torstai 27. kesäkuuta 2013

Kokonaiset kolme vuotta!

Olen tänään blogannut tasan kolme vuotta. Suorastaan hämmentävää, ottaen huomioon, ettei minulla ole elämää. :) Eikä sitä laihtumistakaan ole niin tapahtunut, paitsi silloin heti leikkauksen jälkeen. Uskomatonta, miten paljon sanoja syntyykin näköjään ihan tyhjästä. :) Kolme vuotta sitten aloittaessani ajattelin, että ehkä joku aina silloin tällöin osuu blogiini ja olin niin innoissani, kun kävijälaskuriin ilmestyi käynti, joka ei tullut omalta koneeltani. Vieläkin tuntuu niin oudolta ja epätodelliselta, että on ihmisiä, jotka lukevat minun blogiani. Aina, kun kirjaudun sisään, katson ihan ensimmäiseksi, onko minulla vielä lukijoita. Puolittain odotan näkeväni nollan. :) Luulen, ettei niistä blogeista, joita silloin itse seurasin, ole jäljellä enää yhtäkään, joten omani on ollut pystyssä kai verrattain aika kauan. Kai niille muille tuli elämä bloggauksen tielle, minulla ei ole sitä ongelmaa… :D Mutta olen onneksi vuosien kuluessa löytänyt uusia hyviä blogeja luettavaksi. :) 

Olen kuitenkin viime aikoina miettinyt, josko urani bloggarina on tullut tiensä päähän, koska minulla on ollut vaikeuksia keksiä aiheita ja tuntuu, että kaikki on jo sanottu, moneenkin kertaan. Minusta on ihanaa kirjoittaa, mutta minä en vain yksinkertaisesti enää tiedä, mistä kirjoittaisin! Kuten olette varmaan viime aikoina huomannut, en ole keksinyt mitään sanottavaa siitä tyhjästä elämästänikään. Eihän minulla koskaan ole ollut mitään kovin kummoista blogattavaa, mutta viime aikoina minua on alkanut hävettää tylsästä elämästäni kertominen. Jos luen vanhoja tekstejäni, ihan punastun häpeästä sen suhteen, mitä on tullut sanottua! Oikeassa elämässä tunnen aina itseni sanoinkuvaamattoman typeräksi ja huonommaksi kuin muut muiden ihmisten seurassa, mutta ensimmäistä kertaa minusta on alkanut tuntua siltä myös kirjoittaessani. Siinä missä muut bloggaavat jostain aiheesta tai Elämästään, minä bloggaan siitä, miltä minusta tuntuu tai linnunpesistä tai mattojen pesusta... Se on jo aika surkuhupaisaa! :D Valitettavasti sen viihdearvokaan ei taida olla kovin korkea. :D

