keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Vaaka näytti aamulla 91,7 kg! Se ei ole pitkään aikaan heilahtanut mihinkään suuntaan, enkä ole syönytkään enempää kuin normaalisti, joten enpä tiedä, miksi se nyt näytti isompaa lukua kuin yleensä. :/ Ehkä minulla vain on enemmän nestettä sisälläni, koska olen yrittänyt juoda niin paljon.

Kävin tänään lenkillä iltapäivällä ja se oli kyllä poikkeuksellisen kamalaa. Aurinko paistoi suoraan silmiin niin että jouduin koko ajan siristelemään jo valmiiksi vuotavia silmiäni, enkä nähnyt mitään ja liukastelin lumen peittämällä jäällä ja kaaduinkin pari kertaa. Tuuli ihan jäätävästi ja koska kävin matkalla kirjastossa, laukku oli täynnä kirjoja, jotka painoivat ihan hirveästi ja kun asun vielä sellaisessa paikassa, että vaikka minne menisi, joutuu ensin kävelemään ainakin pari kilometriä vilkkaan tien varrella, jossa meteli on aivan helvetillinen, niin ajattelin kyllä, että miten hitossa joku voi sanoa nauttivansa tästä?! No, kyllähän minäkin joskus nautin, mutta se vaatii ihan täydellisiä olosuhteita, syksyä ja jotain rauhallista paikkaa ja hyvää säätä. En voinut olla ajattelematta, että minkälainen kroppa muka on tämän arvoinen... Mutta enhän minä siltä kannalta kävelekään, vaan ihan vain kuluttaakseni enemmän kaloreita. (Eikä kävelemällä kovin kummoista vartaloa saisikaan) Kävelin kuusi kilometriä yhteen kauppakeskukseen, sitten siellä kiertelin kauppoja pari tuntia ja tarkoitus oli vielä kävellä takaisin, mutta selkään sattui ja pohkeisiin sattui ja polvi sattui kaatumisen jäljiltä ja varpaat oli ihan muusina ja päätin, että tänään nyt vain ei ole minun päiväni ja hyppäsin kolmanneksen paluumatkasta käveltyäni bussin kyytiin. En oikein tiedä, että miten pitäisi suhtautua kipuun tai miten ylipäätään päättää se, paljonko kävelee. Yleensä yritän kävellä sen verran, että ainakin 500 kcal kuluu, mutta unohdin viikonloppuna sykemittarini kotiin, joten en tiedä paljonko tänään kulutin. En tiedä, että kuuluuko kivulle antaa periksi vai  vain sitkeästi jatkaa. Ainakin joskus aiemmin huomasin, että tuo sama kauppakeskusmatka edestakaisin tarkoittaa sitten sitä, että seuraavana päivänä on sen verran kipuja, että on hyvin vaikeaa motivoida itseään lenkille. Mutta toisaalta en halua päästää itseäni liian helpolla ja tämän painoisena on itsestään selvää, että jos aikoo liikkua riittävästi, niin se myös sattuu. Minulla erityisesti selkä alkaa sattua, hyvin pieni kohta ristiselästäni alkaa tuntua siltä, kuin siihen kohdistuisi aivan valtava paine ja se on todella epämiellyttävä tunne. Sille kivulle yleensä annan periksi, en sille, että jalkoihin sattuu. En vain osaa yhtään ajatella, että kuinka suuri määrä kipua ja epämukavuutta vielä kuuluu asiaan ja mikä sitten taas on ihan selkeä signaali siitä, että nyt pitäisi ottaa rauhallisemmin. Toisaalta siinä on sekin, että kun saan itseni potkittua lenkille, niin sitten saman tien mieluummin kävelisin enemmän ja saisin myös enemmän kaloreita kulutettua. Ja tosiaan joskus, kun kaikki sujuu hyvin, niin ei edes ole hankalaa kävellä pitkää aikaa, mutta sitten taas on näitä päiviä, kun kaikki tuntuu vain kurjalta. Ja toisaalta sekin vaikuttaa kipuun, että kun joutuu koko ajan olemaan niin varuillaan liukkauden takia, ettei voi vain kävellä tasaisesti ja rennosti.

