maanantai 18. marraskuuta 2013

Rikkinäinen kalenteri

Vaikka kuinka yrittäisin kertoa itselleni, että jouluun on viisi viikkoa, kaikki minussa sanoo, että nyt on kesä. En ymmärrä, mitä tämä on... Ymmärrän, mitä masennus on ja mitä ahdistus on ja miksi olen onneton ja miksi olen niin vinksahtanut ylipäätään, mutta mitä hittoa tämä on?! En tajua, mitä minulle on tapahtunut... Se on niin hankalaa, koska herään aamuisin odottaen kuulevani linnunlaulua ja näkeväni auringonpaistetta ja on syksy! Se aiheuttaa minussa ristiriidan, joka tuntuu todella epämiellyttävältä ja pilaa parhaan vuodenajan! En tiedä, mitä tälle voisi tehdä, en edes tiedä, miksi tätä pitäisi kutsua. Sisäinen kello voi olla väärässä ajassa, mutta kun minä en ole sekaisin siitä, mitä kello on, minä en edes tiedä, mikä kuukausi on! Tai mikä vuodenaika on! Olen yrittänyt miettiä, että teinkö viime syksynä jotain, mikä olisi aiheuttanut tämän, mutta ainoa, minkä keksin, on se, että laitoin jouluvalot jo alkusyksystä. Ehkä se asetti aivoni väärään aikaan... En tiedä, miltä tämä kuulostaa ongelmana ja ehkä se on vähäistä muihin ongelmiini verrattuna, mutta tämä on todella kamalaa ja haluan sen loppuvan! En vain tiedä, miten... 

Ensimmäistä kertaa elämässäni koen myös kylmyyden epämiellyttäväksi. Olen aina rakastanut sitä, miten ilmat kylmenee ja hengitys alkaa huuruamaan ulkona, lunta, miltä pakkanen tuoksuu, miten puut ovat kuuraisia ja taivas on jäänsininen, miten saan pukea monta kerrosta lämpimiä vaatteita ja ainoastaan poskia nipistelee pakkanen. Nyt kylmyys tuntuu ahdistavalta ja pelottavalta. Ehkä se johtuu siitä, että minusta nyt pitäisi olla kesä, mutta joudun lähes pakottamaan itseni ulos. Miksi minulla pitää olla niin kummallisia ongelmia?! Jos minun nyt pitää olla näin sekaisin, niin enkö voisi edes olla sekaisin tavalla, johon voisin googlettaa mahdollisia ratkaisuja?! Miten ratkaistaan se, että aivoni luulevat, että nyt on kesä ja minusta tuntuu, että pienikin pakkanen tappaa minut?! En edes tiedä, pitäisikö minun nauraa vai itkeä! Ainakin hulluudessani näköjään on edelleen uusia ulottuvuuksia...

Lisäksi olen muutenkin alkanut käyttäytymään kuin hullu julkisilla paikoilla, minua on alkanut naurattaa mitä typerimmät jutut. Äsken bussissa oli pari juoppoa; kiinnitin heihin huomiota, koska he puhuivat jostakin, joka tulee tapahtumaan tammi-maaliskuun vaihteessa. Ehkä heilläkin on jokin kalenteriongelma, koska minun tietääkseni siinä on helmikuu välissä. Joka tapauksessa heillä oli jotain kinaa ja toinen sanoi, että hän muuttaa asunnostaan, niin et enää ikinä löydä häntä. Niin toinen vastasi, että sinä olet niin tyhmä, ettei minun tarvitsisi kuin soittaa ja kysyä, että missä sinä olet. :D Minua alkoi naurattamaan ihan kauheasti...

Mutta menen nyt lenkille ja jos minusta ei enää kuulu, olen sitten oikeasti varmaan kuollut noin 0,1 asteen pakkaseen...

12 kommenttia:

  1. No, en kyllä usko minäkään että joulu on melkein kuukauden päästä! Mun äiti juuri kyseli, koska tulen sinne käymään (mulla siis ollut tapana käydä hänen luona vähän ennen joulua) ja ihan ärsyynnyin, että miksi siitä pitää jo nyt sopia! Mutta eihän siihen otollisimpaan vierailuajankohtaan ole enää kuin 2-3 viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä syksy on kyllä kulunut niin äkkiä, etten edes tiedä, minne se on kadonnut! Pieni kevätpaniikkikin alkaa jo nostaa päätään! Mutta jospa tämä tästä...

