lauantai 17. elokuuta 2013

Samaa vanhaa... :)

Paino jumittaa edelleen samassa. Olen nyt yrittänyt syödä enemmän, vaikka kaikki minussa sotii sitä ajatusta vastaan. Ymmärrän sen kyllä järjellä, mutta tunnetasolla olen todella vahvasti sitä mieltä, että mitä vähemmän syön, sitä enemmän laihdun. Minun vain pitäisi syödä enemmän proteiinia, kaikki arkiruoka, mitä syön, on kovin hiilihydraattipitoista. Jos yritän noudattaa ravitsemusterapeutin ohjetta siitä, että saisin syödä vain kaksi annosta hiilihydraattia päivässä, minun on hyvin vaikea keksiä mitään hyvää syötävää. Kaikki lempiruokani, terveellisetkin, on melkein kokonaan hiilihydraattia.  Paitsi feta ja leipäjuusto, niitä varasin nyt kaappiin. Pidän esimerkiksi intialaisesta kasvisruoasta ja pastasta(tykästyin siihen avocadopastaankin, kun toisella yrityksellä unohdin ostaa basilikaa ja siitä tulikin ilman sitä todella hyvää!) ja uuniperunoista, joissa on hiukan maustevoita(tai siis keijua :)(maustekeijua?)) ja juustoa, mutta eipä noissa paljoa proteiinia ole. Olen yrittänyt lisätä ruokiin soijarouhetta, mutta se maistuu kyllä aika kamalalta. Tosin linssikeittoa olen tehnyt aika usein, se on kai ihan ok. Ja myös kik-herneistä pidän. Ajattelin kuitenkin yrittää syödä viikonloppuisin enemmän ja sitten arkipäivinä vähemmän, ehkä se toimisi. Minulla olisi vielä se paketti nutrejakin, hiukan ajattelin, että jos saisin ensi viikon arkipäivät oltua niillä ja sitten en enää ostaisi niitä, en edes satunnaiseen käyttöön. Lähestyn tätä asiaa ihan väärin, kun aina ajattelen, että haluaisin aluksi nopeasti pudottaa muutaman kilon, eikä siitä ikinä tule yhtään mitään. Minun pitäisi vain keskittyä syömään terveellisesti, eikä odottaa ihmeitä erilaisilta dieeteiltä.  Tai ajatella laihdutusta ylipäätään… Minulla on aina ollut ajatuksena, että sitten kun olisin laihtunut, keskittyisin syömään mahdollisimman terveellisesti, välttelisin lisäaineita ja valmisruokia ja kaikkea turhaa. Mutta oikeastihan minun pitäisi yrittää sitä nyt heti ja toivottavasti se johtaisi myös laihtumiseen. Toisaalta olen aina pitänyt esimerkiksi salaatista ja hedelmistä ja sen takia jokin minussa mieltää ne epäterveellisiksi, koska enhän minä pidä mistään terveellisestä. Eikä hedelmiä olekaan syytä syödä liikaa. Mutta en minä hedelmiä syömällä lihonut…

Minusta tuntuu, että olen harvinaisen tyhmä laihduttamisen suhteen, yritän aina vain samoja keinoja, vaikka ne eivät ole koskaan ennenkään toimineet. Minun pitäisi päästä eroon toiveesta laihtua nopeasti. Ja tietysti nyt kun kyse on enää neljästätoista kilosta, minulle kelpaisi hitaampikin tahti. Jo puoli kiloa viikossa tarkoittaisi, että jouluna painaisin noin 80 kg. Olisin siihen ihan tyytyväinen. Tai no, seiska-alkuisesta olisin tyytyväinen, mutta jos pääsisin kahdeksaankymmeneen, niin sen pari sataa grammaa laihduttaisin sitten vaikka paastoamalla! Tai jos nyt edes hiukan laihtuisin, olen jumittanut näissä samoissa lukemissa kuukausia! :/ Luulen, että jo pari kiloa antaisi minulle edes toivoa, jos ei mitään muuta, pääsisin eroon siitä tunteesta, etten ikinä voi enää laihtua, vaikka tekisin mitä! Joka tapauksessa minun on saavutettava tavoitteeni leikkauksen kaksivuotispäivään mennessä, muuten sen mahdollisen nahanpoiston kanssa tulee ongelmia… Mutta eniten minun kai täytyy tehdä työtä ajatteluni kanssa. Ainakin toiveista pikalaihtumiseen liittyen on pakko päästä eroon ja tästä toivottomuuden tunteesta myös. Kyllä minä vielä nämä kilot karistan! :)