Minulle itselleni tämä on kuitenkin tuonut paljon elämääni, ihan ihmiskontaktien muodossa, mutta myös syvällisemminkin. Se on kasvattanut minua ihmisenä ja tuonut perspektiiviä ajatuksiini. Tuolla kommenteissa yhtenä päivänä sanoinkin, että tämä blogi on auttanut minua tuntemaan itseni paremmin ja ymmärtämään niitä syitä, miksi elämäni on, mitä on. Esimerkiksi kirjoitin monta kertaa aiemmin siitä, etten koskaan ihan tarkkaan osannut sanoa, miksi minun on niin vaikea ystävystyä, mutta tätä kautta olen alkanut näkemään, millainen olen muiden silmissä. Olen oppinut katsomaan itseäni ulkopuolisen silmin ja alkanut näkemään niitä vikoja itsessäni, joita jokin itsesuojeluvaisto tai ehkä silkka itserakkaus on estänyt minua näkemästä. Oletan, että normaalille ihmiselle se tapahtuu jo joskus hyvin nuorena, mutta koska minä olen sosiaalisesti jälkeenjäänyt, minä olen alkanut näkemään ne vasta nyt. Se on kipeä asia, mutta se on myös helpottava asia, koska se auttaa minua päästämään irti turhasta toivosta. En ole oikeastaan viime vuosina enää edes yrittänyt ystävystyä kenenkään kanssa, mutta nyt ymmärrän, että voidakseni saada ystäviä, minun persoonani täytyisi olla radikaalisti erilainen, enkä usko niin tapahtuvan. Minä olen kuka olen ja tämä persoona tarkoittaa sitä, että olen yksin se kuka olen. :) Sopeuduin jo vuosia sitten siihen, etten voi saada kumppania ja hyväksyin sen, koska ymmärsin syyt siihen, koska ne viat kykenin näkemään itsessäni. Nyt kun ymmärrän syyt yksinäisyyteeni, uskon, että pystyn sopeutumaan myös siihen. Joka tapauksessahan elinvuosia ei enää ole kauhean montaa jäljellä ja viimeiset niistä tulee kulumaan vanhempiani hoitaessa. Aion yrittää parhaani mukaan päästää irti unelmista ja yrittää löytää ne parhaat puolet siitä, mitä elämäni oikeasti on. Elää kerrankin jalat maassa, eikä pää pilvissä. Se tulee olemaan vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta, mutta aion kuitenkin yrittää. Ehkä minä jopa opin joskus vielä olemaan sopusoinnussa itseni ja elämäni kanssa. Loppujen lopuksi, minähän pidän mattojen pesusta! Ilman tätä blogia olisin todennäköisesti lopun elämääni hakannut päätäni seinään, koskaan ymmärtämättä ja hyväksymättä tiettyjä asioita. Näettehän, minä en tarvitse terapiaa, koska minulla on teidät! :) Ja olen enemmän kuin kiitollinen kaikista kommenteista, joita olen vuosien varrella saanut! Asian ydin kai oli se, että vaikka lukijalle täältä ei löydy kovin mieltämullistavaa sisältöä, minulle itselleni tällä on ollut ihan valtavan suuri merkitys ja olen siitä ikuisesti kiitollinen kaikille, jotka ovat lukeneet ja kommentoineet. :)

Mutta en tee mitään lopullista päätöstä vielä, minun täytyy ajatella asiaa. Eihän sitä tiedä, vaikka keksisin jotain uutta kirjoitettavaa! Linnunpoikasetkin kuoriutuvat kohta. Tai ehkä minä alan taas laihtua… :D Tai ehkä tämä on vain ohimenevä tunne. Ehkä pidän vain tauon… Joka tapauksessa, tällaisia mietin blogini kolmevuotissynttäripäivänä. :) Tai no, olen miettinyt jo jonkin aikaa.

Ylipäätään, elämääni ei vieläkään kuulu mitään uutta, samaa vanhaa rutiinia. Äitini kertoi kaikille kavereilleen, että minä voin kyllä pestä heidänkin mattonsa, joten ei ole ollut tekemisen puutetta… Alkaisi kyllä jo mattojen pesu riittää yhdelle kesälle. Ja koiran pesu, koska hölmö koirani tulee pyörimään saippuaveteen. :) Nyt kun hän näkeekin minut koiranpyyhe kädessä hän yrittää karkuun. Yksi päivä hän sai itsensä niin tiukasti sängyn alle ja yhden lipaston nurkan taakse, että jouduin siirtämään ne paikoiltaan, että sain hänet pois sieltä. Ja pesulle joutui hurttaparka pakoyrityksistään huolimatta. En ymmärrä miksi hän inhoaa pesua niin kovasti, koska käytän aina koirashampoota ja lämmintä vettä ja katson tarkkaan, ettei mene korviin vettä tai saippuaa silmiin. Entinen koirani aina mökötti päiväkausia pesun jälkeen, mutta tämä yksilö tahtoo syliin kuivattavaksi. 35 – kiloinen likomärkä labradori ei ole ihanteellinen sylikoira, mutta hän on yleensä niin surkean näköinen, etten raaski sanoa ei. Nyt hän on tosin alkanut tunkea syliin muutenkin. Ovelana hän liikkuu kuin hidastetussa filmissä siirtäen yhden tassun hyvin hitaasti kerrallaan syliin, mutta hämmästyttävää kyllä, tähän asti olen aina huomannut, kun syliini ilmestyy iso läähättävä koira, tapahtui se sitten miten hitaasti hyvänsä. :D

Tämä kuumuus ja varsinkin kosteus on todella tuskastuttavaa, en ole nukkunut kunnolla moneen päivään ja minulla on jatkuvasti vähän sekava ja huono olo. Ruokaa ei onneksi tee mieli ja vettä olen saanut alas ihan kiitettävästi. Ja se nutraus… No, en ole edes aloittanut vielä. Mutta ainoastaan koska jääkaapissani on ruokaa, jonka en halua menevän hukkaan, joten aloitan sitten, kun jääkaappi on tyhjä.

