tiistai 12. marraskuuta 2013

Nolo! (Ja sanaton... :) )

Minusta tuntuu, että minusta on tulossa jonkinlainen tosielämän Ms. Bean, koska joka päivä sattuu jotain noloa. Minulla oli sangen mielenkiintoinen keskustelu serkkuni kanssa, johon törmäsin tänään kaupassa. Hän vitsaili jotain seksielämästään, kun heillä on ihan pieni vauva ja lisäsi sitten, että et varmaan ymmärrä, kun sinähän olet frigidi. Kysyin ihan perin pohjin hämmentyneenä, että miten niin? Hän vastasi, että kun olet vanhapiika, etkä.. tuota... mitenkään nätti tai mitään... Tässä vaiheessa hän alkoi jo itsekin näyttää nololta. Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun kuulin jotain vastaavaa, netissä olen kuullut saman useammankin kerran. Miehillä on hassu tapa kuvitella, että rumat naiset ovat jotenkin ihan koko fysiologialtaan erilaisia kuin kauniit naiset. Mutta tähän mennessä kukaan ei ole sanonut mitään vastaavaa ihan kasvotusten! Koska en halunnut sen kummemmin keskustella tästä aiheesta oman serkkuni kanssa(jos kenenkään!), jätin hänet sitten siihen uskoon. Mutta jäin vähän hämmentyneeksi ja ehkä hiukan loukkaantuneeksikin. Ja se oli jotenkin... Ihan hirveän noloa!! Tietysti sukulaiseni tietävät, että olen aina ollut yksin ja syy siihen on ilmeinen, joten en ole edes tullut ajatelleeksi, että heistä kukaan olisi koskaan sen kummemmin ajatellut asiaa. Kenties se oli vain satunnainen kommentti, joka tuli hänelle juuri siinä tilanteessa mieleen... Joka tapauksessa nolostuin ihan hirveästi; olen punastunut ehkä kerran aiemmin elämässäni, mutta nyt loistin kuin majakka! Hän kyllä onnistui ihan hetkessä saamaan minut tuntemaan itseni niin friikiksi. Ja hänkin nolostui ja minä olin ihan nolo ja me molemmat suunnilleen yhtä aikaa keksimme jonkin tekosyyn, miksi meidän pitää lähteä pois juuri sillä hetkellä ja toisiamme silmiin katsomatta sanoimme heit ja suunnilleen juoksimme pois! Ja toivottavasti hän tai hänen vaimonsa ei lue blogiani, koska tätä keskustelua ei varmaan kovin moni ihminen käynyt tänään tai toivottavasti koskaan! Olen nyt perin pohjin hämmentynyt... En edes tiedä, mitä pitäisi ajatella! Ei kai sillä niin suurta väliä ole, mitä minusta ajatellaan, mutta tuo vain oli niin henkilökohtaista!! Ja ihan vain siinä mandariinien äärellä mummojen ympärillä valitessa kiinteimpiä tomaatteja, sivuhuomautuksena lauseessa. Minusta on niin kaikin puolin sopimatonta sanoa jotain tuollaista! Kuka sanoo jotain tuollaista ylipäätään?! Hän kyllä taisi olla vähän kännissä, mutta silti! Tosin serkkuni kunniaksi täytyy sanoa, ettei minulla ollut aavistustakaan, että hän edes tietää niin hienoja sanoja, kuin frigidi. Ei pahalla, mutta hän ei tosiaan ole sukumme kirkkain lamppu. :/ En tiedä onko sillä merkitystä?... Onko sillä suurta eroa ajattelevatko ihmiset, etten saa ketään vai etten ketään haluaisikaan?! Ehkä jälkimmäinen vaihtoehto on parempikin! Olen vain sanaton tästä tapauksesta! Tai en nyt selvästikään sanaton, kun A4:nen on kohta täynnä, mutta... Sanaton. 

