lauantai 27. joulukuuta 2014

Vuoden Viimeiset Valitukset

EDIT: Varoitus; tämä on nyt taas pitkä valitusta sisältävä itseterapiaviesti, joten jos olet joulutunnelmissa, älä lue.

Joulu alkaa kai olla ohi. Yleensä jouluni jatkuu ainakin tammikuun puoleenväliin, mutta tänä vuonna tuntuu jotenkin erilaiselta, tunnen jonkinlaista painetta palata arkeen. Aatto sujui ihan hyvin, samoin joulupäivä, mutta viime yö oli hirveä. Ulkona on ihana ilma, lunta ja pakkasta ja jouluvaloja joka paikassa ja kaikki on niin kaunista ja... Haluaisin niin kovasti, että minulla olisi ihana joulutunnelma ja hyvä olla, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu kamalalta. Olen niin väsynyt siihen!! Yritän ajatella positiivisesti ja yritän ajatella hyviä asioita ja unohtaa huonot ja keskittyä niihin asioihin, jotka on hyvin, mutta minulla ei tunnu olevan mitään kontrollia omiin tunteisiini. Jos minusta tuntuu hirveältä, ei ole mitään, mitä voisin tehdä; mikään, mitä keksin yrittää, ei auta. En tiedä, mikä minussa on vialla; miksi minä olen tällainen... Maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla on ihan oikeita ongelmia, joilla on ihan hirveä elämä, joille tapahtuu aivan kauheita asioita, joilla ei ole edes kahta ihmistä elämässään, kuten minulla. Ja he selviävät niistä ihan hyvin, he jaksavat jatkaa kaikesta huolimatta. Ja minä pelkään mennä nukkumaan, koska minä en tiedä, selviänkö tästä yöstä. Minulla on vatsa täynnä hyvää ruokaa ja lämmin huone ja pehmeä sänky ja puuvillasatiinilakanat ja vanhemmat vielä elossa ja kohtuullisen terveitä ja ihania lemmikkejä, joiden seurasta saan iloa jokainen päivä ja olen terve ja asun hyvinvointivaltiossa. Kuinka moni ihminen maailmassa vaihtaisi riemusta kiljuen elämää kanssani milloin tahansa?! Ja ymmärrän sen, mutta... Olen ihan oikeasti kiitollinen kaikesta, mitä minulla on, mutta jokin minun aivoissani saa koko kehoni täyttymään ahdistuksella ja saa koko tulevaisuuden näyttämään niin täysin synkältä, kuin odotettavissa ei olisi mitään hyvää.

Suurin ongelma on vanhempieni ikääntyminen, heidän kuolemansa pelottaa minua aivan hirveästi. Nyt kun olen kotona, jokin osa minusta koko ajan odottaa toisen heistä lyyhistyvän kuolleena maahan ja öisin makaan sängyssäni sydän hakaten yrittäen kuulla joitain ääniä, joista tietäisin heidän olevan elossa. Minua pelottaa katsoa heitä, koska näen niin paljon ikääntymisen merkkejä. Enkä voi edes sanoa itselleni, että sitä on turha pelätä, koska se tulee tapahtumaan. Eikä minulla ole mitään keinoa tietää, miten tai milloin. Olen pelännyt sitä jo kauan, mutta viimeisen vuoden aikana se on saanut aivan järjettömät mittasuhteet ja joskus en pysty ajattelemaan mitään muuta. En kestä ajatusta heidän vanhenemisestaan ja kuolemastaan... Se on vain yksinkertaisesti liikaa minulle. 

Ja tiedän, miten säälittävää tämä on, mutta toivoisin, etten olisi yksin öisin, että olisi joku, joka olisi läsnä, jotta tuntisin olevani "turvassa". Olen aina pärjännyt hyvin yksinäni päivisin, olen jopa viihtynyt yksin, mutta yöt ovat toinen juttu... Öitä kadehdin parisuhteessa olevilta ihmisiltä, vain sitä tunnetta, että joku on sen verran lähellä, ettei tunnu siltä kuin olisi täysin yksin maailmassa. Tai ehkä silti voisi tuntua siltä, en tiedä mitään näistä asioista, mutta oletan, ettei tuntuisi. Toivoisin, että tietäisin, miltä tuntuu koskettaa toista ihmistä, muutenkin kuin ohimennen tai vahingossa. Katsoin joskus jotain dokumenttia, jossa haastateltiin prostituoituja käyttäviä miehiä ja yksi heistä sanoi, ettei ollut koskaan tullut aiemmin ajatelleeksi, että toisen ihmisen keho tuntuu lämpimältä. Se on jäänyt mieleeni, koska minäkään en ollut tullut ajatelleeksi sitä. Ja niin hullulta kuin se ehkä kuulostaa, en pysty täysin kuvittelemaan, miltä se tuntuisi. Olen tietysti halannut vaikka sukulaisia ja nuorempana kavereitakin, mutta se on ollut nopeaa ja välissä on ollut monta kerrosta vaatteita. En oikeastaan osaa kuvitella, miltä toisen ihmisen lämmin iho tuntuu... Onko tämä jo liian henkilökohtaista? En tarkoita mitään tästä seksuaalisessa mielessä, vaan ihan vain kosketusta. Tai ehkä se ei ole ollenkaan sellaista kuin luulen... Mutta se on aina ollut vaikein osa yksinäisyyttäni. Ehkä ihmisen ei kuulu olla öisin yksin.

Ja sain yhtenä yönä päähäni, että muutan kotikaupunkiini; olin niin innoissani, etten saanut nukuttua! Mutta aamulla katselin netistä mahdollisia vuokra-asuntoja ja masennuin tarjonnasta... Osa oli kyllä ihan ok, mutta alkoi tuntua, etten halua sittenkään muuttaa... Vaikka en ole koskaan viihtynyt nykyisessä asuinkaupungissani ja olen niin kyllästynyt matkustamaan edestakaisin käydessäni viikonloppuisin kotona, mutta minusta tuntuu, etten kuulu minnekään. Kai se on siksi, että mitä oikeasti haluaisin, olisi koti. Mutta koska olen yksin, ei mikään asunto tai kaupunki voi koskaan olla minulle koti. Koti muodostuu ihmisistä, ei seinistä, jotka eivät ole harmaita tai ikkunoista, joista näkyy muutakin kuin roskis.

Olisin niin kovasti halunnut, että muutama päivä vuodestani olisivat olleet ihania ja rauhallisia, mutta näköjään ei. Nyt on sitten edessä kevät ja ikäännyn taas vuodella ja vanhempani ikääntyvät, samoin lemmikkini ja... Ei mitään muuta. En osaa enää edes unelmoida mistään, en tiedä, mitä toivoisin elämässäni tapahtuvan. Minun pitäisi tehdä, mikä on parasta vanhemmilleni, mutten oikein tiedä, mitä se olisi. Jos muuttaisin kotiin, voisin tehdä enemmän kotitöitä ja olin myös läsnä huolehtimassa heistä, mutta silloin he joutuisivat kestämään häpeän, että heidän "aikuinen" tyttärensä asuu kotona ja ihmisten puheet siitä. Toisaalta voisin muuttaa vain kotikuntaani, mutta se olisi pelkkä vitsi, koska tiedän, että olisin aina kotona. He olisivat aivan riemuissaan, jos saisivat lapsenlapsia, mutta en voi tuoda viatonta lasta sairaaseen maailmaani. En tiedä, pystyisinkö suojelemaan häntä itseltäni. Vaikka rehellisesti sanoen, viime aikoina olen taas miettinyt sitä... Se antaisi minulle syyn elää ja se tekisi vanhempani onnelliseksi ja joku perisi lapsuudenkotini, joka on niin tärkeä minulle ja mikä kai oleellisinta; se tekisi minut onnelliseksi. Ja tämä on nyt ehkä kamalasti sanottu, mutta vanhempieni omaisuuden takia rahakaan ei olisi suuri ongelma. Mutta se olisi niin väärin ja niin itsekästä... Toisaalta mietin sitäkin, että jos olisin ulkonäöltäni sellainen, että voisin tulla raskaaksi luonnollisin keinoin, ajattelisinko eri tavalla? Tarkoitan siis sitä, että jos voisin olla parisuhteessa, niin silti minä olisin minä(tai oikeastaanhan nimenomaan en olisi!), mutta pystyisinkö silloinkin olemaan hankkimatta lasta? Tuskin, hankkiutuisin raskaaksi ja toivoisin parasta... Vaikka yhtä väärin ja yhtä itsekästä se olisi silloin. Ja toisaalta taas, narkkarit ja pedofiilitkin hankkii lapsia. Minä en varsinaisesti tekisi mitään pahaa lapselleni, pahin pelkoni on, että siirtäisin häneen omia ongelmiani ja hänen elämänsä olisi yhtä onneton kuin minun. Vaikka toisaalta kai suurin osa ongelmistani johtuu masennuksestani ja sen periytymistodennäköisyys on aika pieni. Kaikesta huolimatta uskon, että pystyisin tarjoamaan lapselle ihan hyvän lapsuuden, mutta pystyisinkö kasvattamaan lapsen niin, että hän pystyisi luomaa itselleen hyvän aikuisuuden... Minä itse en pystynyt siihen. Tiedän, etten voi tehdä niin, mutta jo sen ajatteleminen nostaa mielialaani... On hankalaa, kun on olemassa jokin "asia", joka tekisi minut onnelliseksi ja jonka avulla voisin tehdä vanhempani onnelliseksi, mutta tiedän, että se on moraalisesti väärin... No, kenenkään ei tarvitse huolestua, teen kyllä niin kuin on oikein. Mutta valheelliset unelmat auttaa joskus nousemaan pahimmasta suosta. Taidan jopa uskaltaa yrittää nukkua...

Tämä on taas osastoa "ei pitäisi julkaista", mutta eipä se ole minua ennenkään estänyt. Itse asiassa voin nyt paremmin, koska ajattelin, miten ihanaa elämäni olisi, kun tulevissa jouluissani olisi lapsia... Säälittävää... Toisaalta, itsepetoksen avulla olen selviytynyt suurimmasta osasta aikuisuuttani, joten käytän tätä keinoa taas hyväkseni ja menen nukkumaan. Jospa yöstä ei tulisikaan niin kamala, kuin pelkäsin.

Toivottavasti teillä muilla on ollut ja on edelleen ihana joulu! :)

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

HYVÄÄ JOULUA!


Jouluaatto... Meillä on ainakin 15 senttiä lunta ja pieni pakkanen, aivan ihanaa! Koti on siivottu ja koristeltu ja joulutunnelmaakin on pikkuisen löytynyt. Kaikki ihan hyvin siis. Katselin DVD:ltä Frozenin, olikin aivan ihana! Kannattaa katsoa! :)


Koristeluapulainen (oikeassa alakulmassa) sai potkut hommastaan aika äkkiä...  :D Ja ekan lumiukonkin tein, mutta oli niin aneeminen, että koristelin sitä vähän kuvankäsittelyllä. :)


Tässä on niitä Scleichin eläimiä, joista aiemmin puhuin. Asetelmasta ei ihan tullut sellainen, kuin oli tarkoitus, koska ostin vääränlaista tekolunta, joten jouduin laittamaan ne tarjottimelle. No, ensi vuonna sitten. :)




Pääsin ihan ekaa kertaa testaamaan uutta pinkkiä kelkkaanikin! :D Hyvin luisti. :)


Ja eilen muuten mokasin taas ihan kunnolla. Äiti lähti eilen illalla vielä käymään kauppaan ja minä menin saunaan. Meillä pääsee saunan eteisestä myös ulos ja usein avaan oven viilentyäkseni. Seisoskelin alasti ovella ja näin, kun äidin auto tuli pihaan. Minulla ei ollut silmälaseja ja ajovalot osuivat suoraan minuun, joten ihmettelin, miksei hän tule autosta ulos. Jolloin auto peruutti pois pihasta ja lähti... Äiti tuli kotiin noin viisi minuuttia myöhemmin... Että hyvää joulua vaan epäonniselle autoilijalle ja olen hyvin, hyvin pahoillani! :D 


Ja lunta sataa hiljakseen, täydellinen aattoillan sää. 


