keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Mignonit mielessä :)

Näin eilen kaupassa Mignon -munia ja nyt en saa niitä mielestäni. Ei kyse ole niinkään mausta, koska minusta suklaa ei maistu kauheasti miltään, vaan siitä ensipuraisusta, kun kuorittuaan munan saa upottaa hampaansa paksuun jähmeään suklaaseen. Siinä on Mignon -munien viehätys. En koskaan edes muista jälkeenpäin mitään munan syönnistä, muuta kuin sen ensipuraisun ja hampaiden jäljet suklaassa. Minulle muuten tulee aina mieleen sanasta Mignon ne ranskan hovin pojat, joita aatelismiehet... käyttivät, mutta Fazerilla ei kyllä olla varmaan ihan sitä ajateltu, kun on munaa nimetty... :D Joka vuosi ostan yhden Mignonin, mutta ehkä säästän sen vielä lähemmäksi pääsiäistä. Varsinkin, kun ensi viikolla on se punnitus ja haluaisin painaa mahdollisimman vähän. Olen edelleen vähän kipeä, joten se lupaa hyvää vaa'an lukemankin suhteen. Olisi niin hienoa olla virallisessa kaksivuotispunnituksessa lievästi ylipainoinen, mutta se on varmaan aika lailla siinä ja siinä, onnistuuko. Todennäköisesti ei. Ellen sitten hiukan huijaa. Ainakin laitan päälle mahdollisimman kevyet vaatteet...

On myös kiinnostavaa kuulla verikokeiden tulokset, olen hiukan huolissani niistä. Maanantaina, kun tein ponnaria, iso nippu hiuksia jäi käteen! Ihan etsin päästäni mahdollista hiuksetonta kohtaa, mutta kai ne irtosivat monesta kohdasta. Hiusten lähtö oli jo välillä loppunut, mutta nyt ne on taas alkaneet lähteä. Lisäksi ne ovat huonossa kunnossa. En ole koskaan erityisemmin edes ajatellut hiuksiani; pesen ne iltaisin ja laitan ponnarille aamuisin ja muuten ne vain roikkuvat päästäni. Ne ovat kuitenkin olleet ihan hyvässä kunnossa, mutta nyt ne ovat jotenkin karkeammat ja pörröiset. Samoin ihoni kuivuu enemmän kuin koskaan. Yleensä rasvaan sen iltaisin suihkun jälkeen ja ennen ei niin haitannut, vaikka en olisi joka ilta viitsinyt, mutta nyt iho alkaa tuntua kuivalta jo ennen suihkua. Ehkä olen vain totuttanut ihoni rasvaamiseen ja se siksi vaatii sitä aina vain enemmän. Joskus nuorena minulla oli työkaveri, joka aina puhui siitä, että miten ihan varmasti meitä nuoria jonain päivänä kaduttaisi, jos emme olisi käyttäneet kosteusvoidetta säännöllisesti ja ajattelin, että tähän kroppaan syntyneenä ei minulla tosiaan ole varaa enää itse aiheuttaa enempää vikoja. Minulla on kyllä kuiva iho, mutta pääosin pärjäsin ennen ihan hyvin ilmankin, ainoastaan uimisen takia jouduin rasvaamaan sitä. Ehkä olen totuttanut ihoni saamaan tarvitsemansa suojan ulkopuolelta ja estänyt sitä toimimasta omillaan. Onkohan missään mitään identtisillä kaksosilla tehtyä tutkimusta, jossa toinen olisi hoitanut ihoaan ja toinen ei... Juuri näin jonkun kuvan, jossa toinen oli tupakoinut ja toinen ei, mutta se nyt on vähän eri asia. En oikein tiedä, onko mistään käyttämästäni kosmetiikasta ollut mitään iloa... Edelleen minulla on huono iho ja edelleen olen alkanut saamaan ryppyjä yhä kiihtyvällä tahdilla, vaikea kuvitella, että näyttäisin yhtään pahemmalta, vaikka en olisi tehnyt mitään! Luulen, että suurempi merkitys oli sillä, että ennen leikkausta join todella paljon vettä joka päivä, sisäinen ihonhoito kai on tärkeämpää. Ja siihen kai nykyinen ihon kuivuminen liittyy, veden juonti tuntuu edelleen todella haastavalta. Ja siitä tulee nykyään taas helposti hiukan huono olo, joten siksikin se on vaikeaa. Pitäisi kai vain ottaa itseään niskasta kiinni ja juoda edes se puolitoista litraa päivässä, jos ei muuta. Sekään kun ei valitettavasti ole enää itsestään selvää. Se on kuitenkin ainoa negatiivinen asia, minkä leikkaus on aiheuttanut ja sekin on itsestäni kiinni. Mutta ensi viikolla tulee leikkauksesta kuluneeksi kaksi vuotta, joten kirjoittelen niitä juttuja enemmän silloin. :) Jos on jotain kysyttävää tai jos joku haluaa tietää jotain leikkaukseen liittyen, niin tähän alle voi laittaa. Tai yleensäkin voi aina kysyä joko täällä tai sähköpostitse. :)