Minun piti käydä katselemassa vielä joulukoristeita, mutta tulin sitten vain kotiin. Nyt mietin, että lähtisinkö uudelleen käymään kaupungilla, kun en tänään kävellytkään tarpeeksi. Siellä kyllä sataa vettä... Pari joululahjaakin voisin ostaa. Olen myös miettinyt tabletin ostoa, mutten tiedä tekeekö niillä halvoilla mitään... Kallista en viitsisi ostaa, koska en oikeastaan tarvitse tablettia, kunhan haluaisin sellaisen. Näin netissä aivan ihanan vaaleanpunaisen, mutta jotkut asiantuntijat kuulemma väittää, että kuoren väri on huonohko valintaperuste tabletille. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että he eivät tiedä, mistä puhuvat. Tosin en tiedä, kuuluuko sekään parhaisiin tabletinostoperusteisiin, että haluaisin ladata tabletilleni pelejä kissoille. :D Pikkukissa tykkää tietokoneen näytöstä ja meillä kotona on mahdoton käyttää konetta niin, ettei hän tulisi kaveriksi, joten hän varmasti rakastaisi kalapeliä. :) Onko kenelläkään halvan luokan tablettia ja kenties hyviä kokemuksia siitä? Vai kannattaako odottaa, että on varaa ostaa kunnollinen ja unohtaa nyt koko juttu?

Unohtamisesta puheenollen, yritän nyt kovasti unohtaa tuon kauppareissun. Taidan tosiaan lähteä katselemaan niitä joulukoristeita. Tosin Stockmann tuotti minulle tänä vuonna pettymyksen, siellä oli vain pari koristetta, jotka haluan. Viime vuonna olisi ollut vaikka mitä, mutta myöhästyin, kun viivyttelin ostosteni kanssa. Viikonloppuna on muuten Prismoissa taas -15 % -päivät, ihan vain vinkiksi niille, joilla on vielä tarvetta joululahjoille, tai vastaavaa. :)

Eikä vieläkään lunta, aina vain vettä! :/

18 kommenttia:

  1. Saattaa olla kyse ihan vain siitä että miehet yleensä ovat hyvin seksikeskeisiä eivätkä kykene ymmärtämään että joku valitsee elämän ilman seksiä. Ja jos joku niin tekee, on sen ihmisen sitten varmaan oltava aseksuaali. Miesten päättelyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en minäkään sitä varsinaisesti valinnut, mutta en silti ymmärrä tuollaista johtopäätöstä! Ja vaikka ajattelisi niin, niin tuo on kyllä niitä juttuja, joita olisi syytä sanomatta sille kohteelle! Voi elämä sentään... :)

      Poista
  2. Ei jumal*uta, nyt on pakko sanoa että veri kiehahti vaikka tiedänkin ettei ihmisiä voi tyhmyydestä sakottaa - jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia, vai miten se nyt meni :) (sori nyt jos haukun serkkuasi, mutta ARRGGH !!!)

    Parempi tosiaan yrittää unohtaa tuollaiset idioottimaiset kommentit ja todeta se, että moinen ajattelutapa kertoo vain ja ainoastaan kyseisen henkilön rajoittuneisuudesta, ei millään lailla sinusta. Mukavaa viikon jatkoa :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä ollut kovin vaikuttunut hänen tahdikkuuden puutteestaan... :/ Se on vähän kuin sanoisi, että olen niin ruma, etten voi mitenkään muutenkaan olla oikea nainen, vaan kaikin puolin viallinen. Serkkuni ei kyllä ole se terävin naula yleensäkään, mutta tämä oli häneltäkin melkoista tyhmyyttä. :)

      Kiitos, sinulle myös! :)

      Poista
  3. Ei ei ja ei! Ei JB! Ei... Ei kukaan muu ku sie tiiä sun seksielämästä ja ei se muille kuulu. Se on musta aikalailla sairasta kos serkkujen, tätien, setien seksielämä kiinnostaa. Kaikki huolehtikoon omista orgasmeistasn , vai miten se oli... Ei munkaan sinkkuaikojen vakipanoista ja muista yhen illan jutuista tienny kukaan sukulainen mitään. Eikä ees perhe. Mitä se niille kuuluu?!? Eihän ne voi tietää jos sie ootki oikea miesten/naisten kaataja jahka ilta pimenee.
    Jos mua joku sanos frigiliksi niin mie löisin. Sitähän ei voi tietää kukaan muu kuin sie itte. Jos joku sellasta väittää, niin se on idiootti. Voi pyhä jysäys noita sun sukulaisia. Harmi ko niitä ei valita..,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minun tapauksessa ihan kaikki tietää, kun sitä seksielämää ei ole, mutta sukuni on onneksi tähän asti jättänyt kommentoimatta asiaa. Mutta minulla ei ollut aavistustakaan, että joku heistäkin ajattelee noin!