HYVÄÄ JOULUA!! 

Läskijoulukalenterin 24. luukku

Tänään vähän tanssia. :) Ei löytynyt kuin tämä chatroulette -versio, mutta tanssikaa sen tahtiin, tyylin saatte valita vapaasti itse. :)


tiistai 23. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 23. luukku

1 päivä jouluun! Tänään joulukiireet on varmaan aika monella huipussaan, joten tämän päivän luukku on sattumanvaraisempi ja sitä voi suorittaa muun tekemisen lomassa. Siis; joka kerta, kun kuulet sanan "joulu", hypi ensin vasemmalla jalalla viisi kertaa ja sitten oikealla jalalla toiset viisi ja sen jälkeen teet vielä kuperkeikan. Yllätyksellisyyttä saat lisää, kun et kerro kenellekään, miksi teet niin. Kannattaa kirjoittaa paperille montako kertaa teit tämän, niin voit sitten illalla laskea kuluttamasi kalorit. 

Hyvää joulunodotusta! :)

maanantai 22. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 22. luukku

Koska ainakin minulla on tänään kiireinen päivä jouluvalmistelujen kanssa, ajattelin, että luukusta löytyisi vain hyötyliikuntaa. Tavoitteena olisi saada kulutettua 500 kcal hyötyliikunnalla.  Alla olevassa taulukossa on muutamia tapoja kuluttaa kaloreita, lisää löytyy googlettamalla. :)

Taulukko täältä

Enää kaksi päivää jouluun! 

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille: Luukku 21.

Kolme päivää jouluun!! Koska on sunnuntai ja aatto on näin lähellä, ajattelin, että tämän päivän luukussa voisi olla jotain sellaista, jota voi tehdä pitkin päivää, joten tämän päivän luukkuna on sata naruhyppyä. Ne voi tehdä päivän mittaan, ei tarvitse tehdä kerralla(jos ei ole mitään narua, niin käytä mielikuvitusnarua :)). Täällä on vinkkejä erilaisiin hyppyihin. :) Ja nämä voi tehdä ulkona tai sisällä, tosin ainakin meillä on niin liukasta, että hädin tuskin pystyy kävelemään pihalla, saati sitten hyppimään. :)

lauantai 20. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 20. luukku

Koska jouluaatto lähestyy, tänään kulutamme kaloreita siivoamalla. Reipas siivoaminen kuluttaa 250 kcal tunnissa, joten tavoitteena on siivota kaksi tuntia ja päästä eroon sekä pölystä, että viidestäsadasta kilokalorista. Minulla on tänään ohjelmassa olohuoneen siivous ja kuusikin jo odottaa sisäänpääsyä, joten lupaan siivota ainakin neljä tuntia. :) 

Neljä päivää aattoon!! 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille: 19. luukku

Meillä on tänään ollut sähköt poissa, joten en ole pystynyt käyttämään konetta. Mutta tänään on luvassa ihan helppo harjoitus, pitäisi onnistua kaikilta... :) No, ehkä ei oikeasti, mutta suurin osa harjoituksista on kuitenkin tehtävissä, joten tehkää sen verran, kuin pystytte. 




Koska tämä nyt taas meni näin iltaan, niin ajattelin vain laittaa jotain venytyksiä, mutta en voinut vastustaa kiusausta törmätessäni tähän videoon. Ollessani lapsi, minulla oli neljä vuotta vanhempi serkku(tai on tietysti edelleenkin), joka osasi sekä spagaatin että kärrynpyörän ja voi miten kateellinen minä olinkaan koko pikkutytön sydämen pohjasta! Unelmissani minäkin pystyin molempiin, muutenkin aina ihailin serkkuani ja kärrynpyörä ja spagaati(ja sellaiset kilisevät rannerenkaat!) olivat mielessäni oleellinen osa hänen lumoaan. Harjoittelin sinnikkäästi, mutta en koskaan päässyt ihan alas asti, aina jäi muutama sentti vajaaksi. Mutta ehkä vielä joskus? Tuskin, mutta voisin kyllä harjoitella. :) 

torstai 18. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 18. luukku

Joulu lähestyy edelleen... Koska meillä on nyt taas hiukan lunta ja koska minun pitää joka tapauksessa mennä etsimään kuusta, tänään ajattelin, että voisimme nauttia talvisesta metsästä. Joten luukun sisältönä on metsässä (metsikössä/puistossa, jos ei minkäänlaista metsää ole lähistöllä) kävelyä. Te joilla on omaa metsää tai sukulaisten metsää, voitte samalla etsiä itsellenne kuusen. Jos ei, voisitte vaikka tarkkailla eläimiä (olenko kertonut, että olen kahdesti nähnyt metsässä täsmälleen samassa paikassa eläimen, joista kumpaakaan en tunnistanut?), ainakin lintuja, jos muut menee piiloon. :) Joka tapauksessa, koska nuo youtube -videot on olleet ihan kunnollista liikuntaa, tänään voisimme ottaa vähän rauhallisemmin. Ja jos kaipaa enemmän liikuntaa, voi siellä metsässä harrastaa kaikenlaista, kuten juosta, kiipeillä ja hyppiä. :)


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille: Luukku 17.

Koska eilinen video jäi iltaan ja oli puolituntinen ja koska minulle suurin ongelma-alue on käsivarret, otetaan toinen lyhyt käsivarsitreeni. Tämä on vain viisi minuuttia pitkä, joten tämän voisi tehdä kolmesti päivän aikana tai vaikka kerrallakin, jos kunto kestää. :)



Tosin minun pitäisi varmaan harrastaa tänään vähän enemmänkin liikuntaa, koska tänään on piparinpaistopäivä. Ja pitäähän niitä nyt maistaa... :)

tiistai 16. joulukuuta 2014

Outoja ihmisiä ja lähestyvä joulu...

Jouluun on viikko ja joulutunnelma on nyt pahasti kateissa. Viikonloppuna tuntui jo hiukan jouluisemmalta, kun oli muutama milli lunta, mutta eilisen vesisateen myötä joulumieleni valui viemäriin. Huomenna leivotaan äidin kanssa pipareita, ehkä se auttaa. Se on niin ihanan perinteistä kuunnella kun äitini huutaa pää punaisena, kun poltan hänen pipareitaan tai rikon osan hänen herrasväenleivistään. :)

Ja purin sitten hammaslääkäriäni. :D Tilasin samalla tarkastusajan, kun olin siinä hampaan poistossa ja hän laittoi sellaisen röntgenkuvausjutun suuhuni ja käski purra lujaa, joten minähän tein työtä käskettyä. Harmi vain, että hänen sormensa oli edelleen suussani. :D Hän myös kyseli todella tarkkaan kaikesta mahdollisesta(kuten käytänkö nuuskaa?!! Joo en... :D) ja jouduin kiusalliseen tilanteeseen puhuttaessa makean syönnistä. Vastasin totuudenmukaisesti, että syön toisinaan suklaata, mutta en oikeastaan koskaan karkkia ja katsottuaan minua päästä varpaisiin, hän ei selvästikään uskonut minua. Sanoin sitten suoraan, että pidän suolaisesta ja rasvaisesta, koska koin tarvetta selittää ulkomuotoni. Hän ei selvästikään edelleenkään uskonut. Mitä siihen sitten voi sanoa... Hän kysyi vielä monta kertaa, että etkö syö makeaa, enkö edes laita sokeria kahviini... Tämä on aina harhaluulo läskien kohdalla, me syömme ihan mitä tahansa, mitä lyllertäen kiinni saamme. En edes muista, montako kertaa minulle on pyöritelty silmiä, kun olen sanonut, etten yleensä syö karkkia. Ilmeisesti läskit syö kaikkea. Päinvastoinhan minun ruokavalioni on aina ollut pelottavan yksipuolinen, olen syönyt lukemattomia tomaattimozzarellapizzoja ja hurjan määrän Broadway -sipsejä, enkä edes yritä laskea, montako tomaattimozzarella-patonkia olen syönyt elämäni aikana tai edes tänä syksynä.  Ja tosiaan, kerran söin kokonaisen vuoden tomaattimozzarella -pastaa. (Nyt vasta huomasin, että tomaatti ja mozzarella on näköjään minun juttuni... :)) Mutta karkkia syön muutaman kerran vuodessa.

Hän myös kysyi, että pelkäänkö hammaslääkäriä, kun kuulemma vaikutin hermostuneelta. Teki mieli sanoa suoraan, että en minä hammaslääkäreitä pelkää, mutta miehiä kylläkin. Hän on vielä nuori ja hyvännäköinen, mikä pahentaa asiaa. En ole koskaan pelännyt hammaslääkäriä, mutta kun odottelin vuoroani siinä käytävällä, suorastaan tärisin, koska minua ahdisti niin paljon se tieto, että vastassa on mies. Tiedän toki, ettei hammaslääkäri ala herjata minua läskeistäni, mutta olen jotenkin niin tietoinen siitä, että miehet kokee vastenmielisenä kaiken kontaktin rumiin naisiin. Olen yleensäkin varuillani ihmisten seurassa, mutta jouduttuani tekemisiin miehen kanssa, olen ihan uupunut sen jälkeen, koska olen niin hermostunut. Mikä on aivan naurettavaa ikäni huomioiden. No, onneksi hampaat oli kunnossa, niin en joudu ainakaan toistaiseksi uudelleen hänen vastaanotolleen.

Kävin myös kummitätini luona vanhainkodissa ja joku pikkupoika töräytti korvani lukkoon. Siellä oli jokin nuorten orkesteri esiintymässä ja he olivat suoraan selkäni takana ja en edes huomannut heitä ennen kuin joku puhalsi torveensa. Hyppäsin varmaan metrin istuimeltani ja nyt on edelleen toinen korva lukossa! :D Kummitätini on aina ollut sekaisin kuin seinäkello ja nykyään on todella omituista jutella hänen kanssaan, kun hän on melkein tavallinen, ilmeisesti hän ei oikein huolehtinut lääkityksestään ja nyt kun hän on jo vanhainkodissa, hoitajat pitävät lääkkeistä huolen. Tosin hän on huomattavasti tylsempi, minusta hän oli aina kovin viihdyttävä, kun hän saattoi sanoa ihan mitä tahansa. :) Siis ihan mitä tahansa! :D En edes kehtaa toistaa hänen sanomisiaan... Ja törmäsin yhteen vanhaan työkaveriin, joka on vähintään erikoinen tapaus ja hän alkoi kaikkien kuullen selittää kovaan ääneen jotain tarinaa, missä hän käytti useaan otteeseen vähän karkeampaa seksiin viittaavaa sanaa ja ihmiset tuijottivat... Mutta ainakin nyt tiedän, kenen kaikkien kanssa hän on nuoruudessaan p***ut. Ja minä kun vain kysyin, että mitä kuuluu?!! :D

Minusta tuntuu, että tunnen jotenkin poikkeuksellisen kummallisia ihmisiä... Sukulaisteni joukossa on melkoisia sekopäitä ja ainahan sanotaan, että lapsi tulee puolet kummeihinsa ja minun kummitätini ainakin on todella outo tapaus, eikä hänen miehensäkään kaikkein normaalein ole. Ja äitinikin on aika outo ihminen. Onko sitten ihmekään, että minä olen näin omituinen...

Mutta viikon päästä ollaan aatonaatossa, ihan kummallinen ajatus! Vaikka olen koko syksyn odottanut joulua, niin nyt tuntuu ihan kummalliselta, että se on näin lähellä... Toivottavasti teillä muilla on lunta ja joulumieltä... :) Ihanaa joulun odotusta joka tapauksessa. :)

Läskijoulukalenterin 16. luukku

EDIT: Tässä kävi nyt jokin moka, tämän olisi pitänyt tulla ajastettuna aamuseitsemältä. En tiedä, mitä tapahtui. :(

Onkohan tämä nyt vähän liikaa, kun on jo ilta... No, joka tapauksessa, täksi päiväksi olin valinnut tällaisen videon. 




