maanantai 29. huhtikuuta 2013

En haluaisi valittaa, mutta…

Oletteko nähneet niitä DNA:n mainoksia? Ne on hauskoja. No, kuten sanottu, olen varmasti valittanut enemmän kuin tarpeeksi keväästä, joten sanon nyt vain sen verran, että en pidä siitä yhtään. Se ahdistaa aivan suunnattomasti ja juuri nyt elän sitä vaikeinta aikaa, mikä yleensä on jo aiemmin, mutta tänä vuonna, kun kevät on myöhässä, se on meneillään nyt. Joten päätin sen kunniaksi ja itseäni piristääkseni listata kymmenen suosikkisyyspäivääni. :)  Järjestys ei ole aivan ehdoton… :)

10. Tihkusadepäivät. Se kun ilma on niin täynnä kosteutta, että tuntuu kuin olisi vedessä, mutta ei kuitenkaan kastu epämiellyttävästi. Ilta pimenee nopeasti ja kaikki tuoksuu vedeltä. Katuvalojen kiilat erottuu selkeästi kosteassa ilmassa.

9. Teräksenharmaat päivät, jolloin tuulee viiltävästi, eikä kesän lämmöstä ole enää tietoakaan. Taivas on kylmä ja kova, eikä mikään määrä vaatteita riitä pitämään lämpimänä. Tällaisena päivänä on ihana mennä ulkoa sisälle, juoda jotain lämmintä ja istua takan edessä kietoutuneena peittoon.

8. Kun on jo melkein talvi, mutta aurinko paistaa viistosti ja valo on pehmeää ja kylmää yhtä aikaa. Aivan se syksyn ja talven rajakohta. Se muistuttaa minua yksistä joulumarkkinoista kauan sitten ja näinä päivinä kaipaan pois Suomesta enemmän kuin koskaan.

7. Kun ensimmäisen kerran sataa niin että lotisee ja on synkkää ja harmaata ja pelloissa näkyy vain multaa ja kaikki lehdet ovat pudonneet. Edes minä en mielelläni mene ulos, mutta kuulen ja näen syksyn.

6. Kun puidaan ja viileässä ilmassa tuoksuu kirpeänmakea viljan haju. Vielä ei tarvita takkia, mutta iho viilenee ulkona ollessa.

5. Se kun ensimmäisen kerran puissa on kunnon ruska. Ei enää ruskeita laikkuja vihreän seassa, vaan keltaista, punaista ja oranssia. Luonto tuoksuu kostealta ja rikkaammalta kuin koskaan muulloin.

4. Sumuinen syysaamu, kun ikkunasta näkyy vain kimmeltävää harmautta. Vähitellen aurinko tulee näkyviin ja sumu väistyy.

3. Kun lapsuudenkotini kuisti tuoksuu kumisaappailta ja mustikanvarvuilta ja sieniltä. Ja viimeisiä kertoja auringolta. Käyn aina keräämässä tähän aikaan vuodesta sammalta ja puolukanvarpuja ja männynkäpyjä sisälle.

2. Puuskittainen tuuli heittelee satunnaisia isoja pisaroita, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti sada. Taivas on pilvessä, mutta välillä pilkahtaa aurinko näkyviin. Illalla sää muuttuu syysmyrskyksi, joka saa vanhan puutalon natisemaan ja vonkumaan.

1. Ja lopuksi ehdoton suosikkini; se päivä, jolloin ilma on kylmä ja siinä haistaa ensimmäisen kerran savupiipuista kohoavan puunsavun. Puissa on vielä lehtiä, mutta talvi on jo lähellä. Se saa minut ajattelemaan takkatulta ja hyvää kirjaa ja hyvää ruokaa ja juomaa.

Nämä saivat minut haaveilemaan syksystä ja piristivät huomattavasti! :) Se on jotenkin kummallista, että suurin osa muistoistani liittyy syksyihin. En oikein tiedä miksi, koska en minä silloin nuorempana inhonnut keväitä. Muistan kyllä tapahtumia kaikilta vuodenajoilta, mutta syysmuistot ovat niin paljon elävämpiä ja yksityiskohtaisempia kuin mitkään muut. Muistan miltä tuoksui ja millainen ilma oli ja miltä minusta tuntui… Muiden vuodenaikojen tapahtumat ovat joten yleisluontoisempia, muistan jotain tapahtuneen, mutta en yksityiskohtia, enkä mitään epäoleellista. Mutta syksyisin tapahtuneita asioita muistan niin elävästi ja ne myös herättävät suuren määrän tunteita. Ja vaikka olen aivan varma, etten lapsena inhonnut keväitä, nyt niihin muistoihin tuntuu silti liittyvän ahdistusta.

