tiistai 15. lokakuuta 2013

Porsasta harmittaa :/

Miten voikaan lukema vaa'alla vaikuttaa näin paljon tuntemuksiin. Kun vaaka näytti 85,8 kg, ajattelin jo, että aika paljon on lähtenyt, eikä niin kovasti enää ole matkaa. Nyt kun se näytti 88 kg, olen tuntenut itseni ihan porsaaksi ja ajatellut, ettei se 30jotain kiloa oikeasti kovin paljoa ole, varsinkaan, kun ihan ihanteeseen olisi ainakin toinen mokoma matkaa ja muutenkin olen ihan hirveän läski ja itse näen painoni liiaksi sen kautta, paljonko on jo pudonnut. Koska vaikka tiedostankin olevani edelleen lihava, (itse asiassa tunnen itseni paljon lihavammaksi kuin oikeasti olenkaan), minä myös koen sen samalla sen kautta, miten paljon on jo lähtenyt. Vaikkei se tietysti näy muille ulospäin, mutta itselleni se vaikuttaa. Mutta nyt olen ollut ihan hirveän tietoinen siitä, että kokoistani naista pidetään vielä todella lihavana. Vaikka oikeasti uskon(toivon!!), että osa painosta oli vain jonkinlaista turvotusta ja nestettä, en usko varsinaisesti lihoneeni montaa kiloa viikossa. Mutta yhtäkkiä seiska-alkuisten lukujen saavuttaminen tuntuu ihan mahdottomalta, vaikka viikko sitten vielä ajattelin, että se on vain muutaman kilon päässä. Minä vain en osaa ajatella, että voisin laihtua grammaakaan ns. normaalilla laihduttamisella, uskon sen vaativan itseni suoranaista kiduttamista ja nyt on ollut vaikea päästä taas takaisin kitudieetilleni. Olen sekä eilen että jo tänään sortunut syömään pari voileipää ja paino ei ole vielä laskenut yhtään. Ei niistä kaloreita niin kauheasti tullut, mutta minun ei pitäisi syödä liikaa hiilareita, varsinkaan, kun olen nyt ihan täynnä, eikä päivän proteiinimäärää ole läheskään saavutettu. Eilen sallin sen itselleni, koska kävelin niin paljon, mutta tänään olen ollut laiska ja kävelin vain noin tunnin lenkin. No, yritän huomenna ottaa itseäni niskasta kiinni. 

Olen vain niin kyllästynyt olemaan lihava! Haluaisin jo voida käyttää kauniita vaatteita ja haluaisin voida ostaa ihanan uuden villakangastakin miettimättä, että pitäisikö vielä odottaa ja yrittää laihduttaa vai pitäisikö ostaa tiukka koko, jotta se on sopiva sitten, kun laihdun enemmän vai pitäisikö ostaa nyt sopivan kokoinen silläkin riskillä, että laihdun siitä ulos. Koska se takki, jonka ostin keväällä oli vähän tiukka, koska ajattelin, ettei se sitten jäisi heti isoksi, mutta edelleen se on ihan yhtä tiukka nyt, kun on aika vaihtaa talvitakkiin. Olisin vain suosiolla ostanut yhden koon isomman. Kyllähän se ihan käyttökelpoinen oli, mutta mitään yhtään vahvempaa vaatetta ei alle mahtunut ja joskus pelkäsin, että saumat ratkeaa, koska se kiristi käsivarsista liikkuessani(mutta paikallaan pysyessä oli ihan hyvä...(tähän sellainen silmiään pyörittelevä hymiö)). Olen tehnyt samaa niin kauan kuin muistan. Lukiossa paras kaverini oli myös vähän isokokoisempi, joten kerran sitten lähtiessämme ostoksille hänen äitinsä piti meillä puhuttelun, että emme sitten ostaisi liian pieniä vaatteita. Ostimme kuitenkin ja ainakin minä olen jo heittänyt ne vaatteet käyttämättöminä pois, koska enhän minä niihin koskaan laihtunut. Mutta jokin osa minusta sanoo, että ihan sama, mitä kaltaiseni läski pukee päällensä ja jos taas jokin vaate on minusta ihana, ostan sen pienemmässä koossa, jolloin se näyttää päälläni paremmalta, sitten kun olen laihtunut. Koska ei tätä ruhoa varten kannata ostaa kallista vaatetta. Olen käyttänyt vaatteita, joiden paikka on roskiksessa, ihan vain siksi, että kun ihan kohta laihdun...

