lauantai 2. marraskuuta 2013

Ruoan psykologiaa

Tasan 86 kg taas aamulla. Se on ihan ok, tavallaan tiesinkin, että jos saisin painon hiukan laskemaan, sitä seuraisi taas jumitus. (Aika suuri) osa minusta on tyytyväinen jo siitä, ettei paino nouse. Olen viime aikoina huomannut, että ruoalla on todella suuri vaikutus mielialoihini ja ehkä jossain määrin oppinut vaikuttamaankin tuntemuksiini. Olen tavallaan löytämässä henkiselle hyvinvoinnilleni optimaalisen ruokavalion, mutta sen noudattaminen ei ole kovin helppoa ja mikä pahempaa, se ei taida olla fyysiselle hyvinvoinnilleni millään tavoin riittävä tai ei ainakaan hyvä. Silloin ennen leikkausta tunsin oloni todella hyväksi, jos vatsani oli täysi, nyt en pidä siitä tunteesta, varsinkaan, jos olen syönyt jotain kovin kiinteää. Mieluiten syönkin vain pehmeää ja nestemäistä ruokaa, jotka eivät tunnu jäävän vatsaan pitkäksi aikaa. En halua syödä esimerkiksi omenaa tai päärynää, koska ne tuntuvat jäävän kiinteäksi, karkeaksi möykyksi vatsaani. Pidän vesimelonista ja kurkusta, mutta nehän ovatkin lähinnä vettä, tosin vesimeloni hedelmänä ei houkuta minua yhtään sen enempää, kuin muutkaan hedelmät. Mutta se on niitä ruokia, jotka eivät aiheuta epämiellyttäviä tuntemuksia vatsaani. Ja kuten sanottu, en pidä täydestä vatsasta. Ennen ruoka ja syöminen nostivat mielialaani, vaikka sitten myöhemmin syöminen harmitti, nyt se on monimutkaisempaa.

Jos olen syönyt huonosti(liikaa), inhoan itseäni ja oloni on levoton ja ahdistunut melkein välittömästi, ei vasta muutaman tunnin kuluttua tai seuraavana päivänä. Osin on kyse ihan puhtaasti energian saannista. Jos syön liikaa, saan myös liikaa energiaa, mikä tekee minusta levottoman ja rauhattoman. Hämmästyttävää kyllä, energia antaa minulle energiaa. :) Kun saan vain vähän energiaa, olen väsynyt ja rauhallinen, hyvällä tavalla. Täydellinen määrä on sellainen, joka pitää minut toimintakykyisenä, mutta joka ei tee minua levottomaksi ja olen tarpeeksi väsynyt nukkuakseni hyvin ja pitkään. Sitä täydellistä määrää on vähän vaikea löytää, mutta valitettavasti se tuskin on tarpeeksi kehoni muita tarpeita ajatellen, joten edelleen yritän löytää sitä maksimaalista ruoan määrää, joka pitää minut myös henkisesti hyvinvoivana. 

Kaikkein suurin merkitys on sillä, jos yritän olla mahdollisimman vähillä hiilihydraateilla. Sopiva määrä hiilareita saa oloni ihan merkittävästi paremmaksi. Jos en ole syönyt yhtään hiilihydraatteja, mielialani on ihan nollassa, tunnen itseni kylmäksi ja tyhjäksi ja alakuloiseksi. Ihan tunnen laahustavani ja olevani jonkinlaisessa alakuloisessa tyhjiössä, josta saan itseni aika nopeasti pois syömällä jotain hiilihydraattipitoista. Ei sitä tarvitse ahtaa suuria määriä ja leipä riittää, mutta täysin hiilihydraatiton ruokavalio ei voisi koskaan tulla kysymykseen kohdallani. 

