keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Sadistinen sarjamurhaaja?

Viime aikoina on monessa paikassa netissä osunut silmiini keskustelua uudesta elokuvasta Her, jossa yksinäinen päähenkilö hankkii oikeaa naista esittävän tietokoneohjelman. Se on herättänyt runsaasti keskustelua siitä, millaista olisi, jos ei koskaan olisi minkäänlaista fyysistä kontaktia toiseen ihmiseen ja saanut ihmiset pohtimaan omaa elämäänsä. No, minä tiedän tarkalleen, millaista se on, joten minun ei tarvitse katsoa elokuvaa aiheesta. Mutta se tuntuu minusta oudolta, miten outo ja eksoottinen ajatus se on muille ihmisille. Minä olen pitänyt sitä itsestäänselvyytenä jo niin kauan, että tuntuu oudolta lukea, miten ihmiset pohtivat, miten kamalaa ja vaikeaa ja raskasta se olisi. Ja onhan se, mutta kaikkeen tottuu, kun ei ole vaihtoehtoa. Minusta vain tuntuu oudolta olla aina se, joka ei voi samaistua normaaleihin ihmisiin, joille nämä elokuvat on suunnattu, vaan minä kuulun niihin friikkeihin, joiden avulla yritetään herätellä normaalit ihmiset tarkastelemaan omaa elämäänsä. Paitsi, että minä en ole pelkkä hahmo elokuvassa tai tv-sarjassa. On todella outoa katsella näitä elokuvia ihan eri näkökulmasta, kuin mistä niitä on tarkoitus katsoa, kun se perusidea ei ole mitään todella outoa ja erikoista ja uutta näkökulmaa, vaan myös omaa todellisuuttani.

Samoin olen viime aikoina huomannut usein criminal mindsia katsellessani (sekä uusia että vanhoja jaksoja), että minulla on todella paljon yhteistä niiden sarjamurhaajien ja muiden sekopäiden kanssa. Paitsi tietysti se, etten ole vahingoittanut ketään, eikä minulla ole mitään kiinnostustakaan sellaiseen, mutta muuten heidän profiilinsa osuvat minuun pelottavan hyvin. Se on sikäli jännä, että nämä hahmothan on käsikirjoitettu ns. "niiksi toisiksi", joita normaalit ihmiset voivat katsella kaukaa ja tuntea olonsa hyväksi omasta elämästään, mutta minä en ole yksi niistä normaaleista. Katselevatkohan sarjamurhaajat Criminal mindsia? Jos jo minustakin ne profiilit tuntuvat oudon tutuilta, miltäköhän ne heistä tuntuvat... Se vain, että kun jotain hirveää tapahtuu, niin ainakin tuon sarjan mukaan todennäköisin tekijä on minun kaltaiseni ihminen; yksinäinen, mielenterveysongelmainen, sosiaalisesti jälkeenjäänyt, alisuorittava luuseri, jolla oli vaikea lapsuus ja joka elää fantasiamaailmassa, koska todellisuus on liian pelottava. Miten oleellista se sitten lopulta on, etten ole oikeasti tehnyt mitään tai edes halua tehdä kenellekään mitään? Olen silti kuin he, sovin profiiliin todennäköisestä tekijästä. Se on kummallinen ajatus... Toki tuo on vain tv-sarja, johon ei ehkä ole luottamista, mutta silti on outoa tulla kuvatuksi tyypilliseksi sadistiseksi sarjamurhaajaksi. :D Kuinkahan moni muu katsoo Criminal mindsia ja tunnistaa itsensä profiilista... Toivottavasti ei kovin moni! Mutta oikeasti, ei kukaan ajattele jo lapsena, että jonain päivänä minä murhaan tai raiskaan ihmisiä(ja useimpien tekijöiden läheisetkin järkyttyvät vilpittömästi!), joten mistä se lähtee... Onko se, etten voi kuvitellakaan itseni tekevän mitään sellaista tae siitä, etten myöskään tee vai onko oleellisempaa se, että minä kai olen sellainen ihminen, joka voisi tehdä? Minulla on ollut aikoja, jolloin olen ihan oikeasti pelännyt mielenterveyteni puolesta... No, en ole oikeasti huolissani, koska en vain pysty kuvittelemaan, että tekisin kenellekään mitään, mutta pitäisikö minun olla? En tiedä, ehkä nuo minuun osuvat piirteet eivät ole niitä oleellisimpia asioita, ehkä oleellisempaa on se, etten ole koskaan kiusannut eläimiä tai nauttinut nähdessäni keneenkään sattuvan tai... Tai murhannut ketään kirveellä, sen tyyppiset jutut. :D

