tiistai 5. maaliskuuta 2013

Maaliskuu

Maaliskuu on vuoden kamalin kuukausi. Ei enää kunnolla talvi, mutta ei vielä toivoakaan kevään loppumisesta. 

Tickerini lakkasi taas toimimasta, koska en ollut päivittänyt sitä kahdeksaankymmeneen(!!) päivään! Katselin vanhoja tekstejä vuoden takaa ja olin kirjoittanut, että pelkään, että pääsen hiukan alle sadan kilon ja sitten jämähdän siihen. Ilmeisesti minulla on ennustajan lahjoja… Tämä tuntuu ihan hölmöltä, etten nyt muka vajaata puoltatoista kiloa saa lähtemään. Ja kaikkein oudoimmalta edelleen tuntuu, ettei paino nousekaan. Painoni tuntuu jostain syystä vakiintuneen nyt tähän, enkä oikein tiedä miksi. Senhän mukaan minun peruskulutukseni ja syömiseni pitäisi nyt olla tasoissa, mutta eihän minun peruskulutukseni nyt millään voi olla vain tuhat kcal vuorokaudessa… Ei se varmasti kauheasti enempää ole, laskuritkin arvioi sen olevan vain noin 1700 kcal, mutta kaiken järjen mukaan minun pitäisi laihtua, vaikkakin hitaasti. Tosin, jos minulla on kilpirauhasen vajaatoimintaa, se saattaa hidastaa aineenvaihduntaani satojen kilokalorien edestä päivässä, joten silloin tosiaan kulutukseni ja syömiseni olisivat nyt tasoissa. Olen nyt todella toiveikas sen suhteen, että saisin lääkityksen ja jotain apua tähän ja pettymys tulee olemaan suuri, jos niin ei käy. Muuten olen jossain määrin menettämässä toivoni. 75 kiloa tuntuu nyt vain epärealistiselta unelmalta, kun en onnistu pääsemään edes kasialkuisiin lukuihin. Olen jo alkanut miettimään ENEn kokeilemista, vaikka se lakkasikin toimimasta minulla, mutta luulisi sen avulla nyt edes puolitoista kiloa lähtevän. Mutta ehkä sekin vähä tulisi heti takaisin, kun lopettaisin. Silti haluaisin kokeilla. Nyt pystyn vain ajattelemaan 90 kilon alittamista ja ENEn avulla voisin sinne päästäkin.

Tämä tuntuu sikälikin ihan oudolta, että vaikka toisina päivinä syön esimerkiksi enemmän suolaa ja sitä kautta myös enemmän nestettä, silti vaa’alla voi olla ihan sama lukema kuin edellisenäkin päivänä. Ja kaikkein kummallisinta on, että joskus iltapaino on alempi kuin aamupaino(juuri suolaöveripäivien jälkeen kylläkin). Ennenhän saatoin olla illalla monen monta kiloa painavampi kuin aamulla. Aivan kuin kehoni haluaisi kaikin keinoin pysyä tässä lukemassa. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen paino, jossa missään vaiheessa elämääni olisin pidempään viipynyt, joten en tiedä, miksi jämähdin juuri tähän. Mutta aion päästä tästä eteenpäin, vaikka se vaatisi mitä! Vaikka joutuisin harrastamaan liikuntaa…

Näin viikonloppuna sukulaisia, joista osaa en ole nähnyt ainakaan vuoteen ja tavallaan odotin jonkinlaista kommenttia laihtumisesta. Mutta kukaan ei sanonut mitään… Toiseen suuntaan mentäessä kyllä aikoinaan kommentoitiin ja sukulaiseni eivät ole sellaisia, jotka jättäisivät laihtumisen huomiotta, jos olisivat huomanneet. En omastakaan mielestäni näytä kovin erilaiselta, mutta luulisi suunnilleen kolmenkymmenen kilon edes vähän näkyvän, vaikka näin iso olenkin. Äitini ystävä on edelleen ainoa, joka on huomannut laihtumiseni ja hänkin tiesi minun laihtuneen, koska äiti oli kertonut, joten ehkä hänkin vain halusi olla ystävällinen. Ja hänkin järkyttyi kadonneiden kilojen määrästä, vaikka valehtelin luvun alaspäin, koska en kehdannut myöntää kuinka paljon olen joskus painanut! Voi tietysti olla, että ihmiset ei halua huomauttaa ulkonäöstä, mistä yleensä olisin enemmänkin kuin kiitollinen, mutta ainakaan sukulaisillani ei moisia estoja ole.

