tiistai 22. lokakuuta 2013

Talvi?

Alkaa jo olla liukasta. Kaaduin totta kai vatsalleni suojatielle ja minua varten pysähtyneessä autossa olevat pojat osoittivat sormella ja nauroivat! Kiitti pojat! :D Uskon, että näytin hassulta makaillessani mahallani jalat levällään suojatiellä laukkuni sisällön valuessa kadulla, mutta eikö teidän äitinne opettanut, ettei saa osoitella sormella?! Ja kun eihän se vielä läheskään riittänyt päivän nöyryytykseksi, liukastelin vielä toisen kerran ja takanani tullut juoksija törmäsi minuun, mutta ei onneksi kaatunut. Niin ja Lidlissä kurkottelin ylimmälle hyllylle ja samalla nojasin siihen hyllyyn tajuamatta, että joku oli rikkonut jugurttipurkin, jonka sisältö valui takilleni. Eikä minulla tietenkään ollut minkäänlaista paperia mukana, joten jouduin kävelemään yltä päältä jugurtissa kassalle ja pyytämään myyjältä. Ja kun sitten jatkoin lenkkiäni kotiin päin, joku sporttisissa vaatteissa lenkkeilevä tyttö ohitti minut ja katsoikin jotenkin niin halveksuvasti(johtui ehkä jugurtista?), että kun sain hänet kiinni liikennevaloissa, päätin, että toista kertaa et minua ohita. Hän ei tainnut osallistua kilpailuun, mutta olin kuitenkin salaa tyytyväinen, kun hän jäi kauas jälkeen. Ja olin siinä vaiheessa kävellyt jo ainakin kahdeksan kilometriä, joten olin jo väsynytkin. Mutta lenkkeily alkaa joka tapauksessa nyt hankaloitua, kun en pysy pystyssä. En voi ymmärtää, että joku voi jopa juosta talvella, minä kun en pysty edes kävelemään! 

Minulla kyllä olisi sellaiset kengät, joissa on piikit pohjassa, mutta kun minusta on niin paljon mukavampaa lenkkeillä niin, että käyn samalla jossain, vaikka sitten vain kaupassa. Mutta että on kuitenkin jokin konkreettinen paikka, minne kävelen. Ehkä se on typerää, mutta minusta on niin paljon helpompi saada itseni liikkeelle sillä metodilla. Varsinkin tähän aikaan vuodesta, kun kaikki joulutavarat alkaa olla kaupoissa ja minusta on niin mukavaa katsella niitä. Eilenkin kävelin neljä ylimääräistä kilometriä vain käydäkseni KodinYkkösessä, josta en ostanut mitään. Tosin KodinYkkönen ärsyttää minua, koska heillä on myynnissä miljoona koristetta ja taulua ja julistetta, jossa lukee jokin perheeseen tai parisuhteeseen liittyvä iskulause kertoen, ettei elämä ole minkään arvoista, jos on yksin. Se ärsyttää minua joka ikinen kerta! Oletan, että jos on jo perhe ja rakkautta ja mistä niissä nyt puhutaankin, niin ei enää tarvitse kymmentä muka-antiikkista taulua, jossa muistutetaan niiden tärkeydestä. Ja me, joilla ei mitään sellaista ole, emme halua jatkuvaa muistutusta niiden tärkeydestä huonekalujakin katsellessa. Ihan kivoja joulukoristeita teillä kyllä on. Tänään ajattelin kävellä Stockmannille, oletan, että siellä on jo joulukoristeet esillä.

