maanantai 3. helmikuuta 2014

Helmikuu

Vietin kerrankin ihan superterveellisen viikonlopun, en syönyt mitään edes hiukan epäterveellistä(paitsi pahimpien fitnessintoilijoiden pannaan julistaman banaanin) ja elin lähinnä proteiinilla ja tuoreilla kasviksilla. Höyrytin parsaa ja tein kaalikeittoa, paistoin kesäkurpitsaa ja söin elämäni ensimmäisen granaattiomenan. En oikein osaa sanoa pidinkö siitä, ei se ainakaan pahaakaan ollut. Pitää kokeilla uudestaan. Hinta vain oli aika suolainen. Kävimme äidin kanssa kaupassa perjantaina ja varmaan ensimmäistä kertaa elämässämme emme ostaneet mitään epäterveellistä. Yritän saada äitini syömään terveellisesti ja laihtumaan, katsotaan nyt, tuleeko siitä mitään. Hän on vielä pahempi kuin minä hiilihydraattien suhteen, hän ei useinkaan syö mitään proteiinia päivän aikana ja muutenkin hänen ruokavalionsa on ihan hirveä. Hän haluaisi laihtua, mutta hänen laihdutusmetodinsa on yleensä se, ettei hän syö muutamaan viikkoon oikein mitään. Paino kyllä laskee, mutta ei se kauaa kestä. Nyt yritän saada hänet syömään terveellisemmin. Ja juu, sokea taluttaa sokeaa... :) Mutta ehkä me opimme toisiltamme jotakin.

Sain vihdoin pakattua joulun laatikoihin, tuntui, että on vain päästettävä irti joulusta, vaikka se otti todella koville tänä vuonna. Meillä on kauhean paljon kaikkea joulutavaraa ja kun sain kaiken pois, koko talo näytti niin tyhjältä ja autiolta. Mutta kyllä siihen taas tottuu ja aika kuluu niin nopeasti, että pian saan taas alkaa haaveilemaan seuraavasta joulusta.

Kissoista pienin on alkanut käyttäytymään hieman kummallisesti ja pakko kai se on uskoa, että minun pikkuisella, suloisella tyttöselläni on kiima, vaikka hän on vielä ihan vauva! Olin ajatellut, että hän saisi vielä vähän kasvaa ennen leikkausta, koska hän on kovin pieni ja hento, mutta pakko kai tilata aika. Pitää samalla viedä keskimmäinen rokotuksille, kun siinä kuitenkin säästää jo lähes rokotteen hinnan, kun ei tarvitse maksaa erikseen käyntimaksua. Meillä oli joskus vuosia sitten juuri sopivasti kaikki eläimet sen ikäisiä, että kaikki sai vietyä kerralla rokotuksille ja se matka oli aina aika kiinnostava, kun varsinkin äidin koira ja yksi kissoista ei tykännyt autossa olosta sitten yhtään. :D Ja minun silloinen koirani haukkui aina nähdessään toisen koiran ja äidin koira haukkui ihan muuten vain koko matkan ja yksi kissa huusi suoraa huutoa niin kauan, kun oli auton sisällä ja kaksi muutakin naukui kai myötätunnosta ja kun pysähdyimme liikennevaloissa, ihmiset jalkakäytävällä pysähtyivät kuuntelemaan ja tuijottamaan. :D Kerran jätin heidät ihan hetkeksi parkkipaikalle, kun kävin katsomassa, että voin viedä heidät sisälle ja kun tulin takaisin ihmiset tuijottivat autoa(eläinlääkärin parkkis on samalla kaupan parkkis), kun ikkunat oli huurussa, eivätkä he nähneet, mikä sitä meteliä pitää. Sanoin, että siskolla on uusi poikaystävä ja hän on aika äänekäs, paras kai olla häiritsemättä heitä vähään aikaan ja mummot katsoivat minua aika pitkään. Nämä nykyiset kissat kuitenkin ihan viihtyy autossa, joten heidän kanssaan ei pitäisi olla ongelmaa.

