maanantai 22. huhtikuuta 2013

Hei taas! :)

Kevät ahdistaa nyt ihan tosissaan. Minusta tuntuu kuin olisin ollut paikallani ikuisuuden ja kaipaan jonkinlaista suuremman luokan muutosta. Tunnen olevani jumissa ja sopiva askel eteenpäin olisi työpaikka. Olen nyt hakenut jopa kesätyöpaikkoja, koska tässä vaiheessa minulle alkaa kelvata melkein mikä vain. Ajatus siitä, että olisin koko kesän tekemättä mitään, tuntuu ahdistavalta, en ole varsinaisesti viettänyt kesälomaa sitten teini-iän jälkeen. Koska minulla ei ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa, ei minulla ole ollut kesälomiakaan. Minusta tuntuu, että menneisyyteni on täynnä pelkkiä virheitä ja etten koskaan löydä tietä ulos tästä kaaoksesta ja se tuntuu hirveältä. Tunnen ihan valtavaa alemmuudentunnetta sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla on ihan oikea ammatti, jotka tekevät elämässään jotain merkityksellistä. Kai siksi halusin niin kovasti olla lääkäri, koska sitä merkityksellisempää ammattia ei olekaan. Halusin olla joku. Kun en ole kenenkään sisko, enkä ystävä, enkä puoliso, enkä äiti, (ja tyttären roolissanikaan en varsinaisesti loista...), eikä minulla ole sitä merkityksellistä ammattiakaan, minä en ole kukaan. Tuntuu pahalta ja ahdistavalta olla niin turha. Kun kuolen, ei kukaan muista minua, eikä kukaan tule hautajaisiini. Aivan kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan. Se on jostain syystä kauhistuttava ajatus. 

Laihdutuksen suhteen fiilikset ovat olleet positiiviset ysikympin alituttua, mutta tänään kävin ostoksilla paikallisessa kauppakeskuksessa, mikä vähän himmensi tunnelmia. Menin sisään kauppakeskukseen kapeasta sivukäytävästä, josta samaan aikaan meni sisään muitakin ihmisiä ja edelläni oli pariskunta, jolla oli tuplalastenrattaat, joita nainen työnsi ja mies vielä piti häntä kädestä kiinni, joten he tukkivat koko käytävän. En viitsinyt lähteä tunkemaan ohi, vaan kävelin hitaasti heidän perässään. Takanani oli nuorehko mies, joka yritti kiinnittää tämän pariskunnan edellä olevan kaverinsa huomion ja yritti päästä minun ohitseni, mutta koska siinä vaiheessa joka puolella ympärilläni oli ihmisiä, en päässyt väistymään, joten mies tokaisi minulle, että v***n läski, viitsitkö vähän siirtyä siitä. Taisin taannoin toiveikkaana kirjoittaa tänne, että ehkä painoa olisi nyt pudonnut niin paljon, ettei noita kommentteja enää tulisi... En näköjään ole vielä ihan siinä pisteessä. Mutta vaikka se hiukan kirpaisi, niin ilokseni huomasin, ettei läheskään yhtä paljon kuin ennen. Katsoin tuota miestä hetken suoraan silmiin ja hän sentään älysi näyttää nololta. En karannut häntä koipien välissä kotiin, niin kuin olisin joskus ennen tehnyt, mutta pitkästä aikaa olin ihan yhtä varuillani kuin aina silloin ennen. Yritän nyt kovasti jättää tuon kommentin omaan arvoonsa ja unohtaa koko jutun. Ja jatkaa laihduttamista, totta kai. Enkä muuten ostanut mitään herkkuja lohdutukseksi, ennen olisin tehnyt senkin!  