Kävin myös etsimässä villakangastakkia parissa paikassa, mutta en löytänyt mitään, mistä olisin pitänyt ja harhauduin katselemaan hameita. Minua harmittaa ihan hirveästi, etten voi käyttää hameita! Minusta ne ovat kauniita ja naisellisia, mutta minun päälläni ne näyttävät aivan hirveiltä. Tai eivät ne hameet sinällään, vaan hameista pilkottavat sääreni. Eilen kokeilin yhtä hametta vaikka kuinka kauan. Joka kerta, kun katsoin hametta, ajattelin, että ostan sen. Joka kerta, kun katsoin sääriäni, ajattelin, etten kuitenkaan voisi käyttää sitä koskaan. Enkä oikein vieläkään osaa valita oikeaa kokoa. 44 oli aivan liian iso, mutta sitten jäin pohtimaan 42 ja 40 välille. 42 laskeutui kivasti ja näytti runsaalta, mutta oli vyötäröstä löysä ja vatsan alle muodostui ruma poimu. 40 taas istui muuten, muttei näyttänyt yhtä runsaalta. En oikein tiedä, miltä vaatteen tulisi näyttää ja mikä olisi oikea koko. Koska ihan hyvinhän sitä pystyy pukemaan ylleen useamman rinnakkaisen koon ilman, että näyttää makkaralta kuoressaan tai siltä, että olisi pukeutunut säkkiin, joten mikä sitten on se oikea? Joka tapauksessa, hameiden kohdalla vastaus on ei mikään. Kadehdin niin kovasti naisia, joilla on kauniit sääret. Ja koska kaikilla sukuni naisilla on rumat sääret, ei ole kauheasti toivoa, että voisin edes laihduttaa itselleni hyvät sääret. Tosin äiti sanoo, että pysymme hyvin pystyssä tolppajaloillamme, mutta minun kohdallani sekään ei ole totta! Ilmeisesti biologisen isäni puoleisillakin sukulaisilla on huonot geenit, koska kai nyt muuten olisin edes jonkin hyvän ominaisuuden onnistunut sieltä perimään. Ainakin yhdellä hänen siskollaan on iso takapuoli, joten sen olen perinyt molemmilta puolilta. Jos nyt jotain positiivista tästä halutaan löytää (ja tehän tiedätte minut, minä aina keskityn positiiviseen!), niin uskallan nykyään mennä vaatekauppaan ja jopa kokeilla vaatteita. Okei, ainoastaan, jos paikalla ei ole ketään kovin kaunista, mutta uskallan kuitenkin. Vuosiin en uskaltanut katsoa edes sinne päin, koska ajattelin, että ihmiset ajattelee, että läski kuvittelee voivansa ostaa normaalien ihmisten vaatteita.

Ulkona on muuten jo aika kylmä! Lämpötila nousee pois pakkasen puolelta vain iltapäivällä ja ainakin eilen illalla oli ihan kunnolla pakkasta. En tiedä, jatkuuko vuodenaikasekaannukseni edelleen, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni pakkanen tuntuu jotenkin epämiellyttävältä, turvattomalta. Kuin saattaisin millä hetkellä hyvänsä jäätyä ja kuolla. Olen aina pitänyt pakkasen tuoksusta, lumeton pakkanen tuoksuu kuivalta pölyltä, mutta nyt siinä on jokin pistävä lisä, josta en pidä. Kai minä vain kuvittelen... Minusta kuitenkin edelleen syksy on paras vuodenaika ja pidän talvestakin. Lumesta ja pakkasesta. Koirani rakastaa lunta, hän voisi tuntikausia pyöriä ja leikkiä lumessa. Lauantaina satoi rakeita ja hän sekosi ihan täysin, pomppi korkealle ja jahtasi häntäänsä ja heitteli lumista mutaa ilmaan. Mikä oli vähemmän kivaa. Mutta häntä on mukava katsella. Toivottavasti edes joulunaikaan olisi lunta ja pakkasta. Luminen pakkanen toivottavasti tuoksuu edelleen hyvältä.

Eilen yritin taas aloittaa dieettini, katsotaan nyt, mitä siitä tulee. Paino oli tosin heti aamulla laskenut 86,5 kiloon, kun yhden päivän olin vähemmillä hiilareilla. Tiedän, että tässä tulee aivan liikaa informaatiota, mutta olen nyt pari viikkoa käynyt joka päivä vessassa, ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen, enkä haluaisi luopua siitä. Mutta haluaisin luopua läskeistä. Näkikö kukaan muuten telkasta sitä haastattelua, jossa joku lääkäri raivosi ruisleivän epäterveellisyydestä? Minä kyllä edelleen pidän ruisleipää sinällään terveellisenä, mutta se on niin täyttävää, etten saa tarpeeksi proteiinia, jos syön sitä. Toisaalta, menemättä yksityiskohtiin, vessassa käymisestä on kyllä tullut vähän turhan dramaattinen tapahtuma. Minulla ei koskaan aiemmin ollut ongelmia, vaikka söinkin pelkkää roskaa, oletettavasti koska join niin paljon vettä. Nyt tosin olen alkanut juomaan kahvia, koska se auttaa, vaikken edes pidä siitä. Mutta nyt saa riittää tästä aiheesta. :) Vaikeaa on. :) Mutta yritän nyt sekä laihtua, että saada riittävästi kuitua.

Joka tapauksessa, menen nyt katsomaan, onko Stockmannilla jo joulu. Ja koska kävelen sinne ja takaisin, voisi sitä myös lenkiksi kutsua. :)

10 kommenttia:

  1. Mulla ainakin loppuu vessassakäynti kuin seinään, jos en syö leipää :o vaikka söisin muuten tavallisesti...

    Täälläkin on jo joulujutut kaikissa kaupoissa, mutta en tiedä tarvitsenko itse enää lisää koristeita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kyllä kasviksetkin auttaa, mutta niistä tulee maha kipeäksi ja niitä on vaikea syödä tarpeeksi. Musta kahvi auttaa, mutta se on pahaa.

      Minä en tosiaankaan tarvitse, mutta haluan joka vuosi ainakin muutaman uuden koristeen. Tosin yleensä viivyttelen ja ne, jotka halusin, on jo myyty loppuun. Ei muuten ollut vielä Stockmannilla kuin ihan alkuun joulujuttuja.

