keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Viime vuonna tähän aikaan...

...makailin leikkauspöydällä, enkä tiennyt mistään mitään. Tai no, leikkaustuolissa tai miksi sitä sellaista gynekologintuolin näköistä leikkaustuolia kutsutaankin. Vuoden saldoksi jää tuo 25,8 kiloa, mikä jää uupumaan leikattujen tavoitteista 4, 2 kiloa ja omasta tavoitteestani 16, 2 kiloa. Ei kuulosta kovin hyvältä. Tässä kävi täsmälleen niin kuin pelkäsinkin, että pääsin hiukan alle sadan ja jämähdin siihen. Ensimmäinen puoli vuotta sujui hyvin ja sen aikaiseen laihtumiseen olen enemmänkin kuin tyytyväinen, syksyllä tahti hiipui mateluksi ja nyt ollaan oltu jumissa joulusta saakka. Kuten varmaan joka viikkoisesta valittamisestani johtuen tiedättekin. :) Kuitenkin jos nyt jotain positiivista halutaan tästäkin löytää, niin paino ei ole noussutkaan ja tunnen oloni paljon paremmaksi vähän yli yhdeksänkymmentäkiloisena kuin yli satakiloisena. Eikä tämä tietysti tarkoita, etten enää koskaan laihdu grammaakaan, toivon, että paino alkaisi taas laskemaan ja että jonain päivänä saavuttaisin sen 75 kiloakin. Itse asiassa, toivon, että vielä tämän vuoden aikana saavuttaisin sen 75 kiloa! Mutta vaikka olen todella iloinen näistä 25,8  kilostakin, täytyy sanoa, että tänään päällimmäinen tunne on kuitenkin pettymys. Sekä itseeni, että siihen, etten saavuttanut edes sitä alinta tavoiteltua painonlaskua. Minun kokoiseni olisi kuitenkin pitänyt yltää paljon suurempaankin pudotukseen kuin 30 kiloa. Ja enemmän kuin pettynyt, olen häpeissäni, koska tiedän kyllä, että se on ihan täysin oma vikani, en liikkunut tarpeeksi, enkä ollut tarpeeksi tarkka syömisen suhteen. Joten, niin tyytyväinen kuin olenkin leikkauksessa käymiseen ja vaikka suosittelisin sitä täydestä sydämestäni kaikille samassa tilanteessa oleville, se ei ole mikään ihmeparannus ja koko elämänpituisten huonojen tapojen korjaaminen on vaikea tehtävä. Mutta se ei tarkoita, että olisin luovuttanut; haluan todella oppia syömään oikein ja laihtua edelleen. Ja jos nyt vielä onnistun laihtumaan, ainakin tiedän, että onnistun siinä sitten itse, ettei se johdu vain leikkauksesta. Nyt tällä hetkellä en jaksa edes ajatella muuta kuin 90 kilon alitusta ja jos se joskus tapahtuu, keskityn vasta sitten jatkoon.

Joten; aloitin aamuni proteiinivanukkaalla, jota yritän edelleen saada syötyä. Voi yök, miten pahaa se on! Makea ei ole koskaan ollut minun juttuni ja kaikki nämä proteiinijauheet ja muut on ihan hirveän makeita! Niiden pitäisi tehdä pizzanmakuista proteiinijauhetta, siitä takuulla tykkäisin! Ja kun saan tämän syötyä, lähden lenkille. Kävelin eilen taas sen kauppakeskusmatkan ja nyt se sujui paljon paremmin kuin viime viikolla, jaksoin kävellä takaisin, eikä mikään tullut kovin kipeäksi. Ehkä viime viikolla vain oli huono päivä. Tosin unohdin edelleen tuoda sykemittarin kotoa, joten en nyt vieläkään saa merkittyä kulutettuja kaloreita ylös, mutta tiedän suunnilleen, paljonko se kuluttaa. Tänään kävelen katsomaan, joko suosikkilenkkipolkuni olisi sen verran lumeton, että siellä pystyisi liikkumaan vai vieläkö se on latuna.

Mutta, piti vain käydä kirjoittamassa kuulumisia leikkauksen vuosipäivänä. Josta vastoin odotuksiani selvisin hengissä! :)

8 kommenttia:

  1. 25,8 pudotettua kiloa vuodessa on OIKEASTI hieno suoritus. Tavasta viis.
    Me ihmiset ollaan yksilöitä ja lihominen/laihtuminen tapahtuu yksilöllistä tahtia. Vertailulla ei sasa kuin pahan mielen.

    Ehkäpä seuraavan vuoden tavoitteeksi voisi asettaa, miten paljon hyvää saa itselleni aikaiseksi tämän vuoden aikana.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Totta, ei pitäisi vertailla, mutta harmittaa olla huonompi kuin kukaan muu. :/

      Ensin pitäisi päästä sinne 75:een, mutta sen jälkeen pitää kai keksiä uusia haasteita. :)

      Poista
  2. Hei! Olen seurannut blogiisi jo jonkin aikaa ja nyt oli pakko tulla kirjoittaan. Olen itsekin laihiksella, kiloja karistettu tämän vuoden puolella -15kg, painoa tällä hetkellä 95kg. Mitä jos haastaisimme toinen toisemme laihduttamaan 2 kg kahdessa viikossa, jaettaisiin ateria- ja välipala- sekä liikuntavinkkejä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Tämän vuoden puolella?!! Vau! Tuota, vinkkejä voimme kyllä jakaa, mutta koska minä en vain laihdu, ei minulla taida olla mitään toimivaa vinkkiä! :D Mutta sinulta ottaisin vastaan enemmänkin kuin mielelläni vinkkejä, ihan mieletön pudotus parissa kuukaudessa! Voidaan silti yrittää, minä kyllä niin haluaisin päästä alle 90 kilon!

      Poista
  3. Tammikuussa laihdutun -10kg ja siitä sitten pikkuhiljaa. Itse olen laihduttanut jättämällä hiilarit pois, voisi kai sanoa myös karppaus, mutta en pidä siitä sanasta, enkä muutenkaan halua olla minkään "ideologian" kannattaja. En tiedä voitko leikkauksestasi johtuen jättää hiilareita niin vähälle, mutta tiedän muutenkin ruoasta aika paljon , ihan siis itseoppineena. Olisi kiva jos saisit laihistasi jatkettua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mieletöntä! Minä en ole laihtunut edes puolessa vuodessa kymmentä kiloa! Minä en mitenkään kauheasti syö hiilareita, koska yritän lähinnä syödä proteiinia, mutta syön esimerkiksi ruisleipää ja näkkileipää, jotta saisin kuituja. Minäkin niin toivon, että paino jatkaisi putoamistaan...

      Poista
  4. Olen itsekin kirjoitellut blogia Kehon Uudistaminen Unelmana, en vain ole ollut kovin ahkera viimeaikoina :/ pääsen huomenna koneelle, jolloin minun on helpompi kirjoittaa, joten tulen jatkamaan silloin!!

    VastaaPoista