Prismassa olisi tänään tarjouksessa ulkoilutakkeja kolmella kympillä ja koska yksi vaihtoehto näkyy olevan pinkki, ajattelin käydä katsomassa. En ole vieläkään löytänyt sopivaa lenkkeilytakkia, vaikka olen etsinyt jo viime keväästä saakka. Mutta se näytti kuvassa ainakin hiukan mummomaiselta... Mutta toisaalta se ei ole selkeän ulkoilutakkimainenkaan, koska yritän välttää juuri sitä mielikuvaa, että ihmiset huomaisivat minun olevan lenkillä... Voisin aikani kuluksi käydä katsomassa, tulisi samalla lenkkeiltyä. Viime aikoina kävely on ollut vähän hankalaa liukkauden takia, mutta nyt jää on jo melkein sulanut. Taisin joskus mainita, että keväällä kokeilisin juoksuakin... Se kiehtoo minua edelleen ja ostin urheilurintsikatkin, mutta olen huolissani nilkkojeni takia. Tosin tiedän yhden lenkkipolun, jossa ei koskaan ole ketään, joten voisin mennä sinne harjoittelemaan... Kun katkaisen nilkkani siellä, saan odotella ambulanssin tuloa ilman tuijottavia ohikulkijoita. :)

Taisin muuten juuri syödä sellaisen pehmustejarrupalan tietokoneeni pohjasta... Muistan laittaneeni yhden pudonneen tuohon pöydälle aivan vitamiinieni ja muiden lisäravinteiden viereen ja nyt, kun sain nielaistua ravinteeni, se palakin jotenkin mystisesti katosi... :D No, ehkä selviän ilman sitäkin. Ja ties miten terveellinen se on, ehkä saan jotain supervoimia siitä. Tai sitten jonkun Koreasta peräisin olevan superbakteerin ja vietän seuraavan viikon pöntöllä. :/

Joka tapauksessa, taidan nyt lähteä katsomaan sitä takkia ja käyn samalla kirpparilla. :) 

10 kommenttia:

  1. No nyt oot ainakin keksinyt otsikon :D
    En usko, että sä olet niin outo kuin ajattelet olevasi. Nuo määritelmäsi sopivat pitkälti minuunkin...
    Ehkä olet/olemme enemmän sitä tyyppiä, joka kääntää ahdistuksen ja vihan omaan itseensä, kuten naiset usein tekevät, ja ne raiskaajat ja sarjamurhaajat on sitten enimmäkseen miehiä? Katsoin itsekin jossain vaiheessa Criminal Mindsia, mutta sitten ne silvotut ruumit ym. alkoivat tympiä/ahdistaa.

    Mulla on löysät nivelet ja virheasentoa jaloissa. Olen saanut ohjeita nilkan ja jalkaterän vahvistamiseen. Ehkä sellainen auttaisi suakin, jos ongelmasi on samantapainen?
    Esim. jotain tällaista: http://www.eduel.fi/sport/kuvat/nilkka.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minulla olisi kyllä parannettavaa näissä otsikoissa ylipäätään. Puolissa lukee jotain "hei" tai pelkkä hymiö. Tässä on ainakin persoonallisuutta! :D

      Enpä tiedä... Yritän niin kovasti pysytellä suunnilleen normaalin rajoissa, että menen taas sinne toiseen ääripäähän. Yritykseni olla sanomatta mitään typerää päättyy siihen, etten keksi kerta kaikkiaan yhtään mitään sanottavaa! Ja vaikutan sitten kuitenkin oudolta! En oikein tiedä, kummalla tavalla olisi parempi olla outo! :D Mutta en minä tosissani ajattele, että kenellekään mitään tekisin, tuntuu vain vähän hassulta, kun niin usein ne jutut sopisi minuun! :D

      Tuo on kyllä ihan totta, että suurin osa sarjamurhaajista on miehiä ja naiset taas rangaisevat itseään. Mutta minä olen niin laiska ja mukavuudenhaluinen, etten kyllä ole koskaan rangaissut itseäni mitenkään ellei nyt lasketa sitä, että lihotin itseni.

