tiistai 1. huhtikuuta 2014

Elossa ollaan :)

Ajattelin vain ilmoittaa, että olen edelleen elossa, vaikka bloggaaminen on takunnut viime aikoina. :) Olen vajonnut johonkin omituiseen mielentilaan, jota en edes tunnista ja nukkunut ihan loputtomiin. 12 tunnin yöunia on seurannut viiden tunnin päiväunet, joita on taas seurannut 12 tunnin yöunet ja silti väsyttää. Minulla on ollut tällaisia keväitä ennenkin ja se on ihan ok, aina nukkuminen ahdistuksen voittaa. Alkuvuosi on vain kadonnut jonnekin jättämättä mitään kiinnekohtia ja silti joulusta tuntuu olevan ikuisuus. Vuoden kamalin kuukausi maaliskuukin on ohi, eikä siitäkään jäänyt paljoa mieleen. Aurinko paistoi ja ilma oli kivan viileä. Jos olisi syksy, olisin ollut innoissani. Öisinkin vielä pimenee sen verran, etten ole seinille kiipeillyt. En oikein tiedä, miltä minusta tuntuu tai miten minulla menee, tämä on taas jokin ihan uusi tunne, jossa olen. Jotenkin epätodellinen ja turta. Mutta olen kokenut paljon pahempiakin tunteita, joten kestän tämän kyllä.

Mutta toivoisin, että tapahtuisi jotakin uutta ja jännittävää, jotakin, mitä en ole koskaan kokenut. Siinä suhteessa ainakin olisi valinnanvaraa, lista asioista, joita minä en ole kokenut, kun on kovin pitkä. En tosin itsekään tiedä, mitä se voisi olla. Kai se johtuu vain keväästä, tunnen aina keväisin painetta olla jotain ihan muuta kuin mitä olen. Keväät saavat minut aina tuntemaan itseni jotenkin poikkeuksellisen turhaksi olennoksi; en tiedä miksi minusta tuntuu, että syksyisin ja talvisin se olisi jotenkin huomaamattomampaa, sama ihminenhän minä aina olen. Ehkä siksi, että keväisin muut ihmiset tulevat jotenkin enemmän esille, vietetään aikaa yhdessä julkisilla paikoilla ja lehdet hehkuttaa kevään vaikutusta pariutumiseen ja suurin osa ihmisistä odottaa innolla vuodenaikaa, joka on omistettu sosiaalisille suhteille. Ja minä olen keväisinkin vain minä. Syksy ja talvi mielletään usein vuodenajoiksi, jolloin ollaan kotona ja luetaan hyvää kirjaa peiton alla ja odotetaan joulua ja nautitaan lumesta ja pakkasesta ja talvisesta maisemasta ja ne ovat sentään sellaisia asioita, jotka kuuluvat minullekin, joihin olen osallinen, vaikkakin sitten yksin. Mutta kevät ja kesä on aikaa jolloin tavataan ystäviä ja pariudutaan tai pidetään kesäkissaa ja tutustutaan uusiin ihmisiin ja vietetään aikaa terassilla ja kaupungilla ja kaverien kanssa, eikä minulla ole mitään osallisuutta mihinkään sellaiseen. Se kai korostaa tunnetta ulkopuolisuudestani ja siitä, mistä jään paitsi ja myös korostaa häpeääni siitä, etten ole normaali, tavallinen ihminen. Kesäisin vietän viikonloput aina vanhempieni kotona ja varsinkin erityisinä viikonloppuina, vappuna tai juhannuksena, tunnen vieläkin olevani se varhaisteini, joka oli ainoa, joka ei päässyt muiden mukaan juhlimaan. Ja kuten sanoin, se on niin näkyvää. Talvella voi käydä perjantai-iltanakin kaupassa melkein kuin minä tahansa iltana, siellä on vain tavallisia ihmisiä ruokaostoksilla tai hakemassa jotain, mikä aiemmin unohtui, mutta kesällä siellä on lähes pelkästään mukavaan viikonloppuun valmistautuvia ystävyksiä tai pariskuntia tai perheitä. Ja minä toivon niin koko sydämestäni, että voisin kuulua heidän joukkoonsa. Mutta minä olen joko yksin tai äitini kanssa ja ostoslistalla on jotain hyvää syötävää, joka antaa edes hiukan lohtua, kun vietän taas yhden viikonlopun yksin. Minusta tuntuu joskus aivan samalta, kuin silloin joskus kauan sitten, kun kaikki kaverit pääsivät jonnekin discoon tai muualle ja minä jäin kotiin sipsipussin ja suklaalevyn kanssa ja kaupassa rukoilin mielessäni, ettei kukaan luokkakaveri näkisi, että vietän perjantai-iltaa äitini kanssa. Noina hetkinä minusta tuntuu, kuin kaikki voisivat nähdä, mikä olen, koko pienen elämäni, kaikki noloimmat ja henkilökohtaisimmat salaisuuteni. Se saa minut taantumaan niihin nuoruuden vuosiin. Tai se saa minut tuntemaan samoin, ei sentään käyttäytymään samoin. :) Joten, se että olen lähinnä nukkunut tähän mennessä, on ihan ok kevät minun mittapuullani. :)