      Valitettavasti illan täytyisi pimetä todella paljon, että minusta tulisi miesten silmissä viehättävä, joten siltä osin serkkuni kyllä oli oikeassa! :D Siksihän se on minusta aina ollut niin tavattoman noloa, koska en voi pitää sitä yksityisasiana, se on niin ilmiselvää. Mutta tuo oli minusta silti niin asiaton kommentti ihan kaikin puolin, etten tajua, mitä hänen päässään liikkui... Ja tavallaan pidin sitä loukkaavana, koska kuten tuossa edellisellekin vastasin, niin se on kuin sanoisi, että minun näköiseni on ihan pakko olla kaikin tavoin jotenkin viallinen, etten ole edes oikea nainen. :/

      Joskus olisi kyllä tarpeen joku sellainen systeemi, jossa saisi valita, että nämä sukulaiset pidän ja nuo lähetän sukulaiseksi jollekin, josta en pidä! :D

      Poista
  4. Komppan edellisä komentoijia, tosi T-A-H-D-I-T-O-N-T-A kommmentointia. Kyllä serkkusikin varmasti häpeää ja miettii sanomisiaan. Ellei oo aivan.. you know...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä ymmärrä, mitä hän ajatteli, vaikka hän kyllä välillä sanoo ihan mitä sattuu, mutta jopa hänelle tämä oli aika mautonta...

      En tiedä onko sillä sitten loppujen lopuksi niin väliä, mitä minusta ajatellaan, mutta kun toisaalta olen jo oikeastikin niin monessa asiassa epänormaali, niin ei enää tarvitsisi keksiä asioita listan jatkeeksi! :D Olen tosiaan netissä kuullut tuon uskomuksen useamman kerran
      ja olen tosin aina antanut ymmärtää, että haluankin olla yksin, mutta olen ajatellut, että sukulaiseni ymmärtävät sen tarkoittavan, etten halua sääliä, enkä halua puhua aiheesta. Mutta ehkä he tosiaan uskovat sen ja luulevat minun oikeasti olevan frigidi! Serkkuni ainakin uskoo! No, mikäs siinä! Eivät sitten ainakaan sääli minua, se olisi paljon pahempaa! :)

      Poista
  5. Hei,
    olen lueskellut blogiasi jonkin aikaa. Paljon olet saanut hyviä kommentteja aikaisemmin, eivät vaan näytä uppoavan kovin hyvin :) Mutta tässä minunkin mielipiteeni joukon jatkoksi. Minun surullisessa ja onnettomassa elämässä on paljon yhtäläisyyksiä sinun elämääsi, mutta sitten on myös paljon, todella paljon, sellaista, jota en kertakaikkiaan pysty käsittämään.

    Nämä sinun ympärillä olevat ihmiset... sanattomaksi vetää. Jos minulla olisi samanlainen äiti kuin sinulla, joka olisi noin totaalisesti epäonnistunut kasvatustehtävässään ja lyttäisi minua jatkuvasti, en olisi hänen kanssaan missään tekemisissä. Se ihminen on sinulle pahaksi! Ja nämä tälläiset sukulaiset, mitä ihmettä! Juntteja ja kaikenlaisia hulluja on sitten ilmeisesti noinkin paljon olemassa, mutta eihän niiden kanssa tarvitse viettää aikaa, olla niille ystävällinen tai millään tavalla huomioida niiden sanomisia. Enkä käsitä sitäkään, että ilmeisesti tuntemattomat ihmiset haukkuvat sinua läskiksi tai vastaavaa. Itse olen - noin kahdenkymmenen pudotetu kilon jälkeenkin - isompi kuin sinä olet koskaan ollut. Eli todella läski. En muista, että minua olisi koskaan ikinä milloinkaan haukuttu läskiksi. Että joku olisi katsonut asiakseen sanoa minulle päin naamaa jotain ilkeää liittyen ulkonäkööni, käsittämätön ajatus. Missä ihmeessä sinä oikein asut?

