puolella. Ja pahinta on, että minä teen suurimpana osana päivistä parhaani, joten jos se ei riitä… Mitä jos en koskaan pääse alle 90 kilon… Minun on pakko alkaa liikkumaan enemmän! Tiedän, että liikunta on se, mikä tässä eniten mättää, mutta kun sitä itsekuria ei vaan löydy! On niin paljon mukavampaa jäädä kotiin katsomaan telkkaa… Tiedän, että se on typerää ja olen menettänyt oikeuden vinkua painostani jäädessäni kotiin laiskottelemaan, mutta edelleen niin suuri osa minusta toivoo, että pelkkä ruokavalio riittäisi. En voi kuvitella, että koskaan olisin kovin liikunnallinen ihminen, joten siksikin sallin itseni keskittyä ruokaan. Mutta oikeasti, kuinka paljon minä saan kertymään miinusta tuhannenkaan kalorin ruokavaliolla, jos en liiku… En tarpeeksi. Ja hulluinta tässä on se, että minä pidän kävelemisestä!! Mutta se, että oikeasti pukee päälleen ja lähtee lenkille, tuntuu joskus niin ylivoimaiselta. Ja minulla on vielä se, että kun on tuo koira, niin hänen kanssaan varsinaisesta lenkkeilykävelemisestä ei tule mitään, koska en voi kävellä nopeasti hänen kanssaan. Minun täytyisi ensin lenkittää koira ja sitten viedä koira sisälle ja lähteä uudelleen lenkille ja jotenkin siinä uudelleenlähtemisen kohdalla joudun aina pulaan… Aina ajattelen, että no kävelinhän minä ja olin ulkona, kai se riittää… Vaikka oikeasti sellainen rauhallinen kävely ei kuluta paljoakaan enempää kuin ahterillaan istuskelu. 

Syömisistä sen verran, että perjantaina söin;
Aamulla Profeelin rahkaraepurkin, noin yhdentoista aikaan maitokahvijuoman, yhdeltä täytetyn paprikan(sisällä tummaa riisiä, kikherneitä, kesäkurpitsaa, tomaattia ja juustoa), neljän aikaan taas maitokahvijuoman ja näkkäriä keijulla ja illalla kokonaisen kurkun ja purkin apetinan fetaa.

Lauantaina aloitin aamun maitokahvijuomalla, söin päivällä kolme kauhallista hernekeittoa, iltapäivällä Profeelin proteiinijuoman, kahvia, jossa oli hieman maitoa, taas maitokahvijuoman ja illalla lähinnä kasviksilla täytetyn tortillan, juustoa siinä oli tietysti myös. Niin ja kaksi tikkaria. (Proteiinit jäi valitettavasti todella vajaaksi…)

Tänään olen syönyt tähän mennessä aamulla hiukan kaurapuuroa, maitokahvijuoman, desin proteiinijauhetta ja kaksi desiä hernekeittoa. (Käyn vielä illalla lisäämässä tähän loput ruoat)

Kuten huomaatte, kotona tulee syötyä joskus oikeaakin ruokaa, osin siksi, että äiti laittaa sitä, osittain viitsin itsekin kokata, kun on muitakin syömässä.

Muuten viikonloppu on sujunut tavanomaisissa merkeissä… Koirani maistoi eilen palasen kuollutta jäniksenraatoa ja siitä olen hiukan huolissani. Menin viemään kuivattuja leipiä syöttöpaikallemme, enkä nähnyt jänistä(tai sitä, mitä siitä oli jäljellä) ja se oli jo koirani suussa, kun tajusin. Ilmeisesti on huono idea syöttää jäniksiä ja kettuja samassa paikassa… (Ei uskoisi?) Tai oikeastaan me yritämme ruokkia vain kasvissyöjiä, lintuja ja peuroja ja jänöjä ja oravillekin viemme pähkinöitä, kaurapuuroa ja perunoita, mutta eihän kettuja voi estääkään tulemasta paikalle. (Kukaan meillä ei siis metsästä, mutta äitini ystävällä on kauppa ja sieltä jää paljon esimerkiksi leipää, joka menisi muuten roskikseen, joten äiti kuivaa sen ja antaa eläimille ja samoin laitamme kesällä heinää seipäälle ja pilkomme porkkananpaloja ja sen sellaista.) Soitin eläinlääkärille ja hän sanoi, ettei ole syytä olla huolissaan, ettei siitä todennäköisesti ollut mitään vahinkoa. Toivotaan niin. Toivottavasti ei ole jänisruttoa täälläpäin tällä hetkellä. :/

Mutta; ihanaa sunnuntaita kaikille! :)

12 kommenttia:

  1. Liikunnasta tosiaan voisi olla apua. Itse nautin tosi paljon siitä, kun lenkillä kuuntelen kännykän spotifysta musiikkia, muuten en ehkä jaksaisi lähteä.

