torstai 26. syyskuuta 2013

Kofeiiniyliannostus

Alkaa olla vähän levoton olo, koska korvaan syömättömyyttä kahvilla. Ja kamomillateellä, jota pystyn juomaan ilman migreeniä. Tai eihän se oikeaa teetä olekaan. Minä vain edelleen tarvitsen koko ajan jotain suuhun laitettavaa, nyt kun yritän syödä mahdollisimman vähän, veden juominenkaan ei ole yhtä suuri ongelma, kun juon sitten sitä, kun en muutakaan saa. Kahvi kalorittomana tuo vähän vaihtelua veden litkimiseen. Mutta se saa minut levottomaksi ja jotenkin käymään ylikierroksilla. Enkä oikeastaan edes pidä kahvista. En juonut sitä pitkään aikaan ollenkaan, mutta sitten kun luovuin teestä, aloin taas joskus juomaan kahvia. Olen nyt pysytellyt erossa myös limsasta, enemmänkin ehkä hampaideni takia. Tai no, ei ne tosiaan mitään terveysjuomaa ole ja luulen, että maksaparkani on joutunut käsittelemään enemmän lisäaineita, kuin olisi terveellistä. Ja herkkulakko jatkuu edelleen, mistä olen todella iloinen.

Pitäisi päästä ulos kuluttamaan ylimääräistä energiaa, mutta joudun ehkä jättämään lenkin väliin, koska silmäni ovat taas kipeät. En muista olenko kirjoittanut tänne jotain silmistäni aiemmin, mutta minulla on vähän ongelmia niiden kanssa. Olen varmaan maininnut sen, että minulla on todella herkät silmät ja kaikki voimakkaat tuoksut on suuri ongelma ja tiedän puhuneeni siitä, miten syvästi vihaan keväällä viistosti paistavaa aurinkoa, mutta syysaurinko on joskus yhtä ongelmallinen. Valo sattuu silmiini melkein aina ja varsinkin viistosti paistava aurinko aiheuttaa enemmän tai vähemmän kipua lähes joka kerta, mutta joskus silmiini sattuu niin paljon, etten yksinkertaisesti pysty pakottamaan itseäni pitämään silmiäni auki ulkona. Olen esimerkiksi käyttänyt kerran yli tunnin vajaan kilometrin matkaan, koska en pystynyt pitämään silmiäni auki kuin pikkuisen aikaa kerrallaan. Eilen, kun kävin lenkillä, aurinko paistoi todella pahasta kulmasta ja silmäni kirvelivät ja sattuivat koko ajan, mutta tulin siitä niin vihaiseksi, että kävelin kuitenkin ja nyt silmäni ovat edelleen kipeät, enkä pysty menemään ulos. Joskus ne ovat niin arat, etten voi olla ulkona edes pilvisellä säällä. Pitäisi ehkä mennä lääkäriin, mutta en tiedä, voiko sille tehdä mitään. Ehkä se on vain ominaisuus. Mutta se on todella ajoittaista, joskus saatan kestää ihan kirkastakin auringonpaistetta ilman sen kummempia ongelmia, vaikka sitä epämiellyttävänä pidänkin. Mutta nämä päivät, jolloin en kestä luonnonvaloa ollenkaan, vähän huolettavat. 

Olen myös jotenkin ihan turvoksissa ja pelkään, että lauantaina on edessä pettymys. Kuukautisten aikaan paino aina hiukan nousee, mutta nyt todella tarvitsisin pienemmän lukeman vaa'alle, koska olen yrittänyt niin kovasti. Toisaalta olen ehkä päässyt jotenkin siihen tilanteeseen, että alan menettää kiinnostustani ruokaan. Joskus (hyvin harvoin!) minusta tuntuu, etten haluaisi oikeastaan syödä mitään ja käytän sitä tunnetta ilomielin hyväkseni, koska yleensä minusta tuntuu, että haluaisin vain syödä ja syödä ja syödä! Olen nyt jotenkin siinä pisteessä, etten himoitse mitään, eikä minulla ole vaikeuksia syödä vain terveellistä (ja pahaa) ruokaa, joten toivottavasti pystyn jatkamaan, näytti vaaka sitten mitä tahansa. Mutta olen optimistinen, että se seuraava kymppi olisi tullut täyteen. Minusta tuntuu, että se on. Varmaankin juuri ja juuri, mutta se riittää. Toivottavasti sitten syksyn aikana saisin kuitenkin vähän enemmänkin pois. 

