lauantai 12. huhtikuuta 2014

Voi ei...

Paino aamulla 85, 2 kg!! En tiedä miksi, en ole mielestäni syönyt mitenkään eri tavalla tai herkutellut tai muuta. No, ehkä se laskee ensi viikolla. :/

Olin jo aikeissa kertoa, miten helppo kevät tämä on ollut, mutta eilinen olikin ihan hirveä päivä, en edes muista, koska minulla olisi viimeksi ollut niin kamala olo. Illalla sain nukuttua, mutta kissa herätti minut kolmen aikaan ja sen jälkeen en pystynyt enää nukkumaan, ihan hirveitä ajatuksia vain pyöri päässä ja olin silti niin väsynyt, etten jaksanut nousta ylös. Joskus kahdeksan aikaan nukahdin ja nukuin vielä pari tuntia. Mutta siitä huolimatta, kaiken kaikkiaan tämä on ollut helppo kevät. En tiedä onko se sattumaa vai johtuuko lääkityksestä, mutta joka tapauksessa en muista, milloin viimeksi kevät olisi sujunut näin hyvin. Katsoin yksi ilta dokumentin ahdistuksesta ja siitä jäi vähän negatiiviset tunnelmat. Sävy oli kovin syyllistävä, siinä periaatteessa sanottiin, että ahdistus on normaali elämään kuuluva tunne, joka pitäisi vain kestää, eikä vinkua pilleriä jokaiseen pikku vaivaan. Se sai minut häpeämään itseäni ja heikkouttani, koska niinhän se tavallaan on. Toisaalta omalla kohdallani ilman lääkitystä elän kaoottista helvettiä, jota yritän jotenkin kestää ja lääkityksen avulla taas pystyn elämään, pystyn hoitamaan ne asiat, jotka aiheuttaa ahdistusta, selviydyn arjesta. Tai selviydyinhän minä jotenkin ennenkin, mutta nyt minulla on hyviäkin päiviä ja aikoja. Minusta se enemmänkin normalisoi minut, koska tunnen edelleen ahdistusta ja olen edelleen surullinen ja kaikkea sitä, mikä kuuluu normaaliin elämään, mutta ne tunteet eivät enää ole lamaannuttavissa mittasuhteissa. Ne ovat nyt normaali elämään kuuluva tunne, ennen ei ollut mitään muuta, vain pelkkää kaaosta ja pelkoa ja ahdistusta. Joten, ehkä ahdistuneisuus tosiaan on ensimmäisen maailman ongelma, mutta pitäisikö siitä kärsiä vain siksi, että niin monella muulla ei ole varaa edes ajatella jokapäiväistä ahdistustaan sairautena… Ei kai se ketään auttaisi. Olen kiitollinen, että on olemassa pillereitä, joilla voi helpottaa oloaan, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että olen heikko.

Tänä keväänä olen myös nauttinut säästä enemmän kuin varmaan koskaan. Minun päässäni kevääseen yhdistyy ihan hirveä sää, sellainen kylmä valo, mikä tekee kaikesta rumaa. Pölyistä, harmaata ja ankeaa. Minusta syksyn harmaus on kaunista, se on rauhoittavaa ja levollista ja turvallista, jotakin johon voi uppoutua ja kadota. Kevään harmaus on kylmää ja vaativaa, kuin olisi koko ajan valokeilassa ja kaikki odotukset kohdistuisivat minuun. Mutta tänä keväänä valo on ollut lämmintä ja ilman ihanan kirpeän raikas ja olen nauttinut ulkona olemisesta. Suosikkisääni syksyllä on niinä päivinä, kun aurinko vielä paistaa, mutta iho tuntuu viileältä ulkona. Nyt ensimmäisen kerran on keväälläkin ollut sellaisia päiviä. Eikä iltojen valoisuuskaan ole haitannut liikaa, olen vetänyt verhot ikkunoiden eteen ja kerrankin unohtanut verhojen takana väijyvän valon. Ja kevätsateessa on aivan ihana tuoksu, paljon parempi kuin syyssateessa.

Istutin tänään myös ensimmäiset tillit kasvihuoneeseen, katsotaan, miten käy. En ole koskaan istuttanut mitään näin aikaisin. Muutkin siemenet on jo ostettu ja uusien kasvilaatikkojen paikat päätetty ja odotan innolla istutusta. Olen itse asiassa surkein puutarhuri ikinä, mutta silti minusta on ihanaa keväisin laittaa kasvimaata kuntoon ja unelmoida omassa maassa kasvaneista vihanneksista. Ja minusta on ihanaa myös tehdä mehuja ja hilloja, vaikka en itse syö niitä. Jokin niiden tekemisessä vain on niin ihanan perinteistä. Varsinkin, kun se tapahtuu syksyllä, jolloin muutenkin ihan kaikki on parempaa. :)

Mutta, menen nyt katsomaan tv:tä, kohta alkaa Criminal minds. Hyvää viikonloppua! :)

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva, että sulla on ollut parempi kevät, vaikka oli huonompikin päivä.

    Olen ikävä kyllä saanut osani noista "koitapa vaan ryhdistäytyä" -tyypeistä. Onneksi en terveydenhuollossa hirveästi, varmaan siksi kun mulla on jo pitkä masennushistoria (yli15 vuotta, kääk!). Mutta joltain puolitutuilta saattaa kuulla jotain vähän poikkipuolista, paras kuulemani: "Masennus - tuo heikkojen sairaus". Kusipää mikä kusipää, ongelma on psyykkinen ei voi auttaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. :) Odotan kevättä aina ihan kauhuissani, mutta onneksi se on nyt sujunut hyvin. :)

      Jotkut tuntuvat pitävän masennusta suunnilleen omana valintana... Voin kertoa, ettei kukaan valitsisi sitä, jos tosiaan olisi valinnanvaraa!

      Mutta voisi kai olla pahemminkin... :)

      Poista