Kuten sanoin, en enää tiedä, mitä muuta kirjoittaisin… Olen lukenut kirjoja, sain kasvimaani valmiiksi, ollut koneella, katsonut tv:tä… Elänyt sitä minun normielämääni, josta olen kertonut jo monta kertaa. :) Niistä ei enää kovinkaan paljoa tekstiä synny. :) Ehkä ensi kerralla… Joka tapauksessa, suuret kiitokset kaikille näistä kuluneista kolmesta vuodesta! :)

31 kommenttia:

  1. No elä nyt hyvä ihminen lopeta bloggausta. Tämä on ollut niin mukava blogi seurata. Kirjoitat hyvin ja ei kuule muillakaan bloggaajilla ole muuta jaettavaa kuin oma elämä. Sellaista tavallistahan kaikki löpisee !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on viime aikoina ollut sellainen olo, kun jotain kirjoitan, että enkös minä kirjoittanut ihan samasta asiasta jo joskus aikaisemminkin... :D Minusta vielä tuntuu, että joskus käytän ihan samoja sanojakin, koska pidän joistain sanoista ja sanonnoista! Ja kun olen joskus katsonut jotain omia tekstejä, niin huomaan, että olen tosiaan kirjoittanut samoja juttuja moneen kertaan. :) Mutta kiitos! :) Toivottavasti jaksatte sitten lukea niitä samoja asioita moneen kertaan! :)

      Poista
  2. Et keksi kirjoitettavaa ja nytkin tämä postaus oli miljoonasti pidempi kuin yksikään joita itse olen koskaan kirjoittanut! Toivottavasti et lopeta. eihän sitä aina tartte olla niin kummoista sanottavaa. Ja ala napsia kuvia ;) Mukavaa kesää sinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta sisältö olisi mahtunut parille riville! :D Joskus sitä tekstiä vain syntyy ja toisinaan en keksi mitään!

      Kuvien suhteen olen vähän arka, kun pelkään, että laitan jotain liian tunnistettavaa, mutta niitä voisi kyllä lisätä.

      Kiitos samoin! :)

      Poista
  3. Olen lukenut blogiasi ainakin pari vuotta ja pidän siitä paljon. Anteeksi kommentoin vasta nyt ekaa kertaa (en kommentoi muitakaan blogeja), sillä en halua, että lopetat blogin kirjoittamisen. Luen hyvin pitkälti muotiblogeja, joiden postauksissa ei ole kovin kummoista sisältöä: asua kuvia ja juotuja kahvikuppeja. Joten minua ei häiritse, että kerrot vain pesseesi matto tai jotain, mitä koiraisi hölmöili. Ei kenenkään elämä voi olla kovin syvällistä ja sisällöllista koko ajan. Kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ei hätää, ei ole mitään kommentointipakkoa. :) Itsestä on vain alkanut tuntua, että tätä käytetään unilääkkeenä, kun suurin osa käynneistä näkyy olevan iltaisin! :D Tosin mikäs siinä, halvemmaksihan tämä tulee kuin reseptilääkkeet! Kiva kuitenkin kuulla, että niitä tavallisiakin asioita jaksaa lukea. :)

      Poista
  4. Täällä blogimaailmassahan juuri se on mukavaa, että kaikki blogit ovat erilaisia. Minäkin mainitsin muuten tuossa juhannuksen tietämillä, että ei ole oikein asiaa... Mutta eiväthän kaikki kirjailijatkaan jatkuvasti kirjoita. Bloggaaminen vaatii pitkäjännitteisyyttä ja jonkin verran suunnitteluakin. Ja moni blogi, mielestäni mukavakin, on ollut täällä vain hetken. Joistakin blogesita näkee/lukee heti, että ei ole pitkäaikainen... Ja näin meidän kesken, täällä on yksi blogi, jota en ole uskaltanut edes avata. Anteeksi vain, jos blogin kirjoittaja luet tämän, se on tuo Esirukouksia ja muuta tärkeää...