    Vaikka en näitä ihmisiä sinun ympärillä ymmärrä, ymmärrän sen, että ethän sinä mitenkään ole voinut kasvaa "normaaliksi" tuollaisessa ympäristössä. Ei kukaan ole niin vahva, ettei itsetunto häviäisi täysin, jos koko ajan kohdellaan kuin kuraa. Toisin kuin sinä jankutat syy ei ole sinussa, sinä et ole niin kamala että ansaitsisit kaiken pahan. Ei kukaan ansaitse sellaista mitä sinä olet saanut kestää.

    Voi kun sinä vaan uskaltaisit etsiä sopivan terapeutin ja kokeilla täysillä terapiatyöskentelyä. Kun saisit korjattua tuota vääristynyttä ajattelutapaasi voisit elää vielä pitkän onnellisen elämän. Kyllä, olen lukenut kaikki perustelusi sille, miksi et voi hakeutua terapiaan. Mutta minusta mikään niistä ei ole niin hyvä syy, että sen kanattaisi olla elämisen arvoisen elämän tiellä.

    Itse olen ollut masentunut, hoitanut itseäni monta vuotta lääkkeillä ja käynyt psykoterapiassa. Elämäni oli turhaa, olin kaikessa epäonnistunut, itkin päivittäin, tuntikausia. Kukaan ei minusta välittänyt, tulevaisuus oli toivoton. Olin kertakaikkisen ruma ja vastenmielinen. Mitään hyvää ei olisi koskaan voinut tapahtua. En uskonut eläväni nelikymppiseksi, ainut syy olla tappamatta itseäni oli se, että äitini ei kestäisi kuolemaani. Minulla ei ollut mitään toivoa.

    Ei elämä edelleenkään ole mistään satukirjasta, ongelmia on paljon. Mutta minä elän. Teen asioita joista nautin. Yleensäkin nyt nautin asioista. Olen 35-vuotias, mutta en suinkaan kuvittele elämäni olevan ohi. Hyviä asioita voi tapahtua, ja olen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Tämä voisi olla todellisuutta myös sinulle. Se vaatisi ison muutoksen pääsi sisällä, eikä se muutos tule laihtumalla, tarvitsisit siihen apua. Alku on vaikea, minä tiedän, mutta se olisi kaiken vaivan arvoista!

    T. Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Minä tosiaan saan ihania kommentteja, niihin vain on vähän vaikea uskoa. Tai uskon kyllä, että he tarkoittavat mitä sanovat, mutta pidän sitä väärinkäsityksenä, että kuvasin itseäni väärin. :) Siksi minun tulee välillä toistettuakin tiettyjä asioita.

      Äidissäni on kuitenkin paljon hyvääkin, hän vain on vaikea ihminen. Ja vanhempani ovat myös ainoat ihmiset, jotka minulla on, en selviytyisi ilman heitä. Tiedostan kyllä, että äitini on tehnyt tuhoa. :/ Mutta minulla myös on koti ja edes kaksi ihmistä, joiden kanssa jutella ja viettää aikaa, edes jokin syy elää. Se on paljon, enkä voi luopua siitä.

      Olen miettinyt tuota haukkumisasiaa paljonkin, koska tiedän, että vain osaa ylipainoisista haukutaan ja osaa ei. Olen tullut siihen tulokseen, että se johtuu siitä, että niitä haukutaan, joilla lihavuus näkyy erityisen selvästi kasvoista. Koska ainakaan mitään muuta syytä siihen en keksi, yritän aina olla mahdollisimman huomaamaton ja neutraali ja vältän huomion kiinnittämistä itseeni. Ja minullahan haukkuminen alkoi jo ollessani vielä normaalipainon puolella, joten siksikin uskon, että se johtuu pyöreistä kasvoistani. Onneksi se ei enää ole joka päiväistä ja innolla odotan, että olisin sen verran normaali(hko) ettei sitä enää tapahtuisi. Toivottavasti vain sitten ei käy niin, että joudun kuuntelemaan rumuushaukkumisia, koska tiedän muutamia naisia, jotka eivät ole ollenkaan ylipainoisia, mutta saavat silti kommentteja ulkonäöstään. Se on jännä ilmiö, koska usein ne haukut sanotaan vähän sellaisella asenteella, kuin tekisi jotain pahaa näille ihmisille vain olemalla olemassa, pilaisin heidän maisemansa. Muutkin haukkuja kuulevat ovat huomanneet saman. Ja kaikkein hassuin piirre tässä ilmiössä on se, että se haukkuja on melkein aina mies, jolla ei oikeastaan olisi siihen ulkonäöllisesti varaa... Minua on jopa haukkunut läskiksi mies, jonka bmi oli ainakin reilusti yli omani ja se oli kaikin tavoin hämmentävä kokemus. Sori, meni nyt vähän paasaamiseksi, mutta minua kiehtoo tämä ilmiö, koska siihen liittyy outoja piirteitä. :)

