perjantai 10. tammikuuta 2014

Tammikuu

Otsikko ei liity mihinkään, en vain keksinyt mitään. Olen ylipäätäänkin huonoin keksimään otsikoita ikinä! Ajattelin hiukan kirjoittaa jotakin, etten ihan kokonaan katoa. Viime aikoina on ollut vähän vaikeaa taas keksiä kirjoitettavaa, tuntuu, että kaikki on jo sanottu, moneen kertaan. Minulla ei näköjään ole riittävästi ajatuksia pitkäaikaiseen bloggaamiseen… :D Ja aloitan jo sentään neljättä bloggaamisvuottani! Tarvitsisin elämän, se auttaisi kummasti aiheiden suhteen! :) Viikko on ollut raskas; niitä samoja vanhoja tuntemuksia, ahdistusta, yksinäisyyttä, toivottomuutta. En viitsi enää edes kirjoittaa niistä, koska siitä aiheesta olette varmasti saaneet kuulla jo enemmän kuin tarpeeksi. Näin yhden tutun, jolla on kaksi aivan ihanaa pientä tyttöä ja se tuntui ihan hirveän pahalta, olen niin kateellinen hänelle, ettei ole tottakaan! En pysty enää edes katsomaan tv-sarjoja, joissa joku on raskaana, jopa kuvitteelliset tv-raskaudet on minulle tällä hetkellä liikaa. Joulun aika on aina pahin tässä suhteessa. Olisi ylipäätäänkin ihanaa, jos voisi saada oman perheen, mutta joulu omien lasten kanssa olisi aivan mielettömän hienoa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän välitän mistään muusta. Kaikki muut unelmat unohtuvat ja menettävät merkityksensä ja tämä yksi vain vahvistuu. Toivon todella, että olen oikeassa sen suhteen, että tämä on edes osin biologistakin ja helpottaa muutaman vuoden kuluttua. Toivottavasti tämä ei ainakaan tästä pahene! Luitteko kesällä, kun Iltalehdessä (ja ehkä muissakin lehdissä) oli uutinen, että joku mies oli löytynyt Saksassa(?) kadulta sekavassa tilassa ja hän oli kertonut poliiseille, että joku nainen oli pitänyt häntä pari päivää seksiorjanaan. Kun poliisit menivät pidättämään ko. naista, hän yritti harrastaa seksiä heidänkin kanssaan ja asunnosta löytyi toinenkin samassa tarkoituksessa pidetty mies! Motiivina oli kuulemma naisen halu saada lapsi! :D En tiedä, oliko tuo uutinen hauska vai aivan hirveän surullinen… Ehkä jopa lohdullinen, koska voin vakuuttaa, etten ihan noin epätoivoinen ole! :D Tosin minun pitäisi ensin hankkia noin rekkalastillinen viagraa, että olisi mitään toivoa raskaudesta, joten se ei olisi edes realistinen keino kohdallani… :D Mutta en kai sitten ole ainoa nainen maailmassa, jonka mielen ja ajattelun toive lapsesta sekoittaa. :) Ja voisi näköjään olla pahemminkin! :D

Täällä satoi koko aamupäivän lunta, mutta nyt se on jo melkein sulanut pois. Saisi olla satamatta lopunkin talven, kun ei kerran jouluksi satanut. Pitäköön tunkkinsa, prkl! :D Joulun aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti, minusta tuntuu, että ihan juuri vielä kirjoitin siitä, miten jouluun on niin ja niin monta viikkoa ja etten osaa ajatella, että kohta on joulu. Inhoan sitä, miten minusta aina tuntuu, että joulu menee jotenkin ohi, en koskaan osaa keskittyä hetkeen. Aattona ehkä osaan, mutta ne muut päivät vain katoaa jonnekin. Ja nyt on jo joulu ohi ja ihan kunnolla arki alkanut. Tai no, meillä on kyllä vielä kaikki koristeet ja valot ja kuusikin, joka ei tänä vuonna ole varistanut oikeastaan ollenkaan neulasia ja joka on alkanut kasvattaa uusia versoja. Minusta tuntuu aina hirveän pahalta viedä joulukuusi pois, kuin tappaisin sen. Minulla on paha tapa inhimillistää esineitä ja kasveja ja minusta usein tuntuu, kuin niille tulisi paha mieli ja tunnen ihan hirveää syyllisyyttä. Ja vielä kurjemmalta tuntuu tappaa kuusi, joka vielä kasvattaa uusia versojakin, sen sijaan, että sotkisi koko olohuoneen ruskeilla, kuolleilla neulasilla, jolloin voi vähän kuin kostoksi heivata sen pihalle. Onneksi äitini aina tekee sen, en ole ihan varma, pystyisinkö siihen. :D  