    Oma bloginikin on muuttunut pikkuhiljaa laihdutusjutuista jonkinlaiseksi lifestyle-blogiksi. Ja jos ei ole muuta elämää, niin onhan ainakin tämä blogielämä ja nämä suhteet täällä! Se on paljon se.

    Jatka vain kirjoittelua, vaikka vain muutama rivi kerrallaan! Ja sinullahan on yli 100 seuraajaa. Älä petä meitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muuten onkin! Itsestä vain tuntuu, että kun kuitenkin suurella mielenkiinnolla seuraan niitä blogeja, joita tykkään lukea, että saako kukaan mitään tästä irti, kun itselle ei niin kauheasti mitään tapahdu ja kaikki ajatuksenikin olen jo pariin kertaan kertonut!

      Minä kävin kurkkaamassa ja oli aika... tuota, sanoisinko erikoista tekstiä. Minä olen kyllä ateisti, mutta luulen, että ihan normiuskovallekin tuo saattaa olla vähän liikaa. :)

      Minulle tosiaan yksi merkittävimmistä asioista bloggaamisessa on sen tuomat sosiaaliset kontaktit. Olen vain alkanut tuntea jonkinlaista vastuuta tuottaa jotain edes etäisesti mielenkiintoista ja pelkään, että minuun petytään, kun viidettä kertaa peräisin kerron pesseeni koiran. :) Mutta katsotaan, jos vaikka vielä keksisin uusia aiheita. Ja jos en, niin pysyypähän moppe puhtaana. :)

      Poista
  5. Olen samalla kannalla kuin edelliset kommentoijat. Oma elämäni on likimain yhtä tylsää kuin sinun, ja jos kirjoittaisin siitä blogia, en usko että se kiinnostaisi ketään. Mutta sinulla on se juju, että osaat kirjoittaa mielenkiintoisesti ja sujuvasti, vaikka asiat eivät aina olisikaan kovin erityisiä. Joten, älä lopeta. Pidä vaikka taukoa jos väsyttää/kyllästyttää, mutta älä hylkää meitä ;) Tunnut melkein omalta kaverilta, vaikka se on toki vähän yksipuolista, kun ethän sinä taas tiedä esim. minusta juuri mitään.

    Moni, minä mukaanlukien, kokee hyvinkin samanlaisia tunteita kuin sinä, ja se on aina jotenkin lohdullista, että ei ole ainut (vaikka toki kenenkään ei soisi noita ahdistuksen tunteita kokevan); puolin ja toisin saa vähän perspektiiviä.
    Luen muutamia blogeja enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Sinun blogissasi pidän erityisesti rehellisyydestä ja aitoudesta. Tuntuu siltä, että monen blogin kirjoittaja varoo enemmän, mitä sanoo ja minkä vaikutelman antaa. Tai sitten minä vain tykkään sinun suorasta tyylistäsi :)

    Niin, tottakai myös onnittelen kolmevuotiasta blogia ja sen omistajaa :D Kiitos sinulle kirjoituksistasi. Aloin lukea niitä reilu vuosi sitten, mutta olen kyllä lukenut kaikki aiemmatkin tekstit.

    PS. Odottelen edelleen kuvaa kissastasi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on kyllä ihan uskomatonta, että minulla on lukijoita, vaikka minulle ei koskaan tapahdu mitään! :) Ja olen vielä jostain syystä niin onnekas, ettei minulle tule mitään törkykommentteja, niin kuin joihinkin blogeihin tulee. Ehkä tosiaan pidän yllä vähän hitaampaa postaustahtia ja kirjoitan sitten, jos keksin jotain. Tai sitten sitkeästi jatkan jaaritteluja tylsästä elämästäni entiseen tahtiin! :D

      Tänne saa muuten ihan kirjoitella itsestäänkin, jos tykkää, aiheen ei aina tarvitse olla minä. :) Mutta tosiaan ihan kommenttienkin perusteella usein tuntuu, että tutustuu ihmiseen, vaikka ei olla koskaan tavattu. Mikä onkin se paras puoli blogin pitämisessä!

