torstai 4. heinäkuuta 2013

Täällä taas :)

Kiitos kaikille viimeiseen postaukseen kommentoineille, oli mukavaa kuulla, että niitä ihan tavallisen elämäni juttujakin jaksaa lukea. :) Ongelmahan ei tosiaan ole siinä, ettenkö edelleen tykkäisi blogata, vaan siinä, että minusta tuntuu, että olen kirjoitus kirjoitukselta tylsempi ja tarjoan yhä vähemmän sisältöä. Mutta se nyt vain on elämäni realismia, kun ei niin kauheasti mitään tapahdu, niin ei ole mitään kovin jännittävää kerrottavaakaan. Mutta kirjoitan aina kun siltä tuntuu, että on edes jotain sanottavaa ja pahoittelen jo etukäteen, jos sisältö jää kovin ohueksi. :)

Kaksi lintupienokaista näki päivänvalon maanantaina, mutta muut on vielä munassa ja emo istuu sitkeästi heidän päällään. Hassu juttu, miten eri tavalla eri lajien uudet tulokkaat syntyvät tähän maailmaan… Kuvat ei ole kauhean hyviä, mutta en halunnut mennä liian lähelle, etten häiritsisi. Emo jo nytkin sihisee minulle aina kun kuljen ohi. :) Kaksi ensimmäistä on maanantailta, kaksi jälkimmäistä on otettu tänään.


Ei heitä parhaalla tahdollakaan voi kauniiksi sanoa, mutta silti nämä pikkuruiset, avuttomat elämänalut herättävät valtavan suojelunhalun. En vain oikein tiedä, mitä voisin tehdä, koska ei kai luonnonvaraisten eläinten elämään saisi liikaa puuttua. Keräsin kuitenkin hyönteisiä ja laitoin niitä teevadille pesän lähistölle, emo saa sitten ottaa niitä, jos haluaa.

Laihdutuksen suhteen on mennyt vähän niin ja näin, en ole oikein jaksanut keskittyä. Nutrit on siis edelleen paketissa. Paino ei ole laskenut, muttei noussutkaan. Täytyisi kuitenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tekemään töitä tämän eteen tai sitten joudun tyytymään siihen, että jämähdin tähän. Kuitenkin edelleen tavoite on se 75, enkä usko, että pystyn koskaan tyytymään sitä korkeampaan painoon. Olen kuitenkin laskenut, että kun yleensä syön noin 1000 – 1200 kcal päivässä ja tuon kehonkoostumusvaa’an mukaan peruskulutukseni on noin 1600 kcal vuorokaudessa ja lenkilläkin kulutan ainakin pari tuhatta kilokaloria huononkin viikon aikana, niin minun pitäisi laihtua ainakin pari kiloa kuukaudessa. Jo noista lenkeistä pitäisi koostua kilon pudotus. Mutta en vain laihdu. Tarkoitus on ollut laskea joksikin aikaa runsaasti kalorien saantia, mutta olen jotenkin niin rutinoitunut nyt syömään tietyllä tavalla, että ihan huomaamattani syön tuon vähän päälle tuhat päivässä. Tarkoitus olisi tosiaan aloittaa se nutraaminen ja jatkaa sitten siitä pienemmillä kaloreilla. Silloin sillä Ainoalla Onnistuneella Laihdutuskerralla jouduin syömään todella vähän, että paino putosi ja kai se on niin, että se siihen nytkin vaaditaan. Mutta jotenkin aina iltaisin huomaan, että suunnilleen sama kalorimäärä taas on tullut syötyä. En tosin nyt tällä hetkellä jaksa olla siitä kauhean huolissani, olen kuitenkin iloinen siitäkin, etten ainakaan liho. 

Ai niin, minä kävin kaupassa hame päällä!! Ei ehkä kuulosta kovin suurelta saavutukselta teistä, mutta minulle se oli jotakin, johon en olisi koskaan uskonut pystyväni! Tosin oloni oli epämukava ja kurkin aina etukäteen hyllyväleihin, ettei siellä ole ketään ja olin todella tietoinen rumista sääristäni. Mutta se oli jotakin, johon halusin pakottaa itseni ihan testimielessä. Minulla oli kyllä housut mukana autossa siltä varalta, etten pystyisi siihen. :D Viimeksi olin käyttänyt hametta julkisesti muistaakseni serkkuni häissä vuonna 1994. Olen iloinen, että pystyin siihen, mutta tuskin koskaan tulen käyttämään hametta julkisesti pidempiä aikoja. Kotona tosin nykyään pukeudun aika useinkin hameisiin.

