keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Laihdutusasiaa

Ajattelin nyt kerrankin kirjoittaa jotain laihdutusjuttuja, kun tämänhän edelleen pitäisi olla laihdutusblogi ja viime aikoina en ole pahemmin mitään laihduttamiseen liittyvää niin kirjoittanut. Joskin teema on hämärtynyt jo kauan sitten. :) Mutta tänään ulkona oli ihanteellinen lenkki-ilma, tihkusade. Silloin on ihanan raikasta ja virkistävää kävellä, tuntuu, että jaksaisi ihan loputtomiin. No, käytännössä jaksoin kaksi tuntia, tällä kertaa stoppi tuli pikkuvarpaaseen ilmestyneen rakon muodossa. Sain kuitenkin kulutettua melkein 1500 kcal, joten olen ihan tyytyväinen. Ehkä... Minua harmittaa se, että tiedän noiden sykemittarin antamien lukujen olevan liian optimistisia, koska minulla on niin korkea syke. En tiedä saisiko sitä jotenkin muokattua antamaan realistisempia tuloksia muuttamalla jotain muuta arvoa, ikää tai painoa. Kun nytkin katson, niin keskisyke oli 159 ja maksimi huimat 196, joten onhan se ihan selvä, että mittariparka kuvittelee minun vähintään juosseen traktorinrengasta perässäni vetäen, vaikka todellisuudessa kävelin reippaasti. Tai no, kartasta katselin, että tuosta tulisi noin 12 kilometriä, joten reipas ei kyllä taida ihan olla oikea sana... :D Mutta kävelin kuitenkin niin, että minulle se oli reipasta tahtia, jopa hiukan juoksahtelin välillä. Ja osa matkasta oli oikein kunnon ylämäkeä. Tavoitteenani oli kävellä pois jokainen kalori, jonka syön tänään. Tosin ostin kotimatkalla salaatin, enkä tiedä, paljonko siinä on kaloreita, kun otan siitä aina oliivit pois, mutta ei paljoa kuitenkaan. 

Amazon ilmoitti kehonkoostumusvaakani olevan matkalla, joten toivotaan, että se kohta tulisi. Tosin jos minusta ei kuulu muutamaan päivään mitään, niin se johtunee syvästä masennuksesta, johon olen vajonnut kuultuani rasvaprosenttini. Tiedän, ettei luvassa ole kovin hyvää lukemaa, mutta pelkään, että järkytyn silti. Silti on hyvä saada jotain muitakin arvoja verrattavaksi kuin vain paino, varsinkin, kun painossa ei mitään huimaa edistystä tapahdu. Mutta kaivoin päälleni jostain kaapin perukoilta takin, jota en ole käyttänyt pariin vuoteen ja se oli kuin säkki päälläni, aivan liian iso. Ilahduin ja harmistuin yhtä aikaa. Pitää kai ostaa uusi.

En tiedä pitäisikö antaa periksi ja ostaa jotain liikuntavaatteita. Olen edelleen niin tietoinen siitä, etten halua kenenkään huomaavan, että olen lenkillä, vaan yritän esittää kuin olisin menossa jonnekin, kun pelkään jonkinlaista "läskipallero yrittää liikkua karkin mussuttamisen välillä" -ajattelua... Aivan kuin ketään oikeasti jaksaisi kiinnostaa, paitsi sellaisia ihmisiä, joiden mielipiteet ei niin kauheasti kiinnosta minua. Välillä tunnen itseni ihan idiootiksi, kun kuitenkin menen usein tuonne lenkkipolulle ja kävelen siellä tavalliset housut jalassa, trenssi päällä ja vielä käsilaukku olalla... Ehkä pitäisi ostaa se surullisenkuuluisa tuulipuku, eikö se ole vähän kuin suomalaisen naisen kansallispuku. :) Olisi se ainakin mukavampi päällä. Ja kävin yksi viikonloppu äidin kanssa ostamassa hänelle tuulipuvun ja siellä oli yksi aivan ihana pinkki puku. Tai pinkki takki ja mustat housut. Tai ne oli jonkinlaiset kuorivaatteet, se kai ei ole sama kuin tuulipuku. Mutta toisaalta ne kahisivat, enkä pidä siitä. En oikein tiedä, millaiset olisi parhaat päällä, mutta eivät kuitenkaan liian liikuntaan viittaavat, koska en halua kuitenkaan näyttää siltä kuin yrittäisin olla jotenkin liikunnallisen näköinen. Edelleen, aivan kuin ketään kiinnostaisi! :D Mutta luulen, että tuntisin oloni epämukavaksi, ellen voisi edes teeskennellä, että olen vain matkalla kauppaan tai jotain. :)