Vaa'alla en ole uskaltanut käydä vieläkään, eikä tietoa viimeisesti kontrollistakaan ole tullut... Jotenkin se taas pelottaa minua, vaikka ei kai siinä mitään kummempaa ole, ainakaan painoni ei ole kääntynyt nousuun ja kun päätin, etten halua sitä vatsanahankiristystä, ei minun sikäli tarvitse olla tavoitteessanikaan. Olisi se kuitenkin ollut ihan kiva, näyttää heille, että sentään laihdun, kun en missään vaiheessa pärjännyt yhtä hyvin kuin muut leikatut. Enkä näköjään edelleenkään. Mutta en ole vielä luovuttanutkaan, saan kyllä jossain vaiheessa nämä loputkin kilot pois. Joulun jälkeen minulla on kuitenkin ollut lihavampi olo kuin pitkiin aikoihin, paljon lihavampi kuin viime kesänä, vaikka tiedän edelleen painavani vähemmän kuin silloin. Kävin äsken kaupassa ja laitoin kaapista päälle housut, joita en ole käyttänyt ainakaan vuoteen ja ne olivat kuin pellen housut, jouduin vyöttämään ne rintojen alle ja silti ne näyttivät ihan hulluilta. Eikä ne ole edes ne isoimmat housut, mitkä minulla oli käytössä. Tiedän, että isoimmillani en olisi edes mahtunut näihin housuihin. Se on outoa, kun tällä hetkellä tuntuu, että olen ihan valtava ja sitten housuista näen, että ennen olin vielä  paljon valtavampikin! Joskus taas tunnen oloni jotenkin kutistuneeksi, en siis laihtuneeksi, vaan vähän kuin puhkaistuksi ilmapalloksi. Mutta useimmiten en edes muista mitään muutosta tapahtuneen.

Joka tapauksessa, minun on pitänyt imuroida koko ilta ja nyt on kai pakko ryhtyä siihen, ennen kuin tulee liian myöhäistä. Hauskaa helmikuun ekaa viikkoa! :) 

9 kommenttia:

  1. Hienosti selvisit viikonlopun terveellisillä syönneillä. Toisin kuin mä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Ei näitä viikonloppuja minullakaan ole montaa ollut... Siis elämäni aikana!! :D

      Poista
  2. Vaikka sinä aina moitit itseäsi, niin haluaisin sanoa, että sinulla on todella huumori hallussa. Hihitän täällä tuolle siskon poikaystävälle, ja muistissani on edelleen se korvasieni-juttu ja uuden paavin valinta. Hulvatonta! Kiitos nauruista, ikää pidennetty taas hetki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Olen enemmänkin sellainen, että suustani tulee ulos kaikenlaista ja vasta sitten alan miettimään, että mitä minä taas menin sanomaan... :D

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tääl yritetään kans pudottaa painoa, syödä terveellisemmin ja luomummin. Omaa herkkua on just toi kesäkurpitsa(paistettuna erityisesti) parsakaalit ja porkkanat, granaattiomenaa pidän karkkina..syön iltaisin kun tekee makeeta mieli(useampana iltana). Tiedätkö sattumoisin syödäänkö se siemenineen vai syljetäänkö siemenet pois? Kissoista en tiedä mitään,kiima?? Täysikasvuisuuden merkki?Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oikeastaan jännä juttu, että minäkin ihan aidosti tykkään monesta kasviksesta, mutta silti joudun koko ajan patistelemaan itseäni, että söisin niitä enemmän! Granaattiomena oli kyllä erikoisen makuista, vähän kuin puolukat... En tiedä miten kuuluisi, mutta söin kaiken muun paitsi kuoren ja sen valkoisen osan.

      Joo, minun tyttöni on selvästi tulossa aikuiseksi! Minä niin mielelläni pitäisin hänet vauvana, mutta kai pitää viedä hänet eläinlääkärisetää tapaamaan, ennen kuin hän on raskaana!

      Poista