Tämä on aika rankka, ainakin minun kuntoiselleni, mutta yritin haastaa itseäni. Liikkeet on sinällään helppoja, mutta ainakin minulle tämä oli aika raskas, joten muutkin voi tehdä samoin kuin minä eli pysäyttää videon välillä ja pitää pieniä taukoja. 

Yritän laittaa huomiseksi jotain vähän rennompaa, niin voitte jättää tämän huomiselle, jos ette tykkää kuntoilla iltaisin. :)

Viikon päästä tähän aikaan on aatonaatto! :)

maanantai 15. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 15. luukku

Ajattelin alunperin laittaa tämän videon siksi, etten pystynyt katsomaan tätä nauramatta (hulluilla on halvat huvit) ja kun kerrankin osuin suomalaiseen youtube -liikuntavideoon, mutta tätä olikin yllättävän hauska tehdä. Nauraminen olkoon siis vain mukava bonus. :) 


Tämä on aika hidastempoinen, joten tämä soveltuu parhaiten tehtäväksi lenkin tai muun liikunnan jälkeen. Itsekin testasin tätä tultuani kävelemästä ja tämä sopi hyvin loppurentoutukseksi, kun ainakin minulla on vähän jäykkä olo kävelyn jälkeen. 

Yhdeksän päivää jouluun! 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille; 14. luukku

Koska meille vihdoinkin satoi pikkuisen lunta ja ilmeisesti sitä on melkein koko Suomessa ja tänään on sunnuntai, luukun sisältönä on lumiukon tekeminen. Jos teillä on vain vähän lunta, ihan pikkuinen lumiukko riittää, mutta jos kuulutte niihin onnekkaisiin, joille on tulossa valkoinen joulu, on lumiukon koon vastattava tätä uskomatonta onneanne. Pääasia, että  vietätte aikaa ulkona sen sijaan, että tuijottaisitte koneen ruudulta youtube -videoita. :) Jos teillä ei ole ollenkaan lunta, voitte mennä ulos haaveilemaan lumiukosta, jonka rakentaisitte, jos teillä olisi lunta. Voitte kuivaharjoitella esimerkiksi pallon pyöritystä ja käsien muotoilua. Jos tämän tekee julkisella paikalla, saa kaupan päälle mielenkiintoisen maineen, eikä kukaan enää ikinä pidä teitä taviksena! :)

Täällä ainakin on aivan ihana ilman, nollakeli ja aurinko paistaa. Ja kuten sanottu, maassa on ainakin puoli senttiä lunta! Laitan myöhemmin kuvan omasta lumiukostani. :)

Hyvää sunnuntaita! :)

EDIT: Ei siellä ulkona ollut niin paljoa lunta, että olisin saanut ukkoa aikaan! :/ Tein sitten niitä kuivaharjoituksia tositilannetta varten. :)

lauantai 13. joulukuuta 2014

Läskien joulukalenterin 13. päivä

Tänään vähän tanssia. Tässä on helppo alku, mutta loppu meni kyllä ainakin minulla sammakko tehosekoittimessa -osastolle... Mutta tehkää se, minkä pystytte ihan vakavissanne ja sitten vain jotenkin heilutte loput, niin hyvin sujuu. :)




Ihan uskomatonta, että joulu on näin lähellä! Ja musta maa on edelleen ainakin meillä päin. :/

perjantai 12. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 12. luukku

Anteeksi, että tämä on myöhässä, lähdin jo aikaisin aamulla äidin kanssa ostoksille ja tulimme vasta tunti sitten kotiin ja vasta nyt muistin! Koska on jo ilta, ajattelin laittaa venyttelyjä. Nämä on nyt enemmän alavartalolle, mutta nämä oli kivan helppoja ja tuossa lukeekin, että nämä on aloittelijoille. 

Minä en ole oikeastaan koskaan elämässäni tehnyt minkäänlaisia venyttelyjä, silloin koululiikunnankin jälkeen lähinnä istuskelin venyttelyosuuden. En tiedä miten tärkeitä ne olisi, mutta ehkä niitäkin pitäisi oppia tekemään. :) 





torstai 11. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin yhdestoista

Kävin jo aamulla kävelyllä ja kun näin joukon mummoja jumppaamassa kävelysauvoja apunaan käyttäen, ajattelin, että tänään olisi meille muillekin luvassa keppijumppaa. :) Tähän tarvitaan nyt jonkinlainen kepakko avuksi, mutta eiköhän kotoa(tai vähintään metsästä) jotain löydy. :)

Ohjeet on vähän ankean näköiset, mutta muuten minusta hyvät, niihin tästä linkistä. :) Tehkää ulkona, jos asutte paikkakunnalla, jossa on hyvä ilma. Meillä sataa vettä ihan kaatamalla. 

Kahden viikon päästä joulu on jo pois menossa, voitteko uskoa?!!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille: 10. luukku

Anteeksi, että tämä on nyt vähän myöhässä, unohdin laittaa sen eilen illalla valmiiksi. Tämä on nyt puolituntinen ja tässä on mukana sellaisia liikkeitä, joihin en itse pystynyt, mutta laitoin tämän silti monipuolisuutensa vuoksi ja koska tässä oli minusta hyviä liikkeitä. Tehkää ne liikkeet, jotka pystytte ja tietysti mahdollisimman paljon. :)



Edit: Näkyykö tuo video teille???

tiistai 9. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 9. luukku

Koska eilinen video oli aika rankka ja minä onnistuin saamaan reiteni ja ahterini kipeiksi jo kymmenestä minuutista, tänään ajattelin, että luukun sisältönä voisi olla vain kävelyä. Pituuden ja tahdin saatte valita itse, mutta mikään shoppailu ei riitä, ihan kunnolla pitää mennä kävelemään. Tietysti jos on vaikka sopiva työmatka, niin sen voi käyttää hyödyksi. Kunhan kävelette sen verran, että edes hiukan jaloissa tuntuu. :)

Ja saa muuten myös ehdottaa liikuntasuorituksia, youtube -videoita, jne., jos on omia suosikkeja. :)

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille, luukku 8.

Kahdeksas päivä ja tänään reisijumppaa. Valitsin tämän, koska tunsin itseni täysin idiootiksi varsinkin tehdessäni tuota ekaa liikettä. :D Ja toisessa jouduin ottamaan tukea pöydästä, minulla on niin huono tasapaino. :/


Muuten tämä oli teknisesti helppo, mutta raskas. Olin ihan läkähtynyt jo tämän lyhyen videon jälkeen, joten kerta riittää teillekin. :)

(Minusta muuten aina tuntuu, että teen kaiken ihan kuin nuo naisetkin, mutta jokin osa minusta silti tietää, että ei ehkä aivan kuitenkaan... :D)

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Läskien joulukalenterin 7. luukku

Ettei joka päivä olisi vain youtube -videoita, otetaan välillä yksi Iltalehdestä, joka on ottanut sen Everyday Healthista (joka on varmaan ottanut ne jostain muualta ja niin edelleen). Tämä on tällainen tosi perusjuttu, mutta ainakaan minulle ei mikään läpihuuto silti. Voitte tehdä nuo aloittelijoille mainitut määrät tai sitten enemmän, jos ette ole aloittelijoita, tai muuten kunto kestää. :)


Ja loppu on suoraa lainausta ensin mainitusta lähteestä. :) (Iltalehden sivuilla on muutama kuvakin) Ja tuon tekstiin jää nyt outoja välejä, vaikka tekisin mitä, joten antaa olla. :/

"1. Lankku
Tämä monipuolinen liike treenaa vatsaa, selkää, reisiä ja pakaroita. Mene lattialle konttausasentoon, ja aseta kädet suoraan olkapäiden alapuolelle. Suorista jalat niin, että vartalo on punnerrusasennossa ja anna painon levätä päkiöillä. Tiukenna vatsalihaksia ja kohota ylävartaloa niin, että koko kehosi on suorassa linjassa. Pysy asennossa 10 sekunnin ajan. Tee 8-10 toistoa sarjassa. Aloittelijalle riittää 1-2 sarjaa.

2. Kyykky


Kyykky on yksi parhaista tavoista vahvistaa jalkoja. Aloita kyykky seisomalla jalat lantiolevyisessä asennossa varpaat suoraan eteenpäin. Taivuta polvia ja laskeudu hitaasti alas. Pidä selkä suorana ja vatsalihakset tiukkana! Nouse hitaasti ylös. Aloittelijalle riittää 1-2 8-10 toiston sarjaa.

3. Askelkyykky
Myös askelkyykyt vahvistavat tehokkaasti jalkojen lihaksia. Seiso hartioiden levyisessä perushaara-asennossa ja astu toisella jalalla reilu askel suoraan eteenpäin. Koukista jalkoja polvista, kunnes molemmat jalat tulevat noin 90 asteen kulmaan. Ponnista takaisin ylös ja astu sitten toisella jalalla eteen. Tee 8-10 toistoa kummallekin jalalle. Aloittelijalle riittää 1-2 sarjaa.

4. Punnerrus
Punnerrus on loistava tapa vahvistaa koko ylävartaloa. Kiinnitä kuitenkin huomiota oikeaan tekniikkaan: pidä jalat yhdessä ja samansuuntaisina, varpaat jalkaterien alla. Pidä sekä suorana, ja hengitä ulos kun suoristat käsissäsi. Tee alkuun 8-10 punnerrusta, ja lisää toistojen määrää voimiesi kasvaessa. Aloittelijalle riittää 1-2 sarjaa.

5. Vatsarutistus
Tämä liike voimistaa vatsalihaksia. Makaa selälläsi jalat koukistettuina. Laita kädet pään taakse ja vedä kyynärpäät taakse. Vedä ylävartaloasi hitaasti ylöspäin. Riittää, kun irrotat yläselän alustasta. Pysyttele ylhäällä laskien kolmeen, ja laske sitten vartalo takaisin alas. Voimien kasvaessa voit pysytellä ylhäällä pidempään. Liikettä kannattaa alussa tehdä 10-12 toistoa, ja 2-3 sarjaa.

6. Linkkuveitsi
Tässä on toinen mainio vatsaliike. Istu lattialla polvet koukussa ja nojaa taaksepäin. Paina kämmenet lattiaan. Nosta molemmat jalat hitaasti irti lattiasta niin, että asentosi muodostaa v-kirjaimen. Voit nostaa jalat joko yksi kerrallaan tai yhtä aikaa. Pysyttele V-asennossa 10-15 sekuntia. Nosta sitten hitaasti kädet eteesi ilmaan jalkojen suuntaisesti, ja pysyttele tässä asennossa 10-15 sekuntia. Tee 10-12 toistoa, ja 1-2 sarjaa.

7. Pohjenousu
Seiso suorana jalat lantionlevyisessä haara-asennossa. Pidä kädet suorana sivuillasi. Nosta kantapäät irti lattiasta ja laske ne hitaasti takaisin. Tee alussa 10-12 toistoa ja 3-4 sarjaa. Lisää määrää pohkeittesi vahvistuessa.

8. Vuorikiipeilijä
Mene punnerrusasentoon. Varmista, että kädet ovat suorassa ja päkiät lattiassa. Pidä vartalo paikoillaan. Nosta oikea polvi hitaasti kohti vasenta kainaloa, ja palauta se sitten takaisin. Toista sama toisella puolella ja nosta vasenta jalkaa kohti oikeaa kainaloa. Tee alussa viisi toistoa kummallekin puolelle, ja lisää määrää kunnon kasvaessa."