Tosin tällä kertaa päähuomio oli serkkuparassani, joka oli antanut niin pöhkön nimen lapselleen, että onnistui pysymään pääpuheenaiheena koko päivän. Koska olen itse saanut kasteessa hirveän nimen, tunnen syvää myötätuntoa jokaista saman kohtalon jakavaa lapsiparkaa kohtaan ja olen rehellisesti sanoen aika kiukkuinen vanhemmille, jotka eivät ajattele, että erikoinen nimi on ehkä heistä hauska, mutta lapsi ei välttämättä ole kovin iloinen eläessään nimensä kanssa lopun elämäänsä. En ole koskaan halunnut naimisiin(ei sillä, että olisi ollut tilaisuuksia, kun en ole koskaan ollut treffeilläkään! :D), mutta olisin kenties tarttunut huonompaankin tilaisuuteen ihan vain päästäkseni eroon edes sukunimestäni! :D Serkkuni lapsi on poika, joten ilmeisesti hänkin on jumissa hölmön nimensä kanssa lopun elämäänsä. :/

Mutta; nyt pitäisi taas syödä jotakin. :) Hauskaa maaliskuista viikkoa kaikille! :)

Ai niin, osaako joku sanoa, että mitä minun pitää tehdä, että kommentit tulee sähköpostiini myös? Koska joskus ne päivittyvät minulle todella myöhään ja joskus taas joku kommentoi jotain vanhempia tekstejä, enkä mitenkään voi kaikkia käydä läpi. En löytänyt mistään sopivaa asetusta...

14 kommenttia:

  1. Hei!

    Syömäsi kalorimäärät ovat olleet kauan niin pieniä, että kehosi on luultavimmin suoranaisessa koomassa ja pitää siksi kynsin hampain kiinni joka grammastaan. Kenties olisi sokkihoidon paikka: tarjoile kropallesi parintonnin päivätankkaus ja katso nytkähtääkö painosi sitten mihinkään :)

    Olet myös tosi monessa postauksessasi arvellut, että et koskaan taida päästä alle yhdeksänkympin ja onpa kurjaa, jos olet sitä ennustanut jo vuosi sitten! Olen itse luonteeltani perusnegatiivinen, mutta viime aikoina olen kovasti yrittänyt opetella ajattelemaan sitä lasia puolitäytenä - helppoa se ei ole, ainakaan minulle. Mielellä on kuitenkin meihin uskomattoman suuri vaikutus. Googlaile kokeeksi myönteisen ajattelun voimaa tms. ja napsauta pahimpien amerikanimelyyksien varalta suodattimet päälle - realistin neuvoja nämäkin :) Jotkut uskovat esim. aarrekarttatyöskentelyyn tai luovaan visualisontiin, mikään ei estä sinua kokeilemasta niitäkään. Banaalisti: jos ei veikkaa, ei voi voittaa.

    Kuvitellaan kimpassa, että kohta on marraskuu!

    ts

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Tuo voi kyllä olla totta... Ehkä voisin jopa ostaa jotain hyvää ja katsoa, mitä tapahtuu! Tosin joulun aikaan söin aika vapaasti ja ne joulukilot kyllä lähti heti, kun taas palasin ruotuun, mutta lisää ei ole lähtenyt.

      Minusta on aina tuntunut ihan mahdottomalta onnistua laihtumaan, leikkauksen tehoonkaan en ihan sydämestäni uskonut. Olen kyllä mielettömän iloinen jo pudonneista kiloista, mutta minulla on vielä niin paljon ylipainoa, että alemmas olisi päästävä. Voisinhan minä yrittääkin suhtautua positiivisemmin, ei kai siitä haittaakaan olisi... :)

      Niinpä, ihan kohta on joulu!! :)

      Poista
  2. mullakin jumittaa paino, puoli vuotta ollut jo sama lukema vaikka mitä tekisi. mitähän me keksittäis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai meidän pitää kokeilla lisätä kalorien määrää! Siinä menetelmässä on kyllä etunsakin... :D Se on muuten niin turhauttavaa, kun paino jumittaa! Tsemppiä sinnekin suuntaan! :)

      Poista
  3. Minäkään en tykkää maaliskuusta, mutta täysin päinvastaisesta syystä! Olen totaalisen kyllästynyt talveen, mutta maaliskuu on sellainen ärsyttävä välikuukausi, kun kevät jo kolkuttelee, mutta takatalvi voi myös iskeä ihan varoittamatta. Harmillista, että sinulla on vuoden kurjin aika edessä. Jospa tästä keväästä tulisikin kiva :)

    Minä ehdotan myös, että yrittäisit nyt muutamana päivänä syödä ihan reippaasti enemmän, ja katsoisit, josko sen jälkeen paino liikahtaisi edes johonkin suuntaan. Suhtaudun itse aika negatiivisesti noihin vlcd-dietteihin, kun olen tosi vahvasti sitä mieltä, että patukoita ja pirtelöitä syömällä ei millään opi sellaista loppuelämän hyvää syömistä.

