maanantai 10. helmikuuta 2014

Karvaton ja käärmeetön (kyllä, alan tulla epätoivoiseksi yrittäessäni keksiä uusia otsikoita...)

Uskaltauduin tänään käymään uimahallilla - älkää innostuko, vain katsomassa! Mutta ihan hallin sisällä! (Ja kyllä, se on valtava edistysaskel minulle!) Se ei ollut se sama uimahalli, jota olen yrittänyt lähestyä jo pari vuotta, vaan ihan sattumalta huomasin, että yksi uimahalli on ihan yhden suosikkilenkkireittini varrella ja koska netissä oli siitä niin paljon hyviä kuvia, tänään ihan hetken mielijohteesta uskaltauduin sisälle ja katselin siellä paikkoja ja ihmisiä ja uimareita aika pitkänkin aikaa. Se oli ihan tupaten täynnä, joten kysyin kassaneidiltä, mikä olisi aika, jolloin siellä on vähiten ihmisiä ja hän sanoi, että juuri tähän aikaan... Tosin siellä oli kyllä aika paljon eläkeläisikäisiä ihmisiä, joita en niin pelkää, mutta kuitenkin paljon myös nuoria ihmisiä ja valitettavasti myös miehiä. Mutta se tuoksu ja se miten ääni kaikui siinä tilassa, sai minut kaipaamaan uimista niin suunnattomasti. Miksi siellä pitää olla miehiä... Jos olisi vain naisia, niin luulen, että pystyisin siihen, mutta en pysty olemaan puolialasti kenenkään miespuolisen läsnä ollessa. Tunnen itseni ja tiedän, etten pääsisi pukuhuoneesta ulos, jos paikalla olisi yksikin yli kymmenvuotias, mutta alle seitsemänkymppinen mies. Ja jäisin altaaseen ja hukkuisin tai saisin hypotermian, jos en saisi tilaisuutta nousta sieltä pois niin, ettei ketään miespuolista ole paikalla. Joutuisin olemaan siellä niin kauan, että halli suljetaan ja sitten minut kalastettaisiin sellaisilla siivoushaaveilla sieltä pois, kuin (hyvin iso) kuollut kala. :/ Olisi todella olemassa markkinat peittävämmille uima-asuille... Sukelluspuvussa ei kai saa mennä julkisiin uimahalleihin, vai? Sitä toista uimahallia olen yrittänyt lähestyä juuri siksi, että siellä on naisten ja miesten vuorot erikseen, mutta se on nuorten suosiossa, joten siksi arkailen sinne menoa. Mutta en ainakaan pysty esiintymään uimapuvussa paikassa, jossa on miehiä, joten en voi edes harkita tuota toista hallia, joka ei muuten vaikuttanut kovin uhkaavalta, joten minun pitää yrittää sitä toista, jos aion ikinä enää uida. Se vain on liian suosittu ja se ei myöskään (kuvien perusteella) ole läheskään yhtä laadukas kuin tuo jossa kävin ja se on aika pieni. Ja tuo toinen olisi ollut halvempikin. Kotikuntani uimahallissa oli melkein joka päivä vuorot erikseen ja vain tiistaisin ja lauantaisin ei, mutta silloin siellä ei ollut paikalla kuin yksi mies, joka myös ui joka päivä ja jolla tuntui olevan omaan kehoonsa vielä epävarmempi suhde kuin minulla, joten en niin häntä pelännyt. Ja hän oli selkeästi "aikuinen", enkä silloin teini-iässä niin kovasti pelännyt aikuisia miehiä, vaan enemmän niitä samanikäisiä poikia. Eikä ollut nettiä, eikä sieltä luettuja kommentteja pyörimässä päässä, vain niitä livekommentteja, jotka ehkä olivat henkilökohtaisempia, mutta myös kypsymättömämpiä ja laitettavissa lapsellisuuden piikkiin. Yksi kaverini asui joskus vuosia sitten kerrostalossa, jossa oli uima-allas ja olin niin kateellinen, varsinkin, kun siellä ei koskaan ollut ketään, se olisi ihan unelmatilanne minulle. Olisin valmis muuttamaan vaikka minkälaiseen murjuun, jos vain kaupan päälle tulisi allas. Mutta, yritän nyt uskaltautua katsomaan sitä toistakin hallia sisältä ja ehkä siellä ei olekaan vain ultratäydellisiä, nuoria himoliikkujia. Haluaisin todella löytää jostain rohkeuden mennä uimaan, koska se on ainoa liikuntamuoto, josta olen koskaan pitänyt ja jota myös kaipaan elämääni. Positiivista tässä on sinällään se, ettei se tänään katsastettu halli sinällään ollut muuten uhkaava, joten ehkä se toinenkaan ei ole ja siellä tosiaan on ne naisten vuorot. Mutta katsotaan... En yritä nyt vielä pakottaa itseäni mihinkään, yritän vain totuttautua ajatukseen, että ehkä joskus...

