keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Välinpitämättömyyttä ja ärsyyntymistä

Kuuma!! Vielä eilen olin ulkona takki tiukasti päällä ja tänään riittäisi bikinit. Ja mikä näky olenkaan bikineissä... :D Meillä kotona siis ei ole naapureita näköetäisyydellä ja harvat ohi menevät autot ehtii kuulemaan, joten siellä voin pukeutua ihan miten haluan. :) Kaupungissa taas yritän ajatella kanssaeläjiäni ja pukeutua asianmukaisesti, kuten turkishaalariin... Tai mihin tahansa, mikä peittää ruhoni päästä varpaisiin, mikä on erityisen hankalaa tähän aikaan vuodesta. En ole koskaan kestänyt kuumaa, minulle tulee todella herkästi huono olo ja aurinko saa pääni särkemään. Ajattelinkin kirjoitella jotain tänne kuumuutta vältellessäni ja mennä lenkille vasta illalla. :)

Monta kertaa tänä kesänä netissä on ollut puhetta vihapuheesta ja lehdissäkin on uutisoitu milloin mistäkin ärsyyntymisestä ja se on saanut minut miettimään omaa suhtautumistani. Minä vain yksinkertaisesti en jaksa välittää kovinkaan monesta asiasta. Alkukesästä kaupan tätejä ärsytti asiakkaat ja vähän myöhemmin lastentarhan tätejä vanhemmat ja jossain vaiheessa ruotsinkielinen toimittaja kertoi saaneensa jopa tappouhkauksia. Olen joskus täälläkin kirjoittanut siitä, etten ymmärrä, miksi esimerkiksi meikkaamisesta jaksetaan tapella netin keskustelupalstoilla, saati sitten vielä vähäpätöisimmistä asioista. Minun täytyy sanoa, että en välitä niin tippaakaan. Minua ei ole yhdessäkään työpaikassani ärsyttänyt oikein mikään. Minä en voisi vähempää välittää siitä, mitä kieltä joku puhuu äidinkielenään tai lisääkö joku puhekielessä ännän sanaan enää. Minulle on täysin yhdentekevää minkä värinen iho jollakin on ja vielä vähemmän välitän siitä, harrastaako joku seksiä samaa sukupuolta vai eri sukupuolta olevan kanssa. En edes kiinnitä huomiota siihen, onko joku meikannut vai ei ja minustakin kieltämättä rumat legginssit eivät ole saaneet minua edes harkitsemaan aiheesta kirjoittamista nettiin. Välitän kyllä esimerkiksi eläinten oikeuksista ja pedofiilit ja muut vastaavat sekopäät saavat minut raivon valtaan, mutta sellaiset asiat, joista ei ole varsinaista haittaa kenellekään... Minun on vaikea ymmärtää, miksi niillä on niin suuri merkitys joillekin. En tiedä, onko se vain itsekeskeisyyttä vai oire masennuksesta vai luonteenpiirre, mutta minä en vain välitä.

Jos nyt valitaan itseäni lähellä oleva asia, niin en loppujen lopuksi ole koskaan ymmärtänyt läskivihaakaan. Hyvältähän se ei näytä, mutta mitä sitten? Miksi on niin kauheaa olla lihava? En ihan oikeasti usko, että kovinkaan moni vilpittömästä inhoaa lihavia vain siksi, että me potentiaalisesti sairastumme ja kulutamme yhteiskunnan varoja. Uskon, että kyse on puhtaasti ulkonäöstä. Mitä tukee sekin, että ihmiset, jotka ovat vain rumia, eivät lihavia, saavat myös osakseen todella ikävää kommentointia. (Ja se, ettei tupakoivia kohdella samalla tavalla, vaikka hekin riskeeraavat terveytensä) En kykene hahmottamaan, mitä näiden ihmisten mielessä tapahtuu heidän nähdessään lihavan ihmisen, miksi se aiheuttaa niin voimakkaan reaktion. Eihän sillä oikeastaan ole kovin suurta vaikutusta heidän elämäänsä, kenenkään kun ei ole pakko edes puhua lihavan kanssa, jos pitää ajatusta niin vastenmielisenä.