Kesä on sikäli hankalaa minulle, että olen aina silloin niin paljon tietoisempi ylipainostani, kuin syksyllä ja talvella. Kiertelin kaupoissa pari päivää sitten ja minusta tuntui, että koko ajan yllätin jonkun tuijottamasta itseäni ja se teki oloni epämukavaksi. Vaikka tietenkin tiedostan edelleen olevani lihava, samaan aikaan jossain mieleni perukoille vertaan itseäni siihen vielä paljon lihavampaan itseeni ja joskus se pudotus tuntuu oleellisemmalta kuin jäljellä oleva paino. Mutta sitten taas toisina päivinä sillä jo pudotetulla painolla ei ole mitään merkitystä, tunnen vain itseni niin valtavan lihavaksi! Ja minusta edelleen tuntuu, ettei muutkaan ihmiset näe mitään muuta kuin ison kasan läskiä. Siksikin on tärkeää, että onnistun vielä laihtumaan, että vielä joskus pääsisin siihen tilanteeseen, ettei minuun kiinnitetäisi huomiota.

Mutta, siihen tosiaan vaaditaan työtä. :) Jonka aion kyllä tehdä, ihan varmasti! Ehkä jo ensi viikolla aloitan sen nutraamisen… Mutta juuri nyt taidan mennä syömään mansikoita ja jäätelöä. :)

6 kommenttia:

  1. Mikään mahti maailmassa ei saisi mua enää enelle! Se oli jotain ihan kamalaa! Jotenkin se vielä ruualla menisi, mutta että niillä varsinaisilla ene-tuotteilla, huh... Mutta sinulle se ilmeisesti sopii, olithan pudottanut niillä painoa useaan otteeseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tavallaan helpottavaa, koska ei tarvitse miettiä ruokaa ja kaloreita ja proteiinia ja muuta, voi tavallaan "levätä" siitä kaikesta. Ainoa ongelma on, että minullahan nuo enet lakkasi toimimasta, joten en nytkään kovin suuria tuloksia odota, enemmänkin vain edes pientä liikahdusta eteenpäin, josta sitten jatkaisin ihan tavallisen ruoan avulla, mutta vähemmällä määrällä. Minullekin pari ekaa ene-kertaa silloin kauan sitten oli kamalia, mutta myöhemmin se helpottui.

      Poista
  2. Nuo linnun pojat on kuin pitkäkoipisia rotan poikia. Iiks. Miten niistä kasvaakin niin kauniita lopulta.

    Kyllä sinä tuon 75 kg vielä joskus saavutat. Onhan sulka aikaa. Hienoa, kun käytit julkisesti hametta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, eivät he kovin kauniita ole. :)

      Minullakin vielä riittää uskoa siihen, että jonain päivänä pääsen sinne. Mutta hidas tahti alkaa kyllä turhauttaa! :/ Itsestähän se silti on kiinni...

      Poista
  3. Voi ei mitä ihania rääpäleitä! :D

    Aloin ihan miettimään, milloin olisin itse pitänyt hametta julkisesti.. Eipä tullut mieleen, varmaan joskus lapsena viimeksi. Minusta siis tuo kuulostaa suurelta saavutukselta! Ja luulen tietäväni kuinka paljon se on kanttia vaatinut. Hienoa J.B! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihaniahan he ovat, vaikka eivät kauniita olekaan. En ole koskaan nähnyt elävää linnunpoikasta näin pienenä, joten heitä on todella mielenkiintoista seurata.

      Se oli minulle saavutus ja haaste! En usko, että alan julkisesti pitämään hametta, mutta toivon, että jos joskus kotona pidän, niin en heti ole kauhuissani, jos joku sattuu minut siellä hame päällä näkemään. :) Kiitti! :)

      Poista