Outoa on myös se, miten leikkaus tavallaan nollasi tilanteen ruokien suhteen ja teki minusta kuin lapsen, jolle kaikki ruoat ja maut on uutta ja niitä piti kokeilla moneen kertaan tietääkseen, pidänkö niistä vai en. Aluksi en pitänyt oikeastaan mistään, mutta vanhasta tottumuksesta söin ruokaa, josta tiesin ennen pitäneeni ja osaan totuin uudelleen. Mutta esimerkiksi raejuustoa en voi enää sietää, vaikka ennen rakastin sitä. Se maistuu ihan täysin erilaiselta kuin ennen. En ymmärrä, miten sillä, että mahalaukustani leikattiin pala pois, voi olla niin suuri vaikutus, mutta sillä vain on. Yritän syödä sitä säännöllisin väliajoin, koska muistan edelleen, miltä se maistui ennen, mutta en vain pysty enää pitämään siitä.  Kaikkein kummallisin on tilanne hedelmien suhteen. Ennen pidin hedelmistä ja söin niitä paljon, mutta nyt tunnen suurta vastenmielisyyttä hedelmiä kohtaan, se on outo tunne. Se ei liity makuun, tiedän, että ne maistuvat ihan hyviltä, mutta en halua niitä edes samaan huoneeseen. Ei se ole minkäänlaista ruokafobiaa, en oikein tiedä, mitä se on. En vain halua syödä hedelmää. Pystyn siihen kyllä, eikä se ole kovin vastenmielistä, jotkut maistuvat ihan hyviltäkin, mutta en halua, en niin tippaakaan. Ennen ihan odotin, että klementiinit tulevat kauppaan ennen joulua ja söin niitä kilokaupalla, samoin kesäisin ostin kokonaisia vesimeloneja ja syksyisin söin pussikaupalla luumuja, mutta nyt, en tunne mitään houkutusta edes maistaa niitä. Marjoista pidän edelleen, siinä ei ole mitään muutosta. Kasvikset ovat maultaan ihan ok, mutta ne taas saavat vatsani kipeäksi todella herkästi. Yritän kyllä syödä niitä varovaisesti ja toivottavasti pystyn syömään niitä enemmän ja enemmän.

Hassuinta on se, miten järjettömiltä muiden annoskoot nykyään näyttää. Tiedän itse syöneeni ennen paljon enemmänkin, mutta nyt minusta tuntuu, kuin muut söisivät ihan valtavia kekoja ruokaa ja se, mitä minä syön, tuntuu normaalilla tavalla paljolta. Tiedostan, että minusta vain tuntuu siltä leikkauksen takia, mutta silti en voi olla tuijottamatta esimerkiksi vanhempieni syömää ruokamäärää!

Minulta kysellään aina välillä ruokapäiväkirjaa, mutta tuntuu vähän hölmöltä laittaa niitä, koska ruokavalioni on niin samanlainen päivästä toiseen. Mutta, voin kertoa, mitkä ruoat kuuluvat ruokavaliooni. Useimmiten aloitan aamun keittämällä ihan vähän kaurapuuroa ja siinä samalla sekoitan yhteen kaksi purkkia Ehrmannin rahkaa ja purkillisen vauvojen luumusosetta. Syön kaurapuuron ja vähän rahkaseosta, josta loput syön päivän aikana. Viimeistään joskus iltapäivällä syön jotain hiilihydraattia, useimmiten viipaleen, joskus kaksikin, näkkileipää keijulla. Päivän aikana syön myös pari tomaattia ja kurkun ja porkkanan sekä useamman lasillisen rasvatonta plusmaitoa. Viimeksi illalla syön joko Valion rasvattoman luonnonjugurtin, johon sekoitan kannessa olevan marjamyslin tai sitten kurkkua ja Arlan salad solutions fetapurkin, josta valutan öljyn mahdollisimman hyvin pois. Joskus teen ihan kunnon salaatinkin. Joskus syön mustikoita rahkan joukossa. Viikonloppuisin teen joko kasvissosekeittoa tai linssikeittoa, joista riittää useammaksi päiväksi. Teen myös suklaa-banaani –pirtelöä proteiinijauheesta. Laitan joukkoon parapähkinöitä ja avokadoa hyvien rasvojen takia. Välillä syön ruisleipää, johon laitan päälle keijua, juustoa ja paljon kurkkua. Joskus syön hyvin ja monipuolisesti, joskus syön pelkkää maitoa, joskus en sitäkään. Minulla on päiviä, jolloin en halua mitään ruokaa lähellenikään, enkä ole pakottanut itseäni syömään, koska niitä ei ole usein. Joskus himoitsen vaikka minkälaisia herkkuja, joskus haluan ruokaa, joskus tunnen vastenmielisyyttä ihan kaikkea syötävää kohtaan. Oksennan kaiken makean, kuten jäätelön tai suklaavanukkaan, joten en enää edes yritä syödä niitä. Joskus muistan syödä vasta illalla, joskus syön oikeaoppisesti. Ja ai niin, juon myös Pepsi Maxia ja Starbucksin Seattle Latte -kahvijuomia ja suunnitelmana olisi luopua kummastakin kokonaan joulun jälkeen. Näiden lisäksi saatan satunnaisesti syödä jotain muuta, mutta ihan arkena ruokavalioni koostuu melkein aina edellä mainituista. 