Ja ai niin, Iltalehti kertoi, että lappuhaalarit on tekemässä comebackin! Tätä olen odottanut sitten lukioajan! No okei, oikeasti lihoin ulos rakkaista lappuhaalareistani (Frendien Rachelin inspiroimista), mutta minulla on ne edelleen ja koska ne kirpparilöytönä olivat alunalkaen aivan liian isot, ne saattavat kohta olla sopivat! Hassua, että nuoruuteni jutut alkavat olla taas muodissa, se saa minut tuntemaan itseni todella vanhaksi! Hyvä puoli siinä on se, että esimerkiksi värikkäitä housuja minulla oli vielä parit jäljellä kaapissa, eipä olisi tarvinnut ostaa, jos olisin ollut jo pienempi. Seuraavaksi pitäisi sitten tulla muotiin samettifarkut, olisin niin kovasti halunnut sellaiset silloin aikanaan, mutta ajattelin, että ostan ne sitten kun olen laihtunut. Ehkä ensi kerralla olen laihtunut. :)

Ulkona on ihan hirveä sää ja sillä on suuri vaikutus mielialaani. Helmikuu on aina ollut vielä talvikuukausi ja vaikka valoisuus ja lähestyvä kevät ovat pelottaneet minua, maaliskuu on aina ollut se kamala kuukausi, jolloin ahdistukseni on huipussaan. Tänä vuonna on jo nyt kurja sää, joten minulla on aika maaliskuiset tunnelmat. Ahdistus pysyy aika hyvin kurissa lääkkeillä, mutta olen nukkunut huonosti ja nähnyt painajaisia. En jaksa edes muistaa, montako käärmettä puri minua viime viikon aikana... En tajua, miksi aina näen painajaisia käärmeistä... Silloin kun kävin niillä YTHS:n arviointiterapiakäynneillä, mainitsin käärmepainajaiseni ja terapeutti oli sitä mieltä, että ne kertovat ongelmista seksuaalisuuden kanssa, enkä kyllä oikein ole samaa mieltä siitä asiasta. Unia mielellään tulkitseva tätini taas on sitä mieltä, että elämässäni on joku kiero ja pahantahtoinen nainen. :D En ole ihan vakuuttunut siitäkään. :D Ehkä se johtuu vain siitä, että oikeastikin pelkään käärmeitä, mutta loppujen lopuksi pelkään enemmän mielikuvituskäärmeitä ja käärmeiden kuvia ja sitä mahdollisuutta, että jossakin on käärme. Jos jollakin on vaikka terraariossa käärme, niin ei se minua haittaa, kunhan se ei ole vapaana, enkä joudu koskemaan siihen. Mutta jos näen käärmeen vaikka tv:ssä tai kirjassa/netissä, näen aivan varmasti seuraavana yönä painajaista. Criminal Mindsissa oli torstaina käärme, mutta näin kyllä käärmeunta jo aiemmin viikolla. Se on kai vähän outoa, koska en minä sitä pelkää, että käärme voi tappaa minut, vaan ne ovat itsessään niin vastenmielisiä otuksia. Toisaalta en pelkää mitään muuta eläintä, eikä minulla ole mitään muuta fobiaa. Mutta loppujen lopuksi, se on vain eläin. Miksi minä rakastan muita eläimiä, mutta pelkään kuollakseni yhtä lajia? Minulla on sukulainen, joka pelkää kaikkia eläimiä, siis ihan kaikkia! Ja se on minusta niin käsittämätöntä! Hänen ei tarvitse kuin nähdä vaikka kissa ja hän kirkuu kuin hullu! En kykene ymmärtämään, mitä hänen aivoissaan tapahtuu tuolloin... Edes minä en reagoi niin oikeaankaan käärmeeseen! Joka tapauksessa, painajaiset saisivat loppua, koska päädyn siihen tilanteeseen, että pelkään mennä nukkumaan ja unirytmini alkaa taas muuttua.