Olen taas nukkunut ihan hirveän levottomasti. Herään siihen tunteeseen, että sängyssäni on jotain ja ajattelen, että kissa, mutta sitten tajuan, etten ole kotona, eikä täällä ole kissaa. Mutta sitten kun laitan valot päälle, mitään ei näy, eikä tunnu enää. Se tunne siitä, että jokin liikkuu vieressäni, on kuitenkin ihan hirveän vahva vielä heräämisen jälkeenkin... Mikä lie uusi muoto hulluudestani. Tosin viikonloppuna kotona heräsin siihen, että jonkun häntä oli suussani... En ehtinyt näkemään kuka syyllinen oli, koska kun sain valot päälle, kaikki olivat yhtenä myttynä jaloissani. Ja kaikilla oli sama viaton en se minä ollut -ilme (se oli Pirkka? :))... Se oli kuitenkin vähemmän miellyttävä tapa herätä. :D Kissat on kyllä siitä jänniä, että he osaavat niin täydellisesti esittää, etteivät he ole ikinä mitään pahaa tehneet. Koirasta näkee heti, ennen kuin edes näkee, mitä koira on tehnyt! Mutta kissat, jos et näe, kuka se oli, et ikinä pysty jälkeen päättelemään syyllistä. (Ellei sinulla sitten ole vain yksi kissa. :)) Kaikilla on yhtä viaton ilme, eikä syyllisyydestä tietoakaan.

Mutta nyt pitää mennä ostamaan vesimelonia, luonnon omaa Viagraa. (Minulla ei ole aavistustakaan, miksi kerroin tuon teille, satuin vain juuri lukemaan jostakin, että jos syö puolitoista kiloa vesimelonia, se vastaa yhtä Viagraa.) (En sitä kylläkään siksi osta...:))

Muuten tietääkö joku, että voiko avokadoa pakastaa?


8 kommenttia:

  1. Hui kamala! Jos minusta tuntuisi että joku nukkuu vieressäni eikä siis oikeasti siinä pitäisi olla ketään, en varmaan ikinä enää uskaltaisi nukkua. Olen ihan hirveän herkkä pimeälle ja joskus, kun herään pimeässä yöllä, alan kuvitella kaikkia leffojen hirveimpiä sarjamurhaajia, että he ovat siinä selkäni takana... Siis ihan itsestään ne vaan tulevat mieleen, en siis aktiivisesti ala kuvitella.

    Joskus kun katsoin serkkujeni kanssa ekaa (ja vikaa) kertaa Uhrilampaat, niin en uskaltanut mennä yksin vessaan vaan serkun piti saattaa :D Se jäi sentään ulkopuolelle odottamaan, mutta sanoi, että kun tuun vessasta ulos niin siinä vessan ovella odottaakin Hannibal Lecter. En sitten ihan heti saanut kerättyä rohkeutta tulla ulos sieltä! Ja olin siis jo 18-vuotias :DDD

    Vuosia nukuin aina valot päällä, jos olin yksin kotona... Vielä ihan nyt viime vuosinakin. En tiedä miksi pimeys on mulle noin vaikea juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kestän kaiken muun, paitsi käärmeunet! Niistä on ihan hirveä herätä, koska tunnen ne edelleen ihollani...

      Minulla oli nuorena yksi kaveri, joka oli aina aivan paniikissa kauhuleffojen jälkeen ja me kyllä kiusattiin häntä armottomasti! :D

      Poista
  2. mää en mignoneista niin välitä, mut oon aivan heikkona niihin kreemitäytteisiin suklaamuniin, joita myydään violeteissa kennoissa.... onneksi niitä myydään vain pääsiäisen aikaan. nyt kun tätä kirjoitan tuli olo, että olen jankannut noista suklaamunista tänne blogiin ennenkin? pakkomielle :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En taida tietää niitä... Et ole kyllä minusta täällä niistä puhunut. Minusta pääsiäisen aikaan myydään ihan oudon makuista suklaata, en tosin tiedä, kuvittelenko vain... Jotenkin tavallistakin mauttomampaa?!

      Poista
  3. Sinun täytyy hankkia yövalo, sellainen jota käytetään lapsilla, niin näet mahdolliset möröt eikä tarvitse laittaa täyttä valaistusta päälle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin pitäisi! :D Tosin tähän aikaan alkaakin jo olla valoisaa öisin.

      Poista
  4. Mä pakastan avokadoa, Tai siis sellasta tahnaa, missä on avokadoa, valkosipulia, sitruunaa ja oliiviöljyä (+ suolaa ja pippuria). Hyvin toimii. Kun sen ottaa pakkasesta, tahna on ihan saman näköistä ja rakenteista, kun ennen pakastamista. Tosin pinta saattaa vähä tummua, kun sen antaa sulaa jääkaapissa. Voisin myös kuvitella, että pelkkää avokadoa voi pakastaa. Siitä en tiedä, mitä ravinto-aineita pakkasessa tuhoutuu.

    VastaaPoista