Nämä on näitä koulun jumppasalista tuttuja, mutta ei kai se niiden tehoa vähennä. Pitäisi kyllä ottaa jokin tällainen osaksi ihan arkea, siitä saisi seurattua omaa kehitystäkin. Mutta tällaista siis tänään. Huomenna saan taas liikkua, joten pääsen vähän paremmin testailemaan eri juttuja, että mikä olisi sopiva. :)

lauantai 6. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin luukku 6.

Pilates on jo mennyt kai pois muodista, mutta tämä oli silti aika kiinnostava. Tein sitä itse puolitehoisesti, kun en vielä saa varsinaista liikuntaa harrastaa. Tämä on nyt 30 minuuttia, joten kerta riittää. :)



Hyvää itsenäisyyspäivää! :)

perjantai 5. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille, luukku 5.

Jotain kokonaisvaltaisempaa tänään. Ulkona oli jo niin liukasta, etten meinannut pysyä pystyssä, joten en ainakaan nyt laita mitään ulkoliikuntaa. Kokeilin tätä hiukan ja tämä oli yllättävän tehokas. Ja lupaan, että teen tämän itsekin kunnolla ensi viikolla, kun saan taas liikkua.




Tämä on vain kymmenen minuuttia, joten tehkää kahdesti! :)

torstai 4. joulukuuta 2014

Veren maku suussa

Ihan kirjaimellisesti, tulin juuri hammaslääkäristä. Minulta poistettiin se kauan vaivannut hammas ja nyt yritän kaikin keinoin pitää kieleni kurissa, etten koskisi siihen haavaan. Toinen puoli naamaa on turvoksissa ja tunto on poissa. Mutta poisto oli sinällään todella helppo, luulin, ettei hän ollut vielä edes aloittanut, kun hän sanoikin, että saat nousta! Ja onneksi laittoi tikit, niin ei niin kovasti vuoda verta, mutta sen verran, että koko ajan on inhottava maku suussa, eikä saa pariin tuntiin juoda mitään tai huuhdella suutaan, joten pitää vain kestää.

Enkä saa nyt sitten harrastaa liikuntaa kolmeen päivään, mutta älkää luulkokaan, etten laittaisi teille läskijoulukalenterin luukkuja! Ja todella harmi, etten voi itse näitä tehdä, koska huomiseksi olin ajatellut maratonin juoksemista traktorinrengasta perässä vetäen. Mutta te muut voitte tehdä sen ja kertoa sitten, millaista oli. Seuraavana päivänä luvassa on 10 kilometrin uinti luonnonvesissä, kun ne ovat vielä sopivasti sulia. Harmittaa kyllä kovasti, etten itse saa tehdä näitä luukkuja.

Viime yö oli taas hirveän raskas ja nyt väsyttää, mutta yö myös pelottaa. Nukkumaanmeno venähti jonnekin aamukahteen ja sitten en enää saanutkaan nukuttua, kun kaikenlaista alkoi taas pyöriä päässä. En ymmärrä miksi aamuyön tunteina kaikki tuntuu aina niin paljon pahemmalta. Olen ollut aika yksinäinen nyt koko syksyn ja muutenkaan syksy ei ole vastannut odotuksiani. Luulin tunnelmoivani joulusta joulublogeja lukien ja jouluvaloja sytytellen, mutta tunnelma on ollut aika ankea ja mieliala alhaalla. Ja siitä todella huomaa, miten surkeaa elämää viettääkään, kun ihan vilpittömästi piristyy siitä, että saa jutella hammashoitajan kanssa verenvuodosta. :D Mutta ihan mikä tahansa ihmiskontakti auttaa, vaikkei tietenkään ole sama asia kuin jos olisi ihan niitä läheisiä ihmisiä. Mutta se, että saa edes jutella jonkun kanssa, vaikka jostain ihan turhasta, on suuri asia, kun yleensä olen ihan yksikseni. Olen ennenkin kertonut siitä, että omassa asunnossani tuntuu aina olevan jotenkin muusta maailmasta poikkeava ilmapiiri ja täällä vajoan aina johonkin omaan todellisuuteeni, joka on aika ikävä paikka. Siinä paikassa ei ole yhtään toivoa. Öisin kaipaisin seuraa kaikista eniten, yöt ovat jotenkin poikkeuksellisen yksinäistä aikaa ja kaipaisin sitä öistä elämää, jota kai normaaleilla ihmisillä on. Silloin nuorena, kun oli vielä kavereita, minusta oli niin hienoa, kun joku jäi yöksi, enkä olisi millään raaskinut mennä nukkumaan. Ja meillä oli usein sukulaisia yökylässä, tykkäsin siitä aina ihan hirveästi. Juuri niistä öistä, vaikka toki niistä öitä ympäröivistä päivistäkin. Pienenä aina ajattelin, että miten hienoa olisikaan sitten joskus aikuisena, kun olisi kumppani ja saisi viettää hänen kanssaan kaikki yöt yhdessä. No, sitä en saanut koskaan kokea ja muutenkin vietän kaikki yöni yksin, mutta minusta olisi hienoa vaikka ihan vain sekin, että olisi joku kaveri, jonka kanssa voisi vaikka olla myöhään illalla jossakin, missä nyt normaalit ihmiset ovatkin, saati sitten kokonainen yö. Siitä huolimatta, että yöni ovat välillä niin rankkoja ja elämäni pahimmat hetket ovat sijoittuneet öihin, minä myös rakastan öitä ja edelleen niissä on jotain taianomaista. Mutta niissä on jotain intiimiä, jotain, jonka voi kokea vain toisen ihmisen kanssa ja vaikka päivisin koen olevani ihan kokonainen ihminen yksinkin, öisin olen vain puolikas, jolla ei ole aavistustakaan siitä öisestä maailmasta, johon muut pääsevät osallisiksi. Varsinkin aamuyöt tuntuvat joskus sellaisilta, etten ole ihan varma, selviänkö aamuun. Vaikka tähän saakka olen näköjään selvinnyt.

Sain myös kuulla äsken äidille soitellessani, että yksi tuttava oli tehnyt eilen itsemurhan. Hänellä oli perhe ja puoliso ja lapsenlapsia. Mutta ehkä hänenkin öissään väijyi hirviöitä, en tiedä. En tunne häntä niin hyvin, että minulla olisi aavistustakaan hänen tekonsa syistä, mutta minun on aina vaikea ymmärtää sellaisten ihmisten itsemurhia, joilla näyttäisi olevan niin paljon elämässään. Kun minäkin vielä riipun kiinni elämässä, mikä sai ihmisen, jolla oli niin paljon läheisiä, luovuttamaan... No, kai hänellä on syitä, joista minä en tiedä tai joita en ymmärrä. Kamala tapaus joka tapauksessa. 

Mutta lähden nyt apteekkiin hakemaan antibioottikuuriani ja suundesinfiointiainettani. Miten sujui tänään käsivarsitreenit? 

Läskijoulukalenterin 4. luukku

Käsivarsien kiinteytystä olisi luvassa tänään. Tässä on nyt käsipainot apuna, mutta niiden tilalle voi käyttää vaikka puolen litran vesipulloja tai mitä tahansa käteensopivaa esinettä. Minä käytin kahta Erioil -pulloa. :)




Video on aika lyhyt, koska tässä vain neuvotaan liikkeet, joten joudutte vähän pysäyttämään videota, mutta testasin useampaa käsijumppavideota ja pidin tästä eniten. Liikkeitä on kahdeksan erilaista ja sovitaanko, että teette tämän kolmesti eli 30 kappaletta jokaista liikettä. Tietysti saa tehdä enemmänkin, jos tykkää. :) Ainakin minulle käsivarsien kiinteytys tulee tarpeeseen, ne ovat ehdottomasti ongelmallisin alue kehossani. 

Ja joulu lähestyy edelleen... :)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille: 3. luukku

Koska loppuviikoksi on luvattu kurjaa keliä, ajattelin tälle päivälle jotain ulkona tehtävää. Itse tykkään kovasti kiivetä portaita ja nehän on myös helppo ja tehokas tapa treenata reisiä ja peppua, joten niitä siis tänään. Kannattaa ensin kävellä pieni lämmittävä lenkki, niin nousu onnistuu paljon helpommin. Ja jos ei nyt kerta kaikkiaan minkäänlaisia portaita ole missään lähimaastossakaan, niin sitten pitää tehdä jokin porrasmainen viritelmä, jolle nousee yhä uudelleen. Tämän minun asuinkerrostaloni yksi kerrosväli on 18 porrasta (muuten laskeminen helpottaa nousua!) ja viidenteen kerrokseen on neljä kerrosväliä noustavana, joten se tekee yhteensä 72 porrasta. Se oli tähän taloon muuttaessani niin paljon, etten pystynyt sitä ilman lepotaukoa nousemaan, nyt ei kaksi kertaakaan tunnu kovin pahalta ja kolmaskin vielä jotenkin menee, joskin tyyli kärsii melkoisesti siinä vaiheessa. :D Minulla on toisinaan tapana kiivetä portaat pari kolme kertaa ylös ja alas lenkin jälkeen, se muuten myös vähentää väsymystä jaloissa, kun liike muuttuu erilaiseksi. Kannattaa kokeilla, jos jalat väsyy kävellessä (olen myös huomannut, että kävelykin helpottuu, kun välillä juoksee, kai se ehkäisee puutumista tai jotakin) ja muutenkin se on kiva loppupinnistys lenkin jälkeen. 

Joten, kolmannen päivän tavoitteena voisi olla 200 porrasta. Niitä ei tarvitse kävellä yhdellä kertaa, voitte vaikka päivän mittaan käytää portaita hissin sijaan ja sitten illalla tehdä loput nousut kotona. 

Kolme viikkoa jouluaattoon!! 

tiistai 2. joulukuuta 2014

Läskien joulukalenterin 2. luukku

Tämän olisi nyt pitänyt olla ekassa luukussa, mutta vähän ryssin, kun unohdin koko jutun. Olin ajatellut, että alkuun tekisimme kuntotestin tyyppisen harjoituksen, jotta sitten voisi aattoaamuna testata, onko kunto yhtään kohonnut. Törmäsin joskus aiemmin netissä juttuun, jossa käsiteltiin sitä, mikä on hyvä peruskunto ja sitä neuvottiin testaamaan kolmella liikkeellä; ihan perus vatsalihasliikkeillä, punnerruksilla ja jalkakyykyillä. 30 sekuntia kutakin, punnerruksissa saa pitää polvet maassa. Ja kuulemma jokaisen pitäisi pystyä tekemään vähintään 10 istumaan nousua, 15 punnerrusta ja 20 jalkakyykkyä 30 sekunnissa. Testaan itsekin vasta huomenna miten onnistuu, mutta en ole liian optimistinen kyllä noiden suhteen, minullahan on suuria vaikeuksia saada tehtyä ollenkaan noita vanhanaikaisia vatsalihasliikkeitä. :/ Kirjoittakaa tulokset itsellenne ylös (tai kommenttiboksiin, jos haluatte :)), aattona teemme tämän uudelleen. Tai no, ehkä ennemminkin aatonaattona. :) 

Ja tuon testin lisäksi ajattelin taas kokeilla joogaa. Minusta jooga kuulostaa ajatuksena kivalta, mutta käytännössä se on vain omituista... Tämän nimenomaisen videon valitsin, koska ohjaaja ei ärsyttänyt minua. :D


Tämä on tarkoitettu aamuksi ja laitan tämän taas ajastettuna ilmestymään aamuseitsemältä, mutta eiköhän samat harjoitukset voi tehdä illallakin. Tämä on kivan rauhallinen, eikä vaadi mitään apuvälineitä, joten tämä sopii myös loppuverryttelyksi, jos joku harrastaa enemmän liikuntaa. 