Ja aina kun haaveilen jostain tapahtumasta, ihan mistä tahansa, mieleni sijoittaa sen syksyyn. Aivan kuin minun vuodessani olisi vain ne muutamat kuukaudet noin elokuusta joulukuuhun, kaiken muun jotenkin pikakelaan ohitse ajatuksissanikin. En pysty edes kuvittelemaan, että jotain mukavaa tapahtuisi keväällä ja minä nimenomaan en halua mitään mukavaa tapahtuvan keväällä! Jos jotain mukavaa tapahtuu, haluan sen tapahtuvan syksyllä, koska silloin se on täydellistä.

Olen miettinyt, että liittyyköhän se erääseen nuoruuteni syksyyn. Se oli elämäni paras syksy, olin onnellinen ja elämässäni oli kaikki hyvin. Ajankohta oli sattumaa, mutta kaikki sen ajan muistot yhdistyvät fyysiseen ympäristöön, ruskaan ja tuoksuihin, joten ehkä siksi tunnen niin vahvasti. Olen kyllä aina pitänyt syksystä, mutta ehkä tuo syksy on alku sille, miten tärkeitä syksyistä tuli minulle. Ja se tuntui silloin kestävän ikuisuuden, ne muutamat lyhyet kuukaudet tuntuvat vielä nytkin kokonaiselta eliniältä.

Valo on todella oleellinen tekijä. Se on suurin yksittäinen syy, miksi vihaan keväitä ja rakastan syksyjä. Pimeys tuntuu ihan fyysisesti hyvältä, aivan kuin aistisin sen ihollani. Eikä ole kyse siitä pimeydestä itsestään, vaan vaikka keväällä pimentäisin ikkunat, minä silti tiedän, että se valo on siellä takana. Minä toki olen päällystänyt kaikki pimennysverhot alumiinifoliolla, joten saan huoneet sekä asunnollani, että kotona täysin pimeiksi(estää myös avaruusolentoja imemästä aivoaaltojani ja tekemästä kokeita minulla) ja kyllä se öisin hieman auttaa, mutta ei samalla tavalla kuin syksyn aito pimeys. Syksyn pimeys tuntuu kuin jonkinlaiselta rauhoittavalta lääkkeeltä; jos olen ulkona kun alkaa hämärtyä, tunnen sen vaikuttavan minuun. Rauhoitun sitä enemmän, mitä pimeämpää on. Eikä sähkövalo poista sitä tunnetta. Keväisin taas tuntuu, kuin minussa olisi ylimääräistä adrenaliinia ja se levottomuus tekee minut hulluksi. Minusta tuntuu, kuin ihan kirjaimellisesti voisin kiipeillä seinille. Mutta mikään ei auta siihen, olen joskus kokeillut liikkua niin kauan, että olen ihan uuvuksissa, mutta vaikka olisin kuinka väsynyt, olen silti levoton. En itsekään ymmärrä, miksi nimenomaan valo on minulle niin kamala asia. Ja tämä valo-ongelma on aina ollut olemassa, jo lapsena minun oli erityisen vaikea rauhoittua ja nukkua valoisina vuodenaikoina.

Toivottavasti en muuten pilannut kenenkään kevätfiilistelyjä! Toisinaan kun itse luen jostain keväthehkutusta syksyllä, ahdistun siitä! Olisikohan tähän pitänyt lisätä jonkinlainen varoitustesti; Seuraavaa tekstiä ei suositella keväästä pitäville, lukeminen omalla vastuulla… :) No, ehkä te keväästä tykkäävätkin kestätte tämän verran syysunelmointia. :)

8 kommenttia:

