keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Marraskuu

Ulkona on harmaata ja synkkää ja marraskuista, tuulee ja sataa. Minusta sekin on kaunista. Pidän synkkyydestä ja alastomista puista ja kurjista ilmoista. Minusta on ihanaa kävellä ulkona syksyllä, marraskuussakin. En tosin tiedä menenkö tänään lenkille, koska eilinen myrskytuuli sai korvani kipeiksi. Korvani ovat muutenkin olleet oudot viime aikoina, ne tuntuvat olevan jotenkin tukossa. Tosin eilisin tuulen jälkeen en yhtään ihmettele, että niihin sattuu. Vaikka minulla oli päälläni tikkivuorinen villakangastakki, tuntui kuin tuuli olisi puhaltanut suoraan läpi siitä. Päädyin ostamaan sen Stockmannin takin ja pidän siitä sitä enemmän, mitä pidempään käytän sitä. Uskaltauduin myös tilaamaan netistä takin, mutta se ei ole vielä tullut. Jos en suorastaan rakasta sitä, palautan sen, koska en oikeastaan tarvitse kahta takkia. 

Eikä vieläkään sada lunta, ensilumikin antaa odottaa itseään. Ensiräntä satoi jo muutama viikko sitten, mutta se ei vain ole sama asia. Se ei sananakaan ole yhtä viehättävä, kuin ensilumi, joka herättää mielikuvia puhtaan valkoisesta, lumentuoksuisesta maasta ja joulun odotuksesta. Ensiräntä kuvaa enemmänkin kylmyyttä ja epämiellyttävää ilmaa ja liukastelua mudassa. Mutta odotan jo innokkaana aikaa, jolloin saisin tehtyä lumiukon. Tosin kaikki lumesta rakennettu on uroskoiran omistajalle vähän vähemmän tunnelmallista. Onko surullisempaa näkyä, kuin ihana talvinen lumiukko, jonka päälle on pissattu?! Ja vaikka jotenkin saisin omaa koiraa estettyä, naapurin koira tekee sen aivan varmasti. Jolloin oma koira tietysti vastaa viestiin ja... Sitä ei auta ladata Pinterestiin tunnelmakuvaksi.

Onko kenelläkään ideaa, että miten saisi tehtyä jonkinlaisen kestolumiukon? Olen miettinyt ihan kangasta, mutta se kastuisi(ja edelleen, se uroskoira...) ja ajattelin myös styroksia, mutta en tiedä saanko siitä muotoiltua tarpeeksi luonnollisen näköiset pallot. Jonkinlainen muottiin valettava valkoinen aines, joka kestää pesua ja pakkasta, olisi ihanteellinen, mutten tiedä, mikä sellaista olisi. Ja sen täytyisi kaukaa katsottuna näyttää oikealta lumiukolta. Eikä olla liian kallista, koska haluaisin tehdä ihan ihmisen kokoisen lumiukon. Ehkä sellaisesta vaahdosta, jota käytetään ikkunoiden tiivistämiseen, saisi tehtyä...?! Se ei kyllä ole valkoista, mutta ainahan sen voisi spraymaalata...

Olen myös kuumeisesti yrittänyt miettiä joululahjoja, etenkin äidilleni. Muille olen jo keksinyt jotakin, mutta äitini on aina ongelma. Hän kun ei ole perinteinen nainen ja muutenkin hänelle on ihan hirveän vaikeaa ostaa mitään. Olen tosin joskus aina ostanut kivan naisellisia lahjoja, kuten porakoneen, moottorisahan ja pöytäsirkkelin. Ne ovatkin ainoita lahjoja, joista hän on tuntunut vilpittömästi tykkäävän, mutta niitä en voi ostaa yllätyslahjoiksi, koska en osaa valita niitä. Hän ei meikkaa, hän käyttää Dove -saippuaa ja perusvoidetta, hän ei välitä vaatteista, kaikki koriste-esineet jätän ostamatta ihan tarkoituksella, koska meillä on romua vaikka muille jakaa, kaikkea tarpeellista hänellä jo on... En myöskään keksi mitään lahjakorttia, josta hän ilahtuisi ja hän ei tykkää käydä missään konserteissa tai teatterissa tai muualla ulkona. Päädyn joka vuosi ostamaan samankaltaisia juttuja, Pentikin herkkuja, erilaisia maustettuja kahveja, ämpärillisen täynnä kaikenlaista saunatavaraa, vihreitä kuulia ja Budapesteja, kynttilöitä, jonkin joulukoristeen... Toivon, että keksisin jotain henkilökohtaista, josta hän oikeasti tykkäisi tai josta edes olisi hyötyä.