      Minäkin aina ennen ajattelin, että olen yksin tuntemuksineni, mutta se tosiaan lohduttaa tietää, että muillakin on samanlaisia ajatuksia. Vaikka, kuten sanoitkin, ei sitä kenellekään toiselle toivoisi. Mutta se vähentää sitä tunnetta, että on ihan täysin erilainen muiden joukossa. Olen yrittänyt olla täysin rehellinen täällä, senkin uhalla, että annan negatiivisen kuvan itsestäni, koska oikeasti olen aina niin varuillani. Se on ollut kiinnostava(positiivisessa mielessä) kokemus itsellenikin. :)

      Kiitos! :)

      Olen kyllä muistanut tuon, mutta kissani on aika erikoisen näköinen, joten en ole uskaltautunut laittamaan kuvaa. :)

      Poista
    2. Voithan rajata kuvan niin, että hänestä näkyy vain vasen silmä ;D

      Poista
    3. :D Sehän olisikin hyvä idea! Ja ne silmäthän hänessä niin kammottavat ovatkin! :D

      Poista
  6. Onnea kolmivuotisesta blogitaipaleesta! Ja höpöhöpö et sinä nyt mitään lopettamaan ala!

    Tuli muuten noista edellisistä kommenteista mieleen, että sinähän voisit joskus vaikka pyytää lukijoitasi esittäytymään. :) Tämänkin postauksen kommenteissa on jo mainittu monia syitä lukea blogiasi, mutta saattaisit yllättyä, miten monelle blogisi oikein onkaan merkityksellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Jos vain keksisin aiheita! Mutta tuo on muuten ihan loistava idea, täytyykin toteuttaa! Olisi kiva tietää vähän tarkemmin lukijoistakin!

      Poista
  7. Tähän kirjoitukseen on pakko kommentoida, vaikka en ikinä kommentoi blogeja ahkerasta seuraamisesta huolimatta. Pakko siksi, että jospa voisin osaltani vaikuttaa siihen, ettet lopettaisi!

    Tykkään kovasti blogistasi kun olet niin mielettömän aito ja avoin. Tekstejäsi on aina mukava lukea, kirjoitustyylisi on mainio! Olen muuten yksi niistä lukijoista jotka lukee blogiasi ilta-aikaan, mutta en todellakaan unilääkkeenä, vaan siksi, että tämä kuuluu iltarutiineihini :) Ja rutiineistahan se minunkin päiväni koostuu: aamulla herätys aina samaan aikaan, töihin, töistä kotiin, surffailua nukkumaan käydessä ja sitten nukkumaan. Ei minun elämäni (eikä varmaan monen muunkaan) ole sen jännittävämpää ole kuin sinunkaan :) Sinulla vaan on taito kirjoittaa kiinnostavalla tavalla ajatuksiasi - ei tarvitse olla mitään ihmeellisiä tapahtumia. Minua ei ainakaan kiinnosta lukea blogeja, joissa raportoidaan ala-asteen ainekirjoituksenomaisesti, että "ensin mä menin sinne, ja sitten mä menin tonne, ja sitten mä tulin tänne". Paljon kiinnostavampaa on se, mitä ajatuksia ihmisellä on, kuin pintapuolinen raportointi menemisistään. Mutta ymmärrän toki sen, että aiheiden keksiminen voi tuntua joskus työläältä. Minua ei kuitenkaan haittaa ollenkaan, vaikka aiheissa ei sen kummempaa vaihtelua olisikaan - tämä blogi on, kuten sanottu, rakas iltarutiinini :)

    Mutta jos kaikesta huolimatta kaipaat uusia aiheita, niin mitäs jos kysyisit seuraavassa postauksessa ideoita lukijoiltasi? Minä voisin heittää jo ensimmäisen idean: kerro lukemistasi kirjoista! Mitä kirjoja olet viime aikoina lukenut? Minkälaisia kirjoja ylipäätään luet? Olisi mainiota saada tätä kautta vinkkejä hyvistä kirjoista (tai varoituksia huonoista :)) ja lukea millaisia ajatuksia lukemasi kirjat ovat herättäneet sinussa. Tämä nyt vain yhtenä ideana :) Mutta pitkän jaarittelun key point: älä lopeta bloggaamista!

    Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tykkään kyllä tosiaan kovasti bloggaamisesta, mutta viime aikoina on tuntunut, että olen jo kertonut ihan kaiken, mitä olen koskaan tehnyt tai ajatellut ja uutta materiaalia syntyy kovin hitaasti. :) Mutta tietysti voin pitää yllä vähän hitaampaa tahtia ja kirjoittaa sitten enemmän, kun on taas jotain sanottavaa.

