keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Voi elämä... :/

Sain tänään taas elävän muistutuksen siitä, ettei minun ole syytä yrittää kommunikoida omaan lajiini kuuluvien kanssa, vaan esimerkiksi hyönteiset ja kasvit ovat huomattavasti sopivampaa juttuseuraa minulle. Kyllästyin pelkkään peittojen alla makailuun ja lähdin kävelylle, mutta jonkin matkaa käveltyäni tuli kuitenkin huono olo, johon olin varautunut ottamalla bussikortin mukaan ja hyppäsin bussiin. Seuraavalla pysäkillä kyytiin nousi hienosti pukeutunut vanhempi rouva, joka istui viereeni ja alkoi jutella jotain ihan niitä näitä. Bussi ajoi jonkin rakennuksen vierestä, jonka savupiipusta kohosi sankkaa vaaleaa savua, jota tuo nainen ihmetteli. Johon minä jostain täysin itselleni tuntemattomasta syystä kuulin itseni suuressa viisaudessani vastaavan: ”No siellä on varmaan juuri valittu paavi”. Voi taivas…!! Se nainen katsoi minua varmaan kaksi minuuttia, nousi ylös sanomatta sanaakaan ja meni istumaan muualle. Minä en ymmärrä, mikä minua vaivaa?!! Jos en saa aikaa miettiä vastaustani, suustani tulee ulos juuri jotain tuon kaltaista, vaikka voisin vannoa, ettei tuo ajatus koskaan käväissyt aivoissani!! Kai minä tarkoitin sen vitsiksi, mutta eipä tuon perusteella kannata harkita stand up –koomikon uraa… Tunnen jo yleensäkin itseni idiootiksi ihmisten seurassa, silloinkin kun onnistun jotenkin esittämään normaalia… Ja nämä hetket eivät tosiaan auta. En tajua, miksen minä voi olla niin kuin muutkin ihmiset! Eihän sen nyt pitäisi olla mahdoton tehtävä onnistua käyttäytymään suurin piirtein normaalisti muutamaa minuuttia tuntemattoman seurassa bussissa! Juuri tämän takia minun on niin vaikea puhua ihmisille, koska minä tiedän, että riski sanoa jotain täysin älytöntä on melkoisen korkea! *****!! 

Olen vielä kipeä, mutta olen ajatellut, etten enää ole tartuttavassa tilassa ja menen huomenna viikonlopuksi kotiin, kun äitini tulee käymään sukulaisissa asuinkaupungissani. Oloni on ollut aika kurja, niin fyysisesti kuin henkisesti ja yritän nyt vain jotenkin selviytyä. Käytän samaa taktiikkaa kuin viime vuonna ja keskityn syksyyn ja siihen, miten kaikki on silloin paremmin… En usko sanaakaan omista puheistani, mutta ei kai siitä haittaakaan ole. Kevät on siksikin niin rankkaa, että tunnen silloin aina oloni paljon yksinäisemmäksi kuin muina vuodenaikoina. Edessä olevat vuodet tuntuvat aika loputtomilta ja synkiltä, mutta ehkä siellä jossain on parempiakin aikoja. Lääkkeillä en ole huomannut vieläkään olevan mitään vaikutusta, mutta netistä kurkin, että saattaa viedä kaksikin kuukautta, ennen kuin mitään tapahtuu, joten odottelen. Tosin kahden kuukauden kuluttua minun pitäisi joka tapauksessa voida paremmin, kun kevät on ohi. No, yritän miettiä sitä edessä olevaa syksyä. :) Tavallaan auttaa tietää, että tämä pahin aika on kohta ohi.  