Ajattelin myös tänä vuonna tehdä vanhemmilleni joulukalenterit pikkujoululahjaksi. Eivät he enää oikein ole siinä iässä, mutta näin netissä tulitikkuaskeista tehdyn kalenterin ja se oli niin hieno, että on ihan pakko saada tekosyy tehdä sellainen. Joten, olen yrittänyt keksiä pieniä lahjoja, jotka mahtuisi tulitikkuaskeihin ja tähän mennessä sekin on ollut aika haastavaa. Lapsille keksisin vaikka mitä, mutta aikuisille... Tulitikkuaskiin mahtuu vähemmän, kuin osaa ajatella. Korut tietysti mahtuu, mutta budjetin pitäisi pysyä kohtuullisena. Eikä äitini käytä muita koruja kuin nappikorviksia, joten ei siitäkään ole ratkaisuksi. Suurimpaan osaan luukuista voin tietysti laittaa karkkia, mutta olisi kiva laittaa mukaan muutama lahjakin. Vinkkejä otetaan vastaan siihenkin. Tai tietysti voisin ostaa niitä isompia tulitikkuaskeja, mutta mitä ihmettä minä teen kaikilla niillä tulitikuilla... Meillä kotona on kyllä takkoja, voisin antaa äidille joululahjaksi ämpärillisen tulitikkuja.

Odotan joulua innolla, mutten yhtään tiedä, mitä siitä tulee. Toivon, että minusta edes tuntuu joululta tänä vuonna. Tämä on myös ensimmäinen joulu lääkityksellä, joten pahin ahdistus varmasti pysyy poissa, mutta muuten en tiedä, minkälainen mielialani tulee olemaan. Minusta tuntuu, että vihdoinkin osaan erottaa, mikä on sairasta ja mikä oire vain siitä, etten ole onnellinen. Kaikki se alakuloisuus ja suru on luonnollista tilanteessani olevalle, mutta se ihan hirveä ahdistus, jota tunsin, oli ilmeisesti kemiallista, koska se pysyy nyt kurissa. Tietyt asiat ahdistaa minua edelleen, mutta ne ovat siedettävissä mitoissa, kun taas ennen ne hallitsivat koko elämääni. Toisaalta, minulla on mielenterveysongelmia. En oikein tiedä, mitä mieltä olen siitä. Se kuulostaa yhtä aikaa viattomalta ja hirveältä. Periaatteessa se tarkoittaa vain sitä, että aivoissani on jonkinlainen kemiallinen ongelma, mutta samalla se kantaa mukanaan valtavaa stigmaa. Tosin enhän minä ole kertonut kenellekään, enkä aio kertoakaan. No, joka tapauksessa, olen toiveikas mukavan joulun suhteen. Laitoin jo kynttelikönkin tuonne olohuoneen pöydälle, siitä lähtee niin kauniin lämmin ja pehmeä valo. Muuten aion kyllä odottaa vielä pari viikkoa jouluvalojen suhteen. Nyt niitä on silti alkanut näkymään ihmisten pihoilla ja ikkunoissa ja kauniitahan ne ovat. Ainakin, jos niiden suhteen on nähty edes hiukan vaivaa, johonkin puskaan sattumanvaraisesti heitetty valonauha ei välttämättä ole kovin kaunis...

Mutta, ehkä kokeilen sittenkin sitä lenkille menoa. Siellä paistaa aurinko, eikä tuulekaan kovasti, joten ehkä korvani kestävät sen. :) Hyvää marraskuuta! :)

16 kommenttia:

  1. Kai sentään peität korvasi jollain hatull tai pannalla? Itse en voi mennä ulos talvella ilman korvasuojuksia varsinkin jos edes vähäsen tuulee, koska saan myös järkyttävää korvakipua, joka säteilee otsaan ja vaikka minne.

    Hmm mietin, tuota lumiukkoa :D Entäs, jos sen tekisi kuitenkin siitä kankaasta, täyttäisi ne pallot ja päällystäisi jollakin muovilla tai vettähylkivällä kankaalla? :D Kai nyt jossain myydään valkoista "sateenvarjo"-kangasta....? En nyt oikein muuta keksi tähän hätään..