      Kirjat on tosiaan hyvä idea, minä kun rakastan lukemista. Voisinkin tosiaan kirjoittaa niistä ja suositellakin joitain. Kiitos vinkistä! :)

      Ja mukava kuulla, että niistä ihan tavallisistakin asioista jaksaa lukea! :) Joskus tuntuu, kun lukea muiden blogeja, että kaikille muille tapahtuu niin paljon kaikkea jännittävää ja sitten itse kirjoitan jostain ihan hölmöstä, mutta sitähän se minun elämäni on! :D

      Poista
  8. Toivon kovasti, ettet lopettaisi bloggaamista, mutta toki kunnioitan päätöstäsi. Ehkä tauko ei ole huono ajatus, jos tuntuu että bloggaaminen ei tunnu ihan ykkösjutulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Kyllä minä edelleen tykkään kovasti blogata, se vain, että aiheita on ollut viime aikoina niin vaikea keksiä ja tuntuu, että jankutan vain samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Mutta katsellaan, josko tästä vielä keksiä uutta sanottavaa. (Tai saman vanhan sanottavan uudella tavalla! :D) :)

      Poista
  9. Lisään minäkin toiveeni, ettet lopettaisi bloggaamista. Luen säännöllisesti vain kahta blogia, joista toinen on sinun. Olen saanut paljon ihan normaalista kirjoittelustasi! Olet avoin, aito oma itsesi, jatka sillä tiellä. Se riittää, usko pois. Sinulla on kirjailijan lahja, joten osaat valittaakin kirjallisesti, vieläpä omaperäisesti ja usein hauskalla tavalla. Jokainen säännöllinen lukijasi osaa ohittaa toiston, jos joku asia kyllästyttää... Perusvire kirjoittamisessasi on tärkeämpää! Ei se elämä kummoisempaa ole arkena kellään. Ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Kirjoista kirjoittaminen oli hyvä vinkki, minuakin kiinnostaisi lukemasi kirjat. Toivon, että jatkat - se tekee hyvää meille kaikille, sinulle ja lukijoillesi :-) wardale

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Minä olen aina oikeassa elämässä kokenut, että minulla on jonkinlainen vastuu viihdyttää ihmisiä, jos joku tuhlaa aikaansa ollakseen seuranani ja jotenkin täällä tuntuu, että puhun aina vain samoista asioista ja kyllästytän kaikki lukijat. Mutta tietysti sitten voi vain vilkaista, jos tuntuu, että tuon on jo lukenut. :)

      Ja tosiaan itselleni tällä on kyllä hirveän suuri positiivinen merkitys.

      Joo, teen tosiaan kirjapostauksen, lukeminen onkin suuri osa elämääni. :)

      Poista
  10. Jos lopetat, tulee minulle surku. Et siis saa missään nimessä lopettaa! :)

    Ennen kuin ehdin sinne asti lukea, ajattelin ehdottaa postausta linnunpoikasista, niiden kuoriuduttua.. Minä en vaadi sen ihmeempää lukemista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minäkin kyllä ajattelin kirjoittaa lintuvauvoista, mutta sitten aloin ajattelemaan, että kiinnostaako sekään nyt ketään... Mutta haudonta on käynnissä edelleen, malttamattomana odotan kuoriutumista. :)

      Poista
  11. Minäkin kovasti toivoisin, että jatkaisit bloggaamista. Pidä hirveästi teksteistäsi ja myös samaistun niihin. Kovin erikoista tapahtumaa ei edes tarvita, olet niin hyvä kirjoittamaan.

    T: "Heinänuha"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin! :) Minä tosiaan pidän kovasti bloggaamisesta, mutta viime aikoina on tuntunut, että toistan samoja asioita, kun elämässäni ei mitään niin erityistä tapahdu. Mutta jos se ei haittaa, niin jatkan sitten vanhaan malliin! :)

      Poista
  12. Tämä postaus pakotti minutkin kommentoimaan sinulle pitkästä aikaa! Kommentoin sinulle jonkin verran vuosi sitten keväällä/kesällä, mutta sitten alkoi elämässä niin suuret myllerrykset, että kaikki energia meni niihin keskittymiseen. Olen jatkuvasti kuitenkin lukenut blogiasi säännöllisesti, ja se on yksi suosikkiblogeistani.