Minulla on vielä hiukan herkkuja jäljellä ja ne syön viikonlopun aikana, joten ensi viikolla aion palata ruotuun. En tosin vielä tiedä, uskallanko käydä vaa'alla, ehkä laihduttelen ensin pari viikkoa, ihan vain oman mielenterveyteni takia! Tuntuu vähän turhauttavalta palata normaaliruokavaliolleni, enemmänkin toivon, ettei tarvitsisi syödä mitään. Kuitenkin suurimmaksi osaksi joudun pakkosyöttämään itseäni, koska mikään terveellinen ei erityisemmin houkuttele. Ja uutena haasteena on yritys luopua sekä limsasta, että kahvijuomista, ainakin joksikin aikaa. Olen kyllä joulun aikaan juonut ihan liikaa pepsiä, itseänikin hirvittää, kun kokonainen pullollinenkin on voinut kadota päivän aikana... Turvallisena määränä aikuisellehan pidetään pullollista viikossa! Mutta kun se on niin taivaallisen hyvää! Siitä on silti pakko luopua, en voi pakottaa elimistöäni käsittelemään sen sisältämiä lisäaineita ja pelkään hampaideni puolesta. Aion myös yrittää oppia syömään enemmän kasviksia ja vihanneksia, niitä syön edelleen pelottavan vähän. Mutta tämä siis ensi viikolla, nyt taidan mennä hakemaan vähän pepsiä... :)


16 kommenttia:

  1. Hehe, ei kyllä oo toi otsikointi minunkaan vahvimpia puoliani. :D Aina jotain tyyliin "plääh". Mutta ei kai se oo niin justiinsa, kun ei sentään ammatikseen kirjoita. :)

    Ja minä en ymmärrä miksi sinä sätit itseäsi siitä, ettei sinulla muka ole elämää. Onhan sinulla. Sinun elämäsi. Se on sellaista kuin se on ja se on ainutlaatuista. Sinä voit kyllä muuttaa sitä, jos haluat ja uskallat. Mutta minusta sinun postauksesi ovat jokatapauksessa mielenkiintoisia, vaikka itse väitätkin olevasi kamalan tylsä. Ihan normaalilta sinun elämäsi minusta vaikuttaa, joskin masennus (?) lyö leimansa teksteihin väkisinkin. Ja saa se näkyäkin, koska se on osa sinua. Olet silti huumorintajuinen ja varmasti tosi hauska ihminen. Mutta et vain suostu itse näkemään sitä. Äläkä kuvittelekaan, että sinulla olisi näin paljon lukijoita, jos blogisi olisi oikeasti tylsä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä jään oikein miettimään, että mitä tähän nyt keksisi otsikoksi... :D Enkä siltikään saa aikaan mitään kovin lennokasta. :D

      No, olen elossa, mutta... Minulle kai elämä on se, mitä tapahtuu vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin ja kun niitä muita ihmisiä ei ole, on elossaolo vain olemassaoloa, ei elämää. Kai minä keskityn liiaksi yksinäisyyteen, enkä jaksa edes yrittää muuttaa muita asioita, mitkä tosiaan olisi mahdollista muuttaa. Ehkä se on lapsellista, mutta kun en voi kuitenkaan saada omaa perhettä, enkä näköjään edes kavereita, niin ei sillä muullakaan ole sitten niin väliä. Mutta kai tämä nykyinenkin jonkinlainen elämä on. :)