Ja koska loppuviikoksi on luvattu plusasteita ja vesisadetta, huomiseksi keksin jotain ulkona tehtävää. :)

maanantai 1. joulukuuta 2014

Klip klop klip klop hevonen on Pop

Katselin viikonloppuna pikkujoulun kunniaksi Histamiinia. Se on ainoa joulukalenteri, jonka muistan lapsuudestani ja ostin DVD:n jo muutama vuosi sitten, mutta ei ole tullut kuitenkaan katsottua. Se ei ole yhtä hyvä kuin muistin, mutta kai 5-vuotiaana ajattelee asioista eri tavalla kuin melkein 35 -vuotiaana. Histamiini on silti edelleen ihana. :) Mutta kiva, kun nyt koko ajan pyörii päässä jotain Histamiini -sitaatteja ja äsken yllätin itseni lauleskelemasta: "Näin eilen perhosen ja söin sen kukkasen. Niin eihän tehdä saa, siks pyysinkin Ihaa." :D Onneksi olen yksin kotona. :) 


Tein myös uuden juoksuennätyksen ihan vahingossa. En ole vielä luovuttanut, mutta en ole edistynytkään ja olen enemmänkin ajatellut, etten nyt ennen joulua niin mieti niitä minuutteja, vaan juoksen sen verran kun pystyn ja sitten taas välillä kävelen, enkä ole edes katsonut kelloa. Mutta tänään tajusin, että minulla on tasan kuusi minuuttia ehtiä haluamaani bussiin ja sen sijaan, että olisin entiseen tapaani luovuttanut, päätin yrittää juosta. Ehdin paikalle juuri, kun bussi laittoi vilkun päälle, joten pystyin juoksemaan kuusi minuuttia. Tai no, juoksu on edelleen turhan optimistinen sana, mutta pystyin liikkumaan nopeammin kuin kävelytahtia. Tosin sitten olin vielä kotonakin hengästynyt... Olen ennenkin huomannut, että minun on paljon helpompi juosta, jos pystyn keskittymään johonkin muuhun. Jos mietin sitä aikaa ja katson kelloa, väsyn paljon helpommin, mutta kun nyt olen muutenkin juossut katsomatta kelloa sen verran kuin pystyn, se tuntuu helpommalta. Tosin tänään oli jo niin liukasta, että ellei suurin osa pätkästä olisi ollut hiekkatietä, en olisi uskaltanut juosta. Ja kun tulee kunnolla liukasta, en aio edes yrittää, minulla on täysi työ pysyä pystyssä hyvälläkin säällä. Mutta olen nyt aika motivoitunut kokeilemaan juoksua ihan tosissani keväällä ja toiveena olisi, että ensi vuonna tähän aikaan voisin kertoa täällä käyneeni ihan oikeasti lenkillä juosten. No, katsotaan nyt, miten se sujuu. 

Muutenkin minulla on ollut jo pitkään sellainen tunne, että kun joulu on ohi, yritän ihan tosissani pudottaa nämä loput kilot. Ei ne nyt mikään katastrofi ole sinällään, enkä usko, että elämäni muuttuu muutamasta kilosta enää mihinkään, mutta kun sen 75 aikoinaan tavoitteeksi asetin, haluaisin myös saavuttaa sen. Sillä olisi merkitystä itselleni, jos yhden ainoan kerran elämässä saavuttaisin laihdutustavoitteeni. Ja toisaalta, viime vuonna tähän aikaan minulla oli hetken tunne, että olen laihtunut, mutta kun joulun aikaan lihoin, aloin tuntea itseni taas aivan valtavaksi ja vaikka ne joulukilot sitten lähtivät, valastunnelmat jäivät. Olen laihtunut kaiken kaikkiaan melkein 40 kiloa, mutta tunnen itseni ihan yhtä lihavaksi kuin silloin pahimmillani. Tiedän kyllä laihtuneeni, mutta minusta ei tunnu siltä ja se harmittaa. Pudonnut paino ei tunnu paljolta, ehkä siksi, kun olen kuitenkin edelleen lihava. Mutta minulla on sellainen hassu tunne, etten ole laihtunut oikein yhtään, eikä 40 kiloa ole paljon mitään... Ja nyt, kun on ollut kylmä, olen pukeutunut paksummin ja laittanut useampia kerroksia päällekkäin ja tunnen itseni joksikin michelin-ukoksi. Se tuntui mukavalta, kun viime syksynä tunsin itseni hetken pienemmäksi, jospa taas tuntuisi siltä, jos pääsisin seiskaviiteen. Mutta en edes toivo sitä nyt joulun aikaan, aion taas syödä aivan mitä huvittaa ja surra niitä kiloja sitten myöhemmin. Kahtena viime vuonna ne lähtivät aika helposti, joten en ole niistä niin huolissani nytkään. Näiden muiden kilojen suhteen sen sijaan en ole yhtä optimistinen. Toki silti toivon, että näiden läskijoulukalenteriluukkujen tekeminen auttaisi pääsemään edes yhdestä kilosta eroon ennen joulua. Sen vastineeksi saisi syödä aika paljon lanttulaatikkoa. :)

Aamulla taas läskijoulukalenteripostaus. Kuinka moni teki tämänpäiväisen? 

Joulukalenteri läskeille: Luukku 1

Ensimmäisestä luukusta löytyy vatsalihasliikkeitä. Näiden pitäisi olla pääosin helppoja, joskin minulla oli vähän vaikeuksia tuon "tuulimyllyn" kanssa... Ja kun sanon vähän vaikeuksia, tarkoitan, ettei siitä tullut yhtään mitään. :D Mutta muuten nämä olivat joko helppoja tai sovellettavissa helpoiksi, eikä mitään apuvälineitä tarvita. Video on vain kahdeksan minuuttia pitkä, mutta ainakin minä vähän lepäilin liikkeiden välillä, joten tämän voi tehdä oman kuntonsa mukaan joko leväten liikkeiden välillä tai useampaan kertaa peräkkäin tai mitä tahansa siltä väliltä. Kunhan teette jotakin ja huomisaamuna tuntuu vatsassa, että olette tehneet jotakin. :)





sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Hyvää pikkujoulua!

Jouluvalot on nyt asennettu (tänä aamuna ”rikki” olivat vain yhdet valot ja nekin oli pitkän yrityksen jälkeen helposti korjattu, kun tajusin, että joku on irrottanut töpselin seinästä…) ja kauniitahan ne ovat. Olo on vähän epätodellinen, kun maa on musta ja sataa vettä, mutta uskottava se kai on, että huomenna alkaa. joulukuu. 24 päivää jouluun. Olen edelleen toiveikas, että kurasta ja synkkyydestä huolimatta olisi edessä valkoinen joulu, eihän nyt kahtena vuonna peräkkäin voi olla kurja ilma. Vaikka edellisvuonna oli ihan satukirjojen valkea joulu ja minun joulutunnelmani oli jossain hukassa, kun taas viime vuonna satoi vettä ja minulla oli oikein mukava joulu. Mutta jospa tänä vuonna olisi sekä lunta että joulun tunnelmaa. Sain viime vuonna pikkujoululahjaksi potkukelkan (pinkin!!), enkä saanut edes kokeilla sitä koko talvena! Muutenkin toivon lumista talvea, olen aina pitänyt talvesta.

Ajattelin nyt tänäkin vuonna laittaa jonkinlaista läskijoulukalenteria, vaikka tänä vuonna kuulemma on olemassa vähän ammattimaisempikin versio. Tänä vuonna on nyt sama juttu kuin viime vuonna, että kaikki lumeen ja jäähän liittyvät ihanat talviliikuntamuodot taitaa jäädä mahdottomiksi toteuttaa, mutta keksin jotain sisätiloihin sopivaa. :) Eli todennäköisesti valkkaan lähinnä youtubevideoita, mutta niissä on minusta ihan hyviäkin jumppia. Ja ajatus on, että laitan vain sellaisia, joihin jopa minä pystyn, joten mitään vaikeaa ei ole luvassa. Ajattelin laittaa luukut niin, että niissä on vain päivän liikunta ja kirjoittaa muut höpinät erillisenä postauksena, niin voitte sitten lukea vain toiset, jos niin haluatte. Mutta siis, aamulla ilmestyy ensimmäinen ja aloitamme vatsalihaksia jumppaamalla. :)

Mutta nyt katsomaan myytinmurtajia. :) Ihanaa joulunodotusta kaikille! :)

tiistai 25. marraskuuta 2014

Muista, että kuolet!

Kävin eilen kirpparilla ja siellä oli kauniisti kirjoitettu ja kehystetty mietelausetaulu: "Muista, että jonain päivänä kuolet!" Yleensä inhoan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä aforismeja ja muuta lässytystä, mutta tässä oli sitä jotain! :D Viitosella olisi lähtenyt taulu kotiin, mutta ajattelin, että teen vastaavan itse, jos joskus sittenkin innostun aforismeista... :) Välillä näkee kirpparilla myynnissä vähän erikoisempia juttuja, mutta tuo oli kai sieltä erikoisemmasta päästä. En tiedä oliko kyseinen taulu ollut omassa käytössä vai ihan myyntiin askarreltu, mutta ainakin kiinnitti huomioni, vaikka jätinkin sen jonkun muun löydettäväksi. 

Joulu lähestyy ja minua vähän ahdistaa. Aina sama juttu, koko syksyn odotan innolla ja sitten menen paniikkiin. Tosin paketoin viikonloppuna kissojen kanssa jo ekat paketit. Heistä oli hurjasti apua... Jos ei lasketa sitä, että yksi pureskeli reikiä kaikkiin papereihin, toinen tunki itsensä jokaiseen laatikkoon, joka oli esillä ja puri minua sormiin, kun yritin saada hänet niistä ulos, yksi narurulla oli pakko heittää pois, koska pienimmän aikaansaamia solmuja oli mahdoton avata ja he varastivat vuorotellen kaiken irtonaisen, kuten teipit, pakettikortit ja sakset. Mutta muuten heistä oli apua. :) Ja ai niin, kun otin tavaroita kaapista, pudotin huomaamattani sellaisen pienen näytepussin saippuaa ja kissat purivat siihen reikiä ja levittivät olohuoneen matolle. Ihan uskomatonta, minkä sotkun ehkä 10 tai 20 milliä saippuaa saa aikaan. 

En oikein tiedä, miksi joulu on minulle niin suuri juttu. Lapsuuden joulut olivat tietysti ihania ja jännittäviä, mutta sitten vähän vanhempana joulut olivat äidin juomisen takia aika kamalia. Ja vaikka pidin joulusta, vasta joskus aikuisena siitä tuli niin merkittävä asia. Ja on edelleenkin, vaikka varmaan suurempi osa jouluistani on ollut kamalia kuin ihania. Nuorempana tosiaan äitini alkoholismi varjosti joulua ja näin vanhempana ne ovat lapsettomuuteni takia raskaita, mutta silti valmistelen joulua ihan hulluna ja koko syksyn ajatukset pyörivät siinä. Kunnes sitten oikeasti on joulukuu ja toivon, että joku siirtäisi sitä pari kuukautta eteenpäin. Joka vuosi. Ja kun se on ohi, alan taas malttamattomana odottaa seuraavaa, oli edellinen sitten ollut hyvä tai ei. En oikein itsekään tiedä miksi... Osin se on ehkä sitäkin, että kun elämäni on niin tyhjää, niin se tuo jotain vaihtelua (ja tätä tukee sekin, että joulu muuttui minulle näin tärkeäksi suunnilleen samoihin aikoihin, kun yhteydet vanhoihin kavereihin katkesivat), mutta jotenkin minusta myös tuntuu, että odotan joululta aina jotain, mitä en osaa itsekään selittää... Jotain elämää suurempaa. Mitä ei niinä hyvinäkään jouluina tapahdu. 