Nyt täytyy taas mennä lepäilemään. Käveleminen vain pahensi oloani ja minulla on edelleen kuumetta. Piti vain käydä kertomassa teille elävä esimerkki sosiaalisesta idiotismistani, mikäli ette ole aiemmin saaneet käsitystä sen laajuudesta… :/ Hauskaa vappua edelleen! :)

37 kommenttia:

  1. Aina ei kannata ottaa kaikkea syytä itselleen...voihan se vieressä istuvasi nainenkin olla sieltä huumorintajuttomammasta päästä. Joku toinen olisi voinut vaikka vaan hymähtää ja jatkaa juttua ajatellen, että ymmärsi väärin tai ei ymmärtänyt. No elämä on :D

    Eikä kipeenä saa lähteä kävelyille! Ni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta silti, ei sen nyt pitäisi olla niin vaikeaa edes esittää olevansa normaali... No, onneksi hän edes oli joku tuntematon, jota en toivottavasti tapaa enää ikinä! :)

      Ei saisi joo, mutta oli niiiin tylsää... :/

      Poista
  2. Tuo siun lausahdus kuullosti ihan sellaiselta, mitä saattaisin itsekin lohkaista tai mille nauraisin kuullessani. Varmaan vielä innostuisin ja jatkaisin juttua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rouva bussissa ei tykännyt vitsikkyydestäni! :D Mutta kiva kuulla, että joku muukin päästelee suustaan tuollaisia... :)

      Poista
    2. Mie oon ihan samaa mieltä cherrien kanssa! Nauroin tuolle heitolle näin lukiessanikin ja voisin tosiaankin päästää suustani jotain tuollaista (jos en olisi liian ujo) :D Miusta se täti tässä käyttäytyi epänormaalisti, kun paikkaa vaihtoi. Olisi hymyillyt ja jatkanut höpöttelyä, vaikkei olisi vitsiä ymmärtänytkään. Miusta sie et vaikuta yhtään liian friikiltä, vaan tavalliselta huumorintajuiselta immeiseltä. :) Näet vain itsesi ihan liian negatiivisessa valossa. Sitähän pitääkin olla vähän friikki, että on mielenkiintoinen. :) Mie ainakin olen friikki ja niin ovat ystävänikin. Ja se on hauskaa!

      Poista
    3. No hyvä, että muutkin sanovat joskus jotain, mitä ei pitäisi! :D Ja minä vielä olen varovainen kaiken vähänkin (muka)vitsikkään suhteen, koska suvussani viljellään niin roisia huumoria. Ehkä hän oli uskonnollinen ja loukkaantui kommentistani! :/

      Poista
  3. Kyllä minä melkein purskautin vedet näppikselle, kun luin kirjoitustasi. My kind of humor :D Minä olen sellainen tyyppi, joka suhtautuu kaikkeen aina rauhallisesti ja asiallisesti. Olen se tyyppi, joka keksii nokkeluudet ja muut viisaudet aina minuutteja tilanteen ohi mentyä... Olisi mahtavaa, jos olisi sun kykysi sanoa jotain tuollaista! Huippua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) No joo, enpä tiedä... Olen kerran jopa joutunut töissä puhutteluun möläytysteni takia. Olin nuori ja asiakas(joka oli tuttuni, muuten en olisi sanonut mitään!) sanoi, että suuren perheen kannattaa ostaa (jouluksi) puolikas sika. Johon minä mielestäni kovinkin vitsikkäänä vastasin, ettei siinä ole mitään järkeä, kun eihän se edes pysy pystyssä karsinassa. Pomoni kuuli sen ja sanoi, että tulepas JB sitten töiden jälkeen juttelemaan ja ajattelin jo, että voi ei! Mutta me sitten vain "keskustelimme" siitä, mikä on työpaikalle soveltuvaa huumoria... :D Ja minusta sikavitsi oli oikeastaan aika hauska! Mutta ei työpaikalle soveltuva, ilmeisesti... :D

      Poista
  4. Toihan oli hauska juttu! Ihme täti - kyllä nyt vika oli kyllä huumorin vastaanottajassa, ei lähettäjässä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, ettei kaikki olisi loukkaantuneet tai suuttuneet tai miten tuo nainen sitten sen kokikin... :D

      Poista
  5. Minäkin olisin naurahtanut :P (Ja naurahdinkin, kun luin tuon paavijutun.)