    En oikein tiedä mitä lajeja suosittelisin, mutta itsellä ovat toimineet kävely-/juoksulenkit + kuntosali sekä satunnaisesti jokin ryhmäliikunta (body pumpin tyyppinen lihaskuntojumppa).

    Liikunnasta ei tosiaan ehkä ratkaisevaa apua ole laihduttamisessa, mutta siinä vaiheessa kun on tavoitepainossa, ne liikunnalla kulutetut muutamat sadat kalorit voivat ratkaista sen että paino ei lähde nousemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minuakin kyllä musiikki auttaa, varsinkin Lady Gaga. Hänellä on juuri sopivaa lenkkimusiikkia. :)

      Minulle riittäisi varmaan ihan mikä vain, ainakin näin aluksi, kunhan saisi poltettua hiukan kaloreita! Sitten joskus myöhemmin, jos olen enemmän laihtunut, tarvittaisiinkin varmaan täsmäliikuntaa.

      Pitää vaan yrittää edelleen.

      Poista
  2. Moi!

    Jos ihminen on terve, pätee perus lainalaisuudet jokaisen kohdalla: eli paino tippuu, kun kulutetut kalorit on suuremmat kuin syödyt. Ja toinen juttu: 80 % painonpudotuksesta tulee ruuasta ja 20 % liikunnasta.

    Sinun kohdalla näkisin, että syöt aivan liian vähän ja liian vähän proteiinia. Siksi painosi ei liikahda alaspäin. Sitten kun hoksaat oikean ruokavalion, alkaa painosi putoamaan.

    Ja olen samaa mieltä kanssasi, ei auta valittaa, jos ei jaksa syödä oikein tai liikkua.

    Sinun kohdalla liikunta varmasti piristäisi mieltä, mutta suurin työ olisi tehtävä keittiön puolella.

    En halua mitenkään motkottaa tai saarnata sinulle, mutta kehotan ottamaan vaikka Jutan GofatGo:n ruokavalion käteen --> muutat lihat proteiinipitoisiksi kasviksiksi --> ja alat noudattamaan sitä prikulleen...eli syöt kaiken, mitä siinä käsketään. Ja pian huomaat, että paino alkaa putoamaan vauhdilla.

    Mutta tuokin vaatii sen, että oikeasti noudatat sitä, etkä jätä mitään siitä syömättä.

    Tämä saattaa kuulostaa vähän inhottavalta tekstiltä, mutta haluaisin oikeasti auttaa sua ja saada sun projektin etenemään. Ja kun näen sen ongelman, miksi painosi ei tipu. En vaan voinut olla kirjoittamatta :)

    Kiitos kivasta blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikeassahan sinä olet, siinä on vain se käytännön toteutus ongelmana... Minulla on takana 33 vuotta huonoja syömistapoja, eikä niitä niin vain korjata, varsinkaan, kun itsekurin kanssa on vähän niin ja näin. Mutta eipä sitä kukaan voi minun puolestanikaan tehdä... Minulle nämä asiat vain ovat ihan hirveän vaikeita, pelkkä syöminen tuntuu jo nyt kokopäivätyöltä.

      Ei ole millään tavoin mahdollista, että voisin syödä GoFatGo -ruokavalion mukaan, en yksinkertaisesti pysty syömään niin suurta määrää ruokaa. Tuo mitä nyt syön, on kyllä ihan siinä äärirajoilla sen suhteen, mitä saan ahdetuksi päivän aikana sisääni. Pienikin määrä lisää johtaa oksentamiseen ja yritän myös olla tarkka sen suhteen, ettei mahalaukkuni venyisi.

      Luulen, että minun pitää vain vieläkin enemmän keskittyä proteiiniin, jotta saisin edes sen 70 grammaa päivässä.

      Kiitti! :)

      Poista
  3. Ihanaa sunnuntaita täältäkin.

    Mites se uinti? Itse käyn säännöllisesti uimassa kun kuntoutan selkääni ja sillä on suuri vaikutus myös painonhallinnassa. Veden paine tekee hyvää myös kudoksille ja iholle. Nesteet lähtee liikkelle ja verenkierto paranee ja sitä kautta ihonkin palautuminen helpoittuisi. Varsinaisen uimisen ei tarvitse olla järjetöntä rehkimistä, pienikin liikunta auttaa.

    Muistaakseni sanoit joskus, että vierastat uimahalleja...mitä jos kokeilisit mennä joskus päivällä, kun paikalla on lähinnä eläkeläisiä. Omalla uimahallillani käy niin monenlaista porukkaa, etten ole kyllä huomannut kenenkään katsovan pahalla yhtään ketään. On paljon ylipainoisempia kuin sinä aloituspainossasi, on amputaatiopotilaita, selkeästi alipainoisia, karvaisia ja syyläisiä. Sinne vaan.