Kevään tulon huomaa myös allergioista, silmät kirvelee ja iholla on nokkosrokkoa. Sain myös jonkinlaisen prinsessasormivamman; ihan hiukan löin sormeni jotain romuja siirtäessäni ja seuraavana aamuna heräsin kolminkertaiseksi paisuneen mustansinisen sormen kanssa, jota ei voinut taivuttaa ja johon sattui ihan hirveästi. Nyt se alkaa jo olla aika normaali, joskin vieläkin vähän jäykkä. Tämä oli vähän kuin se kuuluisa kynnen katkeaminen, pikkuruinen vamma, joka aiheutti kohtuuttomasti draamaa. Elämä on yllättävän hankalaa, kun voi käyttää vain toista kättä. :) Eikä asiaa parantanut se, että yritin vammasta huolimatta viikonloppuna täyttää rengasta uretaanilla, joka ei ollutkaan yhdellä kädellä ihan niin helppoa kuin kuvittelin ja kesken kaiken se putki irtosi ja suihkutti uretaania joka paikkaan, vaatteilleni ja hiuksiini ja käsiini. Eikä se lähde sitten millään! Kokeilin kaikkea, mitä löysin, mutta hiuksistani jouduin leikkaamaan sen irti ja käteni ovat ainakin toistaiseksi uretaanilla päällystetyt ja mustat, koska renkaasta tarttui väriä uretaaniin. En taida olla kovin naisellinen tapaus, vai mitä? :D

Öisin tuoksuu jo jotenkin kesälle ja linnut laulaa. Innostuin tutkimaan lintujen ääniä lintukirjasta, mutta voisin vaikka vannoa, että tekijät olivat keksineet puolet niistä itse ihan piruuttaan. Kaikenlaistahan linnunääntä tuolla luonnossa kuulee, mutta "tjäck" tai "blyg"?! Kuulostaa ihan Ikean huonekaluilta. Ei ainakaan meilläpäin kuulu tuollaisia ääniä. :) Tai jos kuuluu, niin en niitä linnuiksi tunnista.

Mutta nyt pitää mennä taas lenkille, olen niin väsynyt, että jos en nyt lähde, en lähde ollenkaan. Lenkkeilyn kannalta lumeton talvi on ollut hyvä, minä kun en pysy pystyssä, jos on kovin liukasta.


Ihanaa kevättä kaikille, jotka keväästä tykkää ja kestämistä niille, jotka ei tykkää! :)

10 kommenttia:

  1. Hei!

    Minäkin olen karannut liiankin pitkään ahdistusta ja tylsää elämää uniin, jotka toisin kuin oikea elämäni ovat monesti jopa ihan kivoja ja niissä on ihmisiä . Tuo epätodellisuus ja turta olot ovat minulle kovin tuttuja myös - jonkinlainen suojamekanismi niitä ahdistavampia tunteita vastaan ainakin itselläni. Luulen, että ilman niitä olisin tappanut itseni jo vuosia sitten. Tosin eipä nykyinen elämä ole tämäkään kovin elämisen arvoista, koska samat pulmat jatkuneet vuodesta toiseen. Satuttavan tutuilta kuulostivat ajatuksesi siitä kuinka keväisin/kesäisin on erityisen ulkopuolinen olo. Minä vietin myös teinivuoteni koulun ulkopuolella täysin yksin. Kamalaa ja ahdistavaa. ja hirvittävän surullistakin kai -- en oikein osaa tuntea empatiaa itseäni kohtaan, mitä suru kai edellyttäisi. Koin ja koen olevani todella epäonnistunut ja omituinen kun minua ei haluttu mihinkään mukaa.Osin toki sitten myös itse vetäydyin ja omaksuin sen luuserin roolin. Mutta silti satuttaa ja suututtaa, että jotkut meistä voidaan jättää niin yksin! Ihailen sinun kykyäsi pyrkiä elämään hetkessä ja taitoasi löytää teksteihin aina joku hauska juttu - kuten nyt nuo linnut! Sinussa kytee kuitenkin elämänilon siemen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Minäkin tykkään unista, ne on välillä todella mielenkiintoisia! :) Kai se sitten tosiaan korvaa tylsää todellisuutta.