Olen nyt mietiskellyt itselleni jonkinlaista liikuntahaastetta kevääksi, koska motivaatio on minulle vaikea asia. Ajattelin, että jos liikkuisin ennen kesää kolmen kilon pudotuksen verran. Se olisi 21 000 kcal eli se vaatisi 42 500 kcal:in lenkkiä. Tai tietysti muutaman vähemmän, jos kulutan kerralla enemmän. En tiedä onko se toimiva keino, mutta jotain pitäisi keksiä liikunnan lisäämiseksi. Joka tapauksessa aion alkaa kirjoittamaan kuluttamani kalorit ylös, jospa siitä saisi jotain motivaatiota. Tietäisi, milloin on kävellyt kokonaisen kilon edestä! Tosin enkö minä lupaillut jotain saman kaltaista vuoden alussa... Ei ole kovin hyvä merkki, etten edes muista, mikä tavoitteeni oli. Mutta jostain kalorimäärästä silloinkin puhuin...

Katselin äsken nauhalta(kyllä, minulla on edelleen muinaislaite nimeltä videot! :)) Housen maanantain jakson ja voi miten ihana se Cuddyn pikkutyttö on! Ihan mielettömän suloinen lapsi ja jotenkin uskottava roolissaankin, vaikka on niin pikkuinen! Toisinaan päätökseni olla hankkimatta lapsia horjuu oikein tosissaan, varsinkin jos näen oikeassa elämässä tai vain tv:ssäkin poikkeuksellisen suloisen pienen tytön... Vaikka tiedän tekeväni oikein, olen myös varma, että jos minulla olisi mahdollisuus tulla raskaaksi luonnollisin menetelmin, alitajuntani olisi sabotoinut jotain sen verran, että minulla olisi jo lapsi. Nyt kun joutuisin turvautumaan norjalaiseen spermapankkiin, saan pidettyä itseni kurissa. :D Mutta ihan tosissani mietin, että uskallanko enää katsoa Housea... Mutta ehkä olisi hyväkin pakottaa itseään käsittelemään näitä tunteita, eikä aina vain vältellä kaikkea vaikeaa. Muutenkin oli pitkästä aikaa hyvä jakso. Ne ihan ensimmäiset jaksot oli hyviä, mutta sen jälkeen taso on laskenut ja inhosin siitä uutta tiimiä. Ja House on siitä jännä sarja, että yleensähän kaikki amerikkalaiset sarjat seuraa tietynlaista kaavaa juonen suhteen, mutta tämä on varmaan ainoa sarja, jossa en pysty ollenkaan ymmärtämään käsikirjoittajien päätöksiä. Housen hahmo on hyvä, mutta muuten sarja on täysin epäuskottava, ne muut lääkärit ovat joko täysin persoonattomia tai täysin vastenmielisiä ja inhoan käsikirjoittajien päätöksiä melkein jokaisen juonenkäänteen suhteen. Niin, olenhan kertonut, että rakastan tv:n katselua... :D Siitä puheen ollen, jos jotakuta kiinnostaa, niin löysin muuten netistä ohjelman, josta saa katseltua sarjoja todella hyvälaatuisena, nimeltään Graboid. (En tiedä saako katsella laillisesti...) Katselin yksi ilta koko Nurse Jackien neljännen tuotantokauden ja kuva oli ihan yhtä selkeä kuin jos olisi tv:stä katsellut. Tosin sitten se lakkasi jotenkin toimimasta ja lopulta latasi koneelleni elokuvan nimeltä "Come on mom". Mikäli nimi ei jollekin kerro aihetta, niin palvelussa on myös aikuisviihdettä... En katsonut kyseistä elokuvaa, mutta oletan, että sekin olisi ollut laadultaan huippuluokkaa... Joka tapauksessa, jos joku tykkää katsella amerikkalaisia tv-sarjoja etukäteen, niin tuo ainakin kannattaa katsastaa. Ja jos joku tietää jonkun muun vastaavan palvelun, jossa laatu on hyvä, niin saa kertoa. :)

Menen varmaan kohta nukkumaan, koska en saanut nukuttua viime yönä. Olin kyllä väsynyt, mutta en saanut nukuttua, pyörin sängyssä monta tuntia. Joskus aamuyöllä olin vihdoin nukahtanut ja olin todella väsynyt aamulla herätessäni. Ja nyt alkaa jo väkisin silmät painumaan kiinni. Joten, hyvää yötä! :)

6 kommenttia:

  1. Jos tulisit raskaaksi ja saisit poikavauvan, miten suhtautuisit siihen?

    Oletko harkinnut kuntopyörän hankkimista? Se varmaan rasittaisi kroppaa vähemmän, et tarvitsisi mennä ulos, ja voisit katsoa TV:tä samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on yksi syistä, miksi en voi hankkia lasta.