Jos nyt olen päässyt 87, 2:een, niin lievään ylipainoon on enää 3,6 kiloa, joka on ajatus, mihin en pysty yhdistämään minkäänlaista tunnetta. Minä en voi olla näin lähellä lievää ylipainoa. Normaalipainoonkin olisi enää 17,5 kg. Se on paljon painoa, mutta ihmiselle, joka on painanut yli 120 kiloa, se on aivan uskomaton ajatus!! Luen näitä blogeja, joissa ihmiset yrittää pudottaa juuri jotain vastaavia määriä ja minulle he ovat edelleen ihmisiä, jotka ovat paljon pienempiä kuin minä ja joilla on paljon vähemmän pudotettavaa kuin minulla. He näyttävät pienemmiltä, he kuulostavat pienemmiltä, heidän tavoittelemansa painonlasku on vain pieni osa siitä määrästä, mikä minun täytyisi laihtua. Paitsi... Ei oikeasti ole. Vieläkään en osaa kirjoittaa painoani ajattelematta asiaa kunnolla. Aloitan aina ykkösellä ja sitten joudun ottamaan sen pois ja aloittamaan kasilla. Ja sitten jään miettimään, että oikeastiko painoni alkaa kasilla?!! Ei voi olla! Tai jos puhun siitä tai ajattelen sitä, niin ajattelen painavani n. 98 kg. Ja sitten vasta huomaan, että ei kun sehän onkin jo n. 88 kg! Tiedän, että moni pitää naista siiderivalas luokkaan kuuluvana vielä lievästi ylipainoisena, mutta minulle alle 30:n bmi on jo pieni. Paitsi ettei sillä ole mitään tekemistä minun kanssani, koska enhän minä voi olla muutaman kilon päässä siitä! En edes osaa kuvata, miten älytön ajatus se on! Minähän olen valtavan lihava, 120 -kiloinen, minulla on pudotettavaa ainakin sata kiloa, minä enemmänkin pyörin kuin kävelen, pikkulapset pelkäävät, että vyöryn heidän päälleen... En vain yksinkertaisesti voi olla muutaman kilon päässä lievästä ylipainosta! Lievää ylipainoa ei edes pidetä terveysriskinä! Miten monta lausetta sainkaan aikaan ajatuksesta, joka on aivan käsittämätön! Olisin riemuissani, jos kykenisin ymmärtämään tämän! Toivon, että pystyisin näyttämään jonkinlaisen virtuaalisen luukun aivoihini, jotta näkisitte, miten absurdi ajatus tuo on minulle. 

Itse asiassa, minä muistan ihan viime hetket, jolloin olin lievästi ylipainoinen, vaikka en sitä silloin tajunnutkaan. En koskaan nuorempana edes ajatellut mitään painoindeksejä, en varmaan edes tajunnut olevani ns. normaalipainoinen silloin nuorena. Mutta painoni nousi ensin nopeasti 75:een ja sitten nopeasti noin 83:een ja minulla on hyvin selkeä muistikuva siitä, kun painoin 83,jotakin kg. Sitten seuraavissa muistikuvissa painan jo yli sata kiloa, vaikka luulisin käyneeni vaa'alla siinä välissäkin. Kai... Mutta en muista mitään painoa tuosta välistä, vain tuon 83,jotakin kg ja sitten 102,jotakin kg, josta yritin epätoivoisesti päästä alle sadan, muistaakseni epäonnistuen. Mutta niihin 83 kilon aikoihin tunsin itseni valtavaksi, yritän ahtautua vanhoihin vaatteisiini kuin makkarankuoriin ja illalla, kun riisuuduin, saumat ja napit ja vastaavat olivat jättäneet jäljen ihooni. Sen jälkeen kai ostin isompia vaatteita, mutta kuten sanottu, seuraava painomuistikuvani on jo parikymmentä kiloa isommilta ajoilta. Mikä on vähän outoa, koska painoni on aina ollut minulle niin oleellinen asia. Kai se johtui siitä, että sen 75:n jälkeen koin olevani valas, näytti vaaka sitten mitä tahansa. 