    -k

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      En ole vielä uskaltautunut kuin katselemaan uimahallia ulkoapäin. Seuraavaksi on ohjelmassa käydä kurkkaamassa sisälle...
      Tykkäisin kyllä uida ja tavallaan nyt on viimeinen mahdollisuus, koska tuskin pystyn siihen sitten enää, kun olen laihtunut tavoitteeseeni ja nahka roikkuu polvissa. Se vain, että pelkkä ajatuskin esiintymisestä uimapuku päällä jonkun edessä... Ehkä ihmisiä ei kiinnostaisi minun läskini, mutta omassa päässäni tuntuu, että kaikki tuntisivat inhoa näköistäni kohtaan. Eihän se varmaan niin ole, mutta siitä omasta mielikuvasta on vaikea päästä eroon.

      Mutta yritän kovasti kerätä rohkeutta, toivottavasti vielä jossain vaiheessa pystyn siihen.

      Poista
  4. Kuuluuko sinulle ravitsemusterapeutin palvelut tuon leikkauksen yhteydessä nyt kun ei ole vielä vuotta kulunut siitä. Itse ottaisin nyt ruokapäiväkirjan mukaani ja varaisin henkilölle ajan, tai muulle hoitoalan ihmiselle. Jossain on pakko olla nyt vikaa, kun paino ei tipu. Ruokavalio on muutoinkin hyvin yksipuolinen. Mielestäni tarvitsisit nyt apua ja selkeää suunnittelua kellonaikoineen milloin syöt ja mitä syöt. Pyydä apua! :)

    Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minulla onkin jo aika varattuna. Tosin kyllähän itsekin löydän tuosta niitä ongelmia, kuten proteiinin vähyys, liikunnan samaten. Niiden korjaaminen onkin sitten toinen juttu... Minusta tuntuu, etten vain pysty syömään tämän enempää ja tähän kuluu jo nyt kohtuuton aika.

      Olen kyllä ravitsemusterapeutilta saanut ihan aikoineen ja määrineen tarkat ohjeet, mutta minun vatsaani ei mahdu sellaista määrää ruokaa. Enkä voi syödä jatkuvasti, haluan tehdä päivän aikana muutakin.

      Mutta hyvinhän tämä ei suju miltään kannalta katsottuna... Toivon vain, että aikaa myöten tilanne helpottuu.

      Kiitos samoin! :)

      Poista
    2. "Enkä voi syödä jatkuvasti, haluan tehdä päivän aikana muutakin."

      Jos haluat laihtua, sun on syötävä ohjeiden mukaan. Vaika siihen menisi koko päivä. Jos et halua laihtua, voit tehdä muutakin.

      Tällä kärjistetyllä esimerkillä tarkoitan, että jokaisen laihtujan on pitänyt opetella uusi ruokavalio, ostaa ne ruuat ja valmistaa ja syödä ne kolmen tunnin välein. Laihtujat joutuvat totuttelemaan uusiin ruokiin, isoon ruokamäärään ja siihen, että kivoja juttuja joutuu jättämään väliin treenaamisen ja kokkailun vuoksi.

      Jokainen laihtuja huomaa pian, että homma alkaa sujua rutiinilla, eikä ruuan valmistukseen enää menekään koko päivää. Itseasiassa se onkin helppoa, kun kaupasta osaa napata silmät ummessa oikeat ruuat ja rahkahan on nopeaa ruokaa :)

      Jokainen laihtuja joutuu tekemään töitä sen eteen ja poistumaan mukavuusalueeltaan. Kaikki joutuvat tekemään samat uhraukset. Ei kukaan pääse helpommalla kun toinen.

      Siinä vaiheessa kun oikeasti haluat laihtua ja olet valmis tekemään IHAN MITÄ TAHANSA sen eteen, alat syödä riittävästi.

      Poista
    3. Mutta, eihän se käy, ei nyt koko elämä voi olla pelkkää syömistä...

      Niin siis tiedäthän, että olen lihavuusleikattu, vai oletko uusi lukija? Pystyn syömään maksimissaan kaksi desiä kerralla(ja sekin on ihan siinä äärirajoilla), siihen menee ainakin puoli tuntia ja sitten tarvitsen ainakin pari tuntia taukoa. En pysty syömään enempää kuin nyt, ellen sitten ala valvomaan enemmän, mitä uniongelmieni takia en aio tehdä.

      Tiedän, että minun pitää tehdä töitä ja että esimerkiksi liikunnan suhteen olen anteeksiantamattoman laiska, mutta ruoan määrän suhteen teen parhaani.

      Poista