Mutta nyt suihkuun. Täällä on muuten todella kylmä, nyt ei tarvitse valittaa, että asuntoni olisi kuin sauna!! Hauskaa loppuviikkoa! :)

23 kommenttia:

  1. Teki mieli ettiä sinulle muutama vaihtoehto, joita itse ajattelisin vaikka sinulle ulkoilupuvuksi. Huomioin ettei saa kahista ja lempivärisi pinkin :D

    Softshell-takki:
    https://www.hobbyhall.fi/p/fi/Soft-shell-takki-fuksia-koot-D46-D54/332591/92493/92478/92492

    Caprit:
    https://www.hobbyhall.fi/p/fi/Caprit-musta-koot-42-56/337107/165121/92478?cm_vc=15102_165121&catalogIdForEntries=15102

    Nuo menevät esim. lenkille mutta yhtä hyvin voit mennä niissä kaupungille eli jos ei halua olla liian sporttisen näköinen mutta ei myöskään näytä liian viralliselta lenkkipolulla. Heh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo takki on tosi nätti! Mutta capreista en oikein tiedä, minulla kun on niin rumat sääret ja olen lyhytkin... :) Minulla tosin on yhdet caprit ja ne on aivan ihanat, mutta aina kun yritän laittaa ne päälle, niin en pääse koskaan ovesta ulos, ei vain rohkeus riitä. :) Kiitti vinkeistä! :)

      Poista
    2. capreissa ei kuitenkaan näy kun vähän pohjetta ja nilkat. Sinulla on kuvien perusteella kuitenkin ihan kapean näköiset nilkat joten sekin voi tuoda kevyempää ulkonäköä. Itse tallustelen capreilla mennen tullen. Painoa on paaaaljon enempi kuin sinulla :) Mut tuossa oli nyt vinkkejä. Moni vaate on myös totuttautumiskysymys.

      Poista
    3. Se pohje onkin enemmän ongelma. :D Sitä paitsi sinulla on nätit jalat, meillä on ihan erilainen ruumiinrakenne. :) Eikä sinulla nyt niin paljon enempää painoa ole, unohdat, että olen nähnyt kuvia! :)

      Poista
    4. Sinä sitten kyllä näytät pienemmältä! Johtunee siitä, ettei sinulla ole viiden hehtaarin kokoista ahteria, kuten minulla! :D

      Poista
    5. Uskon, että sulla on kyseessä nyt se tilanne ettei itse ole sinut muuttuneeseen kroppaan! Silmät kertoo peilistä aivoille ettei mitään ole tapahtunut. Kaikki vaatteet ovat kuitenkin isoja joten jotain todellakin on tapahtunut :D

      Poista
    6. Se on outo asia, että kun sitä ei näe, eikä muista. Luulisi, että tuntuisi erilaiselta tai näkisi peilissä entistä pienemmän ihmisen, mutta ei. Ainoastaan joskus hyvin harvoin tunnen pienentyneeni, mutta ihan arjessa en koskaan. Jotkut sanoo niin vielä vuosienkin kuluttua... Vaatteet on ehkä ainoa asia, missä sen ihan konkreettisesti näen, mutta niidenkään kanssa ei ole ollut moneen kuukauteen mitään edistystä, joten senkin alkaa unohtamaan.

      Poista
  2. Minä aloin harrastaa juoksua, kun painoindeksini oli hieman yli 30, enkä todellakaan näyttänyt siltä, että olisin menossa jonnekin asioille vaan ylipainoiselta naiselta, joka yrittää naama punaisena kuntoilla. :D Eikä kukaan minulle mitään irvistellyt. Eli nyt vaan urheiluvaateostoksille ja rohkeasti uudet vaatteet päällä lenkille. Minusta on ainakin ihan mahtava nähdä ylipainoisia ihmisiä ulkoilemassa, ja aina kun näen esim. jonkun silminnähden huonokuntoisen hölkkäävän työläästi, minun tekisi mieli tsempata, että ihan loistavaa, pystyt siihen!