    Tulitikkurasiaan.. johonkin voisi laittaa paperilappusen, jossa on joku teksti..sehän voi olla vaikkapa ajatuslause, tai joku muu ilmoitus.. tai mikä tahansa juttu mikä voisi olla paperilla.. vaikka sanoit kyllä että mikään lahjakortti ei oikein sovi.. entäs lahjakortti tavalliseen marketiin? :D Eihän sen tarvi olla edes kovin kallis.. Minulle tuli heti mieleen puheajan/internetin lataussetelit joita täällä käytetään ja ne voivat olla minkähintaisia tahansa 0.5eur alkaen, mutta Suomessa tuo nyt ei toimisi :D Voisit jättää yhden tulitikkurasian täyteen niitä tulitikkuja :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten, kun on todella kylmä, mutta en ollut eilen yhtään varautunut tuuleen! Tai siis kuulinhan minä, että ulkona tuulee, mutta kun on vielä ollut niin lämmin, niin en ottanut pipoa mukaan.

      Tai suihkuverhokankaalla! Se voisi toimia! Täytyisi vain saada saumoista vedenpitävät.

      Nuo tulitikut on aivan huippu idea, sen teen aivan varmasti!! :D Ja minulla on pari vitosen plussaseteliä, nekin kävisi! Hyviä ideoita, kiitti! :)

      Poista
  2. Lähditkö lenkille? Minä kävin heittelemässä frisbeetä, koska aurinko paistoi eikä tuullut ollenkaan! Melkoinen ero eiliseen myräkkään.

    Olen itse ajatellut tehdä siskolleni joulukalenterin. Normaalisti ostan siskolle aina suklaajoulukalenterin, mutta se on vähän tylsä, joten tänä vuonna ajattelin panostaa. Ostin Tiimarin alesta sellaisen pyykkipoikavirityksen, jossa on numeroidut pyykkipojat narussa, siihen voi sitten ripustaa pusseja tms. Mitään käyttötavaraa en ajatellut kalenteriin laittaa, vaan ostan yksittäispakattuja herkkusuklaakonvehteja joka päivälle. Lisäksi ajattelin laittaa kalenteriin teepusseja sekä tuoksukynttilöitä, joita voi sitten juoda ja polttaa joulukuun mittaan. Mietin vielä, keksisinkö jotain muutakin tuohon.

    Muuten, jos tulitikkuaskit ovat liian pieniä, niin löytyisiköhän esimerkiksi Tiimarista joitain sopivankokoisia pahvirasioita, joita voisit käyttää kalenterissa..?

    Kiva, että nautit marraskuusta! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vielä, juutuin muokkaamaan blogin ulkoasua. Mutta menen kyllä. :)

      Minulla oli lapsena aina sellainen pussukkajoulukalenteri, jossa oli kaikenlaista pientä. Serkkuni taisi alunperin tehdä sen, mutta äiti sitä sitten aina täytti. Ja tätini täytti sen kerran vielä ihan muutama vuosi sitten. :) Minäkin ajattelin laittaa teepusseja ja lisäksi olen ajatellut ainakin hauskaa lasten laastaria(jotain Nalle Puh kuvioista), postimerkkejä, magneetteja, pieniä joulukoristeita, pieniä piparimuotteja, tarroja, pyyhekumeja, huulirasvaa, löylytuoksun/huonetuoksun, avaimenperän... Siskollesi voisit laittaa jotain hiusjuttuja tai askartelujuttuja, jos hän tykkää sellaisista. Tai palapeli, muutama pala aina joka päivälle? Ne muuten mahtuisi tulitikkurasiaankin...

      Ehkä löytyisi joo, mutta minusta tulitikkurasiat olisivat niin suloisia.

      Syksy on aina ihana. :) Marraskuu ehkä ei ole se ihanin kuukausi, mutta ihan hyvä sekin. :)

      Poista
  3. Paljon kyllä näet vaivaa esim. lahjojen suhteen. Minä aion ostaa äidilleni uuden käsilaukun ja pistän sinne sisään myös uuden T-paidan. Huomasin eräänä päivänä, että äidin laukku on kamalassa kunnossa, irti lähtenyt kahvakin oli korjattu Bostikilla. Nyt pitäisi vain löytää sopiva laukku, laukku jopa sopii vanhemmalle naiselle ja jonka voi tarvittaessa pistää hihnasta olkapään ja kaulan yli. Ettei kukaan varasta sitä vuhdissa.

    Thäts it!

