tiistai 17. syyskuuta 2013

Syyspuuhaa

Vihdoinkin on kunnolla syksy! Lehdet putoilevat puista asuinkaupungissanikin ja vettä sataa. Vaikka pidän enemmän maaseudusta, se ääni, mikä auton renkaista kuuluu märkää asfalttia vasten, on jotenkin aivan ihana. Se on kaupunkisyksyn ääni. Eilen illalla katselin vaikka kuinka kauan ulos ikkunasta ja vaikka näkymäni on hurmaava parkkipaikka roskalaatikoineen, siinäkin oli jotain niin kaunista sateen ropistessa ja tehdessä katulamppujen valokiilat ihanan sumuisiksi. Paras asia kaupungissa on se, että sateen näkee yölläkin. 

Dieetti vähän horjui viikonloppuna, koska tein omenahilloa ja omenapiirakkaa. En tosin paljoa maistanut, mutta kuitenkin. Olen tänä kesänä tehnyt vähän kaikenlaisia hilloja, mutta olen ollut jotenkin ajasta jäljessä. Olisin esimerkiksi halunnut tehdä kirsikkahilloa, mutta ne on kuulemma jo aikoja sitten tipahtaneet puista! Ja löysin netistä ruusuhyytelön ohjeen, vaan en yhtään ruusua enää puskista! :D Raparperimehun tekoon kun aioin ryhtyä, niin ei ollut kuin pari kuollutta vartta jäljellä! Tosin siirsin keväällä raparperin, joka ei tykännyt siitä sitten yhtään. Täytyy kai siirtää se ensi keväänä takaisin, mikäli se on enää edes elossa. Ainoastaan lehtimehun ehdin tehdä ajallaan ja mustaherukat ovat pakastimessa odottamassa viileämpiä aikoja. No, sinällään se on ihan sama, koska harvoin edes juon mehua. Minusta vain on hauskaa tehdä sitä. :) 

Viikonloppuna nautin muutenkin syksystä ja viileydestä. Siivoilin pihaa ja leikkasin vielä nurmikon ja patistin äidin siivoamaan varastoa. Saimmekin aikaan paljon tyhjää tilaa, joka epäilemättä on parin viikon päästä täynnä jotain epämääräistä romua, mutta nautin taistelun voittamisesta, kun tiedän, että sotaa en voita koskaan. Ette edes uskoisi mitä kaikkea sieltä löytyi, säilöttynä pahan päivän varalle! :D Ja tosiaan kaadoimme ne talven tuhoamat syreenit, mikä ei ollut kivaa ollenkaan. Minusta syreenit ovat aivan ihania ja olen levittänyt niitä joka paikkaan kotonamme, mutta nämä kaksi, jotka jouduimme kaatamaan olivat isoimmat ja vanhimmat, yli talon korkuisia parhaimmillaan. No, ehkä se tekee niille vain hyvää, pienempiä taimia oli juurella vaikka kuinka. Sunnuntaina oli ensimmäisen kerran ihan kunnolla kylmä, mikä tietysti tarkoittaa nuotiokauden alkua. Kävin jo ostamassa kasan kynttilöitä ja hain lyhdyt varastosta, illat ovat jo niin pimeitä. Miten voi olla edes mahdollista, että on ihmisiä, jotka eivät pidä syksystä?! Suosikkisyyspäiväni on aina se, kun haemme metsästä kaikenlaista pihan koristukseksi. Havuja kukkalaatikoihin ja käpyjä naksahtelemaan leivinuunin päälle ja sammalta ja jäkälää joulua odottamaan. Myös muutama kanerva pitää ostaa, koska nekin ovat luonnosta jo ehtineet kuolla. Teemme sen aina yhtenä ensimmäisistä viikonloppuun osuvista pakkaspäivistä. Ehkä minussa on jotain pahasti vialla, kun sammaleen asetteleminen pahvilaatikkoon kuivumaan on minusta jotenkin aivan ihanaa. En edes tiedä miksi... Toinen suosikkini on jouluvalojen paikalleen laittaminen. Se on ihan aina syystä tai toisesta helvetillisen kurjaa, mutta silti aina odotan sitä päivää. :D Joko sataa kaatamalla ja kahlaamme nilkkoja myöten kurassa ja koirani pohjaväriä ei ole näkynyt muutamaan tuntiin tai sitten on aivan järkyttävän kylmä ja sormista on kadonnut tunto aikoja sitten. Ainoa asia, johon voi aina luottaa, on se, että kun ne valot vihdoin ja viimein saa paikoilleen, ne eivät toimi! Vaikka olet testannut niitä viiden minuutin välein koko laiton ajan juuri siksi, että tiedät, etteivät ne lopulta toimi! Mutta on se silti niin mukavaa puuhaa!

