keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ei ole todellista!!

Olin kirpparilla, jossa oli minun lisäkseni ehkä kaksi ihmistä, kumpikaan heistä ei sillä hetkellä ollut lähelläkään, käänsin selkäni ehkä kahdeksi minuutiksi ja kun käännyin takaisin, joulukoriste, jonka ostamista olin harkinnut, oli kadonnut! En ymmärrä, miten se oli edes mahdollista, kurkin vielä kaikkien lähimpien hyllyjen väleihin, mutta missään ei näkynyt ketään! Katselin sitä samaa koristetta ennen joulua Anttilassa ja tykkäsin siitä, mutta se oli liian kallis ja tätä kirpparinyksilöä en heti napannut, koska se oli hieman kulunut, mutta en ymmärrä, miten näin voi käydä kahtena päivänä peräkkäin!! Enkä ymmärrä, kuka sen otti, koska en oikeasti nähnyt ketään missään lähelläkään! Minulla on selvästi jonkinlaista huonoa kirpparikarmaa, ehkä minä shoppailen liikaa... Ostin sitten lohdutukseksi kokonaisen pussillinen seitkytluvun Jalluja, aivan hulvattoman upeat Jessica Simpson kännykkäkuoret Nokiaan, jota ei ole ollut myynnissä sitten 90-luvun (VAIN 9, 50 €!!) ja eurolla tyhjän auton muotoisen karkkiaskin, joita saa Tarjoustalosta samaan hintaan niin, että on vielä karkitkin mukana. Ajattelin, että tämä kirpparilla oleva oli laihdutusversio ja mikäs sen sopivampaa minulle. Saa hienon karkkirasian, mutta nolla kaloria!! 

Mutta ostin taas hameen. Tosin en tiedä mitä minä muka teen kaikilla noilla hameilla, koska en missään nimessä voi julkisesti käyttää hametta. Olen aina haaveillut pukeutumisesta hameeseen, mutta näillä säärillä se ei käy päinsä. Kadehdin niin sydämestäni niitä ylipainoisia, joilla on kauniit sääret, itse olen ikuisesti tuomittu pukeutumaan housuihin. Mutta voin käyttää hameita kotona, siellä henkisiä traumoja saa korkeintaan koirani. :) Ja hän on jo valmiiksi melkoisen pöhkö otus. :) 

Lenkkikin takkusi, koska unohdin vaihtaa sukat ja sain jälleen kerran mahtavat rakkulat kantapäihini. Niiden paranteluun menee ainakin pari päivää, mutta voisin kävellä (feikki)crocsit jalassa. Niillä ei vain pysty kävelemään kauhean luontevasti, mutta minähän lupasin käydä lenkillä joka päivä tällä viikolla. Olen muuten selvästikin oppinut täyttämään tavoitteeni todella tarkasti, tänään sykemittari näytti tasan 500 kcal, kun pääsin kotiin. Tarkoitus oli kyllä kävellä pidempi lenkki, mutta oikaisin kotiin, kun jalkoihin alkoi sattua. Tosin päivittäessä painoani huomasin, että sykemittarini on sitä mieltä, että olen syntynyt vuonna 1930. Eli varsin virkeässä kunnossa 83 -vuotiaaksi... En tiedä kauanko tuo vuosiluku on siellä ollut, mutta tuskinpa se on kauheasti vaikuttanut tuon mittarin luotettavuuteen. Sehän joka tapauksessa antanee minulle liian optimistisia tuloksia, koska sykkeeni on niin korkea, mutta se kuitenkin kannustaa liikkumaan, kun on jokin ihan konkreettinen läskiksi muutettava luku, jonka näkee siitä näytöltä. Päätin muuten ostaa sen Omronin mittarin, haluan kuitenkin jotain muitakin lukuja seurattavaksi kuin vain paino. Ehdotin jo äidille, että mitä jos ostettaisiin se yhdessä, kun hänkin laihduttaa ja siinä on paikat neljän ihmisen tiedoille. :) Viisikymppiä onkin sitten jo ihan kohtuuhinta siihen käytettäväksi. 