Mutta tänä vuonna menneistä vuosista poiketen en ole ahdistunut keväästä, se tuntuu nyt ihan siedättävältä, varmaankin koska viime kevät oli ihan mukava. Syksy taas on nyt ollut vaikea, mikä tuntuu surulliselta koska olen aina ennen nauttinut syksyistä niin kovasti. Elämä on helpompaa, jos keväät eivät enää ole ihan helvetillisiä, mutta en kyllä halua luopua ihanista syksyistäkään. Ja syksy on aina ollut suosikkini, jo lapsena! Olen kyllä nauttinut pimeydestä, mutta mielialani on ollut huono ja olen ollut ahdistunut ja levoton. En niin pahasti kuin pahimpina aikoina, mutta kevääseen ja kesään verraten. Osittain minua ahdistaa ikäni, 35 ei ole enää millään mittapuulla vähän tai nuoren ihmisen ikä. Minua ahdistaa ne rajoitukset, joita ikä tuo, vaikka enhän minä muutenkaan tee mitään! 

Olen nyt kuitenkin tänä syksynä yrittänyt taas oppia puhumaan ihmisille, mikä on ollut minulle pitkään ongelma ja olen saanut siitä tarpeekseni. Minähän olin joskus kauan sitten luonnostaan puhelias, mutta opetin itseni olemaan hiljaa, kunnes se meni liian pitkälle. Nyt olen yrittänyt jutella ihmisille, jotain ihan yhdentekevää, mutta yritän kuitenkin. Suurimmaksi uhriksi joutuu vieressäni kielikurssilla istuva tyttö(tai nainen), vaikka olen kyllä todella tietoinen siitä, että ehkä se on hänelle hirveän epämiellyttävää. Sosiaalisia vaikeuksiani pahentaa se, että tiedän, ettei ihmiset pidä minusta ja se tekee minut epävarman ja vielä entistä omituisemman. Mutta minun pitää oppia taas kommunikoimaan ihmisten kanssa, muidenkin kuin vanhusten. En oikein tunne ketään, mutta kielikurssilla olen jo vuosia opiskellut suunnilleen samojen ihmisten kanssa, joten yritän puhua sitten heille. Olen jopa uskaltanut sanoa pari kertaa jotain ihan julkisesti. Sain kaikki nauramaan ja sillä hetkellä koin ne jutut positiivisiksi, mutta sitten jälkeen aloin miettiä, että oliko se nyt ihan typerästi sanottu ja... Juuri se on suurin ongelmani ihmisten kanssa puhumisessa, että jälkeenpäin minusta alkaa tuntua, että olin ihan idiootti ja seuraavalla kerralla, kun pitäisi puhua, muistan sen tunteen, enkä saa sanaa suustani. Mutta sen vieressäni istuvan naisen kanssa olen oppinut juttelemaan aika luonnollisesti, ellei nyt huomioida esimerkiksi sitä kertaa, kun jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä puhuin hänelle suolistoloisista! (Valitettavasti ihan oikeasti!) Tosin minulle tuollaiset älyttömyydet kyllä nimenomaan ovat luonnollisia, joten... Mutta olen kyllästynyt itseeni! Olen melkein 35, puhumisen ei pitäisi olla ylivoimainen tehtävä, eikä  minun pitäisi käyttäytyä kuin jälkeenjäänyt teini. Haluaisin olla edes hiukan normaalimpi ja osa sitä on se, että oppisin paremmin puhumaan ihmisille. En kyllä ole varma tämänkään tavoitteen toteutumisesta. 

Mutta, muutama päivä joulukuuhun ja alle kuukausi aattoon. Voi apua! :)

Miten muuten tänä vuonna, onko kiinnostusta läskijoulukalenteriin? Itselleni kyllä ainakin tekisi hyvää vähän liikkua ennen joulun herkutteluja. :)

Ihanaa joulun odotusta kuitenkin! :)


tiistai 18. marraskuuta 2014

Lohtua levottomille mäyrille

Uskaltauduin vihdoin tilaamaan kovasti hehkutetusta iHerbistä vähän kaikenlaista, enkä voinut vastustaa tätä söpöä pikkuista purkkia nukkumista helpottavaa voidetta. En uskonut sen auttavan, mutta oikeastaan minusta tuntuu, että nukun levollisemmin sitä käyttäessäni. Ja se tuoksuu ihanalta. Ehkä se on osin kuvitteluakin, mutta olen joka tapauksessa nukkunut paremmin, kun olen hiukan sipaissut tuota ohimoille. Olen kyllä siinä mielessä niin markkinoinnin kohderyhmää, että söpö purkki tai hauska nimi tai mainosteksti saa minut ostamaan tuotteen paljon herkemmin. Ja voiko enää nätimmin sanoa: "For Poetic Badgers & Other Restless Wanderers"?! Kuka voisi olla lankeamatta tuohon mainoslauseeseen?! :) Oikeastaan tarkoitukseni oli vain tilata jalkavoidetta, kun huomasin, että sitä saa iHerbiltä puolet halvemmalla kuin Suomesta, mutta lopulta päädyinkin ostamaan myös lisäravinteita, tosin jouduin tekemään kaksi erillistä tilausta tullirajojen takia. Laitan tähän nyt tuon alekoodin, jonka sieltä sain, vaikka itse en hirveästi pidä mainoksista blogeissa, mutta näitä koodeja on joka tapauksessa googlettamallakin löydettävissä, jos haluaa alennuksen, mutta ärsyyntyi mainonnastani. :) Koodilla ZNP649 saa siis joko 5 dollaria tai kymmenen dollaria alennusta (ajankohdasta riippuen) ensitilauksesta. Se kattaa ainakin neljän dollarin postikulut ja muutenkin tuolta saa kaikenlaista huomattavasti halvemmalla kuin Suomesta. Koodissa siis linkki iHerbin sivuille.  

Mutta siis, mistä minun oikeastaan piti kirjoittaa, ennen kuin harhauduin kirjoittamaan mäyristä, oli nuo lisäravinteet. Tilasin d-vitamiinia ja sinkkiä sekä Astavitaa, jos ne auttaisi hiukan huonoon ihooni ja myös L-lysiinia, koska huuliherpes on kiusannut jo kolmesti tänä vuonna. Lisäksi minun on leikkauksen takia syötävä kalkkitabletteja, monivitamiineja ja rautaa ja koska olen kasvissyöjä, syön lisäksi vielä b-vitamiinia, magnesiumia ja kalanmaksaöljytabletteja ja joskus satunnaisesti muutakin ja joskus mietin, että onkohan tuo kaikki sittenkään hyväksi minulle. Ainakin näin kirjoitettuna se tuntuu suurelta määrältä. Lisäravinteistahan on aika ristiriitaista tietoa saatavilla ja jotkut tutkijat sanoo, että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Niissä purkeissahan lukee, ettei niitä voi käyttää korvaamaan terveellistä ruokavaliota, mutta silti olen aina syönyt niitä lähinnä siksi, että ruokavalioni on mitä sattuu. Mutta minusta tuntuu, että parempi varmistaa, että saan kaikkea tarpeellista. Mitä lisäravinteita te muut syötte? Onko ketään, joka ei käytä mitään purkista? Tai onko jotain, mitä ehdottomasti suosittelisitte? Nythän kaikki superfoodit ja muut on muotia, mutta jos kaikkia suosituksia uskoo, niin ei ehdi muuta tehdäkään, kuin syödä. Kuulostaako tuo pillerimäärä teistä liialliselta?

Ja joulu lähestyy edelleen! Kissojen leikkitunnelitkin oli kuulemma tulleet tänään postissa, joten nyt on joululahjat hyvällä mallilla. Toivottavasti he tykkäävät niistä, ainakin he leikkivät paljon, vaikka ovatkin jo isoja tyttöjä. Viikonloppuna nauroin heitä, kun pienin istui kaikessa rauhassa sohvan selkänojalla ja katseli ulos ikkunasta ja näin, kun keskimmäinen hiipi ihan hiljaa hänen taakseen. Keskimmäinen nousi kahdelle tassulle ja ihan selvästi tuuppasi pienintä selkään, jolloin hän putosi kauhealla kolinalla sohvan taakse, hän kun on kovin kömpelö. Oletan, että keskimmäisen tarkoituksena oli vain leikkiä, mutta se näytti ihan siltä, kuin hän olisi tarkoituksella tönäissyt pienimmän alas sohvalta. Pienin rikkoi ikkunalaudalla olleen kukkapurkin mennessään ja sai ihan pienen haavan tassuunsa, joten tietysti me kaikki sitä sitten hoivasimme. Mietin, että miltäköhän olisi näyttänyt ulkopuolisesta, kun kolme aikuista hössöttää pikkuruisen tassuhaavan ympärillä... :D Ja kissa totta kai otti tilanteesta kaiken irti, hän retkotti sylissäni kuin kuolemaisillaan ja vielä nosti teatraalisesti tassun otsalleen, kuin pyörtyvät naiset vanhoissa näytelmissä ja naukaisi surkeasti ilmeisesti viimeisillä voimillaan. Hassua kyllä, kun annoin hänelle kissannameja lohduksi, kammottava kipu unohtui hetkessä, eikä vaivannut sen jälkeen enää yhtään. Eläimille tapahtuu näitä ihmeparantumisia aika usein. :)

Mutta nyt pitää alkaa katsoa Mentalistia, se on taas muuttunut aika hyväksi, kun se ärsyttävä Red John -jankutus on vihdoin ohi.

Hyvää viikkoa ja joulun odotusta! :)

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Laukun sisältöä ja häntä solmussa

Jenni haastoi minut jo aiemmin kuvaamaan laukkuni sisällön, mutta se on vähän jäänyt. Nyt kuitenkin pudotin laukkuni ja sen sisältö ihan itsekseen levisi lattialle, joten mikäpä parempi tilaisuus. Vähän kyllä järjestelin tavaroita nätimmin kuvaa varten ja löysin myös jo kauan kadoksissa olleen muistikortin, jonka ei olisi ainakaan pitänyt olla laukussani, joskin minulla on joskus siivotessani tapana pudottaa pikku esineitä laukkuuni paremman paikan puutteessa. 


Saman kohtalon on ilmeisesti kokenut Pikku Myy -laastarirasiani, senkään paikka ei ole käsilaukussani. Muuten laukku siis sisältää tietenkin lompakon, kännykän ja avaimet (ne aina tarkastan kotoa poistuessani, koska vähintään niillä pärjää missä vain), muutamia voiteita ja huulirasvoja, pari pakettia nenäliinoja, tabletin ja kosketusnäyttökynän, iPodin, haukun tassuvoidetta, sytkärin, purkkaa, vettä, pinsetit, hiuslenkin, kynsilakkaa, puuteripaperia ja pari muovikassia, joita en nyt katsonut tarpeelliseksi laittaa kuvaan. 


Oli myös pakko laittaa kuva kollin ja koiran päikkäreistä :) Kollin häntä oli kunnolla kiertynyt koiran hännän ympärille, mutta koira alkoi heiluttaa häntäänsä, kun menin lähelle kameran kanssa. Kollilla on muutenkin tapana aina kiertää häntänsä kaiken ympärille ja on yksi inhottavimmista tunteista, kun kylmänä ja märkänä yönä päästää kollin ulkoa sisälle ja hän kietoo märän, kylmän, likaisen häntänsä nilkan ympärille. :D Mutta ihana hän silti on. :)

Ja nyt ei ole enää tulkinnanvaraa ensilumen suhteen, torstain ja perjantain välisenä yönä satoi ainakin 15 senttiä. Tosin nyt sen on jo sekoittunut kuran kanssa märäksi mustaksi mössöksi, mutta hetken kaikki oli kaunista. Ja lumi sai aikaan jouluisen tunnelman, nyt olen niin toiveikas, että edessä olisi valkoinen joulu. Ensimmäiset jouluvalotkin oli jo ihan pakko laittaa esille, vaikka olin päättänyt, että tänä vuonna laitan jouluvalot vasta oikeaoppisesti pikkujouluna. Kun olin lapsi, äitini oli aina tarkka siitä, että vasta pikkujouluviikonloppuna laitetaan jouluvalot ja otetaan nuutinpäivänä pois. Itse olen joskus laittanut jo syyskuussa ja laittanut pois vasta helmikuussa, mutta koska parina viime vuonna joulu tuntui olevan väärään aikaan vuodesta, ajattelin tänä vuonna noudattaa perinteitä. No, kuusiin ja ikkunoihin aion laittaa valot vasta pikkujouluna, mutta laitoin tähden ikkunalle ja otin esiin yhden valaistun pöytäkoristeen, niistä kumpikaan ei ole selkeän jouluinen. Joka tapauksessa, jouluun ei ole kuin vähän yli 40 päivää!! 