      Minua on alkanut ärsyttää criminal mindsissa se, että nykyään joka ikisessä jaksossa he ehtivät paikalle juuri ja juuri pelastaakseen viimeisimmän uhrin, joka aina on viehättävä nuori nainen! Joka kerta! Ja minusta olisi hyvä, jos he myös epäonnistuisivat, koska oikeastihan ei niitä sarjamurhaajia niin vain saada kiinni. Mutta tietysti se on vain tv-sarja, jossa pitää olla draamaa. :) Ja Penelope on niin huippu hahmo, toivoisin, että jos minun nyt sitten pitää olla omituinen, niin olisin edes kuin hän! :D

      Minulla nilkat helposti taittuvat ja nyrjähtävät jo kävellessä, juostessa se on vielä pahempaa. Tai ainakin sattuu enemmän tapahtuessaan. Silloin koulussa, kun oli keväisin kuusi viikkoa maastojuoksua, niin tiesin jo etukäteen, että minulla on sitten kuusi viikkoa jalat ihan hirveän kipeät. Ja meidän liikunnanopettaja oli sellainen natsi, että oli ihan turha anoa armoa, vaikka jo molemmat nilkat oli nyrjähtäneet. Näen joskus vieläkin painajaisia koulun liikuntatunneista, ne oli minulle ihan hirveitä! Eikä niillä juoksutunneilla edes opetettu mitään, juostiin vain ympäri pururataa! Mutta siitä asti olen pelännyt juosta edes lyhyitä matkoja, juuri nilkkojen nyrjähtelyn takia. Katson tuon linkin, kiitti! :)

      Poista
    2. Siis muakin ärsyttää just toi, että ehditään aivan viime sekunneilla pelastaa uhri AINA :D Masterchefissäkin ne AINA saa ruoka-annoksensa valmiiksi juuri sillä sekunnilla kun aika loppuu, hieman epäilyttävää mielestäni.

      Poista
    3. Niinpä, eilenkin se tekijä ammuttiin siinä vaiheessa, kun hän oli jo nostanut kätensä iskeäkseen puukolla! Ärsyttävää!

      Poista
    4. Kuka on muuten sun suosikkisi sarjan miekkosista? ;)

      Poista
    5. En tohdi, pieleen menis kuitenkin :) Mä tykkäsin Morganista, mut onhan se Reidkin ihan söpö :P

      Poista
    6. Piti testata, miten hyvin minut oppii tuntemaan blogin perusteella. :) Söpöydestä en tiedä, mutta Reidin aivoilla varustettu mies kelpaisi minulle ihan minkä näköisenä tahansa. :D Spencer on ihan ehdottomasti suosikkini! Tosin suosikkijuonikuvioni on Morganin ja Penelopen suhde, se on niin ihana. :) Eikä Morganin kroppaa kyllä haukkuakaan voi... ;)

      Poista
  2. Mäkin olen katsonut paljon Criminal Mindsia yms sarjoja, mutta mua on alkanut häiritä juuri tuo rikollisten yksitoikkoisuus siinä. Ne on aina just kuvailemasi kaltaisia enkä väitä etteikö niin voisi olla tosielämässäkin (en tiedä yhtään) mutta tv-ohjelman seuraamisen mielekkyydestä sellainen stereotyyppisyys tekee kyllä vähän kyseenalaista...

    Joskus tykkäsin CSI:stä mutta sitten sekin alkoi toistaa itseään todella pahasti. No, mä kyllä seuraan ihan Salattuja elämiäkin joka on kaikkien itsensätoistajasarjojen äiti, että mitä mä tässä toisaalta valitan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Criminal Mindsin ekat tuotantokaudet oli ihan vaihteleviakin, mutta nykyään se kyllä toistaa itseään todella pahasti! Ja jotenkin ne päähenkilötkin on muuttuneet vähän persoonattomiksi. Sääli, se oli ennen suosikkisarjani.

      CSI on nykyään kuin huonosti kirjoitettua saippuaa! Olen kova tuntemaan myötähäpeää ja nykyään joudun ihan muistuttelemaan itselleni, että he vain näyttelevät!

      :D Minä en ole katsonut Salattuja elämiä, mutta on ollut aika, jolloin suosikkitv-sarjani oli kauniit ja rohkeat, joten en voi paheksua... :D

      Poista