      Minulla on kuntopyörä, mutta kun sitä pitäisi käyttääkin... Raahasin sen ennen leikkausta huoneeseeni, mutta sitä ei vain tullut käytettyä, joten nyt se on taas varastossa. Tosin se on todella vanha, eikä siinä ole mitään hienouksia, mutta enpä taitaisi käyttää modernia versiota sen enempää... :/ Mutta se olisi kyllä hyvä keino liikkua, joten täytyy kai taas tuoda se tänne sisälle. :)

      Poista
    2. Miksi et haluaisi poikalasta?

      Poista
    3. Se vain on niin. Olen aina halunnut tytön. Ihan pikkutytöstä saakka olen haaveillut tyttölapsista ja sen minä "näen" lapsesta haaveillessani. Pystyn kuvittelemaan, mitä opettaisin heille ja mitä tekisin heidän kanssaan ja millaisia he suurin piirtein olisivat ja minulla on jonkinlainen karkea kuva siitäkin, miltä he näyttäisivät(omat dominoivat piirteeni huomioiden). Mutta poika... Ei minulla ole aavistustakaan, mitä tekisin pojan kanssa, en pysty kuvittelemaan sitä.

      Kun joku tuttuni saa tyttären, olen kateellinen ja se on minulle vaikeaa. Kun joku saa pojan, en tunne mitään. Tai no tietysti olen iloinen heidän puolestaan, mutta en tunne surua enkä kateutta.

      Ja hassua kyllä, kun nuorena hoisin paljon nuorempia sukulaislapsia, suosikkini sattumoisin oli poikalapsi, serkullani oli aivan uskomattoman ihana pieni poika, mutta silloinkaan en kyennyt kuvittelemaan poikaa itselleni.

      Jostain syystä ihan yhtä vahvasti, kun suurin osa ihmisistä haluaa lapsen, minä haluan tyttären. Jos vaihtoehdot on joko poika tai ei lasta ollenkaan, valitsen täysin epäröimättä vaihtoehdon ei lasta ollenkaan. Ei minulla ole mitään järkiperäistä selitystä sille, se vain on minulle tosiasia.

      Poista
  2. Mulle tuli heti tosta selän kipeytymisestä mieleen, että ootko millon ostanu nykyiset kenkäsi? Mulla ainakin vaikuttaa kengät tosi paljon selän tuntemuksiin.

    Tosin, kun olin painavampi, niin mulla oli työpäivän jälkeen aina kroppa tosi kipee, usein jopa särkylääkkeen ottamisen verran. Varsinkin jalat särki, kun oli koko illan joutunu olemaan jaloillaan. Nykyään sitä ongelmaa ei oo ollu, tai sitten ihan tosi lievänä ja harvoin :)

    Mä sanoisin että jos tunnistat kivut lihaskivuiks, niin sulla ei oo hätää vaikka jatkatkin kävelemistä. Tietysti jos tosi kipeeks tulet, niin parempi ottaa pieni tauko ja jatkaa taas seuraavana päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime talvena, mutta en niitä ihan kauheasti ole ehtinyt käyttää. Mutta selkä tulee kyllä aina kipeäksi, oli sitten mitä tahansa jalassa. Minulla silloin joskus, kun olin työssä, jossa seisoin koko päivän, oli selkä todella kipeä päivän päätteeksi. Huono selkä kai. :/

      Nyt oli viime yönä nilkat niin kipeät, etten meinannut saada nukutuksi, se on ihan uusi vaiva. Minusta tuntuu, että nyt on enemmänkin kaikkia tuollaisia pikkuvaivoja kuin silloin lihavampana... Johtuu kai lisääntyneestä liikunnasta. Mutta en ihan pienen kivun takia luovuta, mutta sitten kivun lisääntyessä en tiedä, että pitäisikö jatkaa vai ei.

      Poista