keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Hei taas! :)

On taas kulunut muutama päivä, eikä ole tullut kirjoitettua. Nyt tänä keväänä on ollut hieman vaikea keksiä kirjoitettavaa, vaikka ei kai minulla yleensäkään mitään varsinaista aihetta ole, mutta nyt on tuntunut pää poikkeuksellisen tyhjältä. Johtuu kai siitä, että kohta tulee jo neljäs vuosi bloggaamista täyteen! Olen jo ehtinyt kertoa kaiken, mitä minusta on kerrottavissa. :) Joskus mietin, että millaistakohan olisi blogata, jos olisi vähän enemmän elämää, jotain vähän mielenkiintoisempaa kerrottavaa… Tai ehkä sitä eroa ei sitten itse huomaisi, nytkin saan hämmästyttävän paljon tekstiä aikaan ihan tyhjästä. :)

Nutraus sujuu edelleen vähän sinnepäin. Joka aamu aloitan täysnutrauksen ja joka ilta päädyn napostelemaan jotain muutakin. En tosin paljoa ja kalorit pysyy ihan hyvin kurissa, mutta silti harmittaa, kun en vain millään pysty olemaan pelkästään nutriletteilla. :/ Se on niin noloa, etten ihan oikeasti pysty olemaan paria viikkoa syömättä!! Eikä ole kyse siitä, että olisin nälkäinen, vaan ihan vain puhtaasti mieliteoista, joiden hillitsemiseen itsekurini ei riitä. Juusto, edelleen, joko tavallinen tai feta, on ongelma… Ja kurkkua olen syönyt joka päivä, mutta se nyt onkin sallittua. Paino ei kuitenkaan ole noussut eikä laskenut, se pysyy noin 83 kilon tuntumassa. Toisaalta olen siihenkin tyytyväinen, että painan ”vain” 83 kiloa ja ettei paino nouse. Mutta toisaalta, saisi se nyt laskeakin. Laskisi nyt vielä sen 8 kiloa, niin sitten saisi minun puolestani olla jumissa lopun elämääni. :) Tavallaan on silti ollut helpottavaa (osa?)nutrata, kun saa olla jonkin aikaa miettimättä ruokaa ja syömistä. Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, syöminen ja sen ajattelu tuntuu todella rasittavalta. Ja se on melkein kokopäivätyö, kun useinkaan en ole saanut edes edellistä ateriaa syötyä, kun jo pitäisi syödä seuraava. Minusta kirjaimellisesti tuntuu, kuin söisin aamusta iltaan, vaikka toki ongelma on siinä, että saatan unohtaa sen aamupuurolautasen tunniksikin ja sitten taas syödä pari lusikallista vain unohtaakseni sen toiseksi tunniksi. Olen edelleen sellainen, ettei minulla useimpina päivinä ole mitään kiinnostusta ruokaa kohtaan, ei oikeastaan edes herkkuja kohtaan, ennen kuin illalla. Kai minä opetin kehoni siihen, kun niin pitkään söin vain iltaisin. Mutta olen kuitenkin kohtuullisen onnistuneesti syönyt muinakin vuorokaudenaikoina jo yli kaksi vuotta, joten luulisi, että sillä olisi vaikutusta. Silti syöminen noin viiteen tai kuuteen saakka illalla vaatii melkein joka päivä itseni pakottamista ja vaikka olisin syönyt kuinka oikeaoppisesti ja terveellisesti koko päivän, illalla himoitsen jotakin hyvää. Sen täytyy olla psykologista, ei kenenkään keho voi oikeasti toimia näin… Eikä se ”jotakin hyvää” ole mitään tiettyä ruokaa tai herkkua, vaan vain sitä iloa tai nautintoa, mitä saan ruoasta. Ja vain ruoasta, mikään muu ei saa minua harhautumaan siitä tunteesta! Se nyt ei sinällään ole suuri ongelma, koska aivoni rekisteröi herkuksi esimerkiksi kurkun ja fetan tai hyvän salaatin, mutta se ajattelu, mikä siihen liittyy, on vähän vinksahtanutta. Ja nyt, kun tosiaan olen yrittänyt nutrata, se on ollut vähän ongelma. Vaikka toisaalta ehkä otan liian vakavasti pari juustoviipaletta, kun on kuitenkin ollut aika, jolloin sortuminen on tarkoittanut pizzaa, pussillista perunalastuja, limsapulloa ja vielä jotain makeaa herkkua. Mutta saisin jonkinlaista iloa siitä, jos nyt pystyisin olemaan täysin pelkästään nutrileteilla, jos olisin edes sen verran löytänyt itsekuria tässä kahden vuoden aikana... Mutta ilmeisesti en. :D Ainakin voin varmuudella sanoa, että leikkaus oli minulle oikea päätös ja ainoa keino, jolla koskaan olisin pystynyt pudottamaan painoa. Hyvä kai, ettei tarvitse jossitella sen suhteen… :)