    Tuo nainen ei selvästikään ymmärrä meidän hienoa huumorintajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä oli liian älyllinen vitsi hänelle! :D

      Poista
  6. Minäkin olisin nauranut. Tosin jos olisin sinä, luulen että nauraisin kyllä sitäkin, että sain hienon rouvan tolaltaan. Ihme hyypiö, joka ei tajua mitään maailman meosta tai huumorista. Sinä olet se hyvä ja hauska tyyppi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Jospa hän vain ei tajunnut vitsiä... :D Toivottavasti en pilannut hänen vappuaan! :D

      Poista
  7. Toihan oli vallan hyvä juttu! Tai siis itseasiassa mun mielestä ainoa mistä voi puhua jos puheeksi tulee vaalea savu :-D

    Mutta, ymmärrän varsin hyvin tunnelmasi. Itselle ainakin usein tulee lähes kenen kanssa vaan (tutut, vieraat) puhuessa sellainen olo että haluaisin purra kieleni irti kun tuntuu että aina sanon jotain tyhmää tai ainakin tyhmään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ainakin minulle se oli ilmeisesti ainoa ajatus, joka mieleen tuli! :D

      Minulla myös on erehtymätön kyky nolata itseni tilanteessa kuin tilanteessa... :)

      Poista
  8. Kiva että maailmasta löytyy muitakin sammakkosuita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei ole sitten niin yksinäinen olo! :D

      Poista
  9. En kyllä lainkaan ymmärrä tädin reaktiota. Uskovaisenkin luulisi arvostavan tuota kommenttia, eihän paavin valinnasta ole kuin hetki. Jospa kuuli jotenkin väärin tyyliin: "Ehkä siellä poltetaan paavia." Silloin tädin reaktio olisi hieman ymmärrettävämpi.

    Ja minäkin olisin saattanut sanoa puolikkaasta siasta noin (jos olisin älynnyt). Yleensä asiakkaat ja pomotkin arvostavat sitä, että palveluhenkilökunta vitsailee hieman. En ymmärrä, miten sikavitsi ei ollut pomostasi asiallinen. Minusta se oli juurikin asiaan liittyvä kevyt heitto. Olet jostain syystä sattunut huumorintajuttomien ihmisten keskelle. Kai nyt sellainen ihmistä syö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... Ehkä hän tosiaan kuuli väärin... Kun ei se minustakaan nyt ihan tuollaista reaktiota ansainnut, vaikkei ehkä järkevin mahdollinen vastaus ollut... :)

      Minustakin sikavitsi oli ihan tilanteeseen sopiva ja asiakas tosiaan oli tuttuni, etten ihan kenelle tahansa sitä sanonut! Mutta pomoni ei sitä arvostanut... :D

      Poista
  10. Muahhah! Tuohan oli hyvä juttu! Mä olisin varmaan revennyt, jos olisin ollut tuon tädin tilalla. :D Mutta ihmiset on välillä niin huumorintajuttomia. Mun huumorilla joutuu myös aika usein outoihin tilanteisiin eli et ole yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että on kohtalotovereita! :D Ja nämä teidän kommentit on piristäneet, kun ei se nyt minustakaan nyt niin pahasti ollut sanottu(varsinkin jos vertaa joihinkin muihin sanomisiini!!)... Mutta ilmeisesti rouva oli eri mieltä! :D

      Poista
  11. No kukkuu!!! Jos tätillä ei ollu huumorintajua, niin eihän se sun vika ole! Menkööt täti itseensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä hän oli kiihkouskovainen ja piti paavia vitsailun yläpuolella olevana henkilönä. :)