Mutta eipä minulla sitten muuta... Oli ihan pakko tulla kertomaan tuo kirpparijuttu, kun ei voi käydä näin kahtena päivänä peräkkäin! Tästä lähtien laitan kaiken haluamani heti koriin, saahan ne sitten vietyä takaisin! :)

27 kommenttia:

  1. Miksi ihmeessä ostit pussillisen seitkytluvun Jalluja? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun se oli vitsi! :) Tarkoitukseni oli vain kuvata, miten hyviä löytöjä kirpparilta olisi saanut, ihan pilkkahintaan vieläpä. En myöskään ostanut Jessica Simpson kännykyänkuoria, enkä tyhjää karkkiaskia. Hameen ostin. :)

      Poista
    2. No voi pöh, olinpas tyhmä kun en tajunnut vitsiksi! Ihan vielä erikseen tavasin, että tosiaan sanoit ostaneesi nuo kamat. Jessica Simpson -kännykkäkuoret kuulostivat kyllä todella mauttomilta, mutta ajattelin, että ehkä nuo Jallut ovat jotain keräilykamaa :P

      Poista
    3. Puolustuksekseni sanottakoon vielä, että olen todella väsynyt... :D

      Poista
    4. :D Sori, olin olevinani kovinkin vitsikäs! :D Ei kun siis minusta on ihan älytöntä, että joku edes yrittää myydä tyhjää karkkirasiaa(alkuperäisellä hinnalla) ja kännykänkuoria, joihin ei enää ole olemassa kännykkää(ja pyytää niistä vielä melkein kympin!). Niistä Jalluista en tiedä, en viitsinyt koskea niihin, kun ajattelin, että ehkä ne on... käytettyjä... :D

      Olen muuten sen verran vanha, etten edes tiedä, mistä Jessica Simpson on kuuluisa. :)

      Poista
  2. olin tulossa kysymään samaa noista jalluista! :-D

    VastaaPoista
  3. Mä voisin aivan hyvin ostaa ikivanhoja Jalluja, ne on hulvattomia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei! :D Minä en ole tutustunut tähän kirjallisuuden lajiin, mutta uskon sanaasi! :D

      Poista
    2. Etkö ole koskaan katsonut pornoa?

      Poista
    3. En lehtien muodossa ellei lasketa sitä, että joskus ihan kakarana tutkittiin yhden kaverin isäpuolen lehtiä, mutta ei minulle ole jäänyt oikein siitäkään mitään mieleen.

      Poista
  4. Isäni oli yrittäjä ja hänellä oli aina toimistossaan kasa Jalluja miesasiakkaita varten. Noissa 70-luvun Jalluissa ei todellakaan ole mitään kamalaa. Siis ihan siistejä lehtiä. Aivan naurattaa, kun niitä katsoo. Mutta silloin... aika oli toinen... Nykyisin saa nappia painamalla vaikka täältä netistä 1000 kertaa rivompaa tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ovatkin aika kesyjä nykyaikana. :)

      En sitten tiedä onko niillä tosiaan jonkinlaista keräilyarvoa tai jotain, mutta minä pidin hintaa aika hurjana muutamasta ikivanhasta miestenlehdestä! Mutta saahan sitä tietysti aina pyytää, toinen juttu onkin, että ostaako kukaan.

      Poista
  5. Minä jo ehdin innostua Jalluista. Kerran seikkailtiin autiotaloissa ja löydettiin Playboy vuodelta 1976. Oli pikkuisen lässympää kuvamateriaalia kuin nykyisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti oli! :D No mutta siellä ne olisi varmaan edelleen, jos jotakuta kiinnostaa... :D

      Poista
  6. No en minäkään tajunnut, että se oli vitsi. Olen mä tollo!

