keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

:)


Ihan hirveä himo saada jotain hyvää!! Olen sinnitellyt sitä vastaan koko päivän, toivotaan, että onnistuu lopunkin päivää. En edes tiedä, mitä haluaisin, mutta jotain, ihan mitä tahansa, herkuksi luokiteltavaa. Kävin eilen illalla Lidlissä ja siellä oli suklaadonitsi, joka suorastaan kerjäsi päästä kotiin kanssani. Jätin sen sinne hyllyyn, mutta ajattelin sitä koko illan. Nyt sen on varmaan joku vähemmän läski jo syönyt. Nykyään himoitsen erilaisia ruokia kuin ennen leikkausta, joskus jopa karkkia. Ennenkin kyllä söin makeaa, mutta lähinnä siksi, että kun söi välillä makeaa, suolainenkin maistui taas paremmalta. En kuitenkaan koskaan himoinnut makeaa, vaan aina suolaista. Nyt himoitsen toisinaan makeaakin. Tosin useimmiten edelleen suolaista. Tajusin muuten juuri, että haluaisin nimenomaan jäätelöä! Tiedättekö niitä onkohan ne Pingviinin pikarissa olevia suklaakeksijäätelöitä? Ne ovat niin hyviä... No, yritän syödä kiltisti proteiinipirtelöäni. On sekin hyvää. :)

Olen nyt vaatteiden suhteen ärsyttävässä tilanteessa, kun minulla on paljon vaatteita, jotka on ihan muutaman kilon päässä, mutta kun en nyt saa niitä muutamiakaan kiloja pois. Varsinaisesti en mitään tarvitse, mutta olisi kiva saada lisää vaatteita käyttöön. Paitsi uuden takin tarvitsisin kevääksi. Olen ostanut muutaman vähän halvemman vaatteen, kun uskon, etten käytä niitä kuin tänä keväänä ja takin kanssa noudatin samaa linjaa, ostin sen nimittäin Lidlistä, vaikka olin vähän skeptinen kyseisen kaupan tuotteita kohtaan. Joudun vakavasti epäilemään, että minulla on surkea maku, koska se oli minusta ihan ok, ihan perustrenssi. (Luin netistä, että naisen on ihan turha toivoa saavansa miestä, jos tyylitaju on sellainen, että löytää kauniita vaatteita Prismasta. :D Ilmeisesti tyylitajussani on jotain pahasti vialla, kun olen nähnyt montakin kaunista vaatetta Prismassa! :D ) Jouduin arvaamaan koon, kun ne olivat muovipusseihin pakattuina ja esillä oli vain koko 36/38. Valitsin optimistisesti koon 40/42 ja se menee kyllä päälle, vaikka on vähän tiukka, mutta se takana oleva halkio leviää hiukan auki. Ongelma on siinä, että minulla on yläkroppaan verrattuna niin valtavan iso takapuoli. :D Muutaman kilon kun saisi pois, niin voisi alkaa käyttää sitä. Toppatakki alkaa jo olla vähän liikaa. Tai onhan minulla se kanervanvärinenkin takki, mutta se on minusta aika syksyinen väritykseltään. Ja se ihana pinkki, jonka ostin aiemmin(se kokoa 38 oleva!!), mutta se on niin räikeä, etten oikeasti tiedä, riittääkö itsevarmuuteni sen käyttämiseen koskaan!

Tein taas eilen lisäyksen alati kasvavaan kotivaatevarastooni. Ostin niin ihanan ja kauniin mekon, että puin sen illalla päälleni varmaan kymmenen kertaa, ihan vain katsellakseni sitä peilistä. Tulen olemaan niin tyylikäs, kun leikkaan äidin nurmikkoa ensi kesänä... :D Tiesin kyllä, etten tosiaan tarvitsisi lisää vaatteita, joita en voi käyttää missään ihmisten ilmoilla, mutta se maksoi kolme euroa kirpparilla. Se on oikeastaan aika teini ja hiukan hääpukumainenkin, mutta aivan ihana! (Mikä sai minut edelleen kyseenalaistamaan vaatemakuni...) Se sai minut myös toivomaan, että olisin 15 ja normaalipainoinen. :) Tosin kun olin 15 ja normaalipainoinen, en olisi ikimaailmassa pukeutunut hameeseen, koska pidin itseäni valaana.