Näin asuinkaupunkini Citymarketissa valtavia kurpitsoja ja kävin heti viikonloppuna kotikaupunkini Cittarissa katsomassa, olisiko siellä vastaavia, mutta eipä ollut. :/ Enkä ihan bussissa viitsi raahata monen kilon painoisia kurpitsoja. Mutta olisin niin halunnut tehdä ihan oikean kurpitsalyhdyn. Toisaalta minua ärsyttää Halloweenin vietto Suomessa, koska se ei kuulu meidän kulttuuriimme, mutta ne koristelut ovat mielettömän hienoja! Aina toivon, että minulla olisi lapsia, niin saisin tekosyyn ripustaa hämähäkinverkkoja ja luurankoja ja lepakoita kotiini! :D

Odotan joulua todella innokkaana tänä vuonna, varsinkin, kun minun joulustani on kulunut jo kaksi vuotta, viime joulun ollessa jotenkin mitäänsanomaton. Ostin jo ensimmäiset jouluvalotkin. Yleensä viivytän valojen ostoa lähemmäksi joulua vain huomatakseni, että muut eivät ole viivyttäneet ja ovat ostaneet juuri ne valot, jotka minäkin olisin halunnut. Toisaalta minusta on ihan hölmöä, että kaikki joulujutut tulevat kauppoihin jo nyt, mutta silti olen ensimmäisenä joulutavarahyllyillä tutkimassa, mitä uutta tänä vuonna on myynnissä. Ja tein jo ensimmäiset jouluaskartelutkin viikonloppuna. Ne menivät pieleen kaikin mahdollisin tavoin, mutta tulipa tehtyä. :) Ehkä niitä johonkin voi käyttää. Haluaisin kovasti askarrella kaikenlaista, mutta lopputulos ei koskaan ole sellainen kuin kuvittelin. Tai sellainen, minkä näin netissä, minulla ei pahemmin taida olla omaperäisiä ideoita. Vaikka tulostaisin valmiit kaavat ja pilkuntarkkaan tekisin kaiken niiden mukaan, niin siltikään ne eivät koskaan näytä samalta kuin kuvissa. Ihan sama, kun yritän leipoa jotakin. Ne on aina vähän sinnepäin, eivät koskaan ihan täydellisiä. Syytän siitä uuniamme, se on jotenkin epätasainen lämmöltään.

Mutta nyt on parasta lähteä lenkille, ettei vain sade ehdi lakata. :) Ihanaa syksyä kaikille! :)

4 kommenttia:

  1. Täällä yks entinen syksynvihaaja! Ennen olin ihan täysin kesäihminen, nyt odotan innolla syksyä ja talvea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä sai sinut muuttamaan mielesi? Minä toivon myös edes jonkinlaista sopua keväiden kanssa, jotta ne eivät olisi aina niin kurjia. Taitaa olla turha toivo. :)

      Poista
    2. En kyllä oikeestaan tiedä, ehkä se on vaan nykyään jonkunlainen kaipuu raikkaampaa ilmaa kohtaan. Kesä oli yhtä tuskaa, kun oli pieni vauva ja asunnossa jatkuvasti ihan järkyttävän kuuma :/

      Poista
    3. Voin kyllä kuvitella! :)

      Poista