keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kirjallisuutta sadepäivän iloksi! :)

(Tässä on puhetta pelkästään kirjoista, joten jos ei aihe kiinnosta, niin turhaan rullaatte sivua alaspäin toiveenanne löytää jotain muuta. :) ) 

Parikin lukijaa ehdotti, että kirjoittaisin lukemistani kirjoista ja kenties suosittelisinkin jotain lukemista. Tämä on hyvä ehdotus, koska kirjat ja lukeminen ovat aina olleet merkittävä osa elämääni ja rakastan lukemista. Koska minulla on paljon aikaa, ovat kirjat olleet vuosien varrella hyvä keino kuluttaa useitakin tylsiä päiviä ja ihan ylipäätäänkin pidän lukemisesta. Pidän siitä, että saan uppoutua jonkun toisen todellisuuteen ja maailmaan, eikä minun tarvitse miettiä omia asioitani. Pidän kirjoista, jotka saavat minut tuntemaan tai ymmärtämään jotakin. Joskus kirja voi olla teknisesti hyvä ja voin olla vaikuttunut tekstin sujuvuudesta ja tasosta, mutta siitä huolimatta kirja jättää minut täysin kylmäksi. Hyvä esimerkki tästä on Michael Cunninghamin Tunnit, joka oli loistavasti kirjoitettu, mutta ei herättänyt mitään tunteita tai ajatuksia. Se oli mielenkiintoinen, mutta toisaalta mielenkiintoisinta siinä oli sen totaalinen kyvyttömyys välittää mitään muuta kuin sanoja. Joskus taas kirjassa ei ole niin kovasti sisältöä, mutta siitä huolimatta se rauhoittaa tai parantaa mielialaa. Silloin niillä teknisillä ominaisuuksilla ei ole niin suurta väliä. Elämässäni on kirjoja, joita luen uudelleen ja uudelleen ja joista on vuosien varrella tullut eräänlaisia ystäviä tai ainakin seuralaisia. Kirjoja, joiden puoleen voin aina kääntyä, jos tarvitsen lohtua tai tekemistä. Toisinaan taas nautin siitä, miten en osaa edes aavistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu tai kuvittelen osaavani, mutta olenkin väärässä. Hyvään kirjaan voi uppoutua tuntikausiksi ja unohtaa muun maailman. 

Ylipäätään luen aika laidasta laitaan, usein vain valitsen pari kirjaa uutuushyllystä ja pari muuta suhteellisen satunnaisesti. Ainoastaan romanttista kirjallisuutta en ole lukenut nuoruuden jälkeen ja Stephen Kingitkin jää nykyään useimmiten hyllyyn. Luettuani Painajaisen, ostin silloin muodissa olleen ison ristikaulakorun ja jopa nukuin sen kanssa jonkin aikaa! Olin teini-ikäinen ja Kingit tekivät lähtemättömän vaikutuksen! :D Ne ovat hyviä ja hyvin kirjoitettuja, mutta haen kirjasta enemmänkin seuraa ja ajankulua, en sitä, etten uskalla mennä yöllä vessaan! :D Jos nyt kuitenkin kauhusta tykkäätte, niin Kingin näppikseltä on irronnut sitä lajia enemmän kuin tarpeeksi. :)