Ja niin se uusi epilaattorini(koska ketäpä ei kiinnostaisi uusimmat tapahtumat karvanpoistooni liittyen...) osoittautui aika hyväksi. Ensin itse asiassa ajattelin, että sillä ei tee yhtään mitään, koska se aiheutti niin vähän kipua ja kieltämättä osa hellävaraisuudesta johtuikin tehon puutteesta. Mutta otin siitä pois sen hierovan ja värisevän ja tyynnyttävän (hätätilanteessa olisi varmaan leikannut ruohon ja keittänyt kahvitkin) lisäosan ja se oli ehdottomasti kivuttomin epilointikokemukseni ikinä, mikä muuttui vielä kivuttomammaksi mennessäni sen kanssa lämpimään suihkuun. Jos siis joku on kyllästynyt höyläämään karvojaan ja jonka mielestä omien hiustensa liimaaminen mikron avausmekanismiin vahan avulla on hieman epämiellyttävää, silk epil seiska on harkinnan arvoinen tuttavuus. Netistä sai sen vähän yli satasella, joten kannattaa vähän vertailla hintoja. Ja olen taas pari päivää karvaton... :)

Mutta raahaan nyt karvattoman ruhoni suihkuun ja yritän mennä ajoissa nukkumaan. Öitä! :)

22 kommenttia:

  1. J.B!!! Elä kehtaa! Mene uimaan ja nauti! Sua siellä kukaan kato! Itte katot muita! Ja mene vaikka siinä sukelluspuvussa jos se helpottaa, mutta mene uimaan :) Lupaa! Lupaatko? Lupaat!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan, että ihan tosissani yritän parhaani! :D Se on vain, että kun en näe itse ilman laseja kovinkaan hyvin, olen vielä entistäkin epävarmempi! Jos saisikin mennä sukelluspuvussa, niin sitten pystyisin siihen heti! :D

      Poista
    2. Uimalasit vahvuuksilla ei maksa paljoa (esim. Stockmannilla jotain 20 e), itse olen pystynyt käymään uimassa kun ostin sellaiset.

      Poista
    3. En ole koskaan ennen kuullutkaan sellaisista! Kiitti, pitää käydä katsomassa! :)

      Poista
    4. Jätät vaan lasit pois niin et huomaa jos joku tuijottaa :D

      Poista
    5. Mutta sitten minusta tuntuu, että ihan kaikki ne, jotka katsoo suunnilleen minuun päinkin, tuijottaa juuri minua! :D

      Poista
  2. Supersuuritykkäys uimahallikäynnille! :) Minä varmasti tiedän, kuinka vaikeaa se oli. Ja haluaisin takoa sinuun uskallusta, "menemenemene uimaan", vaikka itse en menisi mistään hinnasta.

    Oivoi, lappuhaalarit. Minulla oli sellaiset 5.-9. luokalla, lopulta ne oli täysin revityt ja muistaakseni myös runoilla koristellut ja loppujen lopuksi (onneksi) roskiksessa. Minulla ei samettifarkkuja ollut (liekkö meän kylällä ollut ollenkaan), mutta minulla oli maailman ihanimmat, leveälahkeiset samettihousut, ystävän äidin vanhat. Niiden hajoaminen harmitti kauan.

    Painajaiset ovat kyllä inhottavia, toivottavasti pääset niistä pian eroon! Tosin eräs pieni ihminen on kertonut minulle, että paha uni on paha uni ja painajainen sellainen uni, missä painitaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kuulostaa monesta varmaan ihan hullulta, mutta minulle jo se, että pystyin menemään sisälle, oli suuri juttu. :) Mutta sentään se "ei ikinä" on nyt ainakin muuttunut "ehkä joskus" muotoon, joten ihan selvää edistystä! :D

      Minulla on yhä omani tallella ja aion myös käyttää niitä heti, kun mahdun niihin! :D Se on muuten niin kurjaa joutua luopumaan lempparivaatteistaan, pitäisi aina osata hankkia kahdet samanlaiset, niin voisi käyttää sitten toisia. Tosin muilta saaduissa vaatteissa se ei onnistu.