      Tuo serkkuni ei ole mitenkään ilkeä ihminen, mutta hän ei ole kovin fiksu ja hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista sisäistä sensuuria, hän saattaa tosiaan sanoa ihan mitä vain. Tosin en kyllä ollut varautunut tuohon frigidiys -kommenttiin... Minun suvussani tosin harrastetaan rankemman puoleista vinoilua ylipäätäänkin ja se on vain kestettävä! Varsinkin yksi enoni on ihan mahdoton ja hän inhoaa läskejä! Tosin hänelle kyllä sanon takaisin!

      Ihanaa kuulla, että elämäsi on muuttunut paremmaksi! Se antaa toivoa minullekin! Olen jo edistynyt käyttämään lääkitystä, joka tuntuu toimivan aika hyvin! Tosin tämä viikko on ollut huono, mutta yleisesti ottaen. Harkitsen kyllä aina joskus terapiaa, mutta se tökkii niin kaikin puolin vastaan, kun en niin yhtään halua mennä. Se reaktio on niin vahva, etten jaksa taistella sitä vastaan. Ehkä se vain ei ole minulle... Tai ehkä olen vain laiska. :)

      Joka tapauksessa, olen nyt lääkityksen avulla tilanteessa, jossa olen ihan ok. Minulle, se on suuri juttu ja se myös riittää, jos se jatkuu. Täytyy vain toivoa, että se jatkuu...

      Poista
    2. Hei taas,
      terapiassa on kyllä se puoli, ettei sinne kannata mennä, jos ei ole valmis tekemään töitä. Vie paljon aikaa ja rahaa, on kaikinpuolin rasittavaa, ja itsellä ainakin oli suunnillee aina koko päivän todella huono olo ja paha mieli, kun olin aamulla käynyt terapeutilla. Ei ollut mitään kevyttä rupattelua kivoista asioista :) Mutta jotenkin sinusta pitäisi saada ajettua se ajatus, että olet huono. Kyllä kai jokaisella on välillä niitä hetkiä, että kokee olevansa ihan paska, mutta jotenkin tuo sinun elo itsesi kanssa tuntuu niin raskaalta. Ja kuten sanoin, se tuntuu niin tutulta.

      Sitäkin joskun mietin, kun olet kirjoittanut jotain, että et ole masentunut, olet vaan onneton. Että sinulla on paha mieli sen takia millaista elämää elät, eikä se muutu vaikka joku aivokemia saataisiinkin tasapainoon. Mulla oli ihan sama ajatus joskus. Mutta hei, kyllä sen eron kuitenkin huomaa. Ei minulla ole edelleekään ystäviä eikä miestä, rämmin ihan samassa suossa "urani" kanssa, olen sairalloisen ylipainoinen... Häpeä ja ahdistus ja epäonnistumisen tunne ja itku tulevat edelleen joskus, mutta ne eivät estä minua tekemästä asioita ja elämästä hyvää elämää.

      Ymmärrän kyllä tuon ongelman äitisi kanssa. Kyllähän jokainen tarvitsee edes jotain ihmiskontakteja. Mutta... jos sinulla on oikeasti sellainen tunne, että äitisi häpeää sinua, ja vielä pahempaa, että hän on oikeassa niin tehdessään, niin eihän tuo voi olla mitenkään sinulle hyväksi. Minun äitini asuu kaukana emmekä näe kovin usein, mutta kyllä minulla on tunne, että hän rakastaa ja tukee ja hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. Varmaan on myös joskus itsekseen itkenyt ja ollut todella huolissaan, koska minä olen ollut onneton. Mutta vain siksi, että minulla on ollut paha olo ja se on satuttanut häntä, ei niin, että hän olisi halunnut paremman tyttären. Ja sinulla, juuri se ihminen, jonka pitäisi sinua puolustaa ja rakastaa ehdoitta, tuottaa mielipahaa. Olen tästä asiasta todella surullinen.