Tosin nyt, kun olen sen painoinen, että saan vaatteita kirppiksiltä, olen ostanut sopivia(kin) vaatteita. Ja olen myös lakannut ostamasta vaatteita, joiden tiedän olevan epärealistisen pieniä tulevaisuuteenkaan. Se vain, että halvat hinnat ovat saaneet minut ostamaan suurimmalta osin täysin käyttökelvottoman vaatevaraston. Olen esimerkiksi ostanut ainakin 30 hametta tai mekkoa. Kaikki ovat aivan ihania, mutta ei minun säärilläni voi esiintyä mekko päällä. Kerran kesällä yritin ja äitini ystävä kysyi, mikä jaloissani on vikana! :D Ei tosin naurattanut silloin! Nytkin ostin eilen kaksi aivan ihanaa hametta, toisen pinkin ja ihan sopivan kokoisen ja toisen vaaleanpunaisen, joka mahtui kyllä, mutta oli hieman liian tiukka, mutta missä minä niitä käytän?! No, ne maksoivat 5,50 yhteensä, joten ei tuo nyt rahallisesti niin haittaa(varsinkaan, kun olen aika monta kertaa kuluttanut moninkertaisesti tuon summan herkkuihin) ja olivat niin kauniit, mutta kotivaatevarastoni alkaa olla melko järjettömissä mitoissa. Varsinkin, kun otetaan huomioon, että yleensä pukeudun kotona ollessani pyjamanhousuihin ja t-paitaan!

Minä vain haluaisin olla jo tavoitteessani ja keskittyä pysymään siinä. Tänään mietin, että millaistakohan elämä olisi, jos ei olisi koskaan tarvinnut miettiä laihduttamista, jos kuuluisi niihin ihmisiin, jotka osaavat luonnostaan syödä sopivan määrän. Koska minä en tiedä muusta, olen yrittänyt laihduttaa tai ainakin toivonut laihtuvani niin kauan kuin muistan. Varmastikaan lapsena en sellaisia miettinyt, koska en ollut lihava lapsi, mutta en muista sitä. Olen kuluttanut niin paljon energiaa (okei, nuo olivat todella huonosti valitut sanat, koska enemmänkin olen varastoinut energiaa ahteriini läskinä) ruokaan ja lihavuuteen ja laihduttamiseen ja painoni murehtimiseen ja ahdistukseen painosta ja syömisistä ja dieeteistä. Enemmän kuin mihinkään muuhun yksittäiseen asiaan elämässäni. Olen jo niin valmis siihen, että se on ohi. Että vain yritän syödä terveellisesti ja pysyä samassa painossa. Että voin ostaa vaatteen; ostaa laadukkaan ja kalliin vaatteen ajatellen, että voin käyttää sitä pitkän aikaa. Ettei tarvitse miettiä, paljonko kannattaa käyttää vaatteeseen, joka on ihan kohta liian iso. (Tai mikä vielä pahempaa, ostaa vaate, josta ei edes pidä, vain koska se oli ainoa, joka mahtui päälle! Olen nimittäin kokenut senkin!) Ja se on yhtä aikaa niin lähellä ja niin kaukana. Teoriassa voisin saavuttaa sen muutamassa kuukaudessa. Käytännössä se vienee varmaankin lähemmäs vuoden, kuten edellinen kymppikin. Mutta olen jo niin valmis siihen tilanteeseen.

No, toivon, että saan nämä hiilarikilot pois ja toivottavasti pääsen kohta lievään ylipainoonkin. Siellä voin sitten jumitellakin, mutta juuri nyt olen todella kyllästynyt olemaan merkittävästi lihava! Se on nyt koettu ja on aika kokea, miltä tuntuu olla lievästi lihava! Ja miltä tuntuu olla terveessä painoindeksissä! Sitä odotellessa, taidanpa käydä kävelemässä vielä pienen lenkin. :)

2 kommenttia:

  1. Mie oon muuten huomannut, että siinä vaiheessa kun aloin ostaa vaatteita, jotka on justjust sopivia eli ajatuksella "kohta nää näyttää hyvältä", laihtuminen loppui kuin seinään. En ole laihtunut yhtään sen jälkeen, kun annoin itseni hommata jotain muutakin kuin väljiä säkkejä. Vaikka olenkin ostanut ne juurikin kirpparilta. Eihän se järjellä ajateltuna johdu mistään kaapissa lojuvasta rätistä, mutta joku juttu siinä ihan varmasti on. Kai minä sitten alitajuisesti stressaan niin paljon siitä, että pari kiloo veks ja sitten on hyvä, ettei sitä paria kiloa koskaan laihdu. Ja alunperin aloin laihtua vasta sitten, kun olin heittänyt kaikki vähänkin pienet vaatteet hemmettiin nurkistani. Eli tyydyin siihen, että laihduttuani käytän liian isoja säkkejä. Pitäisi kai nytkin heivata kaikki kesällä ostamani vaatteet pois ja käyttää edelleen niitä kolme vuotta vanhoja loppuun kuluneita halpisrättejä, jotka eivät olleet uutenakaan kivoja, saati sitten nyt umpikulahtaneina. Ehkä sitten voisin saada muutaman kilon pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toivottavasti tuossa ei ole perää, koska minulla on aivan ihania liian pieniä vaatteita! Tosin minä kyllä vuosia käytin juurikin väljiä säkkejä, joskin minulla aina oli niitä pieniä vaatteita varastossa odottamassa laihempia päiviä.

      Ehkä tämä tosiaan on jokin psykologinen juttu... Silti luulisi, että ne kaapissa odottavat pienemmät vaatteet vain motivoisi laihtumaan! Outoa tosiaan...

      Poista