Ai niin, tarkoitus olisi tässä joskus uudistaa blogin ulkoasua, joten jos laitan tämän hetkeksi "vain kutsuttujen lukijoiden" käyttöön, niin ei huolta, laitan sen kyllä takaisin julkiseksi. Ajattelin vain mainita, koska blogini menettäminen arvetenkin aiheuttaisi teille sietämätöntä tuskaa ja vieroitusoireita! :D 

Joka tapauksessa, käyn nyt kokeilemassa, pystyisinkö menemään ulos. Hiukan epäilen, mutta katsotaan. :)

6 kommenttia:

  1. Jännään täällä jo viikonlopun punnitustasi. Toivotaan, että nyt olet siirtynyt seuraavalle kympille! Ja ei tuollainen silmävaiva ole mikään ominaisuus. Mars tutkituttamaan asiaa! Kai sinulla on aurinkolasit?

    Raparperi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin minäkin! :) Tai lamaannuttava kauhu olisi kenties realistisempi ilmaisu! :D Kiitti! :)

      Pitäisi mennä, joo. :/ On minulla ja ihan oikeat, ettei mitkään 8,99 cittarista versiot. Tai ainakin olen ne optikolta ostanut, kun tarvitsen niihin vahvuudet.

      Poista
  2. Todella paljon olet jo saanut painoa pois,hienoa. Käytkö enää ravitsemusterapeutilla? Entäpä jos syötkin liian vähän ja paino ei siksi tipu. Koska silloin keho luulee nääntyvänsä. Silmäsi kannattaa ehdottomasti tutkituttaa. Itselläni on herkät ja kuivat silmät ja samantapaisia oireita. Silmien kuivuus tekee yllättävän monenlaisia oireita silmiin. Itse sain siihen sellaista kosteuttavaa geeliä. Aurinkolasit myös auttavat. Toivottavasti et säikähtänyt kommenttejamme edelliseen postaukseesi, jos ajattelit laittaa blogisi vain kutsutuille vierailijoille. Minun tarkoitukseni ei ainakaan ollut loukata sinua mitenkään ja tuskinpa kenenkään muunkaan. Pirteää syksyistä viikonloppua sinulle. Nauti mielivuodenajastasi. Minä ainakin lukisin blogiasi edelleenkin hyvin mielelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Ei, ne loppuivat yhden vuoden kohdalla. Olen kokeillut sitäkin, että syön enemmän, mutta painoni lähtee heti nousuun. Kitudieetti on kaikesta kokeilemastani ainoa keino, joka toimii. Tai ainakin toivottavasti toimii nytkin!

      Siinä yhdessä mainoksessa sanotaankin, että kuivuuteen kuuluu valonarkuus. Ehkä se on sitten sitä.

      Ei ei, kun siksi aikaa vain, että muokkaan tätä ulkoasua! Jos täällä on kävijöitä samanaikaisesti, niin se jotenkin jumittaa. Mutta en nyt edes tiedä, milloin aion jaksaa. Olen niin pikkutarkka, että se on joskus ihan loputon urakka. :D

      Minä en ihan pienestä loukkaannu, joten kyllä tänne saa ihan mitä vain kommentoida, kunhan nyt asialinjalla pysytään! :)

      Ja kiitos, nautin kyllä! :) Sain muuten käytyä lenkillä, mutta tuuli niin paljon, että tuli korvat kipeiksi! Ilmeisesti jokainen ruumiinosani pettää vuorollaan! :D

      Poista
  3. Oletko lukenut Pekka Hiltusen Iso-kirjan? Olisi kiva kuulla kommenttejasi, jos olet.

    Olet kyllä lähellä lievää ylipainoa. Hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole. Täytyypä laittaa listalle. :)

      Niinpä! :)

      Poista