      Poista
  12. Siis ei hitsi toihan oli hyvä ja hauska juttu=), huumorintajutonta meininkiä sillä naisella. Samaten tuo sika juttu oli hyvä, sille nauroin oikein ääneen kunnolla. Onneksi mies on vielä töissa niin ei ole vielä ihmettelemässä mitä mä hirnun=). Ja kun mietin että minkä näkönen olis puolikas sika karsinassa niin enemmän rupes naurattaan. Mutta kumpi puolikas sitte kannattas ottaa, etu vai- takapää...? Tietysti kun kinkku on takapäässä niin se olis ehkä parempi ottaa se takapää.. mutta miten sitä sitten ruokkis...joo sori nyt menee jo niin ihmemeiningiksi että en jatka enenpää... mä vaan olen tollanen että jonkin asian miettiminen johtaa lisää miettimiseen jne... nolottaa jo nyt... :-) Sitte kun tuola alempana kirjotit noista sun syksysistä lempisäistä. Niin vaikka mä pidän kaikista vuodenajoista niin siinä oli monta sellasta jotka mun mielestä kans on ihania asioita syksyssä. Kohdat 1,3,4,5 ja 6 olivat sellasia josita minäkin jotenkin tykkään. Erityisesti kun ilma on jo viileä mutta vielä ei tarvitse paksuja vaatteita mutta kuitenkin iho tuntuu viileältä ja on syksyn tuoksu ja monesti tykkään katsella kun veljeni pui viljaa ja isänikin on monesti vieläkin ollut auttamassa viljakuormien siirtelyssä. Pienenä ja nuorena olin aina välillä isän mukana puimurissa.Myös ihanat viileät syksyaamut kun on sumua ja aurinko alkaa pikkuhiljaa paistaa sumun läpi ja se haihtuu pikkuhiljaa... Ihania tunnelmia. Mä olin kotopuolessa
    ennen vappua ja kuvailin kovasti. Jotain otoksia laitoin blogiinikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ehkä tädillä oli huono päivä. :) Tai krapula edellisillan juhlimisen jälkeen...

      Tiedätkö, minä olen miettinyt joskus ihan samaa tuon tilanteen muistaessani!! :D Minä päädyin siihen, että jos sen puolittaisi niin kuin pituussuunnassa, niin saisi palan kumpaakin päätä... Mutta ei se edelleenkään pysyisi pystyssä... :D

      Minäkin halusin aina lapsena päästä puimurin kyytiin. :) Syksyt on kyllä niin ihanaa aikaa... :)

      Poista
    2. Niin toi muuten onkin ratkasu siihen että sais tosiaan palasen molempia päitä ja puolikas possuraasu sais vielä ruokaakin... ;-)mutta tosiaan se ei siltikään pysyisi pystyssä... :-).

      Poista
  13. Olipas siinä huumorintajuton mummeli. Hyvin kyllä lohkaisit paavista vitsin. Täällä ainakin suupielet nousi hymyyn :D

    VastaaPoista
  14. Musta toi oli ihan mielettömän hyvin sanottu, harmittaa oikein etten itse keskiny! :D Mua olis kyllä ainakin naurattanu! Tollaset vanhat rouvat ei osaa ottaa mitään huumorilla, sääliksi käy heitä. Sussa ei siis ole vikaa, vaan tässä kyseisessä henkilössä joka viereesi tupsahti istumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä kuulla, ettei muut olisi loukkaantuneet! Minä jo ajattelin, että pilasin rouvan koko vapun. Minulla on juuri se ongelma, että jos minulla ei ole aikaa miettiä mitä sanon, niin suustani tulvii ulos kaikenlaisia älyttömyyksiä... Ja sitten jos joku reagoi oikein huonosti, niin jään itsekin miettimään, että oliko se nyt ihan kauheasti sanottu! :D

      Poista
  15. Tämä menee ihan peesailuksi, mutta ei se tosiaan ole sinun syysi jos se nainen ei ymmärrä huumoria! Tuolla julkisissa liikennevälineissähän on vaikka mitä örisijää ja mutisijaa, luulis että on tyytyväinen kun joku puhuu asiallisesti takaisin!

    Minä en muuten koskaan puhu kellekään tuntemattomalle bussissa, kaupassa tai missään. Vastaan kyllä jos jotain kysytään, mutta menen aivan vaivaantuneeksi, jos joku alkaa jutella säästä tms yhtä tyhjänpäiväisestä. Ja pidän itseäni vielä kohtuullisen sosiaalisena ihmisenä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en nyt tiedä tuon asiallisuudesta... :D

      En minäkään aloita juttua, mutta nyt viime aikoina minulle on jostain syystä alettu puhumaan. Yritän sitten parhaani mukaan vastata, mutta se ei tosiaan ole helppoa minulle!

