perjantai 1. helmikuuta 2013

Täällä taas :)

Ruokapäiväkirjat:

Keskiviikko: - 

Jep... Oli ihan lievästi sanoen huono olo, en tiedä miksi(siis ei mikään mahatauti, vaan joskus on näitä päiviä). Yritin kyllä, mutta mikään ei pysynyt sisällä. Joten annoin olla. Torstai-aamulla oli ihan normaali olo. 

Torstai:

Aloitin aamun esimerkillisesti kaurapuurolla; desi kaurahiutaleita, kaksi maitoa ja hiukan keijua. Kun sain sen alas, join taas maitokahvijuomaani.

Päivällä purkki Ehrmannin rahkaa mustikoiden kera.

Iltapäivällä söin desin proteiinijauhetta(vedessä tottakai) ja viipaleen näkkäriä keijulla. 

Alkuillasta turvauduin jälleen rakkaaseen näkkäri, keiju, maitokahviyhdistelmääni. 

Illalla söin puolikkaan kurkun, puolikkaan paprikan, vähän punasipulia ja apetinan salad solutions fetaa, josta olin mahdollisimman huolellisesti valuttanut öljyn pois. Pidemmän ajan kuluessa, useissa erissä, en kerralla. 

Laitan tämän päivän kokonaisuudessaan huomenna. 

Kalorien osaltahan syön suunnilleen niin kuin pitäisikin(paitsi tietysti keskiviikkona en mitään ja torstaina liikaa), mutta laadussa ja monipuolisuudessa on varaa parantaa. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei minulla ole mitään aikomusta luopua noista Nescafen kahvijuomista, pidän kuitenkin maksimina kaksi päivässä. En näe niitä ongelmana ja ne ovat aivan herkullisia! Niissä on 68 kcal, joten ihan sama, se saa luvan mahtua ruokavaliooni. Mutta kasviksia täytyisi yrittää syödä enemmän. 

Ja ai niin, ostin tänään takin kokoa 38. Oli alennuksessa ainoa jäljellä oleva, muuten olisin varmaan ostanut koon isomman. Mutta se mahtui päälle ja kiinnikin, hiukan vain kiristi hartioista ja käsivarsista. Se on kesätakki, joten ehdin laihtua toivottavasti vielä hiukan. Ja ensimmäisen kerran näin peilistä jonkun vähän pienemmän ihmisen! :) Näytin jopa pidemmältä, kun en enää ole niin leveä! 

Tottahan se oli varmaan anteliaasti mitoitettu 38, mutta silti; 38!! Se sai minut kyllä aika iloiseksi! :)

17 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa tuo, kun saa ostaa pienempiä vaatteita! Ostit siis saman kokoisen takin, mitä itse käytän. :) Hienoa!

    Mutta kyllä minunkin on sanottava, että tuo edellinen ruokapäiväkirjasi oli aika karua luettavaa. Piti ihan netistä etsiä leikkauksen jälkeisestä ruokavaliosta, koska eihän se nyt niin voi mennä, että kasviksia tms. ei voi yhtään syödä. Löysin tuollaisen:

    http://www.terveystalo.com/fi/Palvelut/Leikkaukset-ja-toimenpiteet/Lihavuusleikkaus1/Lihavuusleikkaus/Ruokavalio/

    Tuossa on kuitenkin monipuolisesti kaikkea mahdollista, jota varmasti sinäkin voisit syödä. Ei ihme, että sinua huimaa, kun ruokasi on kuitenkin ravinnollisesti melko köyhää ja sitä on niin vähän. Ajattelisin, että noin tuhat kaloria päivässä voisi olla esim. sen 1068 kcal, jolloin nuo maitokahvikin siihen mahtuisi, mutta tuolla tonnilla sitten kaikkea muuta. Punnitsetko kaikki syömäsi ruuat ennen kuin lasket kalorit? Kun sitä on todella helppo arvioida ruokamääriä väärin. Entä oletko harkinnut noita täydennysravintojuomia tai käyttänytkin niitä? Esim. Nutridrinkin juomat on ainakin omaan suuhun hyvänmakuisia ja sisältävät monipuolisesti tarvittavia ravintoaineita. Koska niitä annetaan esim. syöpäsairaille niin ovat varmasti parempia kuin jotkin Nutrilettin juomat tms. (Juomista: http://www.apteekkiverkkokauppa.fi/Ravintovalmisteet?gclid=COnp0IKYlbUCFUh2cAodwB0A3g). Niitä saa siis apteekista.

    Ja mitä tulee marjojen syömiseen, niin eiköhän meidän vanhemmat ihan ilolla kerää niitä marjoja sieltä metsästä. Ainakin mun porukat menee metsään, vaikka mikä olisi. Ja ei ne kahdestaan saa kaikkea poimimaansa syötyä. Että syö vain ilman omantunnontuskia niitä marjoja ja voithan ostaa välillä kaupasta, jos tulee huono omatunto.

    Tuli taas kauhea romaani tästä, mutta tuli oikeasti sellainen huoli sun sapuskoista, etten voinut vaieta. :D Oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, paitsi että sinä olet puolet pienempi kuin minä! Mutta niin kokolapussa lukee ja siihen keskityn! :D

      Ihan puhdasta laiskuuttahan tuossa on mukana... Pitäisi vain nähdä enemmän vaivaa! Mutta toisaalta ajattelen niinkin, että ei se minun kroppa tiedä, mistä ne proteiinit tulee, kunhan niitä tulee. Vai onko sillä väliä? Kasviksia sen sijaan olisi pakko alkaa syömään...