Ai niin, olen unohtanut kertoa, että yksi päivä näin ihan nuoren Robert Downeyn näköisen miehen kadulla! Jäin ihan tuijottamaan! Varmaan joku vaihtari. Ja hänellä oli ihan taviksen näköinen tyttöystävä. Kerran, kun asuin ulkomailla, näin ihan Goran Visnjicin näköisen miehen kadulla, hänellä oli viulu kainalossa. Hänkin tosin oli nuorempi. Melkein harkitsin seuraavani häntä, koska kun olin aiemmin kysynyt äidiltäni, mitä hän haluaisi tuliaisiksi, hän toivoi, että hankkiutuisin raskaaksi jonkun Goran Visnjicin näköisen miehen kanssa. :D Äiti ei aivan tajua markkina-arvoani... :D Luulen, että hän ihan tosissaan kuvittelee, että voisin noin vain hankkiutua raskaaksi, jos vain haluaisin. Ei kai sentään Goran Visnjicin näköisen miehen kanssa, mutta ylipäätään. No, hän on äitini, joten hän on kai ohjelmoitu olemaan tajuamatta tiettyjä tosiasioita... :) Tosin toinen vanhempani sanoi yksi päivä, ettei hän enää toivo lapsenlapsia, koska hän on liian vanha siihen. Se sai minut todella surulliseksi, koska ei ole kyse ainoastaan siitä, että minä joudun hyväksymään lapsettomuuteni, vaan myös vanhempani joutuvat hyväksymään sen, etteivät he saa lapsenlapsia. Huolimatta siitä, että äitini oli vaikea äitinä, luulen, että hän olisi ollut hyvä isoäiti. Suurin osa sukulaislapsista, varsinkin pojat, tykkäävät hänestä ihan mielettömästi. Hän vie heitä ajelemaan traktorillaan ja muutenkin tekee kaikkia poikien juttuja heidän kanssaan. Lapsena olin hirveän mustasukkainen, koska tiesin, että äiti olisi niin kovasti halunnut minun olevan poika ja minusta oli ihan kamalaa, kun hän teki niitä poikien juttuja serkkujeni kanssa. Sitten vähän vanhempana se ei enää häirinnyt.

Mutta tässä ei nyt ollut jälleen kerran päätä eikä häntää, ihan ajankulukseni kirjoitin, mitä mieleen tuli. :) Toivottavasti ei ollut liian tylsää jaarittelua. :) Nyt yritän edelleen hillitä itseni ja jättää sen herkkujäätelön edelleen kauppaan. :)

10 kommenttia:

  1. No höh, mikset ostanut sitä donitsia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun haluan päästä alle yhdeksänkymmenen kilon ja olen melko varma, ettei donitsit auta asiaa! :D Mutta se näytti kyllä niin herkulliselta...

      Poista
    2. No kai nyt yhden donitsin vaikka kerran viikossa voi syödä? Vaikka eipä se taida asiaa juuri auttaa :)

      Poista
    3. Kun voisikin, mutta se ei yleensä jää siihen yhteen... :/

      Poista
  2. Mullakin oli tässä kauhea makeanhimo ja vastoin tavallista, mun teki mieli leivonnaista! Niinpä herkuttelin munkilla, lähestyvän vapun kunniaksi :) Eikö ole reilua tulla kertomaan tämä laihduttujalle :D

    Sukulaisilla tuntuu joskus olevan ruusunpunaiset lasit silmillään, kun ne ei näe tilannetta ihan realistisesti. Mua ei ole kukaan kehottanut hankkiutumaan raskaaksi, mutta muutaman kerran olen kuullut kommentin "mikset sä vain hanki poikaystävää?" kun olen valittanut esim. tylsää perjantai-iltaa. Mitä siihen oikein voi vastata...? Joillekin ihmisille ihmissuhteet tulee vaan niin luonnostaan ettei ne pysty näkemään asiaa sosiaalisesti rajoittuneiden (ihan kauhea termi, mutta kuvaavin...) näkökulmasta. Päädyin kuitenkin pitämään sitä jonkinlaisena kehuna, eli että heidän mielestään voisin oikeasti miesystävän saada, enkä ole ihan täysi trolli.
    En mä ketään RDJ:n kaliiberin urosta saisi vaikka laihtuisin puolet painostani ja kävisi kymmenessä plastiikkileikkauksessa, mutta tällä hetkellä äitini suu loksahtaisi auki, jos esittelisin hänelle ihan minkä tahansa miehen.

    Ihanaa että mahdut noin pieniin vaatteisiin! Kaikista inhottavin koko on olla siellä normikokojen ja plus-kokojen välimaastossa, jolloin mistään ei löydy sopivaa vaatetta. Mä tietysti ratkaisin ongelman vuosia sitten muuttamalla kauas sinne plus-kokojen puolelle, mutta haaveilen silti siitä päivästä, kun isojen tyttöjen osastolta löytyy vain liian isoja vaatteita.

    Ei sillä mitään merkitystä ole mistä olet sen vaatteen ostanut, kunhan pidät sen omana tietonasi. :) Saavat toiset luulla että takki on maksanut kymmenkertaisesti, jos se kerran tuo lisäarvoa vaatteelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että äiti tekee vapuksi munkkeja ja niitä aion kyllä maistaa... :) Mutta jospa kestäisin siihen asti ilman!

