lauantai 13. huhtikuuta 2013

Viikonloppu taas...

90,9 kg. Ei nyt mikään huima tulos, puoli kiloa viime viikosta, mutta kun en ole päässyt tuon 91, 2:n alle kuukausiin, niin on tämäkin jotain. Ja tämä ei nyt ainakaan johdu nestevajauksesta, mutta silti minusta tuntuu, että tämä on jonkinlainen virhelukema ja viimeistään huomenna painan kolme kiloa enemmän. Johtuu varmaan siitä, että on niin pitkä aika, kun on ollut minkäänlaista edistystä, niin ei siihen uskalla uskoa nytkään. 

Kun olen niin monta kertaa vinkunut noiden proteiinijauheiden kamalasta mausta, niin jos jollakin on sama ongelma, niin täytyy nyt vinkata, että kokeilin yhtä noista viimeksi mainitsemistani pirtelöistä ja siitä tuli todella hyvää ja proteiinijauheen maku peittyi kokonaan. Siihen sekoitettiin desilitra proteiinijauhetta(käytin suklaanmakuista), banaani, teelusikallinen kaakaota(tummaa ja sokeritonta, ei mitään Dumlea), puoli teelusikallista kanelia(mikä oli minusta hieman liikaa), 2,5 dl rasvatonta maitoa ja kourallinen jäitä. Ja kaikki sekaisin blenderissä. Maistuu ihan oikealta banaani-suklaapirtelöltä. Aion kokeilla noita muitakin vaihtoehtoja, tämä ainakin oli todella hyvää.

Mielialat vaihtelevat, välillä olen ihan ok, mutta välillä taas ahdistaa. Joskus ihan typeristä syistä, jokin netistä luettu juttu saattaa aiheuttaa todella pahan olon. Tai jokin muu ihan pieni asia, mikä ei edes kuulu minulle. Olen vain jotenkin sellainen, että aina kun kuulen jollekin tapahtuneen jotain pahaa tai tehdyn jotain pahaa, vaikka vain netissä, heti mietin, että miltä tuntuisi, jos se tapahtuisi minulle ja ahdistun siitä. Tai sitten jos jollekin sellaiselle, johon en pysty samaistumaan, kuten lapset tai eläimet, on tapahtunut jotain, niin kuvittelen, että miltä siitä lapsesta/eläimestä täytyy tuntua. Varsinkin eläimet ovat minulle herkkä kohta, koska he eivät pysty puolustautumaan ihmistä vastaan mitenkään, eivätkä pysty jälkeenkään saamaan minkäänlaista korvausta. En sitten tiedä, miten ollenkaan selviytyisin, jos niitä asioita oikeasti sattuisi minulle! Toisaalta en mielelläni otakaan riskejä. Kai minä olen vain heikompi, kuin normaalit ihmiset. Yksinäisyydessä on edes se hyvä puoli, että nyt kukaan ei voi satuttaa minua.

Nukkuminen on ollut hankalaa, koska näen painajaisia. Äitini ystävän kuolemasta tulee näihin aikoihin vuosi ja lähes joka yö kaivan hänet haudasta. Ja voitte varmaan kuvitella, miltä vuoden haudassa ollut ruumis näyttää. Minä näköjään ainakin voin. En tiedä miksi näen noita unia, mutta jotenkin niissä on kyse siitä, että hän olisi halunnut tulla tuhkatuksi, mutta hänen leskensä ei suostunut siihen. Joten minä kaivan hänet ylös ja vien tuhkattavaksi. Valitettavasti hän useimpina öinä yrittää karata arkusta.

Hänen kuolemansa tuntuu vieläkin jotenkin epätodelliselta. Ja se tuntuu niin tarpeettomalta, koska hän kuoli ihan rutiinileikkauksen jälkeen. Mutta minusta on jotenkin hienoa, että hänellä oli toinenkin läheinen ystävä äitini lisäksi ja nyt tämän vuoden aikana äitini ja tuo toinen ystävä ovat ystävystyneet. Äitini on kyllä niin hyvä ystävystymään, etten tajua, miten on mahdollista, ettei tippaakaan tuosta taidosta ole siirtynyt minulle. Äitini kanssa on mahdotonta tehdä mitään, koska hänen puhelimensa soi jatkuvasti tai koska hän on koko ajan menossa. Ja hän tapaa koko ajan uusia ihmisiä ja saa koko ajan uusia ystäviä. Se tuntuu oudolta, koska minun mielestäni me olemme niin kovin samanlaisia, mutta siinä missä äidistäni tykkäävät kaikki, minä en onnistu saamaan edes yhtä kaveria. En oikein tiedä, mikä se ratkaiseva ero on.