      Minussa oli nuorena todella vahvoja suojamekanismeja ja silloin oli helpompaa selvitä ihan mistä vain, koska ne ihan automaattisesti kytkeytyivät päälle. Mutta sitten ne katosivat, eikä minulla ollut minkäänlaista osaamista ahdistuksen käsittelyn suhteen. Olisi kyllä tervetullutta, jos ne edes osittain palaisivat.

      Kurjaa kuulla, että sinullakin on vaikeaa. Yksinäisyys on kyllä todella rankkaa. :/ Minä olen saanut kovasti lohtua tästä blogista ja täällä saamistani kommenteista ja keskustelusta. Vakituisia kommentoijia oppii tuntemaan ja heihin muodostuu eräänlainen sosiaalinen suhde, mikä on todella mukavaa. Ehkä bloggaaminen sopisi sinullekin?

      Tulen kyllä heti kertomaan, jos tuolla luonnossa kohtaan linnun, joka sanoo blyg! :D

      Poista
  2. Minusta tuntui nyt huhtikuun alkaessa siltä, että voi apua olen ihan myöhässä kaikesta kun en ole talvikuukausina tehnyt juuri mitään. Mutta myöhässä mistä? On sellaisen omituisen levoton olo, että pitäisi nyt kauheasti tehdä ja aloittaa jotain uutta, kun on kevät ja kaikki muutkin aloittavat jotain tärkeää...

    Mainitsin tuon perjantai-illan kaupassa käymisen, se on tuttua minullekin. Tunnen aina jonkinlaista ulkopuolisuutta, kun käyn perjantaisin kaupassa. Alkuiltapäivästä kauppa on täynnä väsyneitä työssäkäyviä perheenäitejä, joiden kärryt pursuilevat ruokamääriä, joilla eläisin yksin kuukauden. Ja loppuillasta kaikilla on korissaan kaljaa ja sipsejä, kun taas minä ostan aina vain niitä iänikuisia rahkoja ja parsakaaleja, ja silloin tällöin litran jäätelöä, jonka syön yksin heti kotiin päästyäni. Joskus harvoin, kun käyn poikaystäväni kanssa kaupassa, tunnen sellaista ylitsevuotavaa normaaliutta, että tekee mieli huutaa sitä kaikille muille asiakkaille; "katsokaa, en olekaan maailman yksinäisin ihminen, me teemme yhdessä ruokaa niin kuin normaalit ihmiset"...

    Olen nyt ihan viime aikoina ollut onneksi ihan hyvällä mielellä. Tämä kylmä kevät ei minua oikein inspiroi, ja odotan jo ihan hulluna kesää. Oletkos muuten jo kokeillut sitä hölkkäämistä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu ihan samalta, kuin olisin jäljessä kiireisessä aikataulussani tehdä ei yhtään mitään! :D En tiedä, mikä näissä keväissä on...

      Joskus nuorena koin ihan samaa, kun olin kaupassa kaverien kanssa! Niin tavallista arkea muille ja niin erityinen asia minulle! Ajattelin, että ihan varmasti kaikki huomaa, mutta ei tietenkään kukaan huomannut, koska kenellekään muulle se ei ole niin suuri juttu. :) Nyt kyllä vältänkin perjantaina kauppaan menemistä ihan viimeiseen asti!

      Kiva kuulla, että olet ollut hyvällä mielellä! :)

      En ole kokeillut... Ajatus edelleen kiehtoo, mutta toteutus onkin sitten jo toinen juttu... :D

      Poista
  3. Oot päässyt Fit:n Laihdu lehteen! Jee :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi apua! Mitä siellä oli?

      Poista
    2. Joo, pakko ainakin kurkata, että mitä siellä on! :)

      Poista
  4. Sun blogi oli siellä rankattu suosituimmaksi laihdutusaiheiseksi blogiksi! Enkä muuten ihmettele. Sulla on mahtava kirjoittamisen ja kuvailemisen taito :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta? Vau... :) Nyt pitääkin alkaa kirjoittelemaan taas laihduttamisesta, eikä vain valittaa koko aikaa. :D

      Kiitti! :)

      Poista