    Hame päälle vaan, jos siltä tuntuu. Ei kukaan jaksa toisia niin katsella, että ihmettelisivät jalkojasi. On se muuten kumma, että jokainen meistä miettii, että koko maailma meitä itseämme möllöttää. Eihän se ole totta. Minä en ainakaan jaksa hirveästi muiden vaatteita ja olemusta tarkkailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se tainnut olla erityisen hyvä vitsi! :D Joskus vain kirppareilla näkee niin käsittämätöntä tavaraa ja vielä ihan älyttömään hintaan, niin kuin nyt nuo kännykänkuoret...

      Minä taas olen niin tottunut tarkkailemaan ihmisiä ympärilläni, että oletan muidenkin tekevän niin. Ja joka tapauksessa, jos pukeutuisin hameeseen julkisesti, niin varmaan itse koko ajan olisin siitä tietoinen, vaikkei kukaan muu katsoisikaan ja se tekisi oloni epämukavaksi. Ehkä sitten, jos vielä hiukan laihdun... :)

      Poista
  7. Minäkin voisin tässä todeta J.B, että ei ole todellista. Näen nimittäin sinusta unia. Olen nähnyt ennenkin unia blogiystävistä, mutta en kenestäkään näin usein. Sinä olet vieraillut unissani jo ainakin 4 kertaa, kertoja voi olla enemmänkin, koska en kaikkia unia muista. Joka kerta olet erinäköinen, kerran en nähnyt kasvojasi ollenkaan.

    Ehkä jollain tavalla kiehdot minua. Ja uteliaisuuttani.

    P.S. Unet eivät ole olleet painajaisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö?! :) Minullakin on tapana nähdä unia teistä, joiden blogeja luen. :)

      Mitä niissä unissa tapahtuu?

      Minkä suhteen muuten olet utelias? Minä olen kyllä tainnut kertoa ihan kaiken itsestäni täällä blogissa, ehkä vähän liikaakin... :)

      (Ja joo, aioin kysyä, että olivatko ne painajaisia? :D)

      Poista
    2. Ensimmäisessä näkemässäni unessa olin jossain juhlissa ja päätin poiketa sinun luona, kun asuit siinä lähellä. Muita en oikein muista. Unissa on aiheena ulkonäkösi ja jokaisessa unessa olen todennut, ettet ole mitenkään ruma, vaikka niin väität.

      Ja sen ulkonäön suhteen olenkin utelias. :)

      Poista
    3. :) Itsekin tiedostan, että tulee puhuttua hirveän paljon ulkonäöstä, mutta kun koen sen olevan niin suuri osa identiteettiäni ja tavallaan koen, että huijaisin lukijoitani, jos en kertoisi siitä, joten tulee usein sanottua jotain siihen liittyvää. Mutta mielikuvituksessahan aina kuvittelee vieraat ihmiset miellyttävän näköisiksi, joten siitä nuo sinunkin unet varmaan johtuu. Valitettavasti olen kyllä oikeassa ulkonäköni suhteen. :)

      Poista
    4. Näytit miltä tahansa, et minun silmissä ole ruma. Ei kukaan ole. Paitsi sisältä mädät ihmiset ja sellaisena en sinua pidä.

      Poista
  8. Ehkä kaikista hauskin kirpparikäyntini ikinä oli pk-seudulla tänä keväänä. Huomasin jonkun myyvän TYHJIÄ 0,5 l Lapin Kulta tölkkejä. Eurolla kappale! Ymmärtäisin yskän jos kyseessä olisivat olleet 70-80-luvun nostalgiset tölkit, mutta kun ei. Siinä nousivat Taiston viime lauantain saunakaljatölkit arvoon arvaamattomaan. Naurattaa vieläkin :D T. Marloette

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on jo aika röyhkeää... :) Mahtoivatko käydä kaupaksi? :D

      Minä näin taannoin tyhjiä lastenruokapurkkeja, taisivat olla 25 senttiä kappale. Ja niitä oli vielä roudattu sinne varmaan sata!

      Poista
  9. Tää oli ihan loistopostaus!!! Hihittelen täällä itekseni, joten muhun upposi sun huumori :D. Juu, ja todellakin olet hyväkuntoinen 83-vuotiaaksi. Tästä tuli hyvä mieli, joten kiitos siitä!

    VastaaPoista