lauantai 1. kesäkuuta 2013

Painopäivitystä...

89, 2 kg. :/ Olin niin toiveikas punnituksen suhteen, mutta ei… Tulin kotiin jo tiistaina tehdäkseni puutarhatöitä ja pestäkseni mattoja ja olen koko loppuviikon tehnyt jotakin, joten odotin sen näkyvän myös vaa’alla, mutta ilmeisesti ei. Torstaina käytin sykemittaria, jonka mukaan kulutin jo pihatöissä yli 3000 kcal, enkä syönyt kuin noin 800 kcal:in edestä, joten en ymmärrä, miten onnistuin lihomaan. Vaikkakin vain pari sataa grammaa, mutta kun tiedän, että kulutukseni on ollut huomattavasti suurempi kuin saamani energiamäärä, en tajua, mistä ne kaksisataa grammaa tulivat. Keskiviikkoaamuna vaaka näytti 88,6, joten oikeastaan lihoin enemmänkin kuin kaksisataa grammaa. Tosin rasvaprosentti oli hiukan alhaisempi kuin viimeksi (41,3) ja lihasten määrä suurempi (26,7), mutta viikossa tuskin on mitään kovin radikaalia tapahtunut, tuo taitaa vain olla asiaankuuluvaa satunnaista vaihtelua. Minusta tuntuu, etten voi syödä oikein mitään, jos haluan saada painon laskemaan… Outoa on se, että painoni laskee omalla asunnollani ollessa ja nousee kotona ollessa, vaikka kotona olen paljon tarkempi syömisten suhteen. Tosin omalla asunnollani minun on vaikea muistaa syödä, mikä tietysti tarkoittaa vähemmän kaloreita, mutta myös epäterveellisempää ravintoa. Mutta minä painan melkein 90 kiloa, pakkohan noin tuhannen kilokalorin ruokavalion on olla riittävän vähäenerginen laihtumiseen! Kuitenkin käytännössä tarvitsen ne omalla asunnollani vietetyt noin viidensadan kilokalorin päivät laihtuakseni. Olen tavallaan samassa tilanteessa kuin silloin Ainoalla Onnistuneella Laihdutuskerralla, pieneenkin pudotukseen vaaditaan todella suurta vajausta kaloreissa. Mutta eihän niin voi elää loppuelämäänsä… 

Olen ajatellut pienen tauon pitämistä tai ainakin itseni pakkosyöttämisen lopettamista joksikin aikaa. Tiedän, että olisi tärkeää saada riittävästi proteiinia, mutta olen väsynyt ahtamaan itseeni ruokaa, jota en halua.  Kokeilen nyt vähän aikaa syödä siten, mikä tuntuu luontevalta ja katson mihin se johtaa. Kirjoitan edelleen kaiken syömäni ruokapäiväkirjaan, mutta vaikka päivän proteiinit jäisivätkin vajaiksi, en pakota itseäni syömään enempää kuin mikä tuntuu hyvältä ja luonnolliselta. Mitään herkkuja en tietenkään ala syödä, mutta muuten yritän panostaa enemmän makuun kuin ravintosisältöön.  Olen nyt yli vuoden miettinyt pelkkiä kaloreita ja proteiinia ja se ei selvästikään toimi, joten kokeilen jotain luontevampaa.

Ehkä tavallaan naiivisti toivon, että jonain päivänä pystyisin pysymään suunnilleen normaalina ajattelematta ruokaa sen kummemmin, ettei laihduttaminen ja syöminen tuntuisi niin suurelta ja aikaa vievältä työltä... Se ei taida onnistua minun kohdallani koskaan. Mutta minä tarvitsen tauon. Nyt ainakin pari viikkoa syön silloin, kun minusta tuntuu, että tarvitsen ruokaa, enkä ala jo aamulla suunnittelemaan, miten saisin päivän aikana pakotettua itseni syömään 70 grammaa proteiinia. Yritän edelleen syödä mahdollisimman proteiinipitoisesti, mutta ilman pakkoa. Katsotaan, mihin se johtaa.

Muuten ei kuulu oikein mitään uutta. Viikko on ollut aika tasainen ja olen nauttinut fyysisestä työstä. Hyttysten seurasta sen sijaan en ole nauttinut, nytkin näytän enemmän neulatyynyltä kuin ihmiseltä. Onneksi ne eivät sentään kutia, koska tähän aikaan vuodesta joudun joka tapauksessa syömään allergialääkkeitä joka päivä. Ja muutenkin olen tainnut jo tulla aika immuuniksi hyttysten pistoille.

Minulla on nyt pää ihan tyhjä, enkä keksi mitään järkevää tai järjetöntäkään sanottavaa. :) Ehkä ensi kerralla… Hyvää viikonloppua! :)

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Muista sie juua kovasti että aineenvaihdunta pelaa. Vaikka mitä mie sulle siitä muistettelen, kyllä sie sen tiiät ja muistat ilmanki.
    Meillä nähtiin tänään vasta ekat sääsket. Ihmeen kauan me ilman saatiin ollakki.
    Jaaha, joako painuis petiin. Toivottavasti tämä on nyt vika yö tämän mahan kans... Ei se minua yhtään haittaa/hiasta, mutta kuulisit sieki viimein kumpi tulee, niin loppuis se jännitys ;)
    Tsemppiä uudemman kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Yritän kyllä, sekin vain välillä unohtuu... :/

      Hyttyset ei tosiaan kuulu suosikkiasioihini kesässä... Kirottuja inisijöitä!

      Olenkin käynyt kurkkimassa blogiasi, että joko olisi uusi tulokas syntynyt. Olen kyllä melko varma, että se on tyttö tällä kertaa. :)

      Poista
    2. Sama täällä. Miekään en muista/halua juoda (vessassa saa juosta muutenki koko ajan) ja sitte turvottaa. Nyt tänään täytyy juua kovasti, sormet on ko nakit ja sattuu ko laittaa kädet nyrkkiin. Että turvotus on hurjaa...

      Annoin muuten sitten periksi ajatukselle, että pikkunen saattaa olla tyttökin, että kävin ostamassa kotiuttamisvaatteet jotka sopii kummallekki. Ko eihän tyttöä voi poikien vaatteisiin pukea. Nyt on keltaista ja valkoista. käy molemmille :)

      Otetaanpa sen kunniaksi vettä, KIPPIS!!!

      Poista
    3. Täytyy tosiaan varsinkin näin kesällä pitää itsensä nesteytettynä. Se oli ennen niin helppoa, kun pystyi juomaan paljon kerralla, mutta nyt täytyisi muistaa monta kertaa tunnissa... Mutta ihan kohtuullisesti juon kyllä.

      No ei mitenkään nyt voi prinsessaa pukea poikien vaatteisiin!

      :)

      Poista
  2. Toivottavasti sait minun s-postini (laitoin ihan äsken), koska en edelleenkään osaa tuota gmailia käyttää ja se vastaus näkyy mulla ihan ihmeellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sain. :) Se uusi systeemi on vähän outo, en minäkään ole vielä tottunut.

      Poista