    Sen sijaan että vertaat itseäsi muihin tai joihinkin teoreettisiin lukemiin, jotka sinun muka olisi pitänyt pudottaa, niin mitä jos yrittäisit keskittyä siihen, että olet laihtunut yli 15 kiloa vuodessa, ja sehän on todella iso määrä! Iloitse siitä ja ota vaikka vähän lomaa koko painonpudotuksesta, jos ja kun se stressaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, joka tapauksessa maaliskuu on vuoden kamalin kuukausi. Toivon vain, että selviän keväästä, juhannuksena alkaa helpottamaan. :)

      Kai sitä pitää kokeilla. Yritin kyllä yksi viikko syödä fetaa, mutta ehkä se ei ollut tarpeeksi. Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että pysyväksi ratkaisuksi ei noista eneistä ole. Mutta nyt haluaisin vain päästä alle yhdeksänkymmenen, keinolla millä hyvänsä!

      Tiedän, mutta kun jään siinä vertailussa kaikille toiseksi! Toki olen laihtunut yli 25 kg vuodessa, mihin en ole pystynyt koskaan ennen ja vielä olisi kolme viikkoa aikaa. Olisin niin toivonut, että 30 olisi tullut täyteen, mutta se ei taida nyt onnistua.

      Voisin kyllä olla jonkin aikaa miettimättä laihdutusta, koska ei painoni näköjään nousekaan. :)

      Poista
  4. Jos mä olisin laihtunut 15 kiloa, en voisi kun hyppiä riemusta! Eli täytyy olla iloinen siitä, mitä on jo saanut aikaan. Olet pudottanut niin valtavan määrän painoa, että kyllä toinenkin mokoma menee. Vaikkei nyt ihan vuodessa, niin kahdessa sitten.

    Mitkä oli onnistumisesi avaimet tuon ensimmäisen 15 kilon kohdalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olinkin todella riemuissani - silloin! Mutta kuukausia on kulunut ja paino vain pysyy samassa... Mutta olen tottakai iloinen, etten ole lihonut uudelleen. Toivon todella, että onnistun vielä pudottamaan saman verran, tai ainakin sinne 75 kiloon. Olisin ihan tyytyväinen siihen, vaikka se on vielä ylipainon puolella.

      Ekat 15 ja tuo 25 on lähtenyt ihan täysin leikkauksen ansiosta, minusta tuntuu, ettei minulla ollut siihen mitään osallisuutta. Nyt kun pitäisi laihtua omin voimin, niin olenkin sitten pulassa. :/

      Ehkä olen ihan hirveän fiksoitunut siihen ajatukseen, että leikatuista huonoimminkin pärjäävät laihtuvat yli 30 ekan vuoden aikana ja kun en saavuta sitä, tunnen vain epäonnistuneeni, sen sijaan, että iloitsisin kadonneesta 25 kilosta. Ja pahimmillaan olen painanut jotain 122, joten kokonaisuudessaan olen sen 30 laihtunut... Se on vain tämä loputon jumitus, mikä on saanut minut turhautumaan ja unohtamaan jo pudonneet kilot! Mutta kyllä minä tämän vielä selätän! :)

      Poista
  5. Olen vähän hämmentynyt... Välillä puhut, että olet laihtunut 30 kiloa ja välillä, ettet saavuta sitä. Siis oletko vai etkö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Joo, sori! :) Puhun välillä kokonaisuudesta ja välillä taas leikkauksen jälkeisestä ajasta. Pahimmillaan olen painanut suunnilleen 122 kg, joten siitä olen laihtunut 30 kiloa. Mutta leikkauksen aamuna painoin noin 117, joten siitä miinus 30 kiloa olisi 87 kg.

      Poista
  6. Apua kommenttiongelmaan: mene kohtaan Asetukset--->mobiili ja sähköposti--->Kommentin sähköposti-ilmoitus--->ja tähän kohtaan sähköpostiosoite jonne haluat kommenttien saapuvan. Ja muista tallentaa asetukset!

    Ja jos käyt kommentoimassa muiden blogeja ja haluat jatkokommentit omaan s-postiisi niin klikkaa kohtaa "Tilaa sähköpostitse" Tämän ehkä tiesitkin mutta laitoin silti ohjeet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, kiitos!! :) Tosiaan tänne päivittyy jotenkin hassusti välillä kommentit, saattaa illalla näyttää, että ei kommentteja, mutta sitten aamulla on kuitenkin kommentteja, joissa on aikana edellinen ilta...

      Poista
    2. Huomasin muuten just saman jutun omassa blogissani enkä keksi mitään muuta selitystä kuin aikaero eri maiden välillä.

      Poista
    3. Niinpä... Tai sitten blogger vain tökkii tässäkin asiassa. :)

      Poista