      No minulle ei kyllä muu suku sano mitään tuollaista, mutta äitini ei oikein ymmärrä näköisteni naisten realiteetteja. Mutta olet ihan oikeassa siinä, että se on kehu, että ihmiset sanoo noin! Olet ehkä lukenutkin sen täältä, mutta minulta ei koskaan ole kukaan kysellyt mitään, eikä kukaan muu kuin äiti oleta, että edes voisin tulla raskaaksi. Tosin kerran yksi sukulainen vihjaili minulle spermapankista... :D Joten se, että ihmiset niin sanoo, tarkoittaa, ettei sinussa ole mitään varsinaista vikaa, ettet ainakaan ole kelpaamaton. Se nyt ei tietenkään kaikkea ratkaise, mutta on edes jonkinlainen alku.

      RDJ:llä on muuten kummallinen maku naisten suhteen, joten ei sitä koskaan tiedä... :)

      Pienempiin vaatteisiin mahtuminen on kyllä suuri ilon aihe. :) Minä en ole koskaan ostanut mitään pluskokoista(paitsi yhden paidan silloin hautajaisiin), olen sinnitellyt ostamalla vain ne harvat vaatteet, mitä tehtiin normaalikoissa tarpeeksi isoina. Valikoima ei siis ollut suuri. Mutta nyt löydän kirppiksiltäkin sopivia vaatteita!

      En kyllä aio mainostaa, että ostin takin Lidlistä... :) Mutta se on tosiaan niin perustakki, että kenties kukaan ei edes huomaa siinä mitään vikaa. :)

      Poista
  3. Sen donitsen söi joku sua paljon lihavampi. Sen ja pari muuta. Oo tyytyväinen ku et sortunu. Ja ei se haittaa vaikka joskus sortuu, siitä on hyvä sitten nousta.
    Mie muuten ostan suurimman osan vaatteistani prismasta. Ja on se tuo hellu tuosa vieressä pysynyt jo vuosikausia. Itseasiassa ostin vaatteeni prismasta jo ennen ku alettiin hellustella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, minusta tuntui, että se donitsi halusikin olla osa jotain suurempaa... :)

      Olen kyllä tyytyväinen, etten ostanut sitä, mutta joskus kaipaan herkuttelua...

      Minustakin tuo oli aika pitkälle viety johtopäätös ostospaikan suhteen, minua lähinnä nauratti. Mutta ainakin nyt tiedän, miksi olen vanhapiika. :D

      Poista
  4. Vaatteista vielä. Mä jo joitakin vuosia sitten myönsin itselleni että mun on pakko katsoa läpi myös ne pluskoot. Koville se otti, mutta onneksi myösin karvaan totuuden itselleni, sillä olen sieltä löytänyt paljon kivoja vaatteita. Muutamia ongelmia mulla kyllä on niiden kokoelmien kanssa, kun en vaan ymmärrä, miksi ne paidat jatkuvat melkein polviin asti tai että capreja ja legginsejä on aika runsaasti niissä valikoimissa ja materiaalit ja leikkaukset ovat joskus täysin unflattering (en tiedä parempaa sanaa?) isolle kropalle. Onhan se varmaan vaikeaa tehdä kokoelmaa ihmisille, jotka ovat hyvin eri muotoisia, kun ne kilot eivät aina asetu samoihin paikkoihin, mutta joskus tuntuu että suunnittelijat eivät ole nähneetkään isoja naisia vaan ovat tehneet ne vaatteet jollekin plus koon mallinukelle (joka pitää mustasta väristä, kimalteista ja tiikereistä?). Tyytyväisin olisin jos kaikista perusvaatteista sais ainakin koon 46-48. Ja jos se on liian vaativaa pitää niitä kokoja kaupassa, niin olis edes nettikauppa, josta ne isot koot vois tilata.
    Meinasin ostaa farkut siitä isojen kokojen kaupasta (Zizzi, vai mikä olikaan) mutta hinta oli ihan järkyttävä! yli satasen farkuista! Ihan liikaa mun lompakolle arkivaatteesta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minusta isommille ihmisille tarkoitetut vaatteet on kauhean vanhahtavia, ihan jo kuvioinniltaan ja väreiltään. Usein ne tosiaan on myös vähän kuin säkkejä. Tosin juuri nuo Zizzin vaatteet näyttää ihan kivoilta, niitä näkyy olevan Sokoksessa, mutta tosiaan aika hintavia.

      Parempihan se on pukeutua nätisti, kuin uskotella itselleen vuosia, että ihan kohta laihdun, kuten minä tein ja pukeutua niihin harvoihin riepuihin, jotka päälle mahtuivat!

      Minusta tuntuu, että niitä ei ole suunniteltu suomalaisille naisille, koska mehän ollaan enemmän päärynälihavia, ne tuntuu olevan tehty omppuvartaloisille. Outoa silti, ettei isommille naisille suunnitella enemmän vaatteita, kun mehän kai alamme olemaan enemmistö!

      Poista