Ai niin, yksi äitini suorasukaisimmista kavereista, joka ei ole nähnyt minua aikoihin, kysyi, että olenko lihonut?! Ilmeisesti en ole ainoa, joka ei näe mitään eroa entiseen… :D Ja sitten oli vielä jotain puhetta siitä, että nyt alle kolmekymppisiltä pyydetään paperit, jos ostaa alkoholia, johon sanoin, että minultakin pyydetään, vaikka olen jo yli 30, johon hän päivitteli, että ei millään voi olla mahdollista. Että kiitti vaan! :D Ilmeisesti näytän läskiltä, vanhalta harpulta! Hän on aika erikoinen persoona, joka sanoo suoraan, mitä ajattelee, joten se oli ilmeisesti rehellinen ulkonäköarvio. Minua oikeastaan vain nauratti, hän sanoi nuo molemmat niin vilpittömästi. Ja olenhan minä pahempiakin kommentteja kuullut, joten samapa tuo. :) Vaikka en yleisesti ottaen muista laihtuneeni, olen ehkä tullut hieman vähemmän herkäksi ulkonäkökommenteille. Tai rumuuskommentteihin en ole reagoinut sitten kouluaikojen jälkeen(ellei niihin sisälly julkista nöyryyttämistä), mutta en enää pelkää läskihuuteluitakaan yhtä paljoa kuin ennen. Muistan joskus aikoja sitten, kun kuulin vahingossa, kun yksi työkaveri sanoi minusta, että olen ihan kiva, mutta ruma ja hän oli ihan kauhuissaan, kun tajusi minun kuulleen sen, enkä saanut millään häntä ymmärtämään, etten loukkaantunut ollenkaan, koska olin niin iloinen, että joku sanoi, että olen ihan kiva. Ei ehkä kummoinen kohteliaisuus, mutta minua se ilahdutti. :D Koska minähän olen ruma, joten ei sen sanominen minua loukkaa ellei sitä sanota ilkeilynä ja tavoitteena loukata. Se on kai se sääli, mikä tekee siitä nöyryyttävää, jos paikalla on yleisöä. Mutta kukaan ei ole nyt huudellut kumpaakaan pitkään aikaan ja olen ihan hiukan vähemmän varuillani. Se on ihan positiivinen muutos.

Ulkona muuten sataa kaatamalla ja olen toiveikas, että loppu lumi sulaisi ja maa alkaisi kuivua. Varmaan kaikki koiranomistajat toivoo, että kuraiset ajat keväällä ja syksyllä menisivät ohi mahdollisimman nopeasti. Mutta ensimmäinen kevätsade pitää mennä kokemaan ihan tuonne ulos. Hyvää viikonloppua kaikille taas! :)

12 kommenttia:

  1. Kivaa viikonloppua, J.B! Täällä satoi aamupäivän mutta eipä se paljon lumia ehtinyt sulattelemaan :/ Tulisi jo äkkiä silmut puihin ja alkaisi vihertää, tämä harmaus on ankeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne myös! :) Ei täälläkään ole lumet sulaneet minusta yhtään, vaikka koko päivän on satanut. Kai on liian kylmä. Minäkin inhoan tätä välivaihetta, saisi jo kevät vähän edistyä. Tulisi sitten joskus syksykin. :)

      Poista
  2. Onnea onnea vaan sitkeän painolukeman selätyksestä!

    VastaaPoista
  3. Hienoa, taas olet lähempänä 8 alkuista lukua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin toistaiseksi. :) Olen kyllä toiveikas, ettei tämä olisi ollut pelkkä virhe. :)

      Poista
  4. Hei :)
    Olen lueskellut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta olen niin kovin laiska mitään kommentoimaan :) Itselläni sleeve-leikkauksesta tulee kohta 2 vuotta :) Painoa on pudonnut yhteensä 55kg josta 40kg leikkauksen jälkeen. Vielä olisi edessä n. 15kg pudotusta. Itselläni on ollut monia jumiaikoja, ja ne turhauttaa!!! mutta ei kannata lannistua, ne menee ohi ajan kanssa. Ihmisen kroppa kun ei ole kone, se välillä elää omaa elämäänsä. Kun liikut, pidät kalorit kurissa, syöt tarpeeksi proteiineja (väh. 80g/päivä) ja juot riittävästi nesteitä, niin kyllä se paino jossain vaiheessa taas lähtee laskusuuntaan :)

