torstai 23. tammikuuta 2014

Raejuuston paluu

Olen nyt kolmena päivänä syönyt raejuustoa ja jostain syystä se maistuu taas hyvältä. Pidin siitä ennen leikkausta, mutta leikkauksen jälkeen aloin lähes inhoamaan sitä, joskin toiveikkaana söin sitä säännöllisesti. Ja nyt maanantaina aloin ihan himoitsemaan raejuustoa ja se maistui melkein yhtä hyvältä, kuin ennen leikkausta. Omituista... En vieläkään ymmärrä, miten se, että mahalaukusta poistetaan pala, nollaa koko käsityksen siitä, mikä maistuu hyvältä ja mikä ei. Tai aluksi mikään ei maistunut oikeastaan miltään. Jouduin opettelemaan syömisen kuin lapsi ja se on ollut mielenkiintoinen kokemus. Kaikkein oudoimpana osana tietysti se, että en enää voi sietää joitain ruokia, joista ennen pidin. Ja tietysti se, että joitain ruokia kohtaan tunnen nyt lähes kammoa... Esimerkiksi hedelmät tuntuu edelleen jotenkin selittämättömän vastenmielisiltä, vaikka ne suurimmaksi osin maistuu ihan hyviltä, jos pakotan itseni niitä syömään. 

Minun pitää nyt sanoa jotain tästä taipumuksestani toistaa asioita, mikä ehkä tuntuu ärsyttävältä. Toisaalta oletan, ettei kukaan lukijani voi muistaa jokaista pikku yksityiskohtaa, jonka olen maininnut vuonna 2011, joten toistan niitä olennaisempia juttuja, koska minusta tuntuu, että olisi epärehellistä, jos ne eivät olisi tiedossa. Toisaalta myös ajattelen, että en aina osaa selittää asioita niin, että saisin julki juuri sen, mitä tarkoitin, joten selitän vähän yksityiskohtaisemmin. Ja sitten vielä vähän yksityiskohtaisemmin. Ja sitten muistan sen jonkun yksityiskohdan, joka ihan selvästi olisi ratkaiseva asian ymmärrettäväksi tekemisessä, joten selitän taas saman asian. Ja sitten on ne yksityiskohdat, jotka kerroin kyllä jo aiemminkin, mutta ehkä en ilmaissut, miten oleellisia ne olivatkaan... Ja sitten keksin jonkun todella hyvän tavan selvittää asiaa, mutta silloin minun pitää vähän kerrata aiempiakin, koska muuten asia olisi irrallaan. :) Minusta itsestänikin tuntuu joskus(useamminkin, kuin joskus), että jankutan, ehkä minun pitäisi alkaa kursivoimaan ne oleellisimmat pointit... Minun päässäni vain on joitain asioita, jotka ovat minulle itsestään selviä ilman sen kummempaa ajattelua ja joskus minusta tuntuu, etten osaa selittää niitä niin, että muutkin ymmärtäisivät, että ne on ihan itsestään selviä. Joten, pahoittelen jankuttamista, yritän päästä siitä eroon. :)

Olen ilmeisesti kehitellyt itselleni jonkinlaiset varhaisvaihdevuodet, koska herään öisin vuorotellen siihen, että olen ihan jäässä ja kohta siihen, että hikoilen ja tuntuu, että on niin kuuma, että tukehdun. En tiedä, voisiko se vielä johtua flunssasta, vaikka muuten koen jo olevani terve. Toivottavasti! Tosin asunnossani on ensimmäistä kertaa lämmin talvella, täällä on aina ennen ollut melko kylmä, mutta ei nyt. Joskin minulla oli tätä lämpötilanvaihtelua viikonloppuna kotonakin.

Mutta tämä oli nyt vain pikainen postaus, koska itseänikin alkoi häiritä se, että kuulostan varmaan rasittavalta jankuttajalta. Joskus vain on vaikea ilmaista kirjallisessa muodossa asioita, jotka ovat aina olleet tosiasia, jota ei sen kummemmin tarvitse miettiä. :) Nyt pitää yrittää nukkua. :)

9 kommenttia:

  1. Tuo makumieltymyksien muuttuminen on tosiaan outo juttu. Mulla ei hirveästi muuttunut kylläkään, paitsi että makeat tai muutkaan herkut ei oo läheskään niin hyviä. Aluksi jotkut ruuat, kuten raejuusto, tuntuivat herkästi vastenmielisiltä, ja kerran mun piti heittää sellainen valmissosekeitto roskiin kun sen haju ällötti (ei ollut siis pilaantunut vaan se ominaistuoksu alkoi ällöttää). Mihinkään uuteen makuun ei oo tullut erityistä kiinnostusta, tosin mähän oon hirveän kaikkiruokainen ollut aina. Tuo että vanhat herkut ei olekaan enää niin tärkeitä on ollu mulle varmaankin tärkeämpi osa laihtumista kuin pieni maha. Olin niin tajuttoman koukussa herkkuihin, että olisin varmaan syönyt niitä sen minkä pieni maha vetää jos niitä olisin samaan tyyliin halunnut.