    Tavoistani poiketen viritin jouluvaloverkon parvekkeelle. Kutsun sitä kyllä kaamosvaloksi. Minusta se on oikein sievä. Semmoinen, missä on 100 pientä lamppua symmetrisesti verkossa. Jesarilla (jeesusteipillä) sain sen kiinnitteyä parvekkeen tukikaiteisiin oikein hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on ihanaa valmistella joulua ja ostaa lahjoja. Olisi ihanaa, jos olisi enemmän ihmisiä, joille ostaa, varsinkin jos olisi lapsia. Tosin jos minulla olisi lapsia, niin heillä olisi hyvin materialistinen käsitys joulun sanomasta. :D

      Ostin itse asiassa tädilleni laukun joululahjaksi, siihen oli aika lailla samat kriteerit, kuin sinulla äidillesi. Aleksi 13 myi laukkuja puoleen hintaan, joten sieltä löytyi sopiva yksilö. :) Käy katsomassa, jos teilläpäin on Aleksi 13.

      Jouluvalot on kyllä aivan ihania, varsinkin, kun ulkona on vielä synkkää ja pimeää. Tänä vuonna yritän hiukan vielä odottaa, jotta se tuntuisi sitten vielä erityisemmältä. :)

      Poista
    2. Kiitos vinkistä. On meillä täällä Aleksi 13. Nimittäin kamalan kallista en viitsi/raaski ostaa. Kunhan on nätti ja käytännöllinen laukku. (Itse asiassa en ole koskaan käynyt ao. liikkeessä, mutta saanpahan nyt syyn käydä siellä.)

      Poista
    3. Siellä on laukkuja aika suuri valikoima ja ne on ihan kohtuuhintaisia. Ja nyt tosiaan oli alennuksessakin monenlaisia. Toivotaan, että löytyy täydellinen laukku! :)

      Poista
  4. Minun äitini aina kitisee kuinka tyhmän lahjan taas annoin. Tai hän sanoo sen jotenkin olevinaan kiltisti, tyyliin "Mieluummin olisin halunnut sellaisen toisenlaisen...". Eli on ihan sairaan turhauttavaa ostaa yhtään mitään, kun se ei koskaan ole tarpeeksi hyvä. Tosin tänä vuonna luulen ettei hän valita, kun olen tehnyt selväksi että mielialani on muutenkin tarpeeksi matala, eikä minua vois vähempää kiinnostaa olisiko hän halunnut vihreiden kuulien sijasta sittenkin juhlapöydän konvehteja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, se on jo törkeää! Kurja juttu! :/

      Meillä äiti kyllä aina on kiitollinen kaikesta, mutta juuri huomasin, että pari viime vuoden lahjaa on edelleen avaamattomina kaapissa... Kerran vuosia sitten ostin yhdelle kaverille mielestäni ihan hirveän hienon silkkipyjaman, kalliskin se oli ja seuraavana päivänä hän valitti, miten paljon häntä ärsytti saada pyjamia joululahjaksi, kun niitä tulee aina monta. No, enhän minä sitä tiennyt ja parhaani yritin. :)

      Minä aina yritän esittää, että tykkään saamastani lahjasta, vaikka en tykkäisikään. Tosin kerran kummitätini yritti antaa minulle turkin ja siitä en kyllä esittänyt pitäväni, enkä edes suostunut ottamaan sitä vastaan!

      Poista
    2. Juuri noinhan aikuinen ihminen tekee: edes teeskentelee että pitää lahjasta. Paitsi jos se lahja nyt on jotain niin onnetonta kuin turkki!

      Poista
    3. Ehkä sinun äitisi ei edes huomaa tekevänsä niin, ehkä se on vain ikävä tapa... Harmillista joka tapauksessa! :/

      Poista
  5. Tee kanaverkosta runko lumiukolle (kiviä painoksi) ja päällynen valkoisesta jätesäkistä tms. Ja äidille lahjakortti rautakauppaan, jos vaikka tarvii uutta porakonetta.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo voisi toimia... Olettaen, että osaan muotoilla siitä palloja.

      Ja rautakauppalahjakortti olisikin varmaan mieluinen! :)

      Poista
  6. Onnea huimaan painonpudotukseen! Hieno kuva yllä, jännä. Googlasin "DIY fake snowman" ja silloin tuli vaikka mitä vinkkejä ja ohjeita.
    -Annis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minustakin kuva on aivan ihana! Se oli pitkään taustakuvana kannettavassani.

      Eipä tullutkaan mieleen etsiä englanniksi! Kiitti vinkistä! :)

      Poista