Loppuviikko on sujunut vähän paremmin kuin alkuviikko, kenties siksi, että nukuin melkein koko viikon. Tiistaina heräsin kahdeltatoista, menin takaisin nukkumaan puoli yhdeltä, heräsin hiukan ennen kahdeksaa, katsoin vähän tv:tä ja nukuin taas koko yön ja suurimman osan seuraavasta päivästäkin. Torstaina kyllä heräsin jo kymmeneltä ja menin vasta illalla nukkumaan ja nyt viikonlopun olen nukkunut vain öisin. Valvoin paljon edellisenä viikonloppuna, joten olin kyllä väsynytkin, mutta ehkä nuo parin vuorokauden unet oli jokin suojareaktio. Nyt on joka tapauksessa parempi olo. Toistaiseksi ainakin. Ärsyttävää, kun ei koskaan tiedä, millainen olo on seuraavana päivänä. :/ Mutta menen nyt ulos nauttimaan lumesta, kun kerran juuri nyt on ihan ok olo. Ei kai auta kuin kestää ne huonot hetket ja nauttia paremmista hetkistä. 

Hauskaa marraskuista viikkoa! :)

Ja ai niin, laukun sisältö -haasteen saa tehdä kaikki, jotka eivät ole sitä vielä tehneet! :)

maanantai 3. marraskuuta 2014

Hirveä Halloween

Minulla oli ihan hirveä viikonloppu, täynnä syyllisyyttä ja ahdistusta ja surua. Ne kalliit lääkkeet, joiden lopettamista pelkäsin, tosiaan auttaa... Tai kyllähän ne oikeasti auttaa, olen voinut huonomminkin. Mutta tänä syksynä en pääse hetkeksikään eroon tunteesta, että ihan kulman takana odottaa jotain hirvittävää, olen lähes kauhuissani koko ajan.

Minulla on ihan hirveä ikäkriisi, täytän ensi vuonna jo 35!!! Se tuntuu niin pahalta! Se on hassua, kun olen tiennyt jo kauan, etten saa sellaista elämää kuin haluaisin, mutta silti jokainen lisääntyvä vuosi tuntuu entistä pahemmalta. Yhä enemmän ovia sulkeutuu ja olen yhä enemmän ansassa. Ja niiden harvojen raollaan olevien ovienkaan takana ei tunnu olevan mitään kovin hyvää... Ja nyt tänä syksynä olen monta kertaa ajatellut, että mitä jos jo tämä on jomman kumman vanhempani viimeinen joulu ja nyt sitten joulukin pelottaa minua. Äidilläni on ylipainoa ja ihan surkeat ruokailutavat ja vaikka mitä lääkkeitä ja vaikka toinen vanhempani on terve, hän on muuttunut niin hitaaksi... Enkä minä voi tehdä yhtään mitään estääkseni heitä kuolemasta, eikä minulla ole mitään keinoa tietää milloin tai miten ja se ajatus on sietämätön. Se pelko on melkein lamaannuttavaa ja se pyörii päässäni vähintään joka päivä, vaikka ei koko päivää joka päivä.

Olen monta kertaa blogissani maininnut ne vanhapiikasisarukset, jotka asuu kotona ja joita ihmiset pitää outoina. Yksi heistä kuoli viikonloppuna. Hän oli ehkä 40. Pelkään omaakin kuolemaani ihan hirveästi, ehkä siksi, että olen aina ajatellut, että se tulee olemaan oma valintani. Mutta ehkä se ei olekaan niin, ehkä jo nyt minussa kasvaa jokin, minkä takia kidun muutaman kuukauden sairaalassa ja kuolen pois. Ajattelen sitä vanhempienikin kannalta, mutta se myös pelottaa minua itseäni. En usko, että kuoleman jälkeen on mitään, mutta silti ajatus on pelottava. 

Yhden äidin ystävän lapsi sai nyt sen esikoisensa ja hän on ihan innoissaan ja minä tunnen edelleen niin valtavaa syyllisyyttä omien vanhempieni takia! Heräsin tänäänkin viideltä siihen ahdistukseen, enkä saanut enää nukuttua. Se tuntuu vielä pahemmalta kuin se, etten itse saa kokea äitiyttä. Ja minua ahdistaa ajatus siitäkin, mitä teen äitini omaisuudelle, kun häntä ei enää ole. Äidilleni on ollut tärkeää, että minä perin jotain häneltä, koska hänellä on monta sisarusta, eikä hän perinyt mitään ja hän on myös niin kiintynyt kotiinsa. Hän usein puhuu siitä ja on huolissaan, kun minulla ei ole perillistä. Ja minustakin se tuntuu kamalalta, minullekin se on kuitenkin todella tärkeä, ainoa paikka, jota olen koskaan pitänyt tai tulen pitämäänkään kotina. Hirveää ajatella, että jonain päivänä joku vieras asuu siellä, joku joka ei tunne sen joka ikistä nurkkaa ja narisevia lautoja ja ullakon rapinoita ja kuistin kattoa myrskyöinä raapivaa puuta ja olohuoneessamme asuvia kummituksia. Olisi ihana ajatus voida antaa se omalle lapselle, kaikkine muistoineen ja tarinoineen. Ja luoda myös uusia muistoja siinä talossa. 

Enkä pysty ymmärtämään, miten muut kaltaiseni selviytyvät.... Äidilläni on yksi serkku, jolla ei myöskään ole sisaruksia, eikä enää vanhempia, eikä ystäviä, eikä kumppania, eikä lapsia... En ymmärrä, mikä pitää hänet elossa ja miksi?! Hän jopa vaikuttaa ihan kohtuullisen tyytyväiseltä! Hän on kyllä todella ahne ja rikas, ehkä hän saa voimaa pankkitilinsä saldosta. Minusta mikään ei ole hirveämpää kuin yksinäisyys. Jossain lehdessä oli juttu jostain naisesta, joka ei halua lapsia, eikä kumppania, eikä ole kuulemma paljoakaan tekemisissä lapsuudenperheensä kanssa ja se tuntuu niin kummalliselta. Siinä oli kuva ja hän oli ihan nätti, joten hän voisi saada lapsia ja kumppanin. Se tuntuu niin tuhlaukselta! Hän olisi voinut syntyä  minun näköisenäni ja minä hänen näköisenään ja kaikki olisi saaneet, mitä haluaa. Tuntuu oudolta ajatella, että joku voisi saada kaiken sen, mitä niin epätoivoisesti haluaisin, mutta ei halua... Tämä nainen valitsee sen elämän, mikä minusta on aina tuntunut hirveältä rangaistukselta, vaikka hänellä olisi vaihtoehto. Se on outo ajatus! Tai ehkä minä vain asennoidun tähän väärin. Hänen mielestään maailmassa on niin paljon muutakin koettavaa ja tehtävää. Ongelma on  kai se, että minä haluaisin kokea vain yhden asian, eikä muulla oikein ole minulle väliä, vaikka kuinka yrittäisin kannustaa itseäni kiinnostumaan jostain muustakin. Kai se on niin, että niillä pikkuasioilla on väliä vain, jos ne isommat asiat on kunnossa.

Olen lukenut nyt uudelleen Agatha Christien kirjoja ja hän esittää vanhatpiiat niin traagisina hahmoina. Heitä epäillään murhista ja pahoista teoista, koska he ovat estyneitä ja puutteessa ja heissä on jokin perustavanlaatuinen vika. Sekin tuntuu jollain hölmöllä tavalla pahalta. Agatha kirjoittaa muutenkin aika ilkeästi, en huomannut sitä silloin nuorena lukiessani hänen kirjojaan ensimmäistä kertaa, mutta nyt huomioni kiinnittyy siihen. Ja hän kirjoitti siitä, miten julma luonto voi olla antaessaan lapsia haluavalle naiselle sellaisen ulkonäön, ettei miehet kiinnitä häneen huomiota ja miten tällainen nainen väistämättä jotenkin kieroutuu ja on hirveän katkera ja siksi todennäköisin epäilty hirvittäviin tekoihin. Ehkä hän on oikeassa, en tiedä. Omasta mielestäni olen lähinnä surullinen.  Ehkä hänen sanansa liittyy aikakauteenkin. Tai sitten minun ei pitäisi ottaa niin vakavasti fiktiivisten hahmojen kommentteja. :) Hän ei tunnu muutenkaan pahemmin arvostavan naisia, vaikka uskoi naisen pystyvän kirjoittamaan kirjoja siinä missä miehetkin. Hassua.

Pelkään mennä nukkumaan, koska koko viime viikon yöt oli niin kamalia. En nytkään ole mitenkään hilpeällä tuulella, mutta kun herään öisin miettimään näitä asioita, ne saavat ihan järjettömät mittasuhteet päässäni. Ja vaikka tiedän, että aamulla on helpompaa, olen niin väsynyt, etten jaksa nousta ylös. Järkevintä olisi nousta pois sängystä ja mennä ulos lenkille, mutta en jaksa edes sytyttää valoja, minusta tuntuu kuin olisin kykenemätön liikkumaan ja vankilassa oman pääni sisällä hirveiden ajatusten täyttäessä mieleni. Minusta tuntuu kuin koko kehoni täyttyisi ahdistuksesta, se on epämiellyttävän lämmintä ja raskasta, silloin ei voi liikkua. Voi vain maata ja odottaa aamua ja sen tulo kestää yleensä vuosia, joskus ehkä jopa vuosisatoja.

Enkä tiedä, mitä ajatella siitäkään, että tämä syksy on nyt tällainen. Luulin jo voivani pysyvästi paremmin ja kevät ja kesä olivat niin helppoja, mutta tämä on ollut vaikea syksy. Sekin pelottaa, koska syksy on aina ollut helpoin vuodenaika minulle ja kun tuntuu, etten voi tälle mitään. Ihan sama, miten paljon yritän keksiä positiivisia puolia ja hokea itselleni, että kaikki on ihan hyvin ja kuvitella hyviä asioita tulevaisuuteen, tunteeni eivät muutu, niillä on ihan oma tahtonsa. Ja vaikka päivällä pystyn harhauttamaan itseni ajattelemaan ja tekemään muuta, niin sitten herään yöllä ahdistukseen ja niihin tunteisiin, joita olen parhaani mukaan väistellyt hereilläoloajan. En tiedä, olisiko sitten parempi miettiä niitä päivällä, ehkä iltaan mennessä olisin jo kyllästynyt itsekin. Luulin olevani parantumassa, nyt pelkään, että asiat ovatkin pahenemassa. Se on todella pelottava ajatus. Tällä hetkellä elämässäni ei tunnu olevan mitään muuta kuin pelkoa ja syyllisyyttä, ne ovat nielaisseet kaiken muun, ne ovat vähintään taustalla koko ajan, jonkinlaisena epämääräisenä möykkynä jossakin. Kävelin tänään pitkän lenkin ja minusta tuntuu kuin olisin zombi, jotenkin mekaaninen ja jäykkä. Kävelin suojatielle punaisia päin ja joku auto tööttäsi kiukkuisesti. :/ Olin vain niin omissa ajatuksissani.

Olen niin väsynyt tähän...