      Poista
  2. Kävin ihan varta varten katsomassa kuvistasi niitä sinun kaameita sääriäsi. Jos et mitään roiskeläppää meinannut ostaa niin kyllä sulla on ihan _tavalliset_ sääret ja hametta voi huoletta pitää ilman pelkoa kanssaihmisten sokeutumisesta ja traumatisoitumisesta. Näet kehosi kovin eri tavalla kuin me muut täällä ruudun toisella puolella. Niin kriittisesti.

    Helios

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on tasapaksut ja muhkuraiset! :/ Kauniit sääret on ehkä se ruumiinosa, jonka eniten haluaisin laihduttuani. Mutta geenini eivät tosiaan sitä lupaa... :D Hame oli polvipituinen, minun ikäisenä ei hyvälläkään kropalla voi enää sen lyhyempää laittaa päälleen. Mutta ehkä käyn ostamassa sen sillä periaatteella, että olen näyttänyt vielä paljon pahemmaltakin! :D

      Poista
    2. Käy ihmeessä ostamassa! :) Sukkahousut jalkaan niin ei tunnu niin paljaalta. Sukkahousujakin on nykyisin vaikka minkälaisia, varmasti löydät hameeseen sopivat.

      Helios

      Poista
    3. Ehkä käyn kokeilemassa sitä uudelleen ne hoikentavat sukkikset jalassa, jos vaikka näyttäisin vähän paremmalta! :D

      Poista
  3. Minua niin tympii, kun liukkaat kelit taas tulevat. Hävettää kävellä kaupungilla, kun jokaista askelta varoen köpöttelen kuin lonkkavaivainen mummo, niin että kiireiset ihmiset suihkivat ohi oikealta ja vasemmalta. Minusta on hämmentävää, miten teinit pysyvät pystyssä tennareillaan rennosti katukivetyksellä liukuen, kun minä en meinaa pysyä aina jalkeilla edes paikallani seisten!

    Törmäsin muuten jossain kuvastossa (oliskohan ollut Sokoksen kuvasto) pinkkiin villakangastakkiin, ja tulit heti mieleeni. Mutta se oli jossain isojen tyttöjen mallistossa, joten pelkäämpä, että olisi sinulle liian iso. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja jotkut naiset kulkee sellaiset liukaspohjaiset, piikkikorkoiset kengät jalassa! Ihan käsittämätöntä! Minä kyllä muuten tykkään talvesta, mutta liukkaus on hankalaa, kun minulla on vaikeuksia pysyä pystyssä hyvilläkin keleillä!

      Kävin Sokoksellakin, mutta en ainakaan nähnyt siellä pinkkiä takkia. Olisin halunnut pinkin tai vaaleanpunaisen tai edes harmaan, mutta tänä vuonna on aika vähän villakangastakkeja ja nekin vähät mustia tai tummansinisiä, joita en mielelläni ostaisi, koska niin tummat värit ei oikein sovi minulle. Jos muistat, missä sen näit, niin kerro. :)

      Olen nyt ikävästi (tai no, ei kai voi sanoa ikävästi!) siinä isojen kokojen ja tavallisten kokojen välimaastossa; isojen kokojen pienin voi olla liian iso, mutta tavallisten kokojen isoinkaan ei riitä. Tai tänään kyllä kokeilin paria takkia ja ne olivat normaalimallistosta. Näin yhden pinkin, mutta se oli ruman mallinen, väri olisi ollut aivan ihana. Harkitsen nyt tämän: https://stockmann.com/p/fi/Zoey-M-Takki/548534/11316/11301/258291?itemId=548538# ostamista, mutta en ole varma, josko se on liian pitkä minulle. Se oli melkein polvipituinen ja etsin oikeastaan vähän lyhyempää. Tuo näytti hyvältä takaa ja sivuilta, mutta etupuolesta en ollut varma. Jotenkin se toi mieleeni vanhanaikaisen, nuhraantuneen kylpytakin... Mutta jos en parempaakaan löydä, niin kai ostan sitten sen, en kuitenkaan tunne oloani kotoisaksi toppatakissa.

      Poista
    2. Se takki olikin Prisman kuvastossa, muistin väärin! Mutta oli tuota Gossip-mallistoa, jonka pienin koko 44 taitaa tosiaan olla sinulle liian iso... Toivottavasti kiva takki kuitenkin jostain löytyy!

      Poista
    3. Käynpä katsomassa, onko meillä jossain Prisman kuvasto. Kiitti! :) Tuo koko on aika siinä ja siinä, voi olla sopivakin. Tänään kaikki kokeilemani olivat kokoa 42 ja nuo isojen tyttöjen koot on yleensä aika runsaita. Mutta katsotaan... :)

      Poista