Romanttinen kirjallisuus taas on valitettavan ennalta-arvattavaa ja usein myös lähes koomisen epärealistista. Vaikka romanttinen kirjallisuus on ehkä se lajityyppi, jossa päähenkilö on helpoiten samaistuttava, en saa niistä mitään irti. Niissä tuntuu aina olevan samankaltainen juoni, enkä minä koskaan pidä niiden miespäähenkilöistä. Varsinkin yhdysvaltalaisen kirjallisuuden sankaritar, joka avuttomana vaipuu pää pyörällä komistuksensa käsivarsille yhdestä suudelmasta, saa minut tuhahtelemaan kyynisenä. Vaikka pidän esimerkiksi fantasia – kirjallisuudesta ja Harry Pottereista, romanttisen kirjallisuuden epärealistisuuden koen liian häiritsevänä. Joten tästä lajista en osaa antaa muuta vinkkiä kuin sen, että mielestäni poikkeuksen muodostaa irlantilaiset naiskirjailijat, jotka kirjoittaa raikkaalla ja realistisemmalla otteella.  Heidän kirjansa eivät ole siirappista ja epärealistista höttöä, vaan ne ovat romanttisuudestaan huolimatta tarinoita, jotka kai voisivatkin oikeasti tapahtua. Eivät minun kaltaiselleni, mutta jollekin. :) Niissä annetaan enemmän sijaa ystävyydelle ja muulle elämälle, eikä se Herra Oikea ole mikään jalat alta vievä miljonäärikomistus, vaan aika tavallinen tyyppi. Luinpa kerran kirjankin, jossa sankaritar löysikin elämänsä miehen sijaan elämänsä koiran, mikä oli minusta aivan loistava loppuratkaisu. :)

Minulla on ollut jo vuosia meneillään merkittävimpien klassikkojen lukemisprojekti, mutta se taitaa olla ikuisuusprojekti, koska lista kasvaa jatkuvasti. Alkuperäisen listani tein lukion äidinkielen oppikirjan perusteella, jossa oli listattu kaikkien aikakausien merkittävimmät kirjailijat ja heidän merkittävimmät teoksensa. Suhtaudun kuitenkin aika kevyesti tähän projektiin, koska vaikka tietyt kirjat kai kuuluisivat yleissivistykseen, jos en jostakin pidä, niin jätän sen kyllä sitten kesken. Tämän kohtalon on kokenut suurin osa venäläisistä klassikoista, en vain pääse yli niiden pitkäveteisyydestä ja henkilöpaljoudesta. Olen lukenut aika monesta venäläisklassikosta muutaman kymmentä ensimmäistä sivua. Poikkeuksena voisin kuitenkin mainita Tšehovin näytelmät, joista pidin ja Tolstoin, joka kirjoittaa vähän ihmisläheisemmin kuin venäläiset yleensä. Dostojevskin teoksista en ole saanut kahlattua loppuun yhtäkään, vaikka niistä olen tainnut aloittaa melkein kaikki…

Jos haluatte joitain klassikkosuosituksia, niin taas kerran minun pitää ensiksi mainita Robert Louis Stevenson, joka on suosikkini. Varmaan suurin osa onkin lukenut Jekyllin ja Hyden, mutta hänellä on hyviä novelleja ja hän on mielestäni aivan loistava kuvaamaan ihmisluontoa. Myös Dickens on mielestäni hyvää luettavaa, aivan erityisesti pidin Pickwick kerhon jälkeenjääneistä papereista, se oli hauska ja viihdyttävä. Dickensin parhaana kai pidetään Loistavaa tulevaisuutta, mutta minä en erityisesti siitä pitänyt, ehkä siksi, että tiesin juonen jo ennalta tai vain siksi, että se on aika synkkä ja siitä puuttui Dickensille tyypillinen satiirinen huumori. Muita lukemisen arvoisia klassikkoja on ainakin Dorian Grayn muotokuva, pidän myös sekä Ibsenistä että Strindbergistä ja Steinbeckin on ehdottomasti lukemisen arvoista, erityisesti pidin Vihan hedelmistä. Ja Bronten sisarukset myös kirjoittavat todella mielenkiintoisesti, varsinkin aikakauden huomioiden.

Sen sijaan kehottaisin välttelemään ainakin Henry Milleriä ja Grassin peltirumpua sekä Moby Dickiä. Minä en myöskään ole koskaan tykästynyt Hemingwayhin tai Kafkaan. Ja ne Dostojevskit ja muut venakot kannattaa säästää ihan sinne klassikkourakan loppuun. Tuo Peltirumpu on muuten vastenmielisin kirja, jonka olen koskaan lukenut, suorastaan vihasin sitä päähenkilöä! En suosittele sitä kenellekään, koskaan!