Ulkona on muuten todella kylmä ja ihan selkeä syksy jo. Minusta tuntuu, kuin olisimme jotenkin hypänneet sen ihanan alkusyksyn ohi suoraan kesästä oikein kunnon syksyyn, kun on niin kylmää ja sateista. Ei ole vielä ollut niitä ihanan viileitä syyspäiviä, vaan suoranaisesti kylmä! En ole ehtinyt sopeutua ajatukseen syksystä... Olen pitänyt kynttelikköä päällä, kun olen vähän koristellut sitä, enkä oikein osaa sanoa mitä ajatuksia se herättää… Viime jouluna minusta tuntui oudolta, kun oli joulukoristeita ja –valoja, aivan kuin olisin ottanut ne esille vahingossa kesällä. Nyt otin ne esille kesällä, eikä minusta tunnu yhtään oudolta! Olen siis ilmeisesti edelleen yhtä sekaisin, kuin aiemminkin. Olin toivonut, että se outo hämmennys vuodenaikojen suhteen olisi kadonnut, mutta ilmeisesti ei. Toivon, että joulu kuitenkin tänä vuonna tuntuisi joululta. Joulu on joka tapauksessa näin aikuisena aina hiukan pettymys, koska aina odottaa sitä samaa tunnetta kuin lapsuuden jouluina, mutta silti en ole vieläkään toipunut siitä, ettei viime joulu tuntunut miltään! Ja samalla pelkään, että joulu sittenkin tuntuu joululta ja ahdistun siitä… Ei ole helppoa tämäkään… :D

Mutta, nyt pitää vähän siivoilla ennen saunomista. :) Hyvää viikonloppua taas! :)

9 kommenttia:

  1. Olen varmaan aikaisemminkin sanonut että minä myös olen hulluna jouluun. Nyt kahtena jouluna olen ollut töissä ja sitä edellisinä jouluina ei ole ollut oikeen varaa panostaa mihinkään, kun olen opiskellut. Tänä vuonna olen todnäk vapaalla joulun ja aion todellakin nauttia siitä! Lanttulaatikko ja lahjat täältä tullaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes tiedä miksi joulu on mulle niin tärkeä. Lapsena meillä ei todellakaan juhlistettu joulua hirveästi. Luulen ettei vanhemmillani ollut kiinnostusta siihen, mutta ei toisaalta varaakaan.

      Poista
    2. Minä aina varaudun jouluun koko vuoden, säästän rahaa ja ostan vähän laadukkaampia tavaroita, ym. (Siis tarkoitan, että ostan tavallista kalliimpaa kosmetiikkaa, jne., vähän luksusta. :)) En minäkään oikein tiedä, että miksi pidän joulusta niin kovasti, toinen vanhempani on kyllä yhtä jouluhullu kuin minäkin, mutta lapsuuden joulut eivät olleet kovin kivoja äitini juomisen takia. En muista esimerkiksi joskus lukioiässä olleeni yhtä jouluihminen, en oikein tiedä, mistä se tuli. Ehkä se liittyy siihenkin, että minulla on aina ollut joulun aikaan vapaata, olin sitten koulussa tai töissä, joten siksikin siitä tuli aikuisena niin erityistä aikaa. Joka tapauksessa olin pettynyt viime jouluun, kun se tunnelma jäi puuttumaan. Mutta toivottavasti meillä molemmilla on tänä vuonna hieno joulu! :)

      Poista
    3. Näin susta unta viime yönä, sitä se blogien lukeminen teettää :D Tosin en nähnyt kasvojasi unessa mutta esittelit ostamaasi kosmetiikkaa :D

      Poista
    4. Tuo kyllä kuulostaa minulta! :) Minäkin näen usein unia blogitutuista. :)

      Poista
  2. Älä myt aseta itelles mitään aika tavoitetta. Se 80 tulee kun tulee ja sillä hyvä. Sehän on nähty ettei ne aikatavoitteet kohda mihinkään, päin vastoin.,,

    Hienoa ko oot pystyny syömään enempi. Kohta alkaa tuloksia tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se ollut varsinainen tavoite, enemmänkin yritys luopua toiveesta olla 75ssä kilossa jouluksi. :) Ja puolta kiloa viikossa kai pidetään ideaalisena laihtumistahtina, mutta minusta se on aina tuntunut ajatuksenakin ihan hirveän hitaalta, minä haluaisin aina laihtua mahdollisimman nopeasti! Mutta toivon tosiaan, että jotain tulosta alkaa näkyä! :)

      Poista
  3. "Minulla on aina ollut ajatuksena, että sitten kun olisin laihtunut, keskittyisin syömään mahdollisimman terveellisesti, välttelisin lisäaineita ja valmisruokia ja kaikkea turhaa. Mutta oikeastihan minun pitäisi yrittää sitä nyt heti ja toivottavasti se johtaisi myös laihtumiseen."

    Siinä se ongelma kait yksinkertaisuudessaan on! Uskoisin, että on erittäin haastavaa alkaa vasta laihtumisen jälkeen syömään terveellisesti ja monipuolisesti. Olisi kait parasta ja tukisi jatkuvuutta, että löytäisi jo laihduttaessaan terveellisen, itselle sopivan ja riittävän ruokavalion. Hyvä ruoka on oikeasti enemmän kuin pelkkä energiansaannin lähde!

    Mukavaa tulevaa viikkoa ja hyviä ruokailuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... En tajua, miten voi vuosi toisensa jälkeen ihan aidosti uskoa, että pudotanpa ensin muutaman kilon jollakin pikadieetillä, vaikkei se ole varsinaisesti koskaan onnistunut! Tai no nutratessa joskus on, mutta aina ne kilot on tulleet takaisin. Ja tuossahan se ratkaisu olisi. Jos vain saisi luovuttua typeristä toiveista!

      Kiitos samoin! :)

      Poista