Olen joskus jutellut kaltaisteni kanssa siitä, että se haukkumisen sävy tuntuu olevan kuin olisin tehnyt jotain pahaa vain olemalla olemassa, kuin rumuuteni olisi loukkaus ja minun pitäisi pyytää sitä anteeksi. Kuin he tulisivat huomauttamaan minulle, että otin vahingossa heidän sateenvarjonsa ja he haluavat sen takaisin ja odottavat minun pahoittelevan tekoani. Nuorena se oli vain haukkumista, mutta aikuisena se on sisältänyt vihjeen siitä, että minun pitäisi jotenkin vastata heille, perustella, miksi olen tehnyt heille jotain näin kamalaa. Netissäkin asian ydin tuntuu olevan, että miten voimme tehdä tämän muille; miten voimme pilata heidän maisemansa ja kuluttaa heidän verorahojaan. Se saa minut miettimään, että mistä se lähtee. Ihan pieni lapsi varmasti kiinnittää huomiota lihavuuteen tai mihin tahansa poikkeavaan ulkonäköön, mutta missä vaiheessa ja miten nämä läskivihaajat alkavat kokemaan oikeudekseen haukkua lihavaa. Koulussa pahin kiusaajani haukkui vähän kaikkia; luokallani ollutta tyttöä, jolla ei ollut rintoja, tyttöä, jolla oli silmälasit ja meitä läskejä, totta kai. Sen yhdistän jotenkin hänen omaan huonoon itsetuntoonsa. Mutta entä ne, jotka haukkuvat vain läskejä? Ja ne, jotka eivät haukkuneet läskejä, vaan jotain muuta? Muistan yhden pojan, joka aina minut nähdessään haukkui tummia hiuksiani ja silmiäni, mutta en muista hänen koskaan sanoneen mitään painostani. Miksiköhän tummuuteni oli hänestä niin rumaa... Ilmeisesti se sitten vei huomion lihavuudeltanikin. Ja miksi hän koki tarvetta aina sanoa siitä minulle... Jotkut haukkuivat minua vain rumaksi, eivät läskiksi. Toiset taas läskiksi, eivät rumaksi. Olikohan siinä kyse vain heidän valitsemistaan sanoista vai loukkasiko toisia nimenomaan painoni ja toisia nimenomaan rumuuteni... Jos minulla olisi ollut kauniit kasvot, olisiko asiat ollut toisin? Tai jos olisin ollut laiha, mutta silti ruma? Aikuisena minua on haukuttu lähinnä läskeistä, joskus joku sanoo rumaksikin. Hiuksistani ja silmistäni ei ole kukaan sanonut mitään enää vuosiin. Mutta miksi se ärsyttää joitakin niin kovasti?!

Olen joskus miettinyt, että jos olisin ollut nätti tai edes tavallinen, niin miten olisin kokenut ulkonäön... Mitä silloin olisin ajatellut rumista ja/tai lihavista ihmisistä... Olen joskus oikein yrittänyt katsoa arvostelevasti kaltaisiani ihmisiä, mutta en tunne inhoa, enkä oikein mitään muutakaan. He ovat vain ihmisiä muiden joukossa minun silmissäni. Iltalehdessä uutisoitiin näyttelijättären sanoneen hotellin vastaanotossa työskentelevälle naiselle, että tämä on liian ruma vastaanottaakseen hänen ilmoittautumisensa. En voi kuvitella tilannetta, missä olisin tullut edes ajatelleeksi jotakin tuollaista. Saatan tuntea poikkeuksellisen suurta alemmuudentunnetta tavatessani erityisen hyvännäköisen ihmisen, mutta en voi edes kuvitella jonkun olevan niin ruma tai lihava, että se jotenkin häiritsisi minua. Enemmänkin tunnen ehkä jonkinlaista hengenheimolaisuutta. Ja miten hankalaa se olisikaan, jos joku voisi vain ulkonäöllään pilata päiväni?!! Ainakin tässä asiassa on helpotus, etten välitä.

Ehkä toisia vain ärsyttää muiden asiat helpommin, mutta onko se sitten hyvä vai huono asia? Huono, jos se kertoo sairaalloisesta itsekeskeisyydestä, mutta ainakaan minun mielialaani ei vaikuta jonkun tuntemattoman koko tai meikit. Mutta se on kiinnostava asia, jota muistan miettineeni jo nuoresta lähtien. Mikä saa ihmisen tuntemaan niin vahvasti asioista, jotka jollekin toisella ovat aivan täysin yhdentekeviä?! Mietin myös sitä, että silloin koulussa, ymmärsivätkö nämä minua haukkuneet ihmiset koskaan, miltä se minusta tuntui. Vai ansaitsinko heidän mielestänsä sen, koska olin väärän näköinen. Tai miltä se heistä jälkeenpäin tuntui tai muistivatko he edes, millaisia olivat. Tuo pahin kiusaajani on nyt naimisissa naisen kanssa, joka lihoi raskauksien aikana todella paljon ja on nyt paljon isompi, kuin minä olin silloin. Joskus olisin utelias tietämään, mitä hän nyt vaimostaan ajattelee. Silloin nuorena sanoin aina takaisin haukkujilleni ja sanoin ilkeimmän asian, mikä mieleeni tuli. Loukkasinkohan minä koskaan heitä... Minusta aina tuntui, että oli ihan sama, mitä sanoin, ei heitä kiinnostanut minun kaltaiseni mielipiteet. Ja se oli joka tapauksessa vain puolustautumista, reaktio heidän haukkumiseensa, joten ehkä sillä siksikään ei ollut heille merkitystä.