Mutta nyt pitää mennä suihkuun. Kevään ja kesän huonoja puolia on se, että tunnen itseni jotenkin pölyiseksi oltuani ulkona, vaikka en edes tekisi mitään likaista. Enkä pelkästään tuulisella säällä, vaan aina ja ihan heti, kun menen ulos. Ai niin, ne Aussien shampoot oli muuten suuri pettymys, ne eivät tuntuneet tekevän hiuksilleni mitään. Ihan hyvinhän ne pesevät, mutta hoitoaineenkin jälkeen hiukset jäivät jotenkin karhean oloisiksi. Lempparini, Doven tehohoito, tekee hiuksista sileät ja pehmeät ja se maksaa yleensä tarjouksessa kaksi euroa putkilo. Nämä maksoivat 8,90 kappale plus tehohoito 10,90, joten odotin viisinkertaisesti parempaa lopputulostakin. En tiedä mikä siinä on, mutta ihan jokainen ns. vähän parempi shampoo ja hoitoaine, vaikka kampaamosta hankitut, on aiheuttanut pettymyksen. Eikä pelkästään niin, että lopputulos ei olisi hintaa vastaava, vaan ihan niihin markettituotteisiinkin verrattuna. Aion vielä testata kovasti hehkutetun John Friedan shampoon ja hoidon ja jos en tykästy niihinkään, käytän suosiolla alennuksella halpahallista ostettuja markettituotteita lopun elämääni. Mikä olisi kyllä ihan taloudellinenkin ratkaisu. :)

Mutta, nyt suihkuun! Ihanaa kevättä! :)

6 kommenttia:

  1. Wau, kohta jo neljä vuotta! Ihanaa, kun jaksat vielä bloggailla, kyllä sun tekstit aina kiinnostaa!

    Mä oon ostanut silloin tällöin Aussien tehohoitoa, kun se on niin ihanan tuoksuista. (Se 3 minut recovery tjsp). Musta se on ollut ihan hyvää, noita shampoita en ole kokeillut. Tykkään myös siitä, että hoitoaine on kunnolla hoitava, mulla kun on pitkät hiukset, niin niitä ei saa selvitettyä ilman kunnon hoitoainetta.

    Ihanaa kevättä myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika uskomatonta kyllä, minä kun en ole mikään maailman pitkäjänteisin ihminen! :) Ja kiitti! :)

      Joo, juuri tuon saman ostin. Aluksi tuoksu oli minustakin ihana, mutta jo ennen ensimmäistä käyttöä suljetuista pulloista tulevan tuoksun haistoi jo ulko-ovelta! Ja varsinkin käytössä se on todella voimakas ja sen haistaa tyynystä ja pyyhkeestä ja hiuslenksuistakin! Aussien kyllä kannattaisi myydä salaisuutensa hajuvesien valmistajille!! Nyt se alkaa jo hiukan ärsyttää, kun kaikkialla haisee Aussielta!! :D

      Oletko kokeillut Doven hoitoja? Sitä sinisessä tuubissa olevaa ja keltaisessa litteässä purkissa olevaa? Minusta ne on todella hyviä ja niitä tosiaan saa usein Anttiloista 2 purkkia neljällä eurolla. Tosin se nyt ei kauaa lohduta, kun Anttila menee kiinni, mutta jospa olisi vielä tässä kevään tai kesän aikana tarjouksessa, niin pääsisi hamstraamaan.

      Kiitos! :)

      Poista
  2. Älä ikinä ikinä ikinä lopeta bloggaamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Katsotaan nyt, jos tätä juttua riittäisi... :) Ei ainakaan nyt ole aikomusta lopettaa, vaikka joskus tuntuu, että voisi sitä joskus jotain järkevääkin edes yrittää kirjoittaa! :D

      Poista
  3. Mitä kuuluu? Päivityksiäsi kaipaa lukijoiden lisäksi ticketfactory ;)

    Terv. mahatautinen :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Taasko se on lakannut toimimasta?! Voi nolo!! Mutta valitettavasti siinä suhteessa ei ole uutisia, pitää muokata lukemaa sadalla grammalla ja saada taas 80 päivää armonaikaa. :)

      Olen ihan ok, olen vain jotenkin sellaisessa tilassa, että päivät katoaa jonnekin. Minun on edelleen vaikea sopeutua siihen, että nukun öisin, ennen sain kaikenlaista aikaan, kun en nukkunut, mutta nyt pitääkin mennä nukkumaan sen sijaan, että vaikka kirjoittaisin blogiin! Ajattelin kyllä juuri, että pitää blogata nyt viikonloppuna!

      Kurjaa, kun olet kipeä! Tosin jos yhtään lohduttaa, niin mahatauti laihduttaa!! :D

      Poista