      Minttu

      Poista
    3. Kävin tosiaan silloin opiskellessani sellaisilla arviointikäynneillä, enkä pitänyt siitä. Se vain ei tuntunut minun jutultani. Minusta kai jotenkin tuntuu, että jos olisin parempi, elämä olisi osoittanut sen minulle, esimerkiksi niin, että olisin kelvannut jollekin ystäväksi/kaveriksi. Mutta en minä nyt kuitenkaan istu täällä säälimässä itseäni aamusta iltaan, joskus vain on vaikeita aikoja ja joskus pärjään ihan hyvin.

      Totta, joudun myöntämään, että lääkitys on auttanut. Ei mielialaan, mutta siihen ihan hirvittävään ahdistukseen, jota tunsin. Ja se tietysti auttaa kaikin tavoin kovasti. Ne myös tekevät ihan arjesta helpomman, joten pystyn itsekin enemmän vaikuttamaan siihen, miltä tuntuu.

      Haluaisin, että äitini voisi olla minusta ylpeä, mutta... Onneksi asun toisella paikkakunnalla, niin hän voi valehdella ystävilleen. Mutta en voi luopua vanhemmistani, tulisin hulluksi ihan yksin. Ja on hänessä silti paljon hyvääkin, hän vain haluaisi minun olevan erilainen. Toisaalta, minäkin haluaisin hänen olevan erilainen, joten... Joka tapauksessa, minulla ei ole ketään muuta.

      Poista
  6. J.B Minusta Minttu kirjoitti paljon hyvää asiaa sinulle. Olen samaa mieltä että sinun olisi saatava kitkettyä keinolla millä hyvänsä nuo turhat negatiiviset asiat päästäsi.Olen jo aikaisemmin sinulle sanonut että olet vartaloltasi aivan normaali ja en ikä päivänä usko että olisit kasvoiltasi niin ruma, että se muka pilaa koko elämäsi. Tai että olisit jotenkin niin epänormaali;ei se tee ihmisestä epänormaalia ettei ole miestä ja lapsia tai ettei ole töitä. Ilmeisesti taloudellisestikin sinulla menee ihan hyvin. Eli elämäsi on aivan täysin normaalia. Minusta olet liian riippuvainen vanhemmistasi vaikka he sinulle tärkeitä ovatkin. Sinun olisi ehdottomasti saatava muitakin ihmiskontakteja;olivatpa ne sitten vertaisryhmiä,nettituttuja,vapaaehtoistoimintaa tai harrastuspiirejä tai ihan mitä tahansa kautta hankittuja.En voi itselleni mitään,mutta minun on ihan pakko koettaa työntää sinua sieltä surkeudesta pois. Leikkaus ym.asioista sen verran,että tänään mulla oli 2kk kontrolli ravitsemusterapeutin luona ja puhuttiin alan uusimmat kuulumiset läpi.Nyt on ilmestynyt sellainen vihkonen kuin:Ruokailu 1-2 vuotta lihavuusleikkauksen jälkeen.Mun ruokailut on just suositusten mukaiset,nauroikin ettei keksi mulle mitään huomautettavaa.Ainostaan liikuntaa pitäisi lisätä.Painoa on nyt lähtenyt yhteensä 54.6kg ja leikkauksen jälkeen 17.3kg.Ensimmäinen puoli vuotta on kuulemma tehokkain jakso painon pudotuksessa, sitten vielä vuosi-puolitoista leikkauksen jälkeen on toivoa painon laskemisesta, mutta sitten se yleensä lakkaa.Siksi ne minun toitottamani tiukat ruokailut on niin tärkeitä eikä niitä herkkuhetkiä kannata kokeilla eikä pitää. Siinä ajassa pitää oppia lopulliset uudet ruokailutavat,joista saa myös riittävästi kaikkia ravintoaineita. Sitä omaa blogia en vaan ole saanut aikaiseksi vieläkään. JK.Hobby Hallin sivulla ( Stocman ) oli aivan ihana vaaleanpunainen takki joku aika sitten. Tulit heti mieleeni kun näin sen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei niistä ainakaan hyötyä ole, mutta ne on niin luontevia minulle. Ei rumuuteni koko elämääni pilaa, mutta kyllähän siitä väkisinkin on haittaa. Ihmiset vain antaa hyvännäköisille ihmisille helpommin tilaisuuden, ihan mihin tahansa, se on geeneissämme. Ja tietysti, jos olisin kaunis, olisin voinut saada oman perheen eli yksi periaatteessa pieni yksityiskohta olisikin muuttanut kaiken. Mutta olen todella tottunut rumuuteeni ja hyväksynytkin sen, en minä täällä istu peilin edessä itkemässä, vaikka sen aina joskus mainitsenkin. Ja no, kyllähän se, että on kokematon vielä 33 -vuotiaana, tekee ihmisestä kaikin tavoin epänormaalin, mutta se nyt vain on niin kuin on, eikä sille voi mitään. Lihavuuttani taas en ole koskaan pystynyt hyväksymään, enkä usko, että koskaan pystynkään. Toivon, että paino vielä laskee, vaikka kaksivuotispäivä lähenee. Itse asiassa olinkin vaa'alla äsken ihan iloinen. :) Lievä ylipaino on nyt todella lähellä! :) Ja ehkä on hyväkin, etten pysty hyväksymään lihavuuttani, koska eihän tämä terveellistäkään ole.