      Poista
  2. Kylmyyden kokeminen epämiellyttäväksi kuuluu laihtumisen haittapuoliin. Minua paleltaa nykyisin aina. Olin yhdellä luennolla ja minun piti hakea toppatakki päälle, kun salissa oli mielestäni epäinhimillisen kylmä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenköhän sitten käy, jos tästä vielä laihdun... Tosin muistankin, kun lukiossa yksi kaverini oli anorektikko ja hän oli aina ihan jäässä ja käytti montaa villapaitaa päällekkäin ja aina yhdistin sen hänen laihuuteensa. Kuitenkin luulisi, että tämä määrä läskiä, mikä minullakin vielä on, pitäisi lämpimänä!

      Poista
  3. Tuo juoppojen jutustelu olisi kyllä saanut minutkin naurahtelemaan - just tollasia hassuja juttuja tarvitaan joskus päivän piristykseksi :). Ja sit tuosta kylmästä - ite tulin vähän aikaa sitten kuumasta suihkusta, jossa tapojeni vastaisesti lojuin puoli tuntia, kun olin niin jäässä. Kolkyt kiloa sitten hikoilin tosi usein enkä sietänyt kesää ollenkaan. Painon pudotus muuttaa näitä juttuja. Onneks kaupasta voi hommata lämpimämpiä vaatteita :) Sulla on hyvä blogi ja vaikutat muutenkin tosi kivalta ja fiksulta tyypiltä! Mulla on muuten kanssa enää reilu kymppi tavoitteeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli vielä jotenkin niin aidosti sanottu, en osannut kertoa sitä samalla tavalla! :D Tottahan se silti on, että ihan huomaamattaan varmaan kännykkään sanoisi, missä on, jos sitä joku kysyisi.

      Viime kesä oli kyllä helpompi, kuin kesät yleensä, mutta ajattelin sen vain olleen tavallista viileämpi kesä. Se olisi kyllä tervetullut muutos, koska kestän kuumaa todella huonosti ja helteet on rankkoja. Mutta tykkään talvesta, joten se, etten siedä kylmää, on vähän harmi. No, vaatteita vain lisää, sillähän se ratkeaa!

      Voi kiitos! :) Ja tsemppiä omaan urakkaan! Se ei ole helppoa, mutta kyllä me sinne päästään! :)

      Poista
    2. Luonto on sekaisin. Minustakin tuntuu kesälle. Paitsi että on pimeä. Eri asia jos oikeesti olisikin sitä kuuraa ja lunta ja pakkasta, mutta kun ei montaa kertaa ole ollu edes aamulla autonlasit jäässä, niin vaikea ajatella, että joulu on ovella...

      Poista
    3. Totta, mutta minulla tätä on jatkunut jo vuoden! Välillä jo tunnen oloni normaalimmaksi, mutta sitten taas yht'äkkiä tuntuu ihan väärältä vuodenajalta! Ihan hullua...

      Mutta ei tuolla kyllä tosiaan kovin jouluiselta näytä... Meille ei ole vieläkään satanut edes ensilunta! Olisipa edes joulun aikaan lumista!

      Poista
  4. Hei vaan, löysin blogisi juuri. Minä olen suunnilleen samassa nyt, kuin mistä sinä olet lähtenyt ja on tosi kannustavaa huomata, kuinka paino on jollain tippunut hienosti. Minä laihdutan ennen ja jälkeen raskautta tulleita kiloja (tällä hetkellä jo toistamiseen) pois ja bloggaan myös aiheesta. Tutustun blogiisi vielä tarkemmin, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa tämän perusteella :)
    Jos kiinnostaa, niin minut ja kolme laihdutustoveriani löydät virvonvarvon.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Minä kyllä vähän huijasin, kun kävin leikkauksessa, mutta jotkut näkyvät pystyvät siihen ihan ilmankin! Mutta nyt tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa joudun tosissani yrittämään, että paino laskee. Kovasti tsemppiä laihdutukseen! :)

      Tulen tutustumaan blogiisi, kiitti vinkistä! :)

      Poista
  5. Kovasti tsemppiä sulle kilojen karistukseen ja muutenkin! Hienoa työtä oot tehnyt jo tähän asti. Itse en tunnu onnistuvan millään ja joskus olen jopa googlaillut juurikin noita laihdutusleikkauksia, mutta painoindeksi ei ole tarpeeksi korkea. Mutta kyllä nämä laardit tästä lähtee, pakko!

    http://mielikaunis.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ehkä on kuitenkin parempi, ettei ole painoa niin paljoa. :) Tosin olen kyllä ollut todella tyytyväinen, että pääsin leikkaukseen, koska ilman en olisi onnistunut ikinä! Mutta uskon, että onnistut kyllä ilmankin! :)

      Poista