  1. Tämä oli jännä postaus. Yritin lukea jokaisen syyspäiväkuvauksen oikein ajatuksella ja tutkiskella, millaisissa fiiliksissä olen itse tuollaisina päivinä. Yli puolesta tuli ihan kamala olo! Älä missään nimessä ota sitä itseesi, minusta oli oikeastaan tosi jännää ja mielenkiintoista, miten hyvin pystyin tavoittamaan kuvailuistasi sen tunteen, jonka syksy minussa herättää. On jotenkin tosi hienoa, miten sellaiset päivät, jotka toiselle ovat kurjia, ovat toiselle suosikkeja. Erilaisuus on rikkautta. En minäkään muuten oikein tykkää keväästä, mutta kesää rakastan, pitäisiköhän tehdä itse kesästä tällainen postaus... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En toki ottanut itseeni. :) Mutta kurjaa, että tuli paha olo! :( Minua myös ahdistaa, kun joku jo ennen joulua hehkuttaa kevättä, joten ymmärrän kyllä!

      Se on erikoista, että miksi toiset kokee niin vahvasti jonkun tietyn vuodenajan ja jotkut taas toisen... Minulle syksy on niin kokonaisvaltaisesti paras vuodenaika; paitsi että aidosti pidän siitä, se aiheuttaa fyysisiä vaikutuksia minussa, tunnen oloni paljon rauhallisemmaksi. Ja keväisin taas olen levoton ja ahdistunut. En täysin tiedä miksi...

      Joo, tee kesästä vastaava, se olisi mielenkiintoista lukea! Minulle kesä on suhteellisen neutraali aika, varsinkin sitten juhannuksen jälkeen, kun illat taas pimenee. En vain kestä kovin hyvin kuumaa, mutta ei minulla muuten ole kesää vastaan mitään. :)

      Poista
  2. -Katuvalojen kiilat erottuu selkeästi kosteassa ilmassa
    -Kun on jo melkein talvi, mutta aurinko paistaa viistosti ja valo on pehmeää ja kylmää yhtä aikaa
    -Ja lopuksi ehdoton suosikkini; se päivä, jolloin ilma on kylmä ja siinä haistaa ensimmäisen kerran savupiipuista kohoavan puunsavun. Puissa on vielä lehtiä, mutta talvi on jo lähellä.

    Ihmeellistä, maagista. Miten osaatkaan kirjoittaa niin kauniisti, kuvailla niin tarkasti.
    Wow.

    -Annis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minua itseä harmittaa se, että elän hyvin vahvasti tuoksujen kautta, mutta niitä ja niiden vaikutusta on vaikea kuvata tekstissä. Minulla on aina ollut herkkä hajuaisti ja reagoin todella voimakkaasti tuoksuihin, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta sitä on vaikea selittää. Kaikkiin noihin kuvailemiini päiviin liittyy tietty tuoksu, mutta minulla ei ole nimeä niille kaikille ja siksi minusta itsestä aina tuntuu, etten pysty kuvaamaan asioita aivan täsmälleen niin kuin haluaisin.

      Poista
  3. Sinulla on selkeästi kirjoittajan lahja :) upeat kuvaukset, syksy on ihanaa aikaa, mutta minä pidän myös keväästä ja kesästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Elämä on kyllä varmasti mukavampaa, jos tykkää muistakin vuodenajoista. :)

      Poista
  4. Syksy on kyllä munkin lempivuodenaika! :) Tosin mä en kyllä nyt kaipaa sitä yhtään, koska kevät on melkein tasoissa syksyn kanssa. Nyt nautin siitä kun voi olla pihalla puuhastelemassa, ja suunnitella mitä kaikkea istuttais yms...

    Musta syksyssä on parasta se, että kaikki keskeneräiset pihahommat saa jäädä lehtien alle piiloon, ja siitä myös alkaa se ihana joulun odotus ja Frendien katsominen DVD:ltä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ei kyllä nämä keväät sovi yhtään, mieliala on ihan pohjamudissa. No, kohta se on ohi. :) Syksy taas on aivan ihana! Ja minusta on ihanaa laittaa pihaa syyskuntoon ja tuoda lyhdyt ulos ja odottaa lunta. Minäkin olen muuten katsonut frendit varmaan kymmenen kertaa, ennen kuin aloin oppia vuorosanat ulkoa ja ajattelin, että nyt riittää... :D

      Poista