    Minä, kuten kaikki aiemmin kommentoineetkin, toivon ettet lopettaisi tätä harrastusta. Ei kaikkien muidenkaan elämä ole niin kovin erikoista ja tapahtumarikasta, joten sitä on aivan turha hävetä. Ja minua itseäni kiinnostaa lukea yhtä lailla ihmisten tavallisesta arjesta kuin erikoistilanteistakin. Tärkeintä on, että osaa kirjoittaa hyvin ja omaa kyvyn ajatella syvällisesti. Sen sinä todella hallitset. :) Eikä esimerkiksi postaustahdista kannata ottaa paineita. Välillä voi pitää pidempiäkin taukoja jos siltä tuntuu, tämähän on tosiaan _harrastus_.

    Mitä blogin aiheisiin tulee, niin kyllä minä ainakin katsoisin mielelläni kuvia linnunpesästä ja -poikasista! Ja kuten joku muukin taisi sanoa, olisi mielenkiintoista näin itsekin kissoja omistavana nähdä kuva kissastasi. Myös tuo ehdotus pyytää lukijoita esittelemään itsensä oli hyvä. Minä ainakin lupaan osallistua! :)

    Viittasit tässä postauksessa tuohon vaikeuteesi muodostaa ystävyyssuhteita. Täytyy sanoa, että minusta vaikutat sellaiselta ihmiseltä ajatustesi perusteella, johon minä haluaisin tutustua ja jonka seurassa viihtyisin. Pyytäisinkin siis, ettet katoaisi ilahduttamasta elämääni, vaikka tietysti teet päätöksen omien tuntemustesi mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Muistan sinut kyllä. :) Toivottavasti kaikki on ok?

      Tuo on hyvä kuulla, koska itsestä tuntuu, että kun mitään ei tapahdu, niin siitä mahtaa olla todella tylsää lukea. :) Mutta voinhan tosiaan jonkin aikaa joko kirjoittaa harvemmin tai sitten vain kirjoittaa ihan siitä tylsästä elämästänikin. :)

      Lintuvauvoista tulee kyllä kuvia, kunhan he nyt ensin kuoriutuvat. Olen innokkaana seurannut pesimistouhuja, mutten viitsi mennä liian usein lähelle, kun emo jo nytkin sihisee minulle. :) Ja tuo lukijaesittelyajatus on tosiaan aivan loistava, sen aion toteuttaa!

      Kissastani olen epäröinyt julkaista kuvaa, koska hän on sen verran poikkeuksellisen näköinen, ettei varmaan kauhean monella ole samanlaista. Mutta katsotaan. :)

      Kiitos! :)

      Poista
  13. Ei se muidenkaan elämä niin ihmeellistä ole, itsekin kirjoittelen vain jostain hemmetin pahvinpaloista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mutta sinä osaat tehdä itse niin hienoja juttuja, että niistä on syytäkin blogata! :)

      Poista
  14. Kellähän se tässä on tylsät jutut, sulla vai mulla. Vai kiinnostaako ketään muutabmun huoli maidon riittävyydestä tai esikoisen kiusaamisista. Mutta ne on mun elämää ja mun blogi on mun elämästä. Samahan se sille lukeeko sitä kukaan, itteni iloksi mie kirjotan. Ja tokihan se kutittaa kivasti ko huomaa kävijöitä olleen ja jos joku vielä on kommentoinut niin mahtavaa! Ja sulla on uskomaton määrä lukijoita, itte en tule koskaan yltämään samaan. Häntä pystyyn nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja onnea taapero-ikään ehtineelle blogille!

      Poista
    2. Kyllä ainakin minua on kiinnostanut! :) Ja sinullahan on elämä, ettei aina jää niin aikaa blogata! :) Ja tuo on kyllä totta, että itseni takiahan minä tätä kirjoitan, mutta minä aina tunnen, että on velvollisuuteni viihdyttää ihmisiä ja ei se nyt oikein täällä onnistu... Mutta kommenttien saaminen on kyllä aina mukavaa. :)

      Kiitti! :)

      Poista