torstai 5. joulukuuta 2013

Ahdistaa

Olin tänään bussissa ja joku juovuksissa oleva nainen alkoi käyttäytyä niin, että kuski joutui soittamaan poliisit. Hänellä oli mukanaan ehkä noin 7 -vuotias tyttö ja minua alkoi inhottaa ja ahdistaa ja suututtaa niin mielettömästi! Jotenkin näin sen tytön silmissä sen saman tunteen, joka oli itsellenikin niin tuttu. Toivon, että poliisit ottivat yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, mutta ei siitä taida olla kauheasti apua. Joko tyttö joutuu sijaisperhekierteeseen ja loputtomasti toivomaan, ettei äiti enää joisi tai sitten takaisin kotiin seuraamaan joko juopottelua tai yrityksiä päästä kuiville. Ja vaikka se loppuisikin, ainakin jotain vahinkoa on jo tapahtunut. 

En tiedä, miksi reagoin niin vahvasti, mutta tunsin ihan pahoinvointia. Muistan sen onton tunteen, jota kai vieläkin yritän täyttää ruoalla; tunnen ihan samoin aina, kun yritän laihduttaa syömällä aivan liian vähän. Turvattomuutta ja ahdistusta ja yritystä teeskennellä, että kaikki on normaalia ja ok. Olen itsekin kai jotenkin koukussa ruokaan, joten tiedän, miten vaikeaa se on, mutta tiedän myös, millaista elämää hänen lapsensa elää ja olin niin vihainen. Tuo on anteeksiantamatonta, oli sitten syy mikä tahansa. Herttainen naispoliisi sitten kantoi äitinsä perään itkevän lapsen maijaan. Täysin anteeksiantamatonta! Olin niin pahoillani sen lapsiparan puolesta. Varmaan on edessä todella mukava joulu siinäkin perheessä. :/

8 kommenttia:

  1. Voi ei! Minullekin tuli paha mieli tytön puolesta :( Lasinen lapsuus.
    Ei sitä vaan voi toivoa kenellekään.
    Toivottavasti tyttö saa raittiin joulun jonkun sellaisen luona, joka välittää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli todella kamalaa katsottavaa!

      Toivotaan, että hänellä on perhettä, kenen luokse pääsisi.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Poistin nuo aikaisemmat kommentit, koska ne saivat minut vaikuttamaan vielä enemmän ääliöltä kuin yleensä.

    Kuitenkin, pystyn todellakin samaistumaan ahdistukseesi. En kestä kun viatonta ihmistä tai eläintä kohdellaan huonosti. Etenkin viime aikoina olen kokenut ihan hirvittävää tuskaa kaikesta pahasta mitä maailmassa tapahtuu. Jos olisin ollut paikalla todistamassa tuota mitä sinä olit, ahdistuisin varmaan ihan solmuun!

    Minä kasvoin sijaishuollossa muutaman vuoden teini-iässä, ja ainakin mun kohdalla se oli ihan huippujuttu. Kaikille soisi tietenkin terveet ja välittävät omat vanhemmat, mutta hyvä nuorisokoti oli kyllä todella mainio kakkosvaihtoehto. En oikein tiedä sijaisperheistä mitään, enkä kyllä sijaishuollon nykytilastakaan, mutta älä kanna huolta sijaisperhekierteestä. Ainakaan minun kokemukseni mukaan ketään ei siirrellä paikasta toiseen, ja eihän siinä mitään järkeä olisikaan (ellei sitten kertakaikkiaan sopeutuisi jonnekin, kuten minullekin ensimmäisellä sijoituksella kävi, ja sain sitten uuden paikan). Harmi vaan ainakin silloin ennen keskityttiin hirveästi siihen, että vanhemmalla on oikeus lapseen kun sen pitäisi taas olla juuri toisinpäin, mutta mielestäni tuo ajatusmaailma on muuttunut vuosien varrella järkevämmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hätää! :) Siis enhän minäkään tiedä sijaisperheistä oikein mitään, mutta kun olin nuori, yksi kaverini otettiin pois kotoaan ja hän ehti lyhyessä ajassa olla varmaan kymmenessä paikassa ja sitten hän lopulta halusi palata kotiin, kun oli ihan sekaisin, että missä pitäisi olla. Ehkä se sitten ei ollut kovin tyypillistä. Toivottavasti!

      Minulle myös muuten eläimet on arka paikka! Nyt luen kirjaa sirkuksesta, enkä tiedä, pystynkö lukemaan edes sen loppuun, vaikka se on fiktiivinen...

      Suomessa elää jotenkin hirveän vahvana vanhemman oikeudet ja joskus olen miettinyt, että onko niillä vanhemman oikeuksilla paljonkaan väliä lasten oikeuksien rinnalla?!!

      Poista
    2. No se on kyllä kurjaa että kaverillesi kävi niin :/ Usein saa kuulla ja lukea ikäviä juttuja lastensuojelusta, että kyllä niistä osan on kerta kaikkiaan pakko pitää paikkansakin.

      Minusta on niin älytöntä suojella sitä vanhempaa maailman tappiin asti. Toki hyvinvoiva vanhempi on myös lapsen kannalta äärimmäisen tärkeää, mutta vanhemman hyvinvointi ei kyllä saa mennä lapsen edelle! Ihan kamalaa.

      Poista
    3. Varsinkin tämä nyt vallalla oleva miesasialiike hokee sitä, että miehelle kuuluu puolet lapsesta ja jauhaa jatkuvasti miehen oikeudesta lapseen. Minusta pitäisi miettiä niitä lapsen oikeuksia, oikeutta hyviin vanhempiin ja oikeutta hyvään kotiin, eikä yrittää suunnilleen jakaa lasta kirveellä grammalleen tasan vanhempien kesken. Kun joskus kuulee näistä tapauksista, joissa lapsi pelkää toista vanhempaansa ja silti on pakko tavata, kun molemmat vanhemmat muka omistaa puolet lapsesta. Ja yksi tuttu pariskunta kävi verisen sodan lapsistaan ja huoltajuudesta ja nyt ne lapset sitten viettää joka toisen viikon äidillä ja joka toisen viikon isänsä vanhemmilla. No, isovanhemmat ovat lapsille rakkaita ja mukavia ihmisiä, mutta he ovat myös vanhoja, eivätkä oikeastaan jaksaisi hoitaa lapsia joka toista viikkoa. Vaikka isällä ei ole aikaa lapsille, niin puolet huoltajuudesta piti saada, ihan vain kiusallaan ilmeisesti. Ihan hullua!

      Poista