      Poista
  16. Mie hörähdin nauruun sekä paavi- että puolikas possu karsinassa -vitseille. Jälkimmäisessä etenkin se mielikuva asiasta *tyrsk* My kind of humor <3 Siul on ihan vääränlaisia immeisiä ympärillä, sammakkosuita löytyy onneksi muitakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäsin sikavitsistä, en tajua, miksei se kelvannut pomolleni! :D

      Kiva kuulla, että meitä riittää! :)

      Poista
  17. Hei J.B!
    Sulla on aivan älyttömän älykäs huumorintaju! Se on lahja, jota ei kaikille ole suotu! Huumorintaju on asia, joka meitä täällä maailmassa yhdistää tai erottaa. On hienoa kohdata ihminen, jota huvittaa samanlaiset asiat. Toiset eivät ymmärrä ollenkaan tietynlaista huumoria, toisilla huumoria ei tunnu olevankaan tai se on jäänyt kaiken tiukistelun ja asiallisuuden alle.

    Itse olin suunnattoman huvittunut näistä lohkaisuistasi kuten monista muista jutuista blogiasi lukiessani. Huumorintajusi on varmasti seikka, joka sinut pelastaa pahimmista syövereistäsi. Osaat nauraa itsellesi, mikä on harvinainen huumorinlaji! Kiitos, että kirjoitat ja jaat asioita kanssamme.

    Btw, tämä ohi huumorin - kirjoitan ensimmäistä kommenttia sinulle, vaikka olen lukenut blogiasi yli vuoden. Meitä yhdistää huumorin lisäksi myös prikulleen samankaltaiset painotilan laskut ja nousut jumituksineen - melkein päivälleen samoissa lukemissa mennään... Sen olen havainnut, että pään on vaikea sopeutua suureen painonlaskuun ja olomuodon muutokseen. Tunteet ja omakuva myllertävät. Ehkä pitää vain antaa itselle aikaa sopeutua.

    Toivon tsemppiä sinulle kaikkeen elämiseen; kevään kestämistä ja niitä ihmisiä, jotka löytävät loistavan huumorintajuisen persoonasi myös blogisi ulkopuolella.

    wardale

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Enpä tiedä tuosta, mutta olen ihan hukassa sellaisten ihmisten kanssa, joita en saa nauramaan tai edes hymyilemään! Ei minulla ole aavistustakaan, miten heidän kanssaan tulisi kommunikoida! Ja joskus tulee sitten sanottua asioita, joiden takia tekisi mieli muuttaa maasta... :D Ja joskus suustani vain tulee ulos jotain ihan käsittämätöntä, enkä edes tiedä, mistä se tuli... :)

      En tiedä näkyykö se täällä, kun tulee niin paljon avauduttua niistä vaikeista asioista, mutta oikeassa elämässä silti nauran paljon(koska minua jaksaa huvittaa esimerkiksi tv:n katselussa monet huonotkin vitsit), mikä varmasti auttaa näihin negatiivisiin mielialoihinkin. Uskon, että se omalla tavallaan osittain pelastaakin minut. Kiva kuulla, että olet tykännyt lukea postauksiani! :)

      Ja mukavaa, että on kohtalotoveri painonkin suhteen! Minä en useimmiten edes muista laihtuneeni, mikä tuntuu oudolta. Toisinaan on päiviä, jolloin muistan, mutta useimmiten tunnen itseni edelleen 120 kiloiseksi, enkä vieläkään näe muutosta peilistä, vaikka kaiken järjen mukaan jotain pitäisi jo näkyä! Se on jännä juttu, ettei pää seuraa mukana... Toivottavasti joskus kuitenkin! Kai tosiaan pitää vain odotella... :)

      Kiitos ja kiitos ihanasta kommentistasi! :)

      Poista