keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Huhtikuu

Paino ei vain edelleenkään laske. Se tuntuu turhauttavalta, koska minä kuitenkin ihan oikeasti yritän parhaani. Pakotan itseni kävelemään useimpina päivinä, syön ruokaa, josta en pidä, en salli itseni herkutella muutoin kuin lisäämällä maitokahvijuomajauhetta maitoon ja tuloksia ei vain tule. Ennen nautin ruoasta ja syömisestä ihan suunnattomasti, siitäkin huolimatta, että syömistä seurasi henkinen huono olo ja lihominen, vinksahtaneella tavalla se oli yksi suurimmista iloistani elämässä. Ja vaikka olen suunnattoman iloinen, että olen laihtunut tämänkin verran ja vaikka olen tyytyväinen, etten enää voi syödä niin kuin ennen, siltikin se on minulle uhraus. Jotain, josta olen luopunut toiveenani saada tilalle jotakin muuta. Tekisin sen ilomielin laihtuakseni ja kokisin, että se on hyvinkin vaivan arvoinen uhraus, mutta kun minä en laihdu. Enkä oikeastaan edes kaipaa sitä, että pystyin syömään suuria määriä tai missään nimessä toivo sitä tilannetta takaisin, mutta jotenkin koen, että uhraukseni palkinnoksi minun kuuluisi pienentyä ja olen pettynyt, kun niin ei käy. Olen peloissani, että se, mikä on minun parhaani, ei vain yksinkertaisesti ole riittävän hyvä. Tiedän, että voisin teoriassa tehdä paljon enemmän liikunnan ja kalorinkulutuksen suhteen, mutta minun lähtökohdistani jo jokapäiväinen kävely on saavutus. Tämä tuntuu vain menneen ihan älyttömyyksiin, kun jo kuukausia olen yrittänyt vain päästä kasialkuiseen painoon! Tämä on kuin jonkinlaista huonoa komediaa, etten nyt muka ihan oikeasti pysty laihtumaan vähän yli kiloa!! Yhtä ainoaa kiloa! Olen jossain määrin alkanut menettämään uskoani, mutta en ole kuitenkaan luovuttanut, enkä aio koskaan luovuttaakaan. Minun on pakko edes yrittää uskoa, että 75 kg on mahdollinen tavoite. Ja teoriassahan se onkin, kenelle tahansa muulle se olisi varmaan suhteellisen helppokin tehtävä jo nyt tästä painosta. Toivottavasti se on mahdollinen myös minulle.

Ulkona alkaa olla jo ihan kiitettävästi kuraa ja meillä kotonakin on pihassa lumettomia laikkuja. Muistan, että joskus lapsena, kun vielä odotin kevättä, äitini sanoi, että sitten kun yksi kohta pihasta sulaa lumettomaksi, niin kohta sitten sulaa loputkin. Joten etsin lapion ja kaivoin pihalle lumettoman kohdan. Kutsuin sitä kevätkuopaksi. Mutta se täyttyi muun lumen alta valuvalla vedellä, joten kaivoin sitä syvemmäksi ja syvemmäksi ja kannoin siitä ämpärillä vettä pois monta tuntia. Ja sitten illalla kyläilemässä ollut tätini lähtiessään kotiinsa putosi siihen minun kevätkuoppaani. En muistaakseni saanut kehuja, vaikka olin uhrannut niin paljon aikaa kuoppaani kaivaessa. :D 

Tuolla ulkona on muuten melkoisen vahva koirankakan haju. En ole koskaan ennen huomannut sitä ja olen pitänyt ihmisiä vähän pikkumaisina kakasta valittaessaan, mutta tänä keväänä sitä tuntuu olevan kaikkialla. Se ei ole aiemmin minua häirinnyt, vaikka koenkin velvollisuudekseni siivota oman koirani jätökset, mutta tänä keväänä se on inhottanut minua, koska sen hajun tuntee koko ajan lenkillä käydessään. En muutenkaan rakasta lenkkeilyä, joten olisi kiva, jos ei haisisi.