Pidän myös murhamysteereistä, joista suosikkini on Agatha Christie. Luin kaikki Christiet parina kesänä teini-ikäisenä ja olen myös tykännyt katsoa niistä tehtyjä tv-sarjoja ja elokuvia myöhemmin. Pidin myös Conan Doylen Sherlock Holmeseista, joskaan en yhtä paljon kuin Christien hahmoista, joista erityisesti pidän Poirotista ja Marplesta. Ainoa, mistä en Christieissä tykännyt, oli hänen tapansa joskus huijata lukijaa niin, että päähenkilö olikin murhaaja, joten niissä suosittelisin aloittamaan juurikin niistä kirjoista, joissa on joko Poirot tai Marple. Tietysti, jos ei lajityypistä tykkää, niin ehkä sitten ei, mutta murhamysteerien osalta Christie on maineensa ansainnut.

Minä myös pidän fantasiakirjallisuudesta, erityisesti sellaisesta, jossa on hiukan taikuutta ja seikkailuja ja jossa matkustetaan jonnekin vaarojen uhatessa. Pidin kovasti David Eddingsin Belgarionin tarusta, mutta muut hänen kirjansa eivät tehneet vaikutusta. Hän yrittää olla hauska, mitä hän ei ole ja se on todella häiritsevää. Lisäksi hänen monessa kirjassaan juonessa ei ole kovinkaan paljon järkeä. Mutta jos fantasiasta pitää, Belgarionin taru oli minusta viihdyttävä. (Myös Eleniumin taru on ihan ok). Suosikki fantasiakirjailijani on kuitenkin Robin Hobb. Häneltä on suomennettu ainoastaan näkijän taru sekä lordi kultainen – sarjat, mutta teksti on helppoa, joten muitakin kannattaa häneltä lukea, jos vain saa käsiinsä. Kannattaa joka tapauksessa aloittaa Näkijän tarusta, koska vaikka sarjat eivät suuremmin liity yhteen, ne ovat kuitenkin aikajärjestyksessä. Jos vain fantasiasta tykkäät, niin uskoisin, että pidät hänestäkin.

Enkä mitenkään voi kirjoittaa kirjoista mainitsematta Harry Pottereita. En lukenut niitä vuosiin ensimmäisten osien ilmestyttyä, koska en uskonut pitäväni niistä, mutta yksi tylsä juhannus Harry Pottereiden seurassa ja oli myyty. Minusta Rowling kirjoittaa hyvin ja pidän siitä maailmasta, josta hän kertoo. No, minun tuskin täytyy kovasti markkinoida Harry Pottereita, ihan hyvin ne ovat pärjänneet ilman minuakin. :) Mutta luin keväällä Rowlingin uuden aikuisille suunnatun Paikka vapaana –kirjan, jonka odotin olevan huono, mutta se ei itse asiassa ollutkaan. Ei se ollut mikään kovin uniikki, mutta sitä oli vaikea laskea käsistään, mikä kai on hyvän kirjan merkki. Suosittelen siis sitäkin.

Ja kun nyt fantasiasta puhutaan, pitää kai mainita, että kovasti ylistetty Twilight –sarja ei tehnyt minuun vaikutusta. Ensimmäinen osa oli itse asiassa ihan hyvä, pidin sateisesta tunnelmasta ja juonikin oli ihan luettava. Toinen osa oli todella huono, kolmas vielä huonompi ja neljäs ihan kauheaa roskaa! En nyt viitsi paljastaa juonta, jos joku aikoo kirjan lukea, mutta kaikki kirjan tapahtumat olisi voitu välttää yhdellä ainoalla puhelinsoitolla. Toki siitä olisi syntynyt hyvin lyhyt kirja, mutta tässä tapauksessa se olisi ollut hyvä asia! Jos nyt joku kuitenkin näistä tykkää, niin tuo eka kirja on melkein kokonaan kirjailijan kotisivuilla kirjoitettuna Edwardin näkökulmasta. Se on ihan luettava. 