    Kyllähän 12 kilometriä kahdessa tunnissa hyvä matka on. :) Minulla reipas kävelylenkki on jotakuinkin 6 kilsaa tunnissa. Talvisin tallille ja takaisin kotiin kävellessä minulla menee pari tuntia vajaan 11 kilometrin taittamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän voisin kanssa mainita, että itse sportstrackerin mukaan kävelen myös n. 6km/h vauhdilla :)

      Poista
    2. Netissähän on ihan hirveästi näitä kommentteja läskien naisten liikkumisyrityksistä ja ne on tehneet minut todella tietoiseksi lihavuudestani ja että se voi näyttää vähän oudolta, kun kuitenkin olen näin ylipainoinen. Mutta ei vain pitäisi välittää! Minä vain edelleen pelkään kaikkia huuteluja, kun ne on niin nöyryyttäviä. Tosin minulla on kyllä kuulokkeet korvilla, joten en niitä itse asiassa edes kuulisi...

      Hyvä tietää, ettei tuo nyt ihan surkea tahti ole. :)

      Poista
    3. No niidenhän nettihuutelijoiden on pakko olla ihan idiootteja. Sitten kun on näitä läskienvihaajia, niin luulisi heidänkin olevan iloisia siitä että pyöreät naiset liikkuvat!

      Poista
    4. Varmaan niitä samaisia peräkammarinpoikia, jotka jaksaa vinkua kaikesta mahdollisesta. Se on kai jotenkin arka aihe minulle, kun olen niin paljon kuullut sanomista painostani ja olen niin pitkään yrittänyt käyttäytyä ja pukeutua ja olla niin, että saisin olla rauhassa, niin jollain vinksahtaneella tavalla tuntuu, että kerjäisin haukkuja pukeutumalla liikuntavaatteisiin. Mikä on tietysti ihan hölmöä... :/ Pitäisi vain oppia olemaan välittämättä! :)

      Poista
  3. No ei ole yhtään surkea tahti. Päinvastoin!

    Urheiluvaatteita tai sen tapaisia kannattaa ostaa. Paljon mukavampi liikkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että olet(te) sitä mieltä. :)

      Joo, nuo nykyiset "liikuntavaatteeni" eivät tosiaan ole kovin mukava asu lenkille... :D Pitää kai ostaa jotain. :)

      Poista
  4. Nykyään ulkoiluvaatteet on tosi hyvännäköisiä eikä niistä edes huomaa että ovat liikkumiseen tarkoitettuja. Kannattaa panostaa teknisiin vermeisiin, ovat tosi mukavat päällä. Ja voihan sen laukun vaihtaa vaikka reppuun eikä varmaan kukaan älyä että nyt on lähtenyt läski lenkillä. Itse ainakin katselen miltei vihreänä kateudesta yli satakiloisia ihmisiä jotka jaksavat hölkätä/juosta. Ai niin, ostin vasta viime lenkkarien oston yhteydessä juoksuun tarkoitetut sukat ja ovat tsiljoona kertaa paremmat kuin tavalliset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin kyllä, tuo on ihan totta! Ja nyt on kaikkia ihania pinkkejä vaatteita saatavilla... :)

      Ja tosiaan sukkiin voisi panostaa, minä kun ihan aina saan rakkuloita jalkoihini, vaikka olisi minkälaiset (uudet/uudehkot) kengät.

      Poista
  5. Täältäkin tulee kannatushuuto oikeiden treenivaatteiden puolesta! Et uskokaan kuinka paljon mukavampi niissä on liikkua kuin tavallisissa. Varsinkin jos aikoo hiemankin hikoilla.

    Itse kävin pitkästä aikaa kokeilemassa hieman hölkkä-kävelyä (muutaman minuutin hölkkäspurtteja aina reippaan kävelyn lomaan), ihan treenivaatteissa ja kaikkine läskeineni päivineni. Eipä kukaan mitään huudellut. Pikemminkin minusta näytti aivan siltä kuin vastaan tulleet koiranulkoiluttajat olisivat hymyilleet rohkaisevasti. Kahdesta olen ihan varma!

    Tunne siitä, että mitähän muut ajattelevat kun pullero liikkuu, ei tosin ole vieras minullekaan. Olen vain tietoisesti ollut pitkään välittämättä siitä ja nykyisin asia ei vaivaa minua enää lainkaan.