Tänään olen syönyt kaurapuuroa, ehkä puolet rahkasekoituksestani, kaksi lasillista maitoa ja viipaleen näkkäriä, johon viipaloin päälle tomaatin. Söin myös muutaman parapähkinän ja laitoin sekä näkkärille, että puuroon vähän keijua. Tarkoitus on syödä vielä loppu rahka, porkkana ja toinen tomaatti, ja jääkaapissa on jo kurkku ja feta valmiiksi pilkottuna. En osaa sanoa, miltä tämä kuulostaa muista, mutta minulle tässä on paljon ruokaa ja sen syöminen vaatii suunnitelmallisuutta ja työtä. Hassua sanoa näin ruoasta, mutta koska en pidä esimerkiksi maidosta tai kaurapuurosta, eikä rahkaseoskaan maistu hyvältä (joskaan ei pahaltakaan), syöminen on jotain, johon joudun kannustamaan itseäni. En tunne nälkää, enkä tänään himoitsekaan mitään, joten en oikeastaan haluaisi syödä. Tämä määrä on myös ihan siinä rajoilla, etten koe saavani liikaa energiaa ja tule levottomaksi. Terveellisyyden kannalta, tämä on hyvä päivä minulle. Valitettavasti kaikista päivistä en voi sanoa samaa. :/

Minun piti laittaa nämä kuvat jo silloin miinus 30 kg kuvien yhteydessä, mutta unohdin. Nämä on siis isoimmat housut, jotka minulla oli käytössä ja nämä olivat aikanaan ihan sopivat. Ei ne nytkään mitenkään valtavan isot ole. Eiväthän ne päällä pysy, mutta ei niissä mitään tilaa toiselle ihmiselle ole, niin kuin joskus jossain muutoskuvissa näkee. Mikä tietysti viittaa siihen, että kehostani on lähtenyt myös lihasta, ei ainoastaan läskiä. :/ Kävin myös aamulla kehonkoostumusvaa’allani. Se näytti rasvaprosentiksi 39,2 (toukokuun lopussa 43,3 %), lihasprosentiksi 27,6 (25,5) ja viskeraalisen rasvan osuudeksi 7 % (8%).  Mitään suurta muutosta ei siis ole tapahtunut, mutta ihan ok.


Minä muuten inhoan näitä tuplapyhiä. En pidä sunnuntaista ja minulla on melkein aina pää kipeä (migreeniä, ei krapulaa. :D), joten en tosiaan ilahdu siitä, että yhteen viikonloppuun on sullottu kaksi sunnuntaita. Mutta mukavaa viikonloppua teille muille! :)


6 kommenttia:

  1. Mie tykkään tuplapyhistä :) mies on normiviikonloppuina joko su tai la töissä. Nyt kerranki hällä kaks perättäistä vapaata.

    Voi mahoton ko ootki kutistunut! En todellakaan tuu sua kiinni saamaan. Nää raskauskilot on ja pysyy. Hmm... Tunnistatko mua..? Loin uudet tsydeemit kun en halua lähipiirin lukevan mun juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sun ruokavalio kuulostaa hyvältä :)

      Poista
    2. No sitten joo, mutta kun minulla on vapaata joka tapauksessa ja pääni tuntuu tietävän, että on pyhä, vaikka kuinka yrittäisin valehdella itselleni, että on ihan normi lauantai. :)

      Menet vielä ohikin kirkkaasti, usko pois. :) Minä olen taas jumissa, yllättäin.. Olisin nyt kyllä kovin toiveikas ja motivoitunutkin pääsemään sinne lievän ylipainon bmi:hin, se kuulostaisi niin paljon mukavammalta, kuin merkittävä ylipaino... Enemmän työtä pitäisi vain tehdä.

      Joo, tunnistin sinut jo siitä blogista, joka sinulla tässä välillä oli. :) Olenkin aikonut kommentoida, mutta kun olet kirjoitellut paljon lapsista ja parisuhteesta, niin olen vähän arka sanomaan niihin mitään, kun ei ole omaa kokemusta, niin tuntuu vähän hölmöltä sanoa mitään näin vanhanapiikana. :) (Eikä minulla sen kummempaa mielipidettä ollutkaan, kuin se, että kun aiemmin mainitsit sen pariterapian, niin ajattelin, että se olisi varmaan ihan kokeilemisen arvoinen idea. Ei siitä varmaan ainakaan haittaa olisi! :) )

      Poista
    3. Vähän yksipuolinen se on, mutta siitä kuitenkin saa kaiken tarpeellisen. :) Niin siis se ruokavalio. :)

      Poista
  2. No voi herrantaikkeli!!! Älä nyt yhtään väheksy painon pudotustasi. Nuo housuthan ovat siis kamalan isot. Vartalosi näyttää jo nyt silmissäni ihan normaalipainoisen suomalaisen naisen vartalolta. Hyvin olet onnistunut painon pudotuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan joo, mutta jotenkin silti ajattelisin, että melkein 40 kg vastaisi suurempaa eroa vaatteissakin. Toisaalta taas minun on vaikeaa ymmärtää, että ennen tarvitsin noin paljon isompia housuja, koska en ole vielä(kään) sisäistänyt sitä, että olen pienempi nyt kuin ennen.

      Kiitti! :) Vielä on matkaa, mutta on tämäkin jo jotain! :)

      Poista