Mitähän muuta olen lukenut viime aikoina… No, ainakin Nälkäpeli –sarjan luin kevättalvella ja pidin siitä kyllä, mutta minusta aiheesta olisi saanut irti paljon enemmän, kirjat jäi loppujen lopuksikin aika pinnallisiksi. Kovasti valmistautumista itse tapahtumaan, mutta sitten ne varsinaiset nälkäpelit eivät kestäneet kauaa. Hyvä idea, hyvin kirjoitettu, mutta… Mutta kannattaa kuitenkin lukea! Miten onkin näin vaikeaa muistaa lukemiaan kirjoja, vaikka luen niin paljon… Ja varsinkin viime aikoina minusta on tuntunut, että olen jo lukenut kaikki hyvät kirjat. Aina, kun menen kirjastoon, näen vain kirjoja, jotka olen jo lukenut! Mitä nyt tuosta vieressäni olevasta hyllystä voisin suositella, niin ainakin Thomas Harrisin Hannibal ja Patricia Corwellin murhamiehen muotokuva tekivät vaikutuksen. Luin myös Patricia Cornwellin Kay Scarpetta –sarjaa, kunnes hän tappoi Bentonin (tiedän kyllä, ettei hän sitten ollutkaan kuollut). Nekin ovat ihan suositeltavia, ainakin ne ensimmäiset kirjat.

Olen myös jo vuosia lukenut Alexander McCall-Smithin Naisten etsivätoimisto numero 1 –sarjaa. Kirjat ovat hyvin naivistisia ja hyväntuulisia, niissä ei tapahdu kauheasti mitään, mutta silti ne eivät ole tylsiä. Kirjan päähenkilö Mma Ramotswe on Botswanan ainoa naispuolinen yksityisetsivä ja kuten minulla, hänelläkin on perinteinen ruumiinrakenne. Hyviin puoliin kuuluu muun muassa se, ettei kovinkaan tuuli kaada Mma Ramotswea ja hänestä näkyy aina selkeä varjo, mutta valitettavasti hänen pienen valkoisen pakettiautonsa kuljettajanpuoleiset jouset joutuu lujille. :D Minusta kirjailijan tapa kirjoittaa päähenkilönsä ylipainosta on aivan ihana! :) 

Enkä voi puhua lukemisesta mainitsematta sarjakuvia. Edelleen, iästäni huolimatta, rakastan Aku Ankkojani, joita minulla on tallella pahvilaatikollinen lapsuudestani ja joita lueskelen melkein joka kesä. Ankkalinnan maailma on niin ihanan viaton ja viihdyttävä ja muistuttaa minua lapsuudestani. Pidän myös erityisesti Keno Don Rosan pitkistä Roope – tarinoista, ne ovat paitsi hyvin piirrettyjä ja hauskoja, niissä on myös juuri sopivasti oikeaa historiaa mukana. Niitä voi lainata kirjastoista sarjakuvakirjoina. Varsinkin lapsellisille hyvää luettavaa ja myös meille lapsenmielisille. :)

Ja pidän toki ihan lastenkirjoistakin. Mauri Kunnaksen koiramäki – kirjat ovat minusta aivan ihania ja hänen jouluaiheiset kirjansa luen aina joulunpyhinä. Joskus luen Muumi – tarinoitakin ja toisinaan myös Nalle Puhia. Pidän niiden viattomuudesta ja lempeydestä. Josta tulikin mieleeni, että Tove Janssonin tuotantoon kuuluu paljon muutakin kuin lastenkirjoja ja ainakin hänen novelleistaan olen pitänyt.