Ai niin, väsäsin kissoille ympyrän hulavanteesta, sähköjohdosta ja narusta. (http://nyt.fi/a1305891825534) Ei kiinnostanut. Minun kissat nyt vain ovat niin erityisiä, etteivät he lähde mukaan tällaisiin somen muoti-ilmiöihin. :)

torstai 30. lokakuuta 2014

Halloween

Tämä viikko on ollut kamala. Ahdistaa ja yöt vietän nukkuen katkonaisesti ja heräillen painajaisiin. En tiedä miksi, ei minulla taaskaan ole mitään hyvää syytä siihen. Viikonloppuna on vielä edessä "kaksi sunnuntaita". :/ Voiko olla mitään pahempaa! :/ Olen aina inhonnut sunnuntaita, päänikin on aina kipeä sunnuntaisin. En tiedä, miksi niitäkin pitää tunkea kaksi yhteen viikonloppuun... Ja vaikka kuinka yritän hokea itselleni, että on lauantai, silti minusta tuntuu sunnuntailta.

Ruoankin suhteen tämä viikko on mennyt ihan metsään ja sekin ahdistaa. Olin kaksi viikkoa todella tiukalla herkkulakolla, ei mitään hyvää, ei edes kahvijuomaa, eikä limsaa, mutta tällä viikolla olen ostanut joka päivä (!!) tomaattimozzarella-patongin ja juonut limsaakin. :/ Harmittaa oma heikkouteni. :/ Tietysti lakko olisi katkennut nyt viikonloppuna leivonnaisten myötä, mutta tarkoitus oli viettää täysin herkuton kuukausi. Eka viikko meni vähän sinnepäin, mutta sitten onnistuin olemaan kaksi viikkoa täysin ilman mitään hyvää ja olin jo optimistinen. Maanantaina kävelin 16 kilometriä syötyäni pelkän aamupalan ja olin tarpeeksi typerä mennäkseni ruokakauppaan nälkäisenä ja siellähän silmäni osuivat niin ihanan näköiseen tomaattimozzarellapatonkiin... Siihen oli kohdistettu sellainen valokeila, jossa leijui glitteriä ja sillä hetkellä, kun silmäni osuivat siihen, alkoi kuulua taivaallista musiikkia(mielestäni vähän pakkomyynninmakua kauppiaan osalta...) ja siihenhän minä sorruin. Se ei tosin selitä, miksi sorruin myös tiistaina ja eilen... Mutta ne ovat niin ihania, vaaleaa leipää ja majoneesiä ja mozzarellaa... Ja noin miljardi kaloria. :/ Tänään en osta! Ihan varmasti en! Todennäköisesti en... Onkohan ne vielä siellä samalla hyllyllä? :D (Oikeasti, en osta!)

Joulu tuntuu edelleen jotenkin epätodelliselta... Kaupat on täynnä koristeita, mutta en vain pysty kunnolla käsittämään, että jouluun on oikeasti alle kaksi kuukautta. Tänä vuonna oli uutuutena (?) hopeanvärisiä tekokuusia, mutta ei vieläkään pinkkejä tai vaaleanpunaisia. :/ Olin ihan aidosti pettynyt, olin ihan varma, että tänä vuonna vihdoin saisin vaaleanpunaisen pikku kuusen. Tilaisin ebaysta, jos ei tulisi postikulut niin kalliiksi. Tosin toin jo meille kotiin kuusen sisälle, ihan pikkuruisen kylläkin. Meillä oli koko viime syksynkin pieni kuusi ruukussa, se on todella kaunis, vähän kuin huonekasvi.

Olen kuitenkin tehnyt jouluostoksia, lahjat on jo aika hyvällä mallilla, olen jo ostanut kaiken aikomani toiselle vanhemmalleni ja koiralleni, äidille ostan vielä muutaman lahjan ja kissojen leikkitunnelit on tilaamatta. Ja pari uutta jouluvaloakin ostin, joka vuosi on saatava jotain uutta. Kävin eilen lelukaupassa etsimässä itselleni lohikäärmettä Shcleichin eläinasetelmaani varten, mutta ne oli ihan liian isoja muihin verrattuna. En hoksannut kokoeroa netissä niitä katsoessani, onneksi en tilannut sieltä. Haluaisin lisätä joukkoon jotain täysin asiaankuulumatonta, jotain, joka saisi katsojan ihmettelemään, mutta en sellaista, mikä heti pistää silmään. Kun tiedättehän, kun sisustamisessa sanotaan, että jos on vaikka merellinen teema, niin on parempi käyttää elementtejä, jotka vihjaa merellinen, eikä elementtejä, jotka huutaa merellinen. Tässä on ihan sama periaate, haluan jotakin, joka vihjaa että olen hullu, en jotakin, joka huutaa, että olen hullu.

Halloweenkin olisi tänä viikonloppuna. Ajattelin leipoa kaikenlaista kammottavaa (ei, se ei liity mitenkään Halloweeniin, vaan leipomistaitoihini :) ) ja tietysti koristella talon. Kuolema on riippunut eteisen katosta jo muutaman viikon. Minua tavallaan ärsyttääkin, että olemme ottaneet Suomeen tällaisen tänne täysin kuulumattoman juhlan, mutta toisaalta ne koristeet on niin hienoja. Olisin halunnut ostaa sellaisen ns. puolikkaan ruumiin (siis että näyttää siltä, kuin se olisi puoliksi hautautunut maahan), mutta äiti inhoaa kaikkia Halloween -juttuja ja se olisi kuulemma ollut liikaa. Harmi, että asun itse kerrostalossa, niin en voi tänne hankkia sellaista. Ebayssakin näin pari aivan ihanaa juttua, haamumorsiamen olisinkin hankkinut, ellei postikulut olisi olleet niin kalliit(paitsi ettei ne nyt enää olekaan...???) ja ihastuin myös tähän peruukkiin, mutta en viitsinyt siihenkään tuhlata rahaa vain siksi, että ottaisin yhden valokuvan, lähettäisin sen kaikille, jotka tunnen (ja tietysti teille tänne) ja sen jälkeen se pölyyntyisi kaapissa. Mutta tämän kuoleman ostin Punanaamiosta, se on oikeastaan varsin hieno. (Olisin halunnut myös tämän kyltin :D) Ja viime vuonna tein haamuja ja pyysin tätiäni virkkaamaan hämähäkinverkkoja, ne laitan esille. Ja ostin mustia kynttilöitä ja tein sokerimassahaamuja kakun koristeeksi.

Mutta nyt kauppaan, ostamaan tom... Ei kun rahkaa ja raejuustoa ja salaattia. :D (Ihan oikeasti en aio ostaa enää patonkia, mutta minulla ei ole mitään ruokaa, joten pakko mennä joka tapauksessa.) Hauskaa viikonloppua ja hyvää Halloweenia! :)

torstai 23. lokakuuta 2014

Ensilumi?

Vai lasketaanko se, jos sataa ihan pikkuruisia kiteitä, joita ei edes huomaisi, jos en olisi sattunut olemaan ulkona? Joka tapauksessa ne oli selvää lunta, vaikkei maahan jäänyt vielä mitään. Sen kunniaksi blogissakin sataa nyt lunta. :) Tästä jouluisesta taustastahan olette saaneet nauttia koko vuoden, yritin jossain vaiheessa vaihtaa sitä, mutten tykännyt mistään muusta vaihtoehdosta. Nyt se on onneksi taas ajankohtainen. 

Kävin aamulla lääkärissä ja sain reseptin vuodeksi eteenpäin, joten ei hätää. Olen todella helpottunut, en jaksaisi enää uudelleen niitä pahimpia aikoja. Samalla kävin tilaamassa samassa rakennuksessa olevasta hammashoitolasta ajan ja sain sen tälle iltapäivälle, kun oli joku peruustusaika! En ole yhtään henkisesti valmistautunut! :D En yleensä pelkää kipua, enkä hammaslääkäriä, mutta minulla on hammas, joka on vaivannut jo jonkin aikaa ja pelkään, että siihen joudutaan tekemään juurihoito. Se on tehty minulle kerran aiemmin ja se kipu oli jotain aivan käsittämätöntä! Pääsi kyllä varteenotettavaksi kilpailijaksi sappikipujen kanssa elämäni pahimmasta kivusta. Ja mikä kaikkein pahinta, en päässyt vakituiselle hammaslääkärillä, vaan jollekin miehelle! Tässä kohden olen kyllä käänteisesti seksistinen, haluan lääkäreideni ja hoitajieni ja kirurgieni ja hammaslääkäreideni olevan naisia! Oikeasti, se pelottaa minua vielä enemmän kuin mahdollinen juurihoito ja kipu! :D Minua pelottaa, että koska vastassa on mieshammaslääkäri, hän haukkuu minut maanrakoon, kun olen lihava ja hampaassani on jokin vialla. Pelottavia olentoja nuo miehet! :D

Huomenna on kaksi kuukautta jouluaattoon! Uskomatonta! Ja minä täytän 35 ensi vuonna!!! Ihan uskomatonta ja kammottavaa! Se kuulostaa niin vanhalta! Minusta edelleen kolmekymmentäkin kuulostaa hirveän vanhalta, saati sitten 35! En ole nuori enää minkään mittapuun mukaan! Kriiseilin iästäni kaikki kakkosella alkavat vuodet ja sitten 30 meni aika helposti, mutta luulen, että 35 tulee olemaan kova pala. 5 vuotta neljäänkymppiin! Miten tässä näin kävi?!! :D Yritän lohduttaa itseäni sillä, että näytän nuoremmalta, mutta onko sillä loppujen lopuksi mitään merkitystä... Toivon tosiaan, että alkon täti ilahduttaa minua tänäkin vuonna kysymällä papereita, kun menen ostamaan joululahjaviinejä. Petyn, jos ei kysy! :D Pitää sitten varmaan ostaa siwasta yksi siideri, siellä kysytään niiltä, jotka näyttää alle 30-vuotiailta, jos en enää mene Alkossa alle 25-vuotiaana. Tein niin kerran, ihan vain piristääkseni itseäni huonona päivänä ja sitten lopulta kaadoin sen siiderin viemäristä alas, kun se oli niin pahaa! :D Minulla muuten oli joskus pomo, joka ehti täyttää 50 niin, että vielä pyydettiin paperit. Hän kyllä olikin niin nuoren näköinen, eikä pelkästään nuoren, vaan enemmänkin teini-ikäisen näköinen. Olin itse 19(tai 20?) mennessäni hänelle töihin ja ensinäkemältä luulin, että hän on minua nuorempi. Vaikka miksi se edes tuntuu jotenkin lohdulliselta, jos näyttää nuoremmalta, kun kuitenkin tietää, ettei oikeasti ole... 

Mutta  nyt pitää mennä käymään Iittalaan, kun siellä on jonkinlaiset alennusmyynnit. Minulla on sinne lahjakortti, jossa menee kohta aika umpeen ja jotain pitäisi ostaa. Se on vain hankalaa, kun siellähän melkein kaikki maksaa enemmän kuin muissa kaupoissa, joten vaikka onkin se lahjakortti, niin normaalisti ostan aina sieltä, mistä saa halvimmalla. Vaikka periaatteessa saan ne tavarat "ilmaiseksi", niin silti tuntuu hölmöltä maksaa ylihintaa ja niinpä olen jo pitkään yrittänyt keksiä, mitä ostaisin ja käynyt siellä tuskailemassa moneen kertaan. Nyt vaihtoehdoiksi on rajautunut Iltalaulu -kuppi, joka maksaa 19,90, muualta saisin sen 14,35 € tai sitten niitä punaisia joulupalloja, joita on nyt 8 euroa paketti, mutta jotka nyt on vähän turhakkeita(vaikkakin nättejä) ja ostaisin ne enemmänkin siksi, että en halua jättää lahjakorttia käyttämättä. Mutta se on voimassa vielä vähän aikaa, joten mitä jos nyt ostan jommankumman noista ja sitten sinne tulisikin myyntiin jotakin, jonka oikeasti haluan ja joka on kohtuuhintainen?! Kyllä voi olla vaikeaa... :D

Mutta menen nyt taas tuskailemaan sinne(ne myyjät varmaan jo luulee, että olen ihan hullu... :D)

Hyvää viikonloppua! :)