    Minusta ei tunnu että toistat asioita. Itsestäni tuntuu ihan samalta, kun kirjoitan kymmenettä kertaa että olen sairaslomalla tai että olen sairaanhoitaja tai mitä nyt tahansa. Jotenkin se tuntuu selkeämmältä, kenenkään ei tarvitse muistaa tarkalleen elämäntilannettani tai ammattiani tai muuta. Osaat varmaankin kertoa asiat sen verran eri tavalla joka kerta, että mulle ainakaan ei ole tullut oloa että hohhoijaa, eikös tästä just viime viikolla luettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin heti leikkauksen jälkeen mikään ei maistunut miltään! Ja sitten kun vain sitkeästi söin, niin joistain ruoista aloin taas pitämään, mutta toisista en. Ja hajuaistini voimistui entisestään. Se on kyllä niin kummallista! Mutta sitten taas ruoan ja herkkujen himoitsemiseen leikkaus ei minulla vaikuttanut yhtään. Tietysti se auttaa, ettei niitä voi syödä, mutta ihan yhtä lailla tekisi mieli. :/

      Jotenkin vain minusta on alkanut tuntua, että ihan jankutan samoja juttuja, mutta hyvä jos se ei tunnu ihan jatkuvalta. Sehän minullakin on, että kun ei niin kauheasti ole uutta kerrottavaa ja koska en oleta, että kukaan muistaa satojen kirjoitusten sisältöä, niin tulee toistettua. :)

      Poista
  2. Tuo vaihdevuosijuttu on ihan mahdollinen. Yksi hyvä ystävä sai joulukuussa lääkärin vastaukset. Ystävällä, joka on 35v, on vaihdevuodet!!! Siitä tuli heti melkoinen vitsi meidän kaveriporukassa. Varsinkin kun vaihdevuosissa 5vuotta vanhempi, samaan ystäväporukkaan kuuluva, on raskaana :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua! :D Mahdollistahan se tosiaan olisi, mutta toivottavasti tämä nyt vain on flunssaan liittyvää! Eilen olin muutenkin ihan vetämättömissä, joten kai olen edelleen hiukan kipeä!

      Poista
  3. Mä olin ja olen yhä edelleen sitä mieltä että sun hormonitoiminta ei pelitä, eikä se ole pelittänyt vuosiin ja se on osasyy (ellei kovin isokin syy) sun moninaisiin ongelmiin. Mistä siihen sitten apua, on ihan toinen juttu.

    Sinivalo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä, mutta mitään ei ainakaan ole löytynyt. Se on ihan hölmöä, kun minullahan on suuri osa kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista, mutta arvot on silti hyvät. Kai näiden kanssa on sitten vain elettävä...

      Poista
    2. Mä taasen jankkaan (;-)) ja väitän että esimerkiks se T4, joka sulla oli 13 ei hyvin suurella todennäköisyydellä ole kovin hyvä. Jos labran viitearvot on esimerkiksi 10-21 niin sä olet siellä alarajoilla ja useimmat voi hyvin vasta kun T4 on viitteiden yläkolmanneksessa. Mutta siis viitearvot pitäis tietää voidakseen sanoa suuntaan tai toiseen.

      Sitten on olemassa esimerkiksi RT3-dominanssi. Tähän on käsittääkseni tosin vielä vaikeampi saada apua kuin perusvajikseen, koska moni lääkäri ei tiedä tai tunnusta tämän olemassaoloa.

      Pointti on vaan se että ei yhdet tai kahdet TSH ja T4 arvot vielä diagnosoi tai poissulje vajista. Hormonihäiriöt ei oo niitä helpoimpia diagnosoitavia. Imho.

      Sinivalo

      Poista
    3. :) Voi olla joo, mutta luulen, ettei sille nyt ainakaan ole mitään tehtävissä, kun lääkärit kuitenkin pitää sitä hyvänä. Enpä tiedä... Se on vain niin hullua, kun se selittäisi kaiken, mutta... No, pitää kai uskoa, ettei ongelmaa ole. Tai ehkä se on jotakin muuta....

      Poista
    4. Onhan sille: oikea lääkäri :-). Mistä sellainen sitten löytyy on toinen juttu. Kilpirauhasfoorumeilla on joitain suosituksia mut mäkin kävin yhdellä suositellulla ja eipä ollu mitään iloa.

      Ei sun pidä uskoa että ongelmaa ei ole, kun kerran ongelmaa on. Sun on vaan itse oltava oma asianajajasi, so to speak. Ei oo helppoo, voin kokemuksesta kertoa. Mulla on vieläkin oma selvittely kesken. Nyt on tosin pieni valonpilke tulevaisuudessa kun on tiedossa yksi hyvä (=kuuntelee eikä kitsastele tutkimuksia) yleislääkäri. Tosin yksityisellä puolella tätä nykyä mut ei se ota jos ei anna :-). Toivon vain että kyseinen lääkäri on pysyny hyvänä sitten kun sinne joskus pääsen.

      Sinivalo

      Poista