Yksi kaikkien aikojen suosikeistani on James Herriot. Sain hänen kirjansa lahjaksi jo lapsena ja olen lukenut ne lähes riekaleiksi. Jos minulla ei ole mitään muuta luettavaa, luen hänen tarinoitaan ja ulkomaillekin lähtiessäni pakkasin mukaan hänen kirjansa, lohduksi ja seuraksi. Osaan joistain hänen tarinoistaan pitkiä pätkiä ulkoa, mutta jaksan silti lukea niitä aina uudelleen. Varsinkin eläimistä pitävien kannattaa niitäkin vilkaista. :)

Toivottavasti saitte tästä nyt jotakin irti. Tarkoitukseni oli kirjoittaa enemmän suosituksia, mutta eksyin pohdiskelemaan kirjoja, joista itse pidän tai joista en pitänyt. Mikä tietysti tavallaan on kai sama asia. :) Jos joku haluaa suositella lukemista, niin suosituksia otetaan enemmän kuin kiitollisuudella vastaan!

Muuten, runoudesta en osaa sanoa mitään, koska siitä en ole koskaan oppinut pitämään. Se on minusta aina tuntunut teennäiseltä ja silloin joskus koulussa, kun oli pakko kirjoittaa runoja, tunsin itseni ihan idiootiksi. Mutta, itse asiassa, luin juuri yksi päivä runon, josta pidin kovasti, joten pitänee kai siteerata sitä teille tähän loppuun. :)

Kun Nipsu yöllä ripulin
sai siinä nuotiolla,
Hän sanoi: - Syy on sipulin,
se taisi raakaa olla!.”
(Tove Jansson)


10 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Luen juuri (tyttären pakottamana) Twilightin ekaa osaa. Tytär suositti, kun hänen mielestään on niin huono sarja ja halusi nähdä reaktioni. Minä en tykkää edes ekasta osasta. Saan melkein näppylöitä Edwardin ylistelystä..
    Hyvä kun palautit Herriotit mieleen - täytyykin etsiä niitä kirjastosta kesälukemiseksi. Niitä lukiessa saa välillä nauraa kippurassa.
    Oletko lukenut Bim mustakorvan? Itkin teininä itseni tärviölle lukiessani sitä (samoin pari vuotta sitten kun luin sen uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, että et sitten kuulu Team Edwardiin? :D Minä taidan olla enemmänkin Team Idontgiveafuck -linjalla... En kyllä tosiaan ymmärrä noiden Twilightien ylistystä... Ja se ensimmäinen elokuva (ainoa jonka katsoin), se vasta huono olikin!! En ole elämässäni nähnyt niin surkeaa juonta yhdistettynä niin surkeaan näyttelemiseen!

      Herriotit on aivan ihania, olen lukenut ne kymmeniä kertoja!

      En ole lukenut, täytyypä lukea! :)

      Poista
  2. Vaikket romantiikasta pidäkään, niin uskallan suositella Nora Robertsin uudehkoa vampyyritrilogiaa... En nyt kuollaksenikaan muista sarjan nimeä, enkä jaksa lähteä kirjahyllyä pläräämään - Google varmasti tietää lisää, mikäli kiinnostuit. Itse luen pääasiassa romantiikkaa ja fantasiaa ja näissä kirjoissa molemmat maailmat olivat mukana juuri sopivasti.

    Kiva ja informatiivinen bloggaus btw. :) Inhoan kirjallisuussnobbailua ja minusta on ihanaa, että lähestyit aihetta ilman sen kummempia kommervenkkejä. Mulle on kerran Suomalaisen kirjakaupan myyjä lähtenyt etsimään uusia tuttavuuksia, ja kun kerroin tavanomaisimman lukemukseni olevan yleensä melko aivotonta brittiläistä chicklittiä alkuperäiskielellä, hän tempaisi hyllystä Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomuksen ja sanoi "jos luet oikeita kirjoja, niin voin suositella tätä". Hiemanko alentuvaa? Ärsyttävä pätijä. Tosin kirja oli kyllä loistava - kun sen myöhemmin toisesta kaupasta ostin :)

    - Nita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla itse asiassa taitaa olla nuo kirjat! Sain ne joskus lahjaksi, mutta ei ole tullut luettua!

      Vai että oikeita kirjoja... :D Kannattaa jättää tuollaiset kommentit omaan arvoonsa. Minusta kirjat on tarkoitettu viihteeksi, siksi noista klassikoistakin luen loppuun ainoastaan ne, joista oikeasti pidän.