Mutta lopputulos oli kai se, että minusta aina tuntui, että olisin jonkin arvoinen vain, jos olisin oikean näköinen. Siksi kai päädyin elämään niin kuin olen elänyt, vain odottamaan laihtumista ja elämäni alkua. Serkkuni vaimon tytär meni taannoin naimisiin ja minä jäin miettimään sitäkin. Hänen painonsa on vaihdellut paljonkin, mutta nyt hän taitaa olla lihavimmillaan. Ja silti hän meni naimisiin. Minä olisin vähintään lykännyt häitä, kunnes olisin laihtunut. Hän on tosin nätti lihavanakin, mutta silti... Minä aina odotan kaikessa laihempia aikoja. Toivon todella, että vielä joskus pääsen painoon, jossa en joudu koko aikaa miettimään kokoani ja voin elää normaalimmin. Omassa ajattelussanihan se ongelma on, mutta uskon, että laihtuminen vähentäisi häpeän tunnetta. Ja jo tämä vähäinen laihtuminen on vähentänyt sitä, ainakin silloin kun muistan laihtuneeni. Mutta silti, olen tietoinen siitä, että lihavuuteni ärsyttää ihmisiä ja sillä on ollut suuri vaikutus elämääni. Vaikka en edelleenkään tiedä, miksi muka on niin hirveää olla ylipainoinen... Tai miksi joku jaksaa välittää jonkun toisen meikeistä tai vaatteista tai seksuaalisesta suuntautumisesta tai kielestä... Vai onko minussa jotain vikaa, kun en välitä?

Mutta olisi kiinnostavaa elää maailmassa, jossa lihavuudella tai ulkonäöllä ei olisi mitään merkitystä. Varmaan kaikki ovat lukeneet naisten Wimbledonin tämänvuotisesta voittajasta, joka ei ainoastaan ollut liian ruma ja lihava ansaitakseen voittoaan, vaan jopa ansaitakseen elää. Mitä tuohon voi edes sanoa... Luin muutaman pätkän häntä koskevista kommenteista ja keskusteluista ja se riitti. En tosin ymmärrä, miten hän onnistuu olemaan lutkakin, kun on kuulemma niin ruma, ettei kukaan mies koskisi pitkällä tikullakaan. Tästä aiheesta en voi enää sanoa, etten jaksa välittää, koska se ärsyttää niin h********i. Jotenkin minusta tuntuu, että kaikesta nuorena kokemastani haukkumisesta huolimatta en osaa edes kuvitella, millaista se voi pahimmillaan olla, koska nykypäivän nuoret joutuvat kokemaan yhä pahempaa ulkonäkökommentointia ihmisten muuttuessa yhä pinnallisimmiksi. Ja silloin minun nuoruudessani ei onneksi ollut nettiä, se tosiaan näkyy tuovan esille pahimman ihmisissä. Joka tapauksessa, olisi hienoa, jos ulkonäkö ei olisi niin tärkeää, mutta se taitaa olla turha toive.

Mutta, nyt pitää ilmeisesti viedä koira ulos. Ilma ei varmaankaan ole yhtään viilentynyt, mutta onneksi koiranikaan ei siedä kuumaa, joten tuskin joudun kovin kauaa häntä kävelyttämään. :) Hauskaa (ja toivottavasti ulkonäköpaineista vapaata!) loppuviikkoa! :)

4 kommenttia:

  1. Mä oon niin väsyneen äkäisellä päällä et en jaksa pidempää kommenttia laittaa. Sen verran kuitenkin on pakko sanoa et mä sitten niin pidän näistä sun pohdinnoista :-). Sä osaat pukea sanoiks monta sellasta asiaa, mitä itsekin on miettiny. Ja kun sä oot näissä aina jotenkin niin erilainen, et lainkaan sellanen anteeksiolemassaoloniolenhuonoihminen-tyyppi vaan järkevästi, analyyttisesti, loogisesti, älykkäästi jne. kirjoittava fiksu oman arvonsa tunteva ihminen. Skitsofreenista toisinaan ;-D.

    Sinivalo (joka saattaa palata asiaan, jos fiilis paranee, jota ei ole odotettavissa koska helle alkoi eikä loppua näy :´-( )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurja, sinulla onkin varmaan aika tukala olo! :/ Voin tavallaan samaistua, koska en tosiaan kestä kuumuutta.

      :) Johtunee siitä, että keskityn aiheeseen, enkä niin paljoa itseeni. :) Mutta minusta usein tuntuukin, että minussa elää useampi ihminen, joten ehkä tämä on yksi heistä! :)

      Toivotaan, että ilmat hiukan viilenisi. Tervetuloa kommentoimaan, jos huvittaa! :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. :) Se on kyllä todella ikävää, miten merkittävä asia ulkonäkö on! :/

      Poista