    Viimeksi törmäsin tähän ajatukseen urheilukaupassa kun kävin ostamassa itselleni juoksulenkkareita. Siellä myyjäksi sattui hieman minua nuorempi ja ihan mukavannäköinen nuorimies. Viisitoista vuotta sitten minua olisi varmaan nolottanut liikaa kysellä häneltä lenkkareista. Olisi pian luullut, että minä ihan oikeasti yritän niillä juostakin. Ja niinhän minä todella teen. Koehölkkäsin juuri uudet lenkkarini ja ihanaa oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan onkin kyllä, tavalliset housut ja trenssi eivät ole mitenkään ihanteelliset...

      Minä teen ihan samaa eli aina kun olen metsikössä, eikä kukaan näe, juoksen vähän aikaa.

      Ei vain pitäisi välittää muiden ajatuksista, mutta pelkään aina kaikenlaisia huuteluja... Vaikka enhän niitä tosiaan edes kuulisi, kun kuuntelen aina musiikkia samalla. :)

      Urheilukauppaan en uskaltautuisi varmaan ikinä, enkä ainakaan, jos olisi miesmyyjä! Pisteet sinulle rohkeudesta! :)

      Poista
  6. Tuli mieleeni, ehkä asian vierestä mutta kuitenkin, kuinka minua aina hävettää ylipäänsä mennä minnekään ihmisten ilmoille tahi vain liikuskella kaupungilla yksin. Aina yksin. Tuumin että muut ajattelevat, että tuossa tuo lihava friikki taas yksin kulkee :D
    Olen pudottanut painoani nyt kahden vuoden aikana 20kg, aikas hyvin :) silti aina tuntuu lihavalta ja friikiltä :D Ehkei siitä koskaan pääse eroon.
    Mutta ostin viimein hyvät liikuntakuteet, tulee liikuskeltua metsissä ja lenkkipoluilla useammin.
    Hyvää loppuviikkoa ja tsemppiä tulevaan kesään. On kiva lukea kuulumisiasi. Itse kun en kehtaa edes blogia pitää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli nuorempana ihan sama juttu, että hävetti ihan kauheasti olla aina yksin ja ajattelin, että varmasti kaikki ajattelee, että mikä tuossakin on vikana, kun ei ole ketään kaveria... Mutta vuosien kuluessa siihen tottui. Siltikin joskus, kun näkee ystävyksiä tai perheitä jossain, niin tulee todella paha mieli, kun ei saa itse kokea mitään sellaista. Mutta minkäs teet. :/

      Todella hyvä pudotushan tuo on! Mutta minulla on sama siinäkin, ettei sitä vain muista eikä tunne, että on nyt pienempi... Outoa, miten mieli kulkee jossain kaukana jäljessä... Mutta ehkä sen jonain päivänä oppii muistamaan!

      Kai minunkin pitää tosiaan ostaa liikuntavaatteet, ei tästä muuten mitään tule! :)

      Kiitos, samoin sinulle! :)

      Ja rohkeasti vain bloggaamaan, ei minullakaan ole koskaan mitään mielenkiintoista kerrottavaa, mutta silti vain bloggaan! :D

      Poista
  7. Kannatan ehdottomasti hankkimaan kunnollisia vaatteita liikuntaan. Tai itse en ainakaan enää muita suostu pukemaan päälle, joten olen hiukkasen jäävi sanomaan ;) Lenkkeily on paljon mukavempaa, kun on tekniset vaatteet eikä tule liian kuuma tai jää vaatteet märäksi. Itselläni myös varvasrakot vähenivät huomattavasti, kun hankin teknisiä sukkia. ja hei, ei sun tartte ostaa mitään piukkoja trikoita, jos et niistä pidä. Vaihtoehtoja on monia, ei muuta kuin tutkimaan! Vaatteita saa ihan marketeistakin, jos ei kehtaa mennä urheiluliikkeeseen ostamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai sitä pitää tehdä. :) Olen vain niin hirveän itsetietoinen kaikessa tällaisessa, mutta ihan älytöntähän se on esittää, että olen muka tekemässä jotain muuta. :D Ja nykyäänhän on muitakin vaihtoehtoja kuin verkkapuku. :)

      En ollutkaan tullut ajatelleeksi, että tosiaan on urheilusukkia... Ne ainakin täytyy käydä heti ostamassa. :)

      Poista