tiistai 29. lokakuuta 2013

Muumiähky

Enkä nyt puhu siitä, että muumeilta puuttuu tietty hyvin oleellinen osa anatomiaa, joka epäilysten mukaan aiheuttaa heidän ylipainonsa(joskus tuntuu, että minulla on sama vika...), vaan siitä, että nykyään saa melkein mitä tahansa muumikuvioituna. Pidän muumeista ja minulla on myös täti, joka tykkää muumeista, joten ennen ihastelimme yhdessä kaikkia muumijuttuja ja ostimme niitä toisillemme lahjoiksi. Jos löysin jotain muumiaiheista, ostin sen. Mutta nyt, jos ostaisin kaikki muumitavarat, joita markkinoilla on, menisin vararikkoon. Ei kai nyt ihan kaikkeen tarvitse laittaa muumin kuvaa... Oikeasti. 

Nyt on ollut hirveästi kaikissa lehdissä juttuja julkkiksista ilman meikkiä ja meikin kanssa, siitä, miten kuvankäsittelyllä luodaan täydellisiä naisia, jne. Minua jotenkin ärsyttää tämä aihe aivan mielettömästi molemmin päin. Toisaalta, eihän se ole hyvä asia, että ihmisille näytetään epärealistisia kuvia, mutta minä en ole koskaan kokenut, että se loisi minulle paineita. Kai minusta tuntuu, että nuo naiset ovat ulkonäöllisesti joka tapauksessa ihan eri lajia kuin minä(kuvailin oman lajini tekstissä Homo sapiens deformis... :D), joten ei heidän ulkonäkönsä aiheuta minussa kuin lievää ihailua. En jostain syystä koskaan toivo, että näyttäisin heiltä, pidän sitä niin kaukaisena asiana. Minulta aina joskus kysytään blogissakin, että enkö haluaisi olla kaunis, mutta en osaa ajatella sitä niin. Jos olisin kaunis, voisin saada oman perheen ja elämä olisi muutenkin varmasti hieman helpompaa, mikä nyt sanomattakin selvästi olisi aivan mieletön ja mullistava asia, mikä muuttaisi ihan kaiken, mutta se on minulle niin kaukainen ajatus, että se tuntuu absurdilta. Se on kuin kysyttäisiin, että etkö haluaisi osata lentää. Olen aina osannut vain toivoa olevani normaali. Normaalipainoinen, kasvoiltani sen verran normaali, että sulautuisin massaan, etten vetäisi puoleeni negatiivista huomiota. En tiedä, miten moni ei-kaunis nainen toivoisi olevansa kaunis ja miten tärkeä asia se heille on, mutta minusta nuo lehtijutut vihjaavat, kuin se olisi jokaisen naisen päätavoite elämässä ja kuin he vajoaisivat pohjattomaan masennukseen, ellei naistenlehdet julkaisisi viittä juttua viikossa siitä, ettei se oikeasti ole totta. En myöskään pidä siitä todistelusta, että julkkiksetkin ovat hyvännäköisiä vain meikin tai photoshopin ansiosta ja ettei kukaan voi olla upea ihan vain luonnostaan. Se on minusta ihan yhtäläistä valehtelua kuin kuvankäsittely. Aina, kun on näitä julkkikset ilman meikkiä -juttuja, niihin on tarkoituksella valittu mahdollisimman hyvä kuva ja mahdollisimman huono kuva. Kai nyt jokainen näyttää kurjalta vaikka siristellessään silmiään kirkkaassa auringonvalossa tai kun kuva on napattu julkkisparan aivastaessa. Heillä kuitenkin on lähes aina vähintäänkin hyvä vartalo ja kaunis luusto. Eivät he näytä hyvältä vain ja ainoastaan meikin ja kuvankäsittelyn ansiosta, he näyttävät hyvältä hyvien geenien ansiosta. Sitä paitsi, jotkut naiset nyt vain ovat täydellisiä, näin yhden sellaisen viimeksi eilen. Täydellinen kroppa, kovasti tavoiteltuine reisivakoineen, kauniit kasvot, upea iho, kauniit hiukset, joissa ei näkynyt yhtään kaksihaaraista latvaa tai sähköistä hiusta, kaunis luusto. Odotimme molemmat pääsyä verikokeisiin ja minulla oli aikaa tarkastella häntä. Vartalonsa eteen hän on varmaankin tehnyt työtä, mutta muuten, hänellä nyt vain on hyvät geenit. Ja ei, normaali nainen ei pysty saavuttamaan samaa, vaikka tekisi mitä. Murtuiko teistä nyt joku tästä tiedosta? Tuskinpa vain. Eihän noita juttuja tietenkään ole pakko lukea, mutta tuntuu, että niitä on viime aikoina julkaistu joka päivä.

Minä muuten näin viime yönä sellaista unta, että olin ihan hirveän karvainen, jopa minun mittapuullani. Katselin sääriäni ja yhtään ihoa ei näkynyt, vain pitkä musta turkki, kuin koiralla! Ajattelin, että kyllä sattuu, kun nuo epiloin. Pitääkin varmaan taas kaivaa epilaattori esiin, ennen kuin tuo on todellisuutta. Hurmaavaa...

Mutta nyt taas ulos. Siellä on aivan ihana ilma, sataa ja tuulee ja on harmaata ja synkkää. Eilen illalla myrskytuuli tuntui ihanan lämpimältä kylmässä syysilmassa ja oli pimeää ja autojen valot heijastuivat märästä asfaltista. Olen ennenkin kertonut, että pidän siitä äänestä, joka renkaista kuuluu tien ollessa märkä. Ostin taas jouluvalotkin, sellaiset punaiset sydämet. Viime vuonna minulla oli tähän aikaan ollut jouluvalot esillä jo pari kuukautta, mutta nyt taidan säästellä niitä lähemmäs joulua. Meillä kotona oli aina niin, että jouluvalot laitettiin pikkujouluna, vaikka olisin kurjin ilma ikinä, ei päivääkään aiemmin. Yksin asuessani olen aikaistanut sitä vuosi vuodelta, mutta ehkä se tuntuu erityisemmältä, jos ne on esillä oikeasti vain joulun aikaan. Tosin se kynttelikkö, jota tuunailin heinäkuussa, on edelleen pöydälläni. Ja se lakkasi toimimasta viime viikonloppuna... Enkös sanonutkin, että ihan varmasti se ei toimi jouluna... :D

No, joka tapauksessa, nyt lenkille. :) Ihanaa harmaata syyspäivää! :)

P.S En tiedä, mitä se kertoo minusta, mutta en voinut olla nauramatta tälle... :) Kaunista... :D




2 kommenttia:

  1. "Hassu" sattuma: kirjoitit haluavasi olla ulkonäöltäsi vain normaali, ja ite tein just postauksen jonka otsikoin hyvin samalla tavalla, oho :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä me, joilla on ollut painoa vähän enemmän, ajattelemme tästä samalla tavalla. Jos ajatellaan, että aina haluaa hiukan enemmän kuin mitä on, niin me haluamme vain olla normaaleja ja ne jo normaalit taas haluaa olla jotain siitä enemmän. :)

      Poista