keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Sama aika, sama matka, mutta...

...kalorien kulutuksessa valtava ero. Enpä ole ennen edes tullut kiinnittääkseni huomiota moiseen. Lähdin vielä eilen illalla kävelemään ihan pienen lenkin, kun oli niin ihanan sateista ja syksyistä ja kolmessa vartissa sykemittari näytti 402 kcal. Tänään sitten kävelin ihan normilenkkiäni ja satuin katsomaan sykemittaria juuri kolmen vartin kohdalla ja kaloreita oli kulunut 211 kcal. Ajattelin ensin, että olen kävellyt jotenkin poikkeuksellisen hitaasti, mutta kun kotona katsoin kartasta, eroa oli vain noin pari sataa metriä. Mietin, että voisiko se johtua syömisestä tai vuorokaudenajasta. Tosin yleensä tuo tietty lenkki jonka useimmiten kävelen, kuluttaa aika tarkkaan saman verran joka kerta, mutta kävelenkin sen melkein poikkeuksetta samaan aikaan. Voiko iltalenkki kuluttaa jostain syystä enemmän? Rasvanpolton kannalta ihanteellista pitäisi olla aamulenkki tyhjällä vatsalla, mitä tosin en pahemmin harrasta, kun en ole aamuihminen niin ollenkaan. Ei minusta illalla käveleminen edes tuntunut mitenkään raskaalta, vaan ehkä kevyemmältäkin kuin yleensä. Outo juttu. 

Ja ai niin, portaiden kiipeäminen neljänteen kerrokseen: kuusi kilokaloria. Eikö tuo ole masentavin asia, jonka olet koskaan lukenut blogista?! :) Ei kannusta luopumaan hissistä. Tosin meillä ei ole hissiä, joten on edelleen pakko kävellä portaat ja kuluttaa ruhtinaalliset kuusi kilokaloria. :) 

Äidille tulee viikonloppuna vieraita ja lupasin auttaa häntä tekemään pizzaa. Mahdollisuus sille, että pystyisin itse olemaan ilman, on aika lailla olematon. No, onneksi en pysty mitään hirveitä määriä enää ahmimaan, mutta olen ollut todella kiltisti viime viikot ja ajatus vähän ahdistaa. Ei sen yhden pizzansyönnin takia, vaan siksi, että pelkään, että alan lipsumaan muutenkin. Olen nyt todella motivoitunut saamaan sen seuraavan kympin täyteen ennen edellisen kympin vuosipäivää ja se on vaatinut melkoisia uhrauksia. Olen syönyt pelkästään pahoja ruokia ja niitäkin äärimmäisen vähän. Ja olen ollut keskiviikot kokonaan ilman ruokaa ja se on jostain syystä paljon helpompaa kuin kohtuudella syöminen(joten tänään siis tein lenkin tyhjällä vatsalla, vaikkei se aamulenkki ollutkaan). En himoitse mitään, eikä minulla ole nälkä ja muutenkin on oikein hyvä olo. Juon vain paljon vettä ja tunnen jotenkin puhdistuvani. Enkä silti seuraavana päivänä syö enempää kuin normaalisti. Luulen, että olen hiukan saanut painoa pois, koska tänään sykemittarin vyö oli liian löysä. Pettymys tulee olemaan todella valtava, mikäli ei ensi viikon lauantaina vieläkään näy muutosta. Silloin aion käydä vaa'alla, koska silloin tulee tosiaan se vuosi täyteen. Todella noloahan tämä on, koska olen edelleen pienen valaan kokoinen, mutta tein parhaani. Alkuvuodesta taisin listata olevani tavoitteessani tähän aikaan vuodesta ja vielä sanoin, että pettyisin, jos vasta nyt, mutta... Tilanne on mikä on, eikä sille nyt enää mitään voi. Pitää vain jatkaa yrittämistä. 

Ulkona sataa edelleen ja tuoksuu ja näyttää syksyltä. Se on aivan ihanaa! Haaveilen jo joulusta ja olen lueskellut joulublogeja. Tosin vain niitä, joissa ei niin puhuta lapsiperheen joulusta, koska ne ovat niin masentavia, vaan enemmän koristeluun ja askarteluun ja leipomiseen keskittyviä. Huomenna ajattelin kokeilla tehdä paahdettuja kikherneitä. Pidän kikherneistä (tai oikeastaan kaikenlaisista herneistä) kovasti ja ennen pidin todella paljon chilipähkinöistä, joten ajattelin maustaa ne chilillä. Kerron sitten, miten onnistuivat. :) (Minut tuntien huonosti. :D)

2 kommenttia:

  1. Syksy tuli jotenkin kummallisesti yhtäkkiä, ja minusta vieläkin on aika kuuma! Takkia olen käyttänyt vissiin vasta kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan, joo! Mutta minulla oli kyllä ainakin tänään ihan kylmä ulkona! Tosin käytän takkia kesälläkin, kun en halua näyttää lerppuvia osiani. :D

      Poista