      Minun on joskus vaikea uskoa, että niin moni lukee juttujani, kun loppujen lopuksi kirjoitan lähinnä jostain linnunpesistä ja koiran pesemisestä! :D Mutta sitähän se minun arkeni on. Kiva kuitenkin kuulla, ettei kukaan ihan koomaan vaivu näitä juttuja lukiessaan! Uskon kuitenkin parantaneeni monen ihmisen nukkumisvaikeudet... :D Minua harmittaa silti ihan hirveästi, etten osaa kirjoittaa hauskasti, koska irl kuitenkin osaan olla hiukan hauska. En nyt mikään hulvaton, mutta saan kuitenkin ihmiset edes joskus nauramaan. Vitsini vain eivät oikein sovellu kirjalliseen muotoon tai jotakin... :) Mutta kiitti! :)

      Poista
  2. Pakko sanoa tähän, että kyllä sä osaat kirjoittaa hauskasti! Se on todettu monta kertaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Minusta itsestä aina tuntuu, että onnistun vaikuttamaan lähinnä vähän vinksahtaneelta... :D

      Poista
  3. On sulla sanottavaa. Paljon! Loistavaa, että kirjoitat niin paljon muustakin kuin laihduttamisesta. Tarjoat lukijoillesi seuraa ja elämän jakamisen kokemuksen.

    Itselleni blogi ei ollut se juttu, löpsähti alkuunsa. Mutta sinä, sinä olet löytänyt tyylisi ja kiitettävän pitkäjänteisyyden kirjoittamisellesi. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Välillä aina tuntuu, että kaikki on jo sanottu, enkä tiedä mistä kirjoittaisin, toisinaan taas tekstiä syntyy ihan itsestään. Kirjoitan ihan tarkoituksella todella spontaanisti, enkä sen kummemmin mieti, mitä sanon, mikä on osoittautunut itselleni mielenkiintoiseksi tavaksi kirjoittaa. :)

      Poista
  4. Hei, halusin vain sanoa että olen lukenut blogiasi pitkään ja olet todella taitava kirjoittaja.:) Itse en ole enää aktiivinen laihduttaja, mutta blogisi on silti pysynyt lukulistallani, koska kirjoitat muistakin jutuista joskus hyvinkin vangitsevasti! Aloin tässä miettimään, että silmiini ei ole osunut postausta, jossa kertoisit minkälaisesta musiikista pidät. Mitkä ovat lempiartistisi/bändisi? Lempikappaleesi/albumisi etc?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinnekin! :) Olen varmaan joskus jossain kysymyspostauksessa jotain kirjoittanut musiikkimaustani, mutta en sen kummemmin. Voisin tosiaan kirjoittaa siitä enemmän, kiitti vinkistä! :)

      Poista
  5. Varoituksen sana siitä, että vauvakuume voi helposti äityä aivan järkyttävän kovaksi. Itselläni se on ollut jopa pitkäkestoista fyysistä kipua aikanaan... Siinäpä ei sitten paljon muuta tarvitse ajatella.

    Mutta kova kaipuu omaan lapseen voi olla hyväkin juttu - ehkäpä kaikki epävarmuudet ja ihan suoraan sanottuna outoudet poistuu sun päästä, kun sinne mahtuu vaan vauva ja sitten päätätkin olla perheen arvoinen. Ja aikaa siihen on vielä hyvin, sillä yleisesti vauvakuumeilu loppuu joko riittävän monen lapsen jälkeen tai sitten vaihdevuosiin ;)