Olen myös ostanut melkoisen määrän vaatteita kirppareilta viime aikoina(koska jostain syystä lenkkini suuntautuvat melkein joka päivä lempparikirpputorieni suuntaan…). Ensimmäisen kerran elämässäni päälleni mahtuu sellaiset koot, että niitä on myynnissä kirppiksilläkin ja kaikenlaista ihanaa on päätynyt kaappeihini. Ongelma on vain siinä, että suurin osa on sellaisia, etten voi niitä missään julkisesti käyttää. Olen ostanut esimerkiksi pari hametta, muutaman hihattoman paidan ja muutaman lyhythihaisen paidan ja yhden aivan ihanan, ohuen valkoisen kesämekon, jota en todellakaan voi käyttää julkisesti aiheuttamatta vakavia henkisiä traumoja kenelle tahansa, joka minut siinä näkee. Mutta se oli niin ihana, että minun oli pakko saada se ja maksoikin vain pari euroa. Ajattelin sitten käyttää sitä joskus kesällä kotona, siellä kun ei ole kukaan näkemässä. Mutta se alkaa olla ongelma, että minulla on vaikka kuinka paljon kotivaatteita, mutta julkiseen käyttöön soveltuva vaatevarastoni sisältää vain muutamia vaatekappaleita. Enkä oikein edes tiedä, mitä ostaisin. Olen kyllä katsellut vaatteita, mutta mikä tahansa riittävän peittävä, on ollut muuten ruma ja kauniit vaatteet taas ovat olleet liian paljastavia. Minulla on päässäni jonkinlainen ideaalimielikuva siitä, millaisista vaatteista pidän ja mikä on minusta kaunis tyyli, mutta kun minulla ei ole vartaloa siihen tyyliin, niin olen ihan hukassa vaateostosten kanssa. Ei minulla nyt mitään pakottavaa tarvetta ole saada uusia vaatteita, mutta olisi niitä silti ihan kiva ostaa. Ja jossain vaiheessa minun on kyllä pakkokin ostaa jotain julkisesti pidettäviä vaatteita, joko (toivottavasti!) laihduttuani tai sitten koska en laihdu ja nämä nykyään käytössä olevat kuluvat.

Joku ehdotti aiemmin postausta siitä, millaisista vaatteista pidän ja se on nyt edelleen työn alla, koska ilmeisesti otan sen aivan liian vakavasti.: D Etsin siihen kuvia ja sitten kohta deletoin ne, koska ne eivät sittenkään edusta minun lempityyliäni riittävän kuvaavasti… Ainoastaan yksi kuva on pysynyt suosikkivaatekansiossani ja kohta varmaan postaan sen yksinään. :) Mutta ajattelin, että voisin lähiaikoina tehdä jonkinlaisen vaatepostauksen, jossa korostaisin sitä tosiasiaa, että siinä on vaatteita joista kyllä pidän, mutta jotka myös onnistuin tällä hetkellä löytämään, kauppojen tämän hetkisistä valikoimista. :)

Mutta, tämä oli nyt taas aika päämäärätöntä höpinää… :) Ai niin, hain ne lääkkeet. Kerron sitten, jos alkaa tuntua jotenkin erilaiselta. :) Mutta nyt, pitää taas mennä syömään jotakin. Hyvää huhtikuuta! :)

23 kommenttia:

  1. Kuvia vaatteista, kiitos ;) :)

    VastaaPoista
  2. Heitähän se ittes aliarviointi pois ja ole tyytyväinen ko oot puottanu jo hurjan määrän. Se ravintoterapeuttihan kehui sua, älä unohda sitä. Ammatti-ihmiset ei olleet huolestuneita sun puotuksesta, vaan tyytyväisiä siihen.
    Mulla paino nousee hurjaa kyytiä, mie meen sinut varmasti kirkkaasti siutti maanantaina vaakalla. Alat jaella tänne käsin sitte kesällä niitä omias laihutusvinkkejä ko mie tuskailen kilojen kans

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan olenkin, kun ajattelen kokonaisuutta, mutta viimeiset puoli vuotta ja etenkin joulun jälkeinen aika on kyllä olleet niin onnetonta yritystä.

      Sinulla sentään on hyvä syy painonnousuun! Ja sinne synnärille onneksi jää kerralla monta kiloa ja saa kotiinkin tuotavaksi jotain mukavampaa kuin pelkkää läskiä! :)

      Poista
  3. Odotan kanssa kuvakollaasia vaatteista joissa haluat kesällä kulkea ULKONA :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin kuin pitkät mustat housut ja pitkähihainen paita? :) Niissä olen sinnitellyt aika monta mennyttä kesää ja tänä kesänä taitaa tilanne olla pahempikin, kun käsivarret on niin lerpahtaneet. Mutta katsotaan, jos jotain sellaistakin löytäisin. :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Okei, yritän päästä kriittisyydestäni ja saada jotain aikaan. :) Vai tarkoitatteko omista vaatteistani (myös)?