    Oletko muuten kokeillut näitä? : http://www.fastnews.fi/2012/uutuus-fast-pudding/

    Itse tykkään näistä kovasti, makean himo täyttyy samaa vauhtia vatsan kanssa :)

    Ihmettelen kovasti tollasten ihmisten järjenjuoksua, jotka töksäyttelevät asioita ihmisten ulkonäöstä. Mulla ei riitä ymmärrys tollasiin pinnallisiin paskiaisiin......GRRR se saa mut raivon valtaan...

    Aurinkoista mieltä ja kevättä sinulle :)
    T: Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Putosiko sinulla suurin osa ennen kuin tuli vuosi leikkauksesta täyteen? Koska minulle sanottiin, että suurimmalla osalla lasku on pysähtynyt vuoden jälkeen. Se vähän huolestuttaa, mutta kuitenkin edelleen uskon, että saan loputkin pois, vaikka sitten hitaastikin. Nyt tällä hetkellä ajattelen vain sitä, että pääsisin alle yhdeksänkymmenen, kun tämä on nyt ihan hullua, etten pysty noin pientä määrää saamaan pois!

      Joo, on minulla tuota fastin vanukastakin, mutta se on kyllä todella makeaa... Minä en himoitse makeaa ja yleensäkin pidän enemmän suolaisesta, joten siksi nuo kaikki proteiinilisät ovat olleet minulle ongelma. Mutta tuosta vanukkaasta saa kyllä helposti proteiineja, kun vielä tekee sen maitoon.

      Tuo nainen on vähän erikoinen persoona, hän aina sanoo mitä ajattelee, vaikka se olisi ihan törkeääkin. Mutta en kai minä nyt sentään lihonneelta voi näyttää, kun hän on nähnyt minut viimeksi 30 kiloa isompana?!! :D

      Kiitos, sinulle myös! :)

      Poista
  5. No et varmasti näytä lihonneelta, vaan hyvältä :) :)

    Kyllähän ne "vauhdikkaimmat" kilot lähti ensimmäisen vuoden aikana. Mutta sen jälkeen, on vaan täytynyt olla tarkempi. Kun/jos syön 1300-1400 kaloria, niin paino putoaa pikkuhiljaa. Jos menee 1500 tai yli, niin paino tyssää siihen. Työni on melko fyysistä, liikun kyllä, mutta en ole mikään himoliikkuja. Nämä luvut on tietty yksilöllisiä, toiset voi syödä enemmän. Puhdasta matematiikkaahan tämä on, täytyy kuluttaa enemmän kun syö. Kun paino putoaa, niin sitä pienemmäksi muuttuu energiantarve, ellei lisää liikuntaa huomattavasti. Eli ei kannata antaa periksi, leikkauksen tuomat hyödyt ajallisesti, on vain itsestä kiinni. Hidasta välillä on... jos jotain, niin kärsivällisyyttä tämä uusi elämä on minulle opettanut :D

    T: Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ensimmäisen puoli vuotta paino putosi ihan kiitettävästi, sitten hidastui mateluksi ja nyt ei tapahdu enää mitään. Minulla tilanne on nyt se, että vaikka söisin huonomminkin, niin paino ei nouse, mutta vaikka söisin vain sen noin 1200 kcal, ei se silti laskekaan. Minusta tuntuu, että peruskulutukseni on aika pieni ja kun liikuntakin on vain kävelyä, niin ei kai voi ihmeitä odottaa. Mutta odotan silti. :)

      Mutta yritän edelleen ja kyllä ne kilot joskus vielä lähtee. Nyt ei onneksi ollut tullut lisää eilisestä, vaikka jo ajattelin, että tuo eilinen oli virhe. :)

      Poista
  6. Ootko kokeillu tätä Suomalaista keksintöä? http://konjam.biz.ly/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus kuullut tuosta, mutta en ole kokeillut. Tuohan kai perustuu siihen, että se täyttää vatsan, jolloin ei ole nälkä, joten kun minulla ei joka tapauksessa ole koskaan nälkä, niin en tiedä auttaisiko se. Enkä varmaan edes uskaltaisi käyttää mitään, mikä turpoaa vatsassa, kun minulla on niin pieni mahalaukku. Ennen leikkausta tuo olisi kyllä varmaan ollut hyvä idea. :)

      Poista