Viikonloppuna testasin noita aiemmin mainitsemiani pirtelöitä ja ajattelin nyt niistä hiukan kirjoittaa. Jos ei kiinnosta, niin kannattaa skipata tämä kappale ja siirtyä seuraavaan, jossa tottakai on taas huippumielenkiintoista sisältöä. :) Kokeilin neljää eri reseptiä, "green machine"a, "Crispy applea"a, "Peanut butter cup"ia ja "Crazy coco chocolate"a. Tuo ensin mainittu oli jotain ihan kauheaa... :D Olin ihan varma, ettei se edes pysyisi sisällä tai jos pysyisi, tulisin siitä todella kipeäksi. No, en tullut, mutta maku oli kammottava. Jos jollakin on ihan todella hyvä mielikuvitus, niin ehkä pystyt väittämään itsellesi, että se maistuu tzatzikilta, mutta siihen vaaditaan jo todella korkeaa kykyä itsepetokseen. Mutta aion kuitenkin antaa sille toisen tilaisuuden niin, etten laita siihen selleriä. Hullu suklaapirtelö oli näistä paras, se maistui miedolta suklaapirtelöltä, vaikka siinäkin oli selleriä, porkkanaa, pinaattia ja avocadoa. Melassia en ostanut, mutta se on kuulemma terveellistä, joten pitää ostaa sitäkin. Muuten tein ihan ohjeen mukaan. Aion kokeilla tehdä tätä käyttämällä tavallista maitoa kookosmaidon sijaan, koska en maistanut tuossa kookosta ollenkaan ja syödä sellerin erikseen. Omppupirtelön tein ihan ohjeen mukaan ja se oli ihan hyvää, aika miedon makuista. Maistui lähinnä omenalta. Se tosin oli aika hedelmäpainoitteinen, joten kenties vähemmän terveellinen kuin nuo muut. Maapähkinäpirtelöstä en osaa oikein sanoa... Se maistui niin oudolta, etten tiedä pidinkö siitä vai en. Ei se pahaakaan ollut, mutta joudun tekemään sitä uudelleen, tietääkseni tykkäänko siitä vai en. Mutta näistä tuo suklaapirtelö ainakin on kokeilemisen arvoista, mielestäni se kuulostaa aika terveelliseltäkin ja proteiinijauhetta ei siinäkään maistanut ollenkaan. Ihan kokeilemisen arvoisia nuo on varmaan kaikki. Tuossa dieetissähän on ideana, että yhtenä päivänä viikossa syötäisiin vain ja ainoastaan kolme pirtelöä, eikä mitään muuta ja muina päivinä sitten normaalia dieettiruokaa. Lupauksena on jopa kolmen kilon pudotus viikossa, mutta jotenkin olen skeptinen sen suhteen... Mutta ihan ylipäätään nuo ovat aika terveellisiä ja tasapainoisia "aterioita", jos joku kaipaa smoothiereseptejä tai nopeasti laitettavaa ateriaa. 

Mutta, nyt on pakko alkaa siivoamaan, tänne on taas kertynyt pölyä ihan luvattoman paljon viikonlopun aikana. Se kai johtuu ilmastoinnista, koska ei meillä kotona kerry tällä tavoin pölyä. Muuten, vähän yli viikko vappuun ja minulla oli tänään kylmä, kun odotin bussia toppatakki päällä... Mutta ensimmäiset leskenlehdet jo näin. :)


10 kommenttia:

  1. Inhottavaa, tiedän tunteen kun tuntemattomat kuittailee koosta. Jossain vaiheessa pelotti mennä ulos. Onneksi siitä on "jo" vuosi kun viimeksi on huudettu. Seisoin silloin kuntosalin edessä ja ohi ajavasta autosta huudettiin läski perse :( jospa pian ei kuuluisi enää mitään, ainakaan tuollaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kurjaa varsinkin siksi, että sitten on aina niin varuillaan. Vaikka pitkiin aikoihin kukaan ei sanoisi mitään, niin silti sitä pelkää ja se vaikuttaa kaikkeen. Minullakin oli jo yli vuosi viime huuteluista ja ajattelin, ettei noita enää tulisi. No, ei voi mitään. Jospa kuitenkin jonain päivänä olisin niin pieni, ettei niitä enää kuulisi.

      Poista
  2. Ootko muuten ostanut niitä proteiini-puddingeja. Ne on nyt kovin suosittuja laihduttajien keskuudessa.

    Kannattaa tosiaan antaa teinien kommentit mennä toisesta sisään ja toisesta korvasta ulos. Et 89 kiloisena todellakaan voi olla mikään jättiläinen enää. Tietysti läskiys on myös aina kiinni siitä mistä näkökulmasta katsotaan. Luuta ja nahkaa oleva ihminen kai näkee normaalipainoisenkin läskinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mutta ne vasta makeita ovatkin! Kyllä ne nyt alas saa, mutta niihin on lorahtanut pari litraa liikaa makeutusainetta.