    Mullakin kuume vaan nousee kun 40 vuotta mittarissa lähestyy... Vielä olis tilaa (ainakin) yhdelle rakkauspakkaukselle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin jostain luin, että vaihdevuodet vasta auttaisi! Se on aika pelottava ajatus! Ja toivon tosiaan, ettei tämä enää pahene, koska se vain yksinkertaisesti olisi kaikin tavoin väärin. On kai hyväkin asia, etten voi saada lasta luonnollisen keinoin, koska luulen, etten olisi tarpeeksi epäitsekäs ollakseni hankkimatta lasta, jos se olisi niin helposti mahdollista. Nyt kun se ei onnistuisi vahingossa-tahallaan, toimin sen mukaan, minkä tiedän oikeaksi ratkaisuksi. Mutta se on todella vaikeaa, koska haluaisin sitä niin kovasti. Toivon, että tunne helpottaisi jo muutaman vuoden päästä, koska olen jo nyt vähän turhan vanha saamaan (ensimmäisen) lapsen. Itsekin kyllä pelkään, että tilanne vain pahenee sitten kun on ihan viimeiset vuodet käsillä! :/

      Poista
    2. Sä oot jotain alle 30 kuitenkin? Tällä hetkellähän ensisynnyttäjien keski-ikä on 29 :) Mä sain esikoiseni 4 kk ennen kun täytin 30. Ja tunsin itseni vanhaksi... Menin sitten huokailemaan "vanhuudestani" lääkärilleni, joka oli saanut oman esikoisensa 43-vuotiaana. Ehkä vähän hävetti! *-_-*

      Että aikaa on saada korvien väli siihen kuntoon, että tajuat, että tuolla olisi maailman sivu täynnä miehiä, jotka hyppisivät ilosta päästessään pöksyihisi ;) Ja onhan sitä muitakin keinoja raskautua, jos välttämättä haluat olla yksin. Älä hylkää unelmia :)

      Poista
    3. Täytän kohta jo 34. :/ Kyllä ne viimeiset ajat on nyt käsillä. Tai no, onhan se biologisesti mahdollista, mutta lapsen kannalta olisi parempi, ettei kauhean vanhana olisi hankittu.

      Valitettavasti(tai ehkä onneksikin...) netin ansiosta ei nykyään kyllä pysty pitämään yllä minkäänlaista harhakuvaa omasta markkina-arvostaan. En pystyisi täyttämään niitä vaatimattomampiakaan vaatimuksia, eikä minulla ole sellaista ulkonäköä, että edes yhdenillanjuttu olisi mahdollinen (joskaan en sitä kyllä keinona tulla raskaaksi pidäkään), joten spermapankki olisi ainoa mahdollinen keino kohdallani. Se vain on minusta vähän karmiva keino, mutta suurin syy on kuitenkin se, että kun minulla on niin paljon ongelmia, en uskalla hankkia lasta. Enkä halua ottaa sitä riskiä, että lapsi olisi kuin minä. Se olisi väärin lasta kohtaan, enkä voi tehdä niin vain siksi, että haluan. :/

      Poista
    4. Oho, jotenkin kuvittelin sut nipinnapin 30-vuotiaaksi. No, jokatapauksessa nuori olet vielä :)

      Ja mä taas tunnen useammankin miehen, joita ei ulkonäkö kiinnosta. Tosin eivätpä he mitään mr. maailma -ehdokkaita ole itsekään, mutta se on varma, että ottajia löytyy noin mukavalle naiselle. Joko annan yhteystiedot eteenpäin? ;)

      Poista
    5. Olen sen verran lapsekas, että minua pidetään ihan irl:kin nuorempana kuin olen. :)

      Vaikkei joku niin ulkonäöstä välittäisikään, niin minusta löytyy niitä vikoja ihan joka lähtöön! :D Minulla ei vain ole ns. mitään annettavaa parisuhdemielessä, joten jos nyt ei kuitenkaan. :)

      Poista
    6. Kun etsii huonoja asioita, löytää niitä. Tiedän faktaksi, että hyviäkin löytyisi, kun vain etsisi :)

      Poista
    7. Niin no, ehkä joitakin, mutta ei läheskään tarpeeksi tähän tarkoitukseen. :) Se on ihan ok, olen sen puolen hyväksynyt jo kauan sitten. Lapsettomuus onkin toinen juttu, mutta uskon pystyväni hyväksymään senkin jonain päivänä.

      Poista