      Uni, missä painitaan... :D Ihana! :D

      Poista
  3. huippua että kävit jo uimahallin sisäpuolella! pystyn ihan täysin samaistumaan tuohon tunteeseen, kun menin ensimmäistä kertaaa kouluaikojen jälkeen uimahalliin, jahkailin pukuhuoneessa varmaan kolme varttia ennen kuin uskalsin altaille! hirveä jännitys ja ahdistus, eikä se edelleenkään mukavaa ole. uiminen kyllä on kivaa, eli harmi että sinne menemistä pitää niin kamalasti etukäteen pelätä :-( olipa kannustava viesti........ :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan selvää edistystä! :D Se on todella vaikeaa, jotenkin se ajatus, että riisuutuisin lähes alasti ihmisten nähden... Ja ihan alastikin siellä pukutiloissa muiden naisten nähden. Uiminen tosiaan on ihanaa, mutta se altaaseen meno ja sieltä poispääseminen onkin toinen juttu! :D Ja onhan se kannustavaa, että muutkin pitää uimaan menoa ongelmallisena! :)

      Poista
  4. http://www.muslim-swimwear.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole totta!! :D Todella kummallisia... Saisikohan noissa mennä Suomessa altaaseen?! :D

      Poista
    2. Täällä monikulttuurillisuuden kehdossa eli Hervannassa olen aina silloin tällöin nähnyt tyttöjä/naisia, jotka ovat tuollaisissa uikkareissa altaaseen pulahtaneet. :)

      Poista
    3. Kerrassaan oudon näköisiä... Kai minun kuitenkin pitää ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää päästä sinne altaaseen ihan tavallisissa uikkareissa! :D

      Poista
  5. Upeeta, että olet käynyt uimahallissa ja kyllä sinä vielä ne möröt voitat ja uskaltaudut uimaan, menemään altaaseen ja tulemaan sieltä poiskin. Tsemppiä hirmuisesti ja mene ja nauti uimisesta. Ei uimahallissa tarvitse olla timmivartaloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ensimmäisen kerran uskon, että pystyn siihen vielä joskus. Nyt ehkä hiukan aikaa sulattelen asiaa, mutta jonain päivänä! Kiitti! :)

      Poista
  6. Ymmärrän tuon uimahallipelon sen puolesta, että itse en menisi Suomessa yleiselle rannalle uikkareissa millään (ainakaan pääkaupunkiseudulla suosituille rannoille). Mutta uimahallin olen aina kokenut jotenkin tässä mielessä rauhoittavana asiana, kun siellä on kaikenlaisia kroppia - omani on sieltä löysemmästä päästä erityisesti laihtumisen vuoksi, mutta silti vielä olen ylipainoinen, joten kieltämättä sitä hetkellisesti miettii asiaa uimaan mennessä. Haluaisin jotenkin tartuttaa suhuniin tän saman tunteen, jota hallilla koen - jonkinlaisen tasavertaisuuden kaikkien naisten kesken. Miesten reaktioita tai sitä, mitä he ajattelevat, en juuri uimahallilla mieti. Olenhan allastiloissa lähes kaiken aikaa vartaloni osalta veden alla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään, siihen en pysty varmasti koskaan! Ja sehän siinä uimahallissa juuri on, että pääsee altaaseen ja sieltä pois, tuskin altaassa näkee muuta kuin veden pinnalla olevan osan. Ellei jotkut uimakiikarit silmillään tähyile ihmisiä veden alla... Tuossa hallissa oli kyllä ovi aika lähellä allasta ja jos väijyisin tilaisuutta päästä huomaamatta altaaseen ja pois... :D Ehkä vielä joskus pystyn tähän, ainakin yritän kovasti totuttaa itseäni ajatukseen!

      Poista
  7. Luulisin, että tehokkaampi tapa olla huomaamaton on mennä mahdollisimman täynnä olevaan uimahalliin. Ruuhkassa kukaan ei huomaa kiinnittää huomiota yhteen ihmiseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... Tuokin on kyllä totta! Minun pitää pohtia, uskaltautuisinko kumminkin sinne parempaan halliin joskus... :)

      Poista
    2. Vielä tähän uima-aiheeseen… uimapukuongelmaan sain avun Ellokselta, jossa oli vielä ainakin pari vuotta sitten myynnissä uimamekkoja. Hyvin peittyi vatsa ja reiden yläosat :-) Käsivarret jäivät tosin lepattelemaan mutta niitä voi käyttää sitten vapaasti kauhomiseen kuohujen halki :-) Kannattaa vilkaista, jos vielä olisi tarjontaa...
      Warda

      Poista
    3. Hei, anteeksi, kommenttisi oli jäänyt huomaamatta!

      Olenkin joskus katsonut niitä, mutta unohtanut koko jutun! Ne olisivat kyllä yksi vaihtoehto, koska nimenomaan alavartaloa arastelen. Tai ei tämä ylävartalokaan mikään hehkeä ole, mutta... :D Kiitti, kun muistutit! :)

      Poista