      Sanoin joskus jollekin jotain tuosta klassikkoprojektistani ja hän sanoi silmät suurina, että etkö sitten ole jo noita lukenut?! No, en ole en. :D Mutta valitettavasti kyseinen keskustelukumppani kaatui omaan näppäryyteensä, koska valitsi brassailun kohteeksi klassikon, jonka sattumoisin olin jo lukenut ja kävi hyvin selvästi ilmi, että hän ei ollut! :D

      Poista
  3. Vähän samansuuntaista kirjallisuutta on tullut luettua (agathoja ja ankkoja myöten) tai jätetty lukematta (tolstoit ja dostojevskit), paitsi fantasia, jota en yleensä lue... Lukukokemukset- ja mieltymykset voivat olla kovin henkilökohtaisia, joten on vaikea suositella mitään - mutta ehkä lukemamme kirjat kertovat meistä enemmän kuin esittelyt :-) joten tässä "esittelyksi" joitakin tykkäämiäni kirjoja...

    Kasvutarinoita: Herman Hesse: Demian - kiusaamisesta, kiusaajan ja kiusatun suhteesta; Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin - ihmissuhde- ja murhakertomus opiskelumaailmasta. Dekkareita: C.J. Sansom: Luostarin varjot - historiallinen murhanselvitys; Jo Nesbo: Pelastaja ja muut Harry Holet- kiinnostavaa päähenkilön vajavaisuus ja vaihtuvat miljööt. Kauheita, vaikuttavia kirjoja ovat olleet Herbjörk Wassmo: Lasi maitoa, kiitos - ihmiskaupan uhrista; Lionel Shriver: Poikani Kevin - Erinomaisesti, myös kielellisesti, kirjoitettu tarina kouluampujasta. Romaanipuolelta William Brodrick: Sovituksen hinta - loistavasti kirjoitettu sukutarina. wardale

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne onkin, mutta usein kyllä jos joku tykkää muutamasta samasta kirjasta, niin sitten osaa suositella muitakin, mistä toinenkin tykkää.

      Jo Nesboa olenkin lukenut ja tuon Jumalat juhlivat öisin, myös, se oli todella hyvä. Täytyykin katsoa noita muitakin, kiitti vinkeistä! :)

      Poista
    2. No niin Twilightin 1. kirja luettu (muita en lue (:). Siinähän jopa tapahtui jotain, kun oli jaksanut kahlata yli 300 sivua blaablaata...
      Tuli vielä mieleen yksi hyvä ja hieman itkettävä kirja Muriel Barberyn Siilin Eleganssi.
      Hyviä lukuhetkiä kaikenlaisten kirjojen parissa!

      Poista
    3. Et kyllä menetä mitään, vaikka et luekaan...

      Ainakin on ihana nimi tuolla suosittelemallasi kirjalla!

      Kiitos! :)

      Poista
  4. Totta, nuo Stephen Kingin kirjat ovat melko hyytäviä jotkut. Minä kanssa löysin joskus teini-iässä nämä kirjat ja olen edelleenkin niissä kiinni. Omasta kirjahyllystäni nämä löytyy melko lailla kaikki ja jos uusia ilmestyy, niin pakko hommata :) Joskus tosin nukkuminen on haastavaa näiden kirjojen jälkeen, joten siksi en niitä luekaan jos mies ei ole kotona, en uskalla silloin nukkua yksin.. :D

    Ilmeisesti luet aika paljon kirjoja? Oletko ajatellut tehdä tänne blogiisi kirja arvioita luetuista kirjoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole uudempia lukenut, jotenkin sain tarpeekseni kauhusta silloin nuorena. :) Ja minä kun olen vanhapiika, niin en uskalla lukea, kun ei ole miestä lohduttamassa! :D

      Joo, todella paljon. Olen joskus kyllä ajatellut, mutta kun tämän ainakin piti olla laihdutusblogi(mitä se ei kyllä varsinaisesti taida olla), niin yritän edes jotenkin pysyä teemassa. :)

      Poista