      Ja surkeintahan tässä on se, että ruokavalioni on nyt parempi kuin koskaan...

      No siis monessa purkissa on tietysti lukemat valmiina ja yleensä kyllä punnitsenkin. Tai mittaan pikemminkin. Joo, olen noita juomia joskus käyttänyt, silloin alussa. Nyt en ole, mutta voisi käydä ostamassa.

      No joo, kyllähän äiti varmaan siellä metsässä muutenkin kävisi, mutta on se vähän kohtuutonta, etten käy itse poimimassa marjojani. Joitain muita marjoja ostankin kyllä. Mutta niitä on pakastin täynnä, joten eiköhän niitä riitä minullekin.

      Kyllä minä ihan oikeasti yritän, syöminen vain on vaikea asia minulle. Usein kun unohdan kokonaan, niin olen sitten tyytyväinen siihenkin, että jotain sentään söin!

      Kiitos samoin! :)

      Poista
  2. Minäkin käytän tuota koko 38, välillä menee myös 40.

    Mutta eikö olekin ihanaa ostaa pienempiä ja pienempiä kokoja?

    Ainakin minun mittapuullani nuo torstain syömiset olivat oikeinkin hyvät. Sieltä löytyi proteiinia, kauraa, näkkileipää, marjoja, vihanneksia. Ei oikein mitään mitä kannattaisi ottaa pois, jos ei nyt tuota juomaa lasketa (mutta siinäkin on niin vähän energiaa, että se ei ratkaise mitään). Eli hyvältä näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, aivan ihanaa! Varsinkin kun ennen ei ollut edes niin, että olisin joutunut ostamaan isomman koon, vaan se normikoista isoinkaan ei välttämättä mahtunut! Ja tiedän kyllä, etten mahtuisi varmaan kovinkaan moneen muuhun kolmekasin vaatteeseen, mutta noista takeista se oli sopiva. :)

      Minustakin torstai sujui ihan hyvin. Olen syönyt niin paljon huonomminkin, monta kertaa. Vihannesten syöntiä pitäisi lisätä ja marjojen myös, mutta muuten olen ihan tyytyväinen. :)

      Poista
  3. Jee. Onnea uuden takin jakoon johdosta!

    VastaaPoista
  4. Mie jäin sitä nyt miettiin, että mitä/miten sie söit ennen leikkausta? Ja siis tarkotan aikaa jolloin et ees yrittäny laihuttaa.

    Jokos löyty hukassa ollu motivaatio uuden takin mukana? Aattele jatkossa sie ostat aina 38kokosia vaatteita, hienoa eikö!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yrittänyt laihduttaa ala-asteen loppupuolelta saakka, aina siitä asti, kun minua alettiin haukkua läskiksi, mutta silloin aikana ennen kuin olin varsinaisesti ylipainoinen, söin mitä eteen laitettiin. :) Äiti teki aamulla voikkarin aamupalaksi, koulussa söin mitä oli tarjolla, yleensä iltapäivällä hain jotain karkkia kaupasta, kotona söin taas mitä oli laitettu ja illalla varmaan jotain napostelin. Söin aika paljon herkkuja jo tuolloinkin. Siksi en oikein ymmärrä, miksi painoni lähti niin totaalisesti käsistä lukion jälkeen.

      No hiukan kyllä, haluaisin niin epätoivoisesti päästä kasialkuisiin lukuihin! :)

      Tuo takki oli kyllä luonnollisestikin väljä 38, mutta kuitenkin!

      Poista
    2. Älä nyt yhtään vähättele. Se takki on 38 ja sillä hyvä. Tiukkaa tai löysää mallia - ei merkitystä.

      Koululaisena kaikki (paitsi minä) on varmaan syöneet tuolleen ko sie. Ite oon ollu lihava vauvasta asti. Eli aina oon syöny liikaa...
      Miten sie söit sitte silloin lukiolaisena ko paino karkasi? Ko ei tuo koululaisjuttu asiaa valaissu ko kaikki koululaiset kai noin tosiaan söi. Mulla on näköjään tapana toistaa sanomiani useampaan kerran ko kommentoin...

      Poista
    3. No, okei. :)

      Minä olin itse asiassa laiha lapsi, paino nousi sinne normaalipainon ylärajoille joskus viitosluokalla. Ja tunsin itseni valtavan läskiksi, vaikka olin kuitenkin edelleen alle bmi 25:n.

      Lukion jälkeen en mennyt heti opiskelemaan, vaan töihin ja painoni alkoi nousta, vaikka työ oli fyysistä ja mielestäni syömistapani eivät muuttuneet mitenkään. Lihoin ensin noin 75 kiloon, minkä jälkeen ehkä hiukaksi aikaa luovutin, koska minulle se oli olevinaan ihan valtava paino ja tuntui, että kaikki oli lopullisesti ohi ja sitten jossain vaiheessa lihoin taas nopeasti 25 kiloa lisää. Sitten siitä sadasta paino nousi pikku hiljaa. Minusta en alkanut syömään enempää tai eri tavalla, mutta kenties sitten aloin. Tai liikuin vähemmän tai jotakin. En ihan rehellisesti sanoen oikein tiedä, miksi paino nousi, en mielestäni tehnyt mitään niin eri tavalla, mutta kai sitten tein. En vain tiedä mitä... Ja sen jälkeen elämä onkin ollut yritystä laihtua...

      Poista
  5. eihän se enää yritystä vain ole. Nythän sie oot LAIHTUNUTja tuut vielä LAIHTUUN!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo... :) Mutta vasta leikkauksen avulla. Mutta laihtunut silti. :)

      Poista