      Ei se mieskään mikään ihan tikkulaiha ollut, sellainen perus 20jotain tyyppi, joka ei liiku, ulkomuodoltaan. No, yritän olla ajattelematta asiaa, enkä ainakaan jää kotiin piilottelemaan. :)

      Poista
  3. On se vaan niin väärin, että jotkut kuvittelee omaavansa oikeuden arvostella muita ihmisiä ja heidän ulkonäköään. Hienosti kuitenkin olet kommentista selvinnyt - itse olisin varmaan ostanut vähintäänkin yhden herkkukaupan tyhjäksi henkisten vammojen korjaamiseksi. Pojot sulle siis.

    Onnea myös ysikympin alitukseen!!! Hieno suoritus. Huikea taival sulla jo takana.

    Tsemppiä tuohon kevätahdistukseen. Se ei ole kivaa, mutta onneksi mitä pidemmällä kevät on, sitä lähempänä on myös syksy ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin olisin ennen tehnyt, olisin tarvinnut kassillisen ruokaa lohdutukseksi. Jotain edistystä sentään. :)

      Kiitos! :) Ainakin olen voiton puolella, vaikka tietysti mitä alemmas mennään, sitä vaikeampi on saada kiloja pois. Mutta jospa se nyt jatkaisi laskemista.

      Juuri noin minäkin ajattelen, että tulee sitten joskus syksykin taas, kun saadaan tämä kevät alta pois. :)

      Poista
  4. Hei J.B!
    En ole koskaan aikaisemmin kommentoinut blogiin, mutta nyt en voi olla kirjoittamatta. Löysin blogisi tänään ihan sattumalta ja nyt minulla on mennyt monta tuntia jo tämän parissa :) kirjoitat rankoista, mutta mielenkiintoisista aiheista. Toivottavasti kirjoittaminen helpottaa oloasi ja jaksat kamppailla laihdutuksen kanssa, onnea siitä hurjasta kilomäärästä jonka jo nyt olet pudottanut! Masennuslääkkeet ovat aikoinaan ainakin omaa ahdistustani helpottaneet kovasti, niiden vaikutusta vaan saa odottaa joitakin viikkoja.
    Kaikkea hyvää ja onneksi kesä on Suomessa lyhyt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kirjoittaminen auttaa kovastikin ja samalla selkeyttää omia ajatuksia. Masennuslääkkeistä ei ole vielä tullut kuin sivuvaikutuksia, mutta jatkan sitkeästi ja kenties ne jossain vaiheessa auttavat muutenkin. Ainakin toivon niin. Kevät on aina pahin, joten sen jälkeen helpottaa joka tapauksessa.

      Laihdutuksen suhteen yritän tehdä parhaani, on vain turhauttavaa, että paino putoaa niin hitaasti, vaikka yritän kaikkeni. Mutta jospa se joskus laskisi.

      Kiitos onnitteluista ja kommentista! :)

      Poista
  5. Urpoja on aivan liikaa ja huuteluita kuulee miessten suusta normaalipainoisenakin (jos tämä nyt yhtään lohduttaa). Olen aina ollut lanteikas ja kuullut huomautteluita takapuolestani vaikka painankin vain 69kg.
    Isoperseinen muija, väistä!-taitaa olla viimeisin kommentti mitä olen aiheesta kuullut.
    Joillakin miehillä on sellainen asenne naisia kohtaan, että he saavat arvostella naisen kropan sentilleen omasta naamasta ja painosta huolimatta. Ikävää, mutta totta.
    Älähän idioottien vuoksi lannistu!
    Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minulla oli ihan sama juttu, että jo ennen ylipainoa huudeltiin kaikenlaista. Minulla myös on iso takamus, joten siitä olen kuullut enemmän kuin tarpeeksi. Mutta yritän olla välittämättä! :)

      Se on aika hassua, että minua on joskus haukkuneet läskiksi miehet, jotka olivat paljon lihavampia kuin minä! Kai naiselta sitten odotetaan enemmän...

      Kiitos! :)

      Poista