      Minä olenkin aivan liian riippuvainen vanhemmistani, mutta kun ei ole ketään muutakaan, on vaikea olla olematta. Toivoisin tottakai enemmän sosiaalista elämää, mutta on hyväksyttävä, että se on äärimmäisen epätodennäköistä. Mutta toisaalta onhan minulla jonkinlaista sosiaalista elämää tämän blogin kautta ja se on ollut minulle todella suuri juttu!

      Ihan mieletön muuten tuo painonpudotuksesi! Olet varmaan todella tyytyväinen! Olen edelleen herkkulakossa eli ei jumitukseni siitä johdu, pikemminkin varmaan edelleen siitä, etten saa tarpeeksi proteiinia. :/ Yritän kyllä, mutta... No, pitäisi yrittää kovemmin.

      Tykkään kyllä ihan mielettömästi pinkistä ja vaaleanpunaisesta! :) Et ole ainoa, joka on kertonut minun tulevan ko väristä mieleen! :)

      Poista
  7. No, onhan tuo nyt kertakaikkisen kummallinen kommentti serkultasi :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin jäin miettimään, että oliko tuo nyt muka kenenkään mielestä asiallista!! Ihme hyypiö... :)

      Poista
  8. Hei! Kovasti komppaan Minttua tuossa terapeuttiasiassa, voi kun sinut saisi vakuutettua sen tarpeellisuudesta. Ja jos vieraalle puhuminen tuntuu alkuun vaikealta, ota tulosteita näistä blogikirjoituksista ja näytä ne.
    Mutta, varsinaiseen asiaani: tablettiin. En suosittele tablettia, kun tykkäät kirjoittaa tätä blogiasi. Pitkien tekstien kirjoittaminen on todella ärsyttävää virtuaalinäppäimistöllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon kyllä, että se olisi tarpeen, mutta se on niin kaikin puolin vastenmielinen ajatus. Ja toisaalta pidän sitä myös turhana, koska minulla ei ole ketään, joten en vaikuta kenenkään muun elämään ja koska en myöskään usko, että voin koskaan olla onnellinen täysin yksin. Elämäni kuitenkin tulee olemaan samanlaista kuin se on nyt lopun elämääni, joten minulle riittää, jos selviydyn tai olen suurin piirtein ok. Lääkkeet auttavat siinä.

      Varmasti olisikin, mutta se olisi minulle vähän kuin "lelu", jotain ajanvietettä autossa istuessa, jne. :) Blogiin varmaan kirjoittaisin edelleen ihan kannettavalla. Ehkä halpaan siltikään ei kannata laittaa rahaa...

      Poista