      Poista
  5. Kyllä se paino siitä lähtee laskemaan, ennemmin tai myöhemmin. Täällä meillä päin on myös koiranpeetä tienvarret pullollaan, en muista että edellisinä vuosina olisi ollut yhtä paljon. Onneksi ei tarvitse sitä haistella kun liikun pyörällä kovaa vauhtia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sitä luulisi. :)

      Sitä on kyllä tänä keväänä ihan joka paikassa! Olen jo astunutkin siihen monta kertaa! Yök! :/

      Poista
  6. Toivepostaus: kaikki päivän ruokailut. Vai oletko semmmoisia jo tehnyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kirjoitin kyllä aiemmin ruokapäiväkirjaa tänne viikon ajan. Ne löytyy tuolta helmikuun alusta. Voin kyllä uudelleenkin kirjoitella näitä aina toisinaan. :)

      Poista
  7. Moi!
    http://4.bp.blogspot.com/-XpxVIwQbb5o/UVxUJEWTFlI/AAAAAAAAFR8/y-jsmS-W32o/s1600/_DSC4424.JPG

    Oletko tutustunut oheisen dieetin mulloinkaan? Päätin aloittaa kyseisen dieetin huomenna, puhdistusluintoisena kuurina vedän tämän, palaan sitten varovaisesti normaaliin ruokavalioon. Saisiko susta dieettieeuraa, vai voitko noudattaa tällaista ruokavaliota leikkauksestasi johtuen? Kirjoittelin sinulle aikaisemminkin, että laihdutettais pari kiloa yhdessä, no tässä tulis muutama enemmän ja jospa rajuja muutoksia tekemällä pääsisit itsekin laihdutuksessasi uuteen nousuun :)
    Terveisin, H, blogista Kehon Uudistaminen Unelmana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin että söisimme hevosen ja ratsastajan? :) En oikein tiedä, onko se hyvä ruokavalio minulle... :)

      Muistan joskus vuosia sitten kokeilleeni sairaaladieettiä, mutta en pystynyt olemaan sillä. Voisi sitäkin varmaan silti taas kokeilla. Kesti se muistaakseni pidempään kuin kaalisoppadieetti! :D Täytyypä katsoa tarkemmin, mitä siihen kuuluu. Olisi kyllä niin mahtavaa selättää tämä hemmetin jumitus!

      Poista
    2. Hei! Ala ihmeessä dieettiseuraksi! Se voi olla sullakin nyt paljon helpompaa kun viimeksi kun ylipäätään syöt vähemmän ja terveellisemmin nykyään. Sehän on vaan kaksi viikkoa! Itse aloitin tänään, hyvä tsemppi päällä :)

      H

      Poista
    3. Täytyy hiukan miettiä. :) Jotain radikaalimpaa pitäisi kyllä kokeilla!! Tsemppiä sinulle joka tapauksessa!

      Poista
  8. Mikähän ihmeen linkki tuohon tuli, sen voi poistaa, kun ei taida toimia :( klassinen sairaaladieetti on siis kyseessä!

    VastaaPoista
  9. Hei, minun neuvoni olisi, että tekisit ja söisit vain asioita joista nautit :) Kuulostaa kovin tuskalliselta elää syömällä ruokia joista ei nauti. Ota sellainen nautinto-dietti :) En tarkoita herkkuja, vaan varmasti on ihan oikeita ruokia joista pidät, syö niitä. Ei elimistö voi toimia jos mieli on sitä vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mutta pelkään, että jos syön jotain hyvää, syön sitä liikaa (tai että on henkisesti raskasta, kun voi syödä vain vähän), jolloin mahalaukku venyy ja olen kohta taas samassa pisteessä kuin ennen leikkausta. On niin paljon helpompaa syödä kohtuudella, kun ei pidä siitä, mitä syö. En tosin tiedä, että voinko tehdä niin lopun elämääni, mutta ehkä minun on pakko. Toivoisin kovasti pääseväni sellaiseen tilanteeseen, että ruoka olisi polttoainetta, ettei se olisi minulle seuraa tai ajanvietettä tai lohduke. En kyllä tiedä, onko se kaltaiselleni mahdollista.

      Poista
  10. Minua kiinnostaisi myös nähdä esim. vaatepostauksen tai jonkin muun kuvapostauksen! Josatin sellaisesta mikä kiinnostaa sinua, jokin inspiraatiojuttu?! Ehkä?
    Hyvää loppusunnuntaita!
    -Annis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen tosiaan yrittänyt saada vaatepostausta aikaan jo